Ystävien moukkamainen ja loukkaava käytös (olen raskaana)

["heh"]

[QUOTE="fiona";26701187]Miksi ihmeessä sitten luet / kommentoit keskusteluja vauvalehden palstalla? :O[/QUOTE]

Taitaa nämä lapsellisten asiat sitten kumminkin "hieman" kiinnostaa

 

["joku"]

En vietä sinkkuelämää, siis mieskin on jo metsästettynä. En kaipaa lapsia viemään kaikkea sisältöä elämästäni ja tekemään siitä yksitoikkoista rutiinia.

Mutta siis hylkäät ystäväsi jos he saavat lapsia? Aikamoista...

 

[???]

En vietä sinkkuelämää, siis mieskin on jo metsästettynä. En kaipaa lapsia viemään kaikkea sisältöä elämästäni ja tekemään siitä yksitoikkoista rutiinia.

Miten voit edes sanoa,että lapset vie sisällön elämältä jos sulla ei ole kokemusta asiasta?(ja ihan turha sanoa,että sivusta seurannu,,se ei ole kokemusta.Sä et oo ollu OMAN lapsen kans 24/7 ja seurannu kehitystä) Se ei muuten pidä todellakaan paikkaansa,,lapset nimenomaan tuovat sisältöä elämään. Ennen lapsia mulla ei ollu mitään,arjessa samat rutiinit joka ikinen päivä.Nyt,,aamulla ees tiedä että mitä päivä voikaan tuoda tullessaan.

 

[lehtokurppa]

Fine van on saanut pienonsa vireeseen ja soittelee onnistuneesti riitasointuja :-D...

 

["Vieras"]

[QUOTE="fiona";26701187]Miksi ihmeessä sitten luet / kommentoit keskusteluja vauvalehden palstalla? :O[/QUOTE]

että tämä palsta on sallittu vain äideille . Tietääkseni täällä on hyvin paljon keskusteluja, jotka eivät liity lapsiin/perheisiin mitenkään.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

[QUOTE="anonyymi";26701184]Eli lapsellisen henkilön täytyy pitää lapsensa niin,ettei ne näy ja kuulu sinun kaltasten seurassa..? [/QUOTE]

Kyllä, mieluiten. Se olisi erittäin suotavaa ja muut huomioivaa käytöstä.

[QUOTE="anonyymi";26701184]Mitä ihmettä sä edes teet tällä palstalla jossa suurimalla osalla on niitä lapsia.[/QUOTE]

Esim. kertomassa ylläolevaa kun eivät lastenhankinnan pehmittämät aivonne näytä sitä muuten tajuavan.

[QUOTE="anonyymi";26701184]Onneks mulla ei ole sun kaltaisia ystäviä ja jos ois niin aika äkkiä kuihtuis sekin muka ystävyys/kaveruus.[/QUOTE]

Itsekin yritän juuri pyristellä eroon eräästä entisestä kaverista, joka parkuu lähiössä yksinäisyyttään lapsenhankinnan jälkeen ja ottaa yhteyttä/ yrittää järjestää tapaamisia. Pari vuotta onneksi meni ettei juuri tarvinnut olla yhteyksissä, mutta nyt se käy taas jotain väsytystaistelua.

Minulla riittää ihan tarpeeksi lapsettomia ystäviä/ ystäviä joilla on jo isompia lapsia, ja voin heidän kanssaan viettää aikaa tai järjestää itselleni muuta ohjelmaa.

 

[Sanyo]

Ei tuollaiset ole oikeita ystäviä. Mun oma siskoni teki vähän samat. Jätti sen jälkeen kun kerroin olevani raskaana yhteydenpidon melkeinpä kokonaan, eikä käynyt enään kylässä tms. Mut mä tajusin että raskausaika on aika hyvä mittari sille, kuka on oikea ystävä ja kuka ei. Tsemppiä

 

[J-Annika]

Itse en halua lapsia, enkä jaksa kuunnella lisääntyneiden juttuja. Minulle raskaanaoleva/ lapsensaanut kaveri tuntuu useimmiten jonkintasoisen aivojenpoiston/ lobotomian läpikäyneeltä, elämäntilanteet vaan on niin erilaiset ettei jutut enää kohtaa kun jutut ovat luokkaa että kakkavaippa/hampaidentulo/öögöböögöböö.

Ellei henkilö sitten muuta käytöksellään osoita. Mutta nekin jutut keskeyttää aina se huutava nyytti.

Mulla lähti kaverit karkuun kun kuulivat että olen raskaana ja menossa naimisiin. En puhunut koskaan mitään raskaudesta tai tulevasta vauvasta. Ihan normaaleja samoja juttuja tehtiin ja puhuttiin. Vieläkään vaikka vauva on syntynyt en ole lobotomiasta kärsivät äiti vaan aina riittäisi aikaa ystäville jos vain haluaisivat nähdä. Monesti mielellään jättäisin lapsen hetkeksi isälleen että pääsisin ulos vaikka kahville. Mutta kukaan sitä ei tiedä, koska ne kuvittelevat ettei minulla ole muuta elämää kuin lapsi eivätkä pyydä minnekään. "Aa mä luulin ettet sä jaksa tulla mihinkään klo 20 illalla".

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Ei tuollaiset ole oikeita ystäviä. Mun oma siskoni teki vähän samat. Jätti sen jälkeen kun kerroin olevani raskaana yhteydenpidon melkeinpä kokonaan, eikä käynyt enään kylässä tms. Mut mä tajusin että raskausaika on aika hyvä mittari sille, kuka on oikea ystävä ja kuka ei. Tsemppiä

Miksi se menisi niin päin että ystävät jättävät raskaaksi tulleen? Eikös raskaaksi tuleva ole se, joka päättää tehdä suuren elämänmuutoksen, ja jättää taakseen kavereidensa elämäntyylin?

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Mulla lähti kaverit karkuun kun kuulivat että olen raskaana ja menossa naimisiin. En puhunut koskaan mitään raskaudesta tai tulevasta vauvasta. Ihan normaaleja samoja juttuja tehtiin ja puhuttiin. Vieläkään vaikka vauva on syntynyt en ole lobotomiasta kärsivät äiti vaan aina riittäisi aikaa ystäville jos vain haluaisivat nähdä. Monesti mielellään jättäisin lapsen hetkeksi isälleen että pääsisin ulos vaikka kahville. Mutta kukaan sitä ei tiedä, koska ne kuvittelevat ettei minulla ole muuta elämää kuin lapsi eivätkä pyydä minnekään. "Aa mä luulin ettet sä jaksa tulla mihinkään klo 20 illalla".

Itse en ota yhteyttä kavereihin jotka ovat lapsen saaneet. Ehkä voisit ilmoitella itsestäsi ja pyytää kavereistasi seuraa iltamenoihin?

 

[Namppis88]

Tässä myös yksi ketju aiheesta, tosin vähän vanhempi.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1661041-raskaana-ja-yksinainen/#post19433231

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

[QUOTE="heh";26701220]Taitaa nämä lapsellisten asiat sitten kumminkin "hieman" kiinnostaa [/QUOTE]

Kuten olen jo muissakin ketjuissa useasti aiemmin sanonut, en voi lakata ihmettelemästä millaisiin tilanteisiin ihmiset ajavat itsensä, kun eivät osaa hillitä lisääntymisviettiään ja ryhtyvät sikiämään holtittomasti kuin eläimet. Sitten täällä itketään huonoa elämäänsä. Kyllähän se harlekiiniromaanin voittaa viihdearvossa.

 

[J-Annika]

Itse en ota yhteyttä kavereihin jotka ovat lapsen saaneet. Ehkä voisit ilmoitella itsestäsi ja pyytää kavereistasi seuraa iltamenoihin?

Juu olenhan minä ottanut yhteyttä. Mutta sieltä on tullut nuita vastauksia. Monesti laittelen viestiä että mennään kahville ym. Mutta ei. Jos ollaan oltu monta vuotta ystäviä ja jaettu kaikki ne surut ja ilot on hyvin outoa että lähdetään vain koska toinen saa lapsen. Monen elämää se ei muuta niin hirveästi edes. Mä vaan toivon että jos joskus joku heistä saa lapsen, tajuaa sen miltä tuntuu että jää yksin tyhjänpäälle, juuri silloin kun tarvitsisi eniten tukea ja turvaa ystäviltä.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Juu olenhan minä ottanut yhteyttä. Mutta sieltä on tullut nuita vastauksia. Monesti laittelen viestiä että mennään kahville ym. Mutta ei. Jos ollaan oltu monta vuotta ystäviä ja jaettu kaikki ne surut ja ilot on hyvin outoa että lähdetään vain koska toinen saa lapsen. Monen elämää se ei muuta niin hirveästi edes. Mä vaan toivon että jos joskus joku heistä saa lapsen, tajuaa sen miltä tuntuu että jää yksin tyhjänpäälle, juuri silloin kun tarvitsisi eniten tukea ja turvaa ystäviltä.

Monesti ihmiset, jotka pystyvät suunnittelemaan kalenteriinsa ohjelmaa ja tekemistä oman mielensä mukaan, tekevät niin. Ehkä kannattaisi sopia ajankohta jo ajoissa, eikä sitten perua sitä jonkun lastentaudin takia (oharit ärsyttävät).

 

[Namppis88]

Tää menee vähän ohi mut kuitenkin http://kaksplus.fi/keskustelu/pluss...eri-ei-ymmarra-perheellista-kohtalotovereita/

Eli tästä samasta aiheesta on useita aloituksia ollut, et varmasti ole yksin.

Omalla kohdallani kävi niin että sinkku- ja lapsettomat ystävät hävisi ja "lapselliset" alko ottamaan yhteyttä ihan uudella tavalla.

 

[Keittiönoita]

Jospa niillä kahdella ystävälläsi on huonoja kokemuksia raaskaaksi tulleiden naisten seurasta? Kuten "pieno" jo sanoikin, niin ei läheskään kaikkia lapsettomia naisia kiinnosta kavereidensa SF-mitat, virtsan valkuaiset, rakenneultrat, yövalvomiset, vauvan kakkavaipat jne. Varsinkaan, jos ne aiheet toistuvat joka ainoa kerta, kun ollaan yhteyksissä. Mulla on ollut lapsettomia ystäviä silloin, kun olen tullut raskaaksi, ja heidän kanssaan olen sitten jutellut sellaisista asioista, jotka kiinnostavat molempia. Raskauteen, synnytykseen ja lapsiin liittyvistä asioista niiden kanssa, joita nuo aiheet kiinnostavat. Enhän mä työasioistanikaan paapata sellaisille ystävilleni, jotka eivät niistä mitään tajua, mutta työkavereiden ja muiden alalla olevien ystävieni kanssa niistä voi jutella.

Mä olen lisäksi arvostanut lapsettomia ystäviäni, koska juuri heidän seurassaan pääsi aina hetkeksi eroon siitä lapsiperheen arjesta, jota elämä siihen aikaan 99,9%:sti oli. Odotin heidän tapaamistaan aina innolla, koska tiesin, että heidän suustaan ei putkahda kysymystä "jokos teidän Nico-Petterille on puhjennut hampaita?" tai jotain muuta vastaavaa.

 

[J-Annika]

Monesti ihmiset, jotka pystyvät suunnittelemaan kalenteriinsa ohjelmaa ja tekemistä oman mielensä mukaan, tekevät niin. Ehkä kannattaisi sopia ajankohta jo ajoissa, eikä sitten perua sitä jonkun lastentaudin takia (oharit ärsyttävät).

Okei. Sulla on nyt väärä kuva. Ensinnäkään mä en ikinä ole perunut mitään lapsen takia. En ikinä. Kun mä menen kahville kaverin kanssa en puhu lapsestani muuta kuin jos kysytään. Mieheni ei soittele minulle silloin enkä minä soittele hänelle. Mun elämä ei pyöri lapsen ympärillä, sen takia tää onkin niin ärsyttävää että kaikki vanhat tutut katosivat. Mä en pyytänyt neuvoja miten saisin nähtyä kavereitani. Jos heitä ei kiinnosta niin ei kiinnosta, mä en ala tyrkyttämään mun elämää niille jos he eivät sitä kestä ja jaksa. Mä vaan ihmettelin että miten se on mahdollista. Mutta kukin tyylillään, ehkä mä en ollut niin mielenkiintoinen tai hyvä ystävä kuin luulin

 

["anonyymi"]

Okei. Sulla on nyt väärä kuva. Ensinnäkään mä en ikinä ole perunut mitään lapsen takia. En ikinä. Kun mä menen kahville kaverin kanssa en puhu lapsestani muuta kuin jos kysytään. Mieheni ei soittele minulle silloin enkä minä soittele hänelle. Mun elämä ei pyöri lapsen ympärillä, sen takia tää onkin niin ärsyttävää että kaikki vanhat tutut katosivat. Mä en pyytänyt neuvoja miten saisin nähtyä kavereitani. Jos heitä ei kiinnosta niin ei kiinnosta, mä en ala tyrkyttämään mun elämää niille jos he eivät sitä kestä ja jaksa. Mä vaan ihmettelin että miten se on mahdollista. Mutta kukin tyylillään, ehkä mä en ollut niin mielenkiintoinen tai hyvä ystävä kuin luulin

Mä en myöskään puhu lapsistani,ku kysyttäessä.En edes ystäväni kans jolla on lapsia..Kyllä sillo puhutaan ihan jostain muusta,ku lapsista ku päästään jutteleen kaksisteen.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Okei. Sulla on nyt väärä kuva. Ensinnäkään mä en ikinä ole perunut mitään lapsen takia. En ikinä. Kun mä menen kahville kaverin kanssa en puhu lapsestani muuta kuin jos kysytään. Mieheni ei soittele minulle silloin enkä minä soittele hänelle. Mun elämä ei pyöri lapsen ympärillä, sen takia tää onkin niin ärsyttävää että kaikki vanhat tutut katosivat. Mä en pyytänyt neuvoja miten saisin nähtyä kavereitani. Jos heitä ei kiinnosta niin ei kiinnosta, mä en ala tyrkyttämään mun elämää niille jos he eivät sitä kestä ja jaksa. Mä vaan ihmettelin että miten se on mahdollista. Mutta kukin tyylillään, ehkä mä en ollut niin mielenkiintoinen tai hyvä ystävä kuin luulin

Kuten tuossa jo sanoinkin, että olettama vain on tuo hukkuminen äitiyteen onkin. Ja sen jälkeen että kyllä osa porukasta onkin omalla käytöksellään näyttänyt näkevänsä elämää vielä oman pesäkolonsa ulkopuolella. Ehkä se vain kaipaa sinulta enemmän "todistelemista" ja ennakkokäsityksen kumoamista, mikäli koet vielä pystyväsi puhumaan muustakin kuin suuresta elämänmuutoksestasi.

Usein vaan jo ihmisen perusolemus ja luonnekin muuttuu tiukkiksemman ja varovaisemman suuntaan. Takakireä äippäpäippäseura vaan ei ole mukavaa.

 

[J-Annika]

Kuten tuossa jo sanoinkin, että olettama vain on tuo hukkuminen äitiyteen onkin. Ja sen jälkeen että kyllä osa porukasta onkin omalla käytöksellään näyttänyt näkevänsä elämää vielä oman pesäkolonsa ulkopuolella. Ehkä se vain kaipaa sinulta enemmän "todistelemista" ja ennakkokäsityksen kumoamista, mikäli koet vielä pystyväsi puhumaan muustakin kuin suuresta elämänmuutoksestasi.

Usein vaan jo ihmisen perusolemus ja luonnekin muuttuu tiukkiksemman ja varovaisemman suuntaan. Takakireä äippäpäippäseura vaan ei ole mukavaa.

No kiva kun sulla on niin yleistävä käsitys. Mä en ole puhunut ollenkaan mun "suuresta elämänmuutoksesta" enkä edes mun häistä. Annoin ihan muiden hoitaa ne jutut enkä valinnut edes omaa häämekkoa. En järjestänyt nimiäisiä enkä ristiäisiä. En ole kertonut yhtään kenellekään minkä väristä pojan kakka on. Mä opiskelen nyt äitiyslomalla enkä ole käynyt missään mammakerhoissa juoruamassa. Me ollaan tosi rentoja ihmisiä eikä stressata mistään vauvanhoidosta tai muustakaan siihen liittyvästä. Miehen kaikki kaverit on vieläkin kuvioissa ja pyytävät meitä illanviettoihin ja peli-iltoihin vauva mukana koska tietävät ettei se tee meistä zombeja. Masentaa vaan sun yleistys. Ei muuta. Jos sä jäisit työttömäksi tai sairastuisit taaii menisit naimisiin, olettaisit että kaverisi olisivat tukemassa sinua eikö? Miksei sitä saisi toivoa myös lapsensaannin jälkeen? Missä on yhteisöllisyys?

 

[sinkku ja lapseton]

Omassa lähipiirissä samantyyppisiä tilanteita on ollut silloin kun toinen on raskaana mutta toinen ei yrityksistä huolimatta ole raskaaksi tullut. Tässä tilanteessa jälkimmäinen on kokenut parhaaksi olla ottamatta yhteyttä koska toisen tilanne on tehnyt oman olon entistä surullisemmaksi. Tietenkin raskaana ollut on tätä ihmetellyt, mutta yksityisasiat ovat yksityisasioita ja jos ei halua edes ystävien kesken jakaa aivan kaikkea niin se on mielestäni ihan ymmärrettävää. Toisen raskaaksi tultua myös yhteydenpito jatkui ja hänkin alkoi avautumaan aiemmasta lapsettomuudestaan.

Itse sinkkuna ja lapsettomana koen ystävieni lapsi-, raskaus- ja synnytys- yms. jutut erittäin vieraina. Enhän voi ottaa niihin oikeastaan mitään henkilökohtaista kantaa. Se on kuitenkin heidän elämäntilanteensa ja heille erittäin tärkeä. En koe heidän kuitenkaan muuttuneen ihmisinä ja ystävinä kovin paljon.

Tämä palsta tarjoaa kyllä viihdettä, luettavaa, kommentoitavaa ja ajateltavaa myös muille kuin perheellisille

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

No kiva kun sulla on niin yleistävä käsitys. Mä en ole puhunut ollenkaan mun "suuresta elämänmuutoksesta" enkä edes mun häistä. Annoin ihan muiden hoitaa ne jutut enkä valinnut edes omaa häämekkoa. En järjestänyt nimiäisiä enkä ristiäisiä. En ole kertonut yhtään kenellekään minkä väristä pojan kakka on. Mä opiskelen nyt äitiyslomalla enkä ole käynyt missään mammakerhoissa juoruamassa. Me ollaan tosi rentoja ihmisiä eikä stressata mistään vauvanhoidosta tai muustakaan siihen liittyvästä. Miehen kaikki kaverit on vieläkin kuvioissa ja pyytävät meitä illanviettoihin ja peli-iltoihin vauva mukana koska tietävät ettei se tee meistä zombeja. Masentaa vaan sun yleistys. Ei muuta. Jos sä jäisit työttömäksi tai sairastuisit taaii menisit naimisiin, olettaisit että kaverisi olisivat tukemassa sinua eikö? Miksei sitä saisi toivoa myös lapsensaannin jälkeen? Missä on yhteisöllisyys?

Jos sinä olet poikkeus säännöstä, onnea.

Eiköhän sinun yhteisöllisyytesi nyt löydy niistä mammapiireistä? Miksi muuten olisit päätynyt tänne äitiys- ja lapsipalstalle?

 

[J-Annika]

Jos sinä olet poikkeus säännöstä, onnea.

Eiköhän sinun yhteisöllisyytesi nyt löydy niistä mammapiireistä? Miksi muuten olisit päätynyt tänne äitiys- ja lapsipalstalle?

Mä päädyin tänne kun kuvittelin että täällä saisi vastauksia kysymyksiin ja tukea. Mutta enemmänkin tää on tuonut vaan vitutusta ja ihmettelyä siitä mikä nykymaailmaa vaivaa ja miksi kaikki on niin ilkeitä aina toisilleen. Tää auttaa tylsyyteen sekä välillä tuo naurua. Mutta en mä enää tukea täältä hae enemmänkin sitä huvitusta.

 

["mie"]

J-Annika :"Jos sä jäisit työttömäksi tai sairastuisit taaii menisit naimisiin, olettaisit että kaverisi olisivat tukemassa sinua eikö?"

Itelleni ainakin kävi niin, että lapsia saaneet kaverit eivät sairastumisen jälkeen olleet juurikaan yhteyksissä tai jos olivat niin puhe oli vain heidän asioistaan. Jos ite kerroin miten menee niin eipä paljoa kyselleet tai sanoneet mitään. Eivät kuulemma osanneet mitään sanoa mikä varmaan oli ihan tottakin. Jäi semmonen tunne että mun sairastuminen ei muuta heidän elämäänsä mitenkään, mikä on totta sekin. Olisin kaivannut enemmän tukea heiltä mutta eivät osanneet. Mut ei voi heitä siitä syyttää.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Mä päädyin tänne kun kuvittelin että täällä saisi vastauksia kysymyksiin ja tukea. Mutta enemmänkin tää on tuonut vaan vitutusta ja ihmettelyä siitä mikä nykymaailmaa vaivaa ja miksi kaikki on niin ilkeitä aina toisilleen. Tää auttaa tylsyyteen sekä välillä tuo naurua. Mutta en mä enää tukea täältä hae enemmänkin sitä huvitusta.

Odotit äitiyden ylistystä ja säälittelyä itsellesi, samalla kun mielestäsi väärin toimivia kavereita olisi dissattu, mutta saitkin ihmisten oikeita mielipiteitä?