Voisitko seurustella ihmisen kanssa joka on sairastanut psykoosia?

["utelias"]

Voisitko siis kuvitella seurustelevasi ihmisen kanssa joka olisi joskus eläessään sairastanut psykoosin(ns.hermoromahduksen yhteydessä), mutta ei sairastaisi mitään mielisairautta, ei tarvitsisi lääkitystä ja psykoosistakin olisi jo useita vuosia aikaa?

 

[en]

En.

 

["vieras"]

Mikä jottei. Kyllä ainakin minun kanssani on seurusteltu ja nyt olen jo toistamiseen naimisissakin, vaikka psykoosejakin löytyy historiasta, kuin myös mt-diagnoosikin ja elinikäinen lääkitys.

 

["vieras"]

Voisin hyvinkin

 

["vieras"]

Voisin.

 

[ansarikukka]

Tottakai.

 

[wotwot]

Voisin.

 

["vieras"]

En.

Haluatko kertoa tarkemmin miksi?

 

["vieras"]

Kyllä. Mielenterveysongelmat eivät ole mitenkään seurustelua estäviä asioita minulle. Tosin itsekin sairastan, joten mielipiteeni on "puolueellinen".

 

[en]

[QUOTE="vieras";28756841]Haluatko kertoa tarkemmin miksi?[/QUOTE]

Jos on ollut yksi psykoosi on psykoosiherkkä.. voi olla ettei tule enää koskaan elämän aikana tai sitten uusii taas stressaavassa elämäntilanteessa... ja kun uusii suurella todennäköisyydellä uusii uudestaan. Joten nou thank u mulle.
Muutenkaan en seurustelisi missään tapauksessa mt-ongelmaisen kanssa, koska en halua elämääni mitään rasitetta jonka mt-ongelmat aivan varmasti tuo tullessaan. Jos joku ystäväni sairastuisi psykoosiin niin eipä mitään, mutta en aloittaisi ehdoin tahdoin suhdetta uuden ihmisen kanssa jolla olisi taustalla mt-ongelmaa oli se sitten psykoosi tai mikä muu vaan. Riittikö asian avaaminen?

 

["Linnea"]

En seurustelisi psykoosia sairastaneen kanssa. Se on minulle "hälytysmerkki" siitä, että kyseinen henkilö on mieleltään epävakaa, liian herkkä tai sitten hänellä on menneisyydessään jotain isoja traumoja. Tiedän, että kuulostan jyrkältä, mutta pelkäisin varmasti koko ajan, että psykoosi tai muut mielenterveysongelmat uusiutuvat, tai että henkilö luhistuu isojen ongelmien tai kriisien edessä, ja niitähän väistämättäkin elämässä ja parisuhteessa tulee esiin. Tunnen useamman tapauksen, jotka ovat syystä tai toisesta psykoosin sairastaneet, ja kyllä se ihmiseen tietyn leiman jättää. Henkilö on jotenkin hauraampi ja herkempi, vaikea kuvailla...

 

["vieras"]

Jos on ollut yksi psykoosi on psykoosiherkkä.. voi olla ettei tule enää koskaan elämän aikana tai sitten uusii taas stressaavassa elämäntilanteessa... ja kun uusii suurella todennäköisyydellä uusii uudestaan. Joten nou thank u mulle.
Muutenkaan en seurustelisi missään tapauksessa mt-ongelmaisen kanssa, koska en halua elämääni mitään rasitetta jonka mt-ongelmat aivan varmasti tuo tullessaan. Jos joku ystäväni sairastuisi psykoosiin niin eipä mitään, mutta en aloittaisi ehdoin tahdoin suhdetta uuden ihmisen kanssa jolla olisi taustalla mt-ongelmaa oli se sitten psykoosi tai mikä muu vaan. Riittikö asian avaaminen?

En nyt sanoisi että suurella todennäköisyydellä uusii jos oireettomana ja lääkkeettömänä on ollut vuosia tai kymmeniä vuosia psykoosin jälkeen, selviten stressaavista elämäntilanteista.
Mutta toki riitti, kiitos siitä.

 

[en]

[QUOTE="vieras";28756868]En nyt sanoisi että suurella todennäköisyydellä uusii jos oireettomana ja lääkkeettömänä on ollut vuosia tai kymmeniä vuosia psykoosin jälkeen, selviten stressaavista elämäntilanteista.
Mutta toki riitti, kiitos siitä. [/QUOTE]

Avaan hieman lisää, että työskentelen mt-ongelmaisten parissa- olen työskennellyt jo vuosia, että aika vankka kokemustieto on asiasta. Oleppa sinä mitä mieltä vaan asiasta

 

["sofia"]

Voisin ehdottomasti. Tunnen monta korkeasti koulutettua ja menestyvää ihmistä, jotka ovat sairastaneet psykoosin, mutta psykoosi on saatu hoidettua (eikä skitsofrenia tms ole puhjennut).

 

["sofia"]

Avaan hieman lisää, että työskentelen mt-ongelmaisten parissa- olen työskennellyt jo vuosia, että aika vankka kokemustieto on asiasta. Oleppa sinä mitä mieltä vaan asiasta

Jos todella työskentelet hoitoalalla, luulisi että et olisi noin ennakkoluuloinen. Vahvasti epäilen, että sulla on oikeasti kokemusta mt-ongelmista.

 

["vieras"]

Kyllä voisin, siinäkin tapauksessa että psykoosi vielä joskus uusiutuisi. Se on sairaus sairauksien joukossa, eikä ole maailmanloppu.

 

[kyllä]

Seurustelisin. Harkitsisin tarkoin, mutta mikäli rakkaus syttyisi, niin kyllä. Nykyisellä kumppanillani on mt-historia, kuin myös itselläni (minkäpä takia juuri ymmärränkin miten käytännössä vakvasta asiasta saattaa olla kyse.)

On ollut helpottavaa kun toinen todella ymmärtää, mutta myös vaikeaa. Sairasvuodet ovat juurtaneet meihin molempiin pelkoja, joita käsitellään vielä tänäänkin.

Sairauden uusitumisen pelko on toki läsnä, mutta niin se on varmasti kenen tahansa vakavasta sairaudesta selvinneen elämässä. On vain yritettävä huolehtia itsestämme ja luotettava tulevaisuuteen. Saattaisi sitä tervekin kumppani sairastua.

 

[riippuu]

En osaa sanoa, riippuu varmaan siitä, millainen psykoosi kyseessä. Jos esim. Skitsofreniaan liittyvä tai pitkään kestänyt, uusiutuva, en luultavasti voisi, ei kestäisi oma pää. Jos taas esim. Muutoin psyykkisesti suht terveen/tasapainoisen ihmisen esim. Hyvin vaikeitten/raskaitten tapahtumien seurauksena tullut psykoosi, johon saanut asianmuksista hoitoa ja aktiivisesti käsitellyt asioita ja hoitanut psyykettään, eikä ole välitöntä vaaraa psykoosin uusiutumiselle, niin miksei.

 

[jbbg]

Tuskin enää.

 

["vieras"]

Avaan hieman lisää, että työskentelen mt-ongelmaisten parissa- olen työskennellyt jo vuosia, että aika vankka kokemustieto on asiasta. Oleppa sinä mitä mieltä vaan asiasta

Mt-työn ammattilaisena tiedät varmaan myös että kenet tahansa saa psykoosiin tarpeeksi rankoissa olosuhteissa.
"Psykoosiherkkyys" on siis vähän kiistelty asia, kun läheskään kaikkien psykoosipotilaiden taustoistakaan ei löydy geneettistä alttiutta psykoosille.
Se on kyllä totta että kerran psykoosin sairastanut on suuremmassa riskissä sairastua kuin ihminen joka ei ole koskaan psykoosia sairastanut.

 

["vieras"]

En osaa sanoa, riippuu varmaan siitä, millainen psykoosi kyseessä. Jos esim. Skitsofreniaan liittyvä tai pitkään kestänyt, uusiutuva, en luultavasti voisi, ei kestäisi oma pää. Jos taas esim. Muutoin psyykkisesti suht terveen/tasapainoisen ihmisen esim. Hyvin vaikeitten/raskaitten tapahtumien seurauksena tullut psykoosi, johon saanut asianmuksista hoitoa ja aktiivisesti käsitellyt asioita ja hoitanut psyykettään, eikä ole välitöntä vaaraa psykoosin uusiutumiselle, niin miksei.

Ap.n esimerkissähän oli kyse hermoromahduksen seurauksena tulleesta yksittäisestä psykoosista, ei mistään kroonisesta mielisairaudesta kuten skitsofrenia.

 

["vieras"]

[QUOTE="utelias";28756808]Voisitko siis kuvitella seurustelevasi ihmisen kanssa joka olisi joskus eläessään sairastanut psykoosin(ns.hermoromahduksen yhteydessä), mutta ei sairastaisi mitään mielisairautta, ei tarvitsisi lääkitystä ja psykoosistakin olisi jo useita vuosia aikaa?[/QUOTE]

Hyvänen aika, no miksi nyt ei vois?? Psyykosia kuten muitakin mt-ongelmia pystytään hyvin hoitamaan nykypäivänä - olettaen, että ennakko-oireet tunnistetaan varhain ja ihminen saa apua. Kuka tahansa voi sairastua mihin tahansa, oli minkä näköinen ja persoonallisuudeltaan minkälainen tahansa. Voimakas stressi ja varhaislapsuuden vaikeudet altistavat psyykosille jonkin verran.

 

[N_Y]

olen naimisissa henkilön kanssa joka sairastui psykoosiin vuosi sitten ja meillä on kaksi pikkulasta. Täytyy sanoa että elämä ei ole helppoa ja joskus kieltämättä tulee luovuttamisen tunne. Varsinkin kun tietää ennen-ja jälkeen tilanteen voi tilanne olla hankalaa,koska ihmistä vertaa aina siihen entiseen versioon. Itse siis opettelen elämään ja muodostamaan suhdetta melkoisesti toisenlaiseen ihmisiin,mutta kyllä siellä kaiken alla on se ihminen jota rakastan. Toisinaan näen välähdyksen silmissä siitä ihmisestä jota kovasti kaipaan.

vaatii ihmiseltä paljon elää mt-ongelmaisen kanssa. Jos se vie omatkin mehut on parempi vetää peli poikki. Ei kannata odottaa liikoja kummastakaan vaan elää hetket kerrallaan. Ei kannata myöskään odottaa sitä ihmettä että parantaisit henkilön. Psykoosi ei katso aikaa eikä paikkaa, ja joskus tuntuu epäreilulta: miksi juuri meidän perhe.

 

[en]

[QUOTE="vieras";28756940]Mt-työn ammattilaisena tiedät varmaan myös että kenet tahansa saa psykoosiin tarpeeksi rankoissa olosuhteissa.
"Psykoosiherkkyys" on siis vähän kiistelty asia, kun läheskään kaikkien psykoosipotilaiden taustoistakaan ei löydy geneettistä alttiutta psykoosille.
Se on kyllä totta että kerran psykoosin sairastanut on suuremmassa riskissä sairastua kuin ihminen joka ei ole koskaan psykoosia sairastanut.[/QUOTE]

Aivan ja jos on sitä herkkyyttä jo olemassa, todetusti niin en voisi seurustella henkilön kanssa jolla sitä todistetusti on Aivan se ja sama mitä mieltä sinä siitä asiasta olet.

 

["vieras"]

olen naimisissa henkilön kanssa joka sairastui psykoosiin vuosi sitten ja meillä on kaksi pikkulasta. Täytyy sanoa että elämä ei ole helppoa ja joskus kieltämättä tulee luovuttamisen tunne. Varsinkin kun tietää ennen-ja jälkeen tilanteen voi tilanne olla hankalaa,koska ihmistä vertaa aina siihen entiseen versioon. Itse siis opettelen elämään ja muodostamaan suhdetta melkoisesti toisenlaiseen ihmisiin,mutta kyllä siellä kaiken alla on se ihminen jota rakastan. Toisinaan näen välähdyksen silmissä siitä ihmisestä jota kovasti kaipaan.

vaatii ihmiseltä paljon elää mt-ongelmaisen kanssa. Jos se vie omatkin mehut on parempi vetää peli poikki. Ei kannata odottaa liikoja kummastakaan vaan elää hetket kerrallaan. Ei kannata myöskään odottaa sitä ihmettä että parantaisit henkilön. Psykoosi ei katso aikaa eikä paikkaa, ja joskus tuntuu epäreilulta: miksi juuri meidän perhe.

Miten kumppanisi on muuttunut?
Useinhan tuohon psykoosiin liittyy jonkinsortin identiteettikriisi ja väkisinkin se kokemus kasvattaa ja muuttaa ihmistä.
Voisiko kuitenkin olla että miehesi on tuon muutoksen jälkeen enemmän oma itsensä kuin oli ennen psykoosia mutta sinä kaipaat sitä "entistä" miestäsi?
Ihmiset muuttuvat kuitenkin, oli psykoosia tai ei eikä muutoksia kannata vastustella..