A
Ap----
Vieras
Olen varmaan mielestänne katkera ja kateellinen, kun minua kiinnostaa ystäväni asiat näin paljon ja tekisi mieli puuttua niihin, sanoa kerrankin hänelle suoraan.. Ja kyllä, tämä asia vaivaa minua, en ymmärrä miten jotkut eivät osaa arvostaa sitä jos on mahdollisuus työhön.
Itselläni on ollut jo pitkään todella hyväpalkkainen vakituinen työ. Hoidan työni hyvin ja siitä minulle maksetaan luonnollisestikin palkkaa. Ystäväni (25v), ja hänen aviomiehensä (25v) ovat molemmat ammatittomia työttömiä.. Heillä on kolme pientä lasta, ja ovat eläneet sosiaalisilla etuuksilla (lapsilisät, asumistuet, toimeentulotuet sossusta) koko ikänsä, siitä asti kun ovat yhteen alkaneet. Tiesin heidän tilanteensa, joten sain ystäväni, siis ks perheen äidin, ottamaan yhteyttä minun työnanatajaani. Neuvoin etukäteen ystävälle mitä sanomalla saattaisi päästä samaan paikkaan töihin kanssani. Toimin jopa hänen suosittelijanaan, ja niinpä meistä tulikin työkavereita. Suoraan sanottuna minä siis järjestin hänelle työpaikan, nii kunnianhimoiselta kun se varmaan kuullostaakin.
Hän tietysti saa aavistuksen minua pienempää palkkaa mutta silti hyvää palkkaa nähden siihen että koulutusta ei ole! (Hän saa 13/tunti). Esimmäiset 2kk meni hyvin.. Kunnes.. nyt viimeiset 4kk hän on ollut jatkuvasti "sairaslomalla".. Siis käy vain satunnaisesti töissä. Viikko sairaslomaa, 2pv töitä, 5pv sairaslomaa 1pv töitä.. Tätä on jatkunut nyt jo kauan. Työnantajalle hän aina ilmoittaa ajoissa ja pitää välit kunnossa, saa sairasloman palkkansa kun vie lääkärin todistukset yms.. Mutta minulle sanoo suoraa että ei vain kiinnosta, ei ole motivaatiota. "Hah, hain taas sairaslomaa, laiskuus iski, lähdetään penikoiden kans rannalle!".
Hän oli laskenut tässäkin kuussa että saisi sossusta enemmän toimeentulotukea kuukaudelle, kun mitä tienaa palkkaa, ja kertoi että siksi tuntuu turhalta käydä töissä kun saa saman rahan tai jopa enemmän tekemättä yhtään mitään. Jos hänestä aamulla tuntuu ettei jaksa herätä töihin, hän ajattelee että ei hän rahallisesti häviä mitään jos jatkaa nukkumista. Joten hän soittaa terveyskeskukseen ajan iltapäivälle ja valittaa päänsärkyä, vatsakipua, milloin mitäkin..
Jotenkin on tosi paha mieli, kun järjestin hänelle töitä ja hänen ajatusmaailmansa on tuollainen! Minä teen viikot pitkät töitä, ja maksan laskuni ja elämisen itse ansaitsemallani rahalla, hän makaa kotona ja elää työttömän elämää ja saa töistä kokoajan palkkaa. Minä kun en voisi edes lusmuilla tuollalailla kuten hän, kun mun mieskin on töissä, ei me siis silti saatais sossusta mitään vaikka jäisin työttömäksi. Mä jos oon sairaslomalla, niin jään silti lisien verran häviölle palkassa, ystäväni ei, koska sossu maksaa puuttuvan osan hänelle. Saa siis käytännössä sairaslomalta täyden palkan, myös lisät, sossu vain maksaa erotuksen.
Lisäksi hänen sairaslomansa vaikuttaa minun työmääräänkin.. Joudun tekemään hänen sairaslomiensa aikana hänenkin juttujaan, tekemään pidempää päivää kovemmalla kiireellä. Pitäisi varmaan vain sopeutua asiaan, ja elää sen kanssa. Tämä on hänen valintansa eikä minun pitäisi puuttua siihen. Huoh, silti tunnen olevani pettynyt hänen valintaansa olla ennemmin sossun asiakas kuntienata itse rahansa.
Itselläni on ollut jo pitkään todella hyväpalkkainen vakituinen työ. Hoidan työni hyvin ja siitä minulle maksetaan luonnollisestikin palkkaa. Ystäväni (25v), ja hänen aviomiehensä (25v) ovat molemmat ammatittomia työttömiä.. Heillä on kolme pientä lasta, ja ovat eläneet sosiaalisilla etuuksilla (lapsilisät, asumistuet, toimeentulotuet sossusta) koko ikänsä, siitä asti kun ovat yhteen alkaneet. Tiesin heidän tilanteensa, joten sain ystäväni, siis ks perheen äidin, ottamaan yhteyttä minun työnanatajaani. Neuvoin etukäteen ystävälle mitä sanomalla saattaisi päästä samaan paikkaan töihin kanssani. Toimin jopa hänen suosittelijanaan, ja niinpä meistä tulikin työkavereita. Suoraan sanottuna minä siis järjestin hänelle työpaikan, nii kunnianhimoiselta kun se varmaan kuullostaakin.
Hän tietysti saa aavistuksen minua pienempää palkkaa mutta silti hyvää palkkaa nähden siihen että koulutusta ei ole! (Hän saa 13/tunti). Esimmäiset 2kk meni hyvin.. Kunnes.. nyt viimeiset 4kk hän on ollut jatkuvasti "sairaslomalla".. Siis käy vain satunnaisesti töissä. Viikko sairaslomaa, 2pv töitä, 5pv sairaslomaa 1pv töitä.. Tätä on jatkunut nyt jo kauan. Työnantajalle hän aina ilmoittaa ajoissa ja pitää välit kunnossa, saa sairasloman palkkansa kun vie lääkärin todistukset yms.. Mutta minulle sanoo suoraa että ei vain kiinnosta, ei ole motivaatiota. "Hah, hain taas sairaslomaa, laiskuus iski, lähdetään penikoiden kans rannalle!".
Hän oli laskenut tässäkin kuussa että saisi sossusta enemmän toimeentulotukea kuukaudelle, kun mitä tienaa palkkaa, ja kertoi että siksi tuntuu turhalta käydä töissä kun saa saman rahan tai jopa enemmän tekemättä yhtään mitään. Jos hänestä aamulla tuntuu ettei jaksa herätä töihin, hän ajattelee että ei hän rahallisesti häviä mitään jos jatkaa nukkumista. Joten hän soittaa terveyskeskukseen ajan iltapäivälle ja valittaa päänsärkyä, vatsakipua, milloin mitäkin..
Jotenkin on tosi paha mieli, kun järjestin hänelle töitä ja hänen ajatusmaailmansa on tuollainen! Minä teen viikot pitkät töitä, ja maksan laskuni ja elämisen itse ansaitsemallani rahalla, hän makaa kotona ja elää työttömän elämää ja saa töistä kokoajan palkkaa. Minä kun en voisi edes lusmuilla tuollalailla kuten hän, kun mun mieskin on töissä, ei me siis silti saatais sossusta mitään vaikka jäisin työttömäksi. Mä jos oon sairaslomalla, niin jään silti lisien verran häviölle palkassa, ystäväni ei, koska sossu maksaa puuttuvan osan hänelle. Saa siis käytännössä sairaslomalta täyden palkan, myös lisät, sossu vain maksaa erotuksen.
Lisäksi hänen sairaslomansa vaikuttaa minun työmääräänkin.. Joudun tekemään hänen sairaslomiensa aikana hänenkin juttujaan, tekemään pidempää päivää kovemmalla kiireellä. Pitäisi varmaan vain sopeutua asiaan, ja elää sen kanssa. Tämä on hänen valintansa eikä minun pitäisi puuttua siihen. Huoh, silti tunnen olevani pettynyt hänen valintaansa olla ennemmin sossun asiakas kuntienata itse rahansa.