Miksi ihmiset tekevät lapsia, jos eivät niitä halua kuitenkaan hoitaa ja lykkäävät heti päiväkotiin tms...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aina apinana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Väitätkö tosiaan muistavasi, miten reagoit, kun sinut 6kk iässä vietiin hoitoon? :D 6kk ei kylläkään tunne ikävää, koska ei vielä käsitä olevansa eri olento kuin äitinsä.

Minusta ihmisen pitäisi olla kykeneväinen valitsemaan, mikä on tärkeää. Jokasen lapsen pitäisi saada tuntea olevansa kaikista tärkein vanhemmalleen, edes toiselle niistä. Jos elintaso ja saavutettu työpaikka on tärkeämpi molemmille vanhemmille, pitäisi lapsi jättää hankkimatta. Lapsi ei kaipaa kahta autoa, uusimpia hienoimpia leluja, suurta taloa ja hienoa sisustusta. Hän tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa.

Lapsi ei ole pyytänyt päästä maailmaan, vaan vanhemmat ovat hänet tänne halunneet. Silloin vanhempi on se, jonka tulisi tehdä uhrauksia, ei lapsen.

Ei ole jäänyt traumoja hoitoonviennin seurauksena. Olenkohan itkenyt hoitoonvietäessä - voi olla. En muista. Mikä tässä kuviossa sinua nyt eniten häiritsee? Se että olen mahdollisesti hoitoonvietäessä itkenyt enkä siitä huolimatta ole aikuinen tunnevammainen tai edes henkilö jolla on tarve osoitella korokkeeltaan sormella muita ja arvostella heidän arvomaailmaansa ;)
 
Kuvitteleeko ap todellakin, että äidit ovat ihan oikeasti ehtineet olla lastensa kanssa 3-vuotiaiksi asti ammoisista ajoista lähtien? Siis vaikka eivät kodin ulkopuolista työtä ole tehneetkään. Totuus on se, että äideillä on ollut ihan riittävästi hommaa ruoanlaitossa, eläintenhoidossa, pyykinpesussa ym. taloustöissä. Monella ollut huollettavana vähintään 6-henkinen perhe, useimmiten isompi.

Ei siinä ole vauvat tai 1-vuotiaatkaan saaneet mitään erityiskohteluja. Äidin raataessa vauvat kipattiin johonkin saaviin navettatöiden ajaksi tai jätettiin isompien sisarusten huomaan.

Tämä, että äidin pitäisi viihdyttää ja antaa virikkeitä lapselleen 3-vuotiaaksi asti on ihan tuore keksintö. Eikä vastaavaa systeemiä taida juuri muualla päin maailmaa olla kuin pohjoismaissa.

Aika harvalla kuitenkaan on rikasta miestä, jonka tuloilla pystytään nykyaikana elättämään koko perhe sen verran tasokkaalla asuinalueella, ettei lasten kehitys saisi pahoja häiriöitä.
 
Lässyn lässyn. Jos kaikki äidit olisivat lasten kanssa kotona, tuskin tukiaisia mistään enää maksettaisiin, verorahoistahan ne pierastaan. Ja iso prosentii äidesitä käy töissä, joten kyllä niiden kotiin jääminen verotukseen vaikuttaa.
 
10kk? mun äitiysloma loppuu ainaki ku vauva on 8kk.

Riippuu koska lapsi syntyy, jos lapsi syntyy vaikka kuukautta aikasemmin on sen yli 9 kk kun menee hoitoon. Meillä tyttö oli 9,5kk kun meni hoitoon, pidin kesälomaa siinä ensin ja tyttö syntyi laskettuna ajankohtana.

Lapsi meni hoitoon nukkuvana, nukkui 8-9 saakka, söi aamupalaa ja ulkoili tai nukkui päikkärit jos oli aikasemmin herännyt. 11 ruoka ja sen jälkeen päikkäreille tai sitten 1-2 aikoihin päikkäreille ja päikkärien jälkeen minä hainkin tytön hoidosta. Ei se lapsi mennyt pilalle vaikka olikin hoitotädin hoidettavana 3 tuntia päivästä. Meillä oli sitten 3 jälkeen kyllä aikaa perheenä ja ansaitsin sillä aikaa rahaa kun lapsi nukkui. Kovasti ressas lasta!
 
MATERIAA, MATERIAA ja lisää materiaa!!!!!! Lapsista viis kunhan minulla on ja lisää saan lisää!

tässä ei ole kiinni materiasta vaan perheemme kodista ja siitä mitä minä haluan lapselleni tarjota. Oman huoneen, harrastuksen, terveellistä ja monipuolista lähiruokaa. En hienoja leluja ja kalliita vaatteita vaan perus elintason. Suomi on suhteellisen kallis maa, eikä täällä pärjää ja pysty elämään kivalla asuinalueella (en tarkoita mitään luksusta vaan ihan perusaluetta) omassa talossa, ilman että kävisi töissä.
 
Meillä molemmat lapset menneet hoitoon 1v3kk ikäisinä. Mun ei ollut pakko mennä töihin, halusin mennä. Mieskään ei halunnut jäädä kotiin 2 kk pidemmäksi ajaksi (menin siis itse töihin kun lapseni oli 1v1kk). Tykkään duunistani ja olen parempi äiti kun mulla on muutakin elämää kuin kodin- ja lapsenhoito. Rakastan lapsiani äärettömän paljon, heidän kanssaan on ihana viettää aikaa, kun välillä saa tehdä jotain muutakin. Olen hyvä äiti, maailman paras omille lapsilleni, ja muille ei tarvitse ollakaan!

Mut on aikanaan viety alle 1-vuotiaana hoitoon, kuten suurin osa lapsista ennen nykyisiä tukijärjestelmiä. Mun suhteet vanhempiini on mitä parhaimmat, olen tasapainoinen ja onnellinen eikä mun tarvitse nostaa itseäni muita ylemmäksi arvostelemalla toisten valintoja.
 
aivan älytön aloitus taas. Kyllä jokainen välittää lapsestaan, vaikka se hoitoon viedäänkin. Useimmat eivät edes tee täyttä päivää pitkään aikaan ja monilla vuorotyö, joten lasten hoitopäiviä ei montaa tule kuussa! Onhan se aivan kauheaa jos lapsi on hoidossa 2 päivää viikossa muutaman tunnin. Varmaan sekoaa kun ei saa sitäkään aikaa olla ÄIDIN kanssa (nimenomaan äidin, koska eihän tällä palstalla isistä ole mihinkään, varsinkaan lapsia hoitamaan ) Minulle on tärkeää myös lasteni hyvinvointi ja oma hyvinvointi. Halusin lapsia, mutta en todellakaan ole mikään kotona viihtyvä ihminen. Sosiaalisena ihmisenä kaipasin kovasti aikuisten ihmisten seuraa ja työtäni. Mikään puistossa istumimisesta ei saanut sitä tyytydytystä mitä tarvitsin. Masennuin. Olin myös aina tottunut pärjäämään omillani, ei miehen rahoilla ja oli minulle äärettömän ahdistavaa pyytää/kysellä voisinko ostaa tuota ja tuota, kun koskaan aikaisemmin ei niin ollut tarvinnut tehdä. Halusin myös matkustella (lasteni kanssa! ) ja tähän ei ollut mahdollisuutta kun olin kotona ja se ahdisti minua kovasti. menin siis töihin enkä ole katunut. Joku haluaa olla kotona ja varmasti myös viihtyy, mutta älkää nyt hyvät ihmiset pakottako sellaisia äitejä jäämään kotiin jotka eivät todellakaan siellä viihdy-. Siinä sekoaa pää ja se ei ainakaan ole lapsille hyväksi!!!!!!!
 
Ap, missä iässä ON ok viedä lapsi tarhaan, vai kannatatko kotiäitiyttä kunnes lapsi saavuttaa teini-iän? Kuinka rahoitat kotiäitiyden sitten, kun yhteiskunta ei enää anna siihen mitään tukea? Mitä lapsesi pitävät siitä, ettei ole varaa harrastuksiin, matkusteluun ym.?

Olisiko lapsi onnellinen sittenkään, kun talo menee alta, vanhemmat on ulosotossa ja hermo piukalla ongelmien takia, itse kulkee rääsyissä eikä ole varaa harrastaa kuten kavereilla?

BTW, kerros ap muutenkin omasta tilanteestasi. Koulutuksesi, ammattisi, onko sinulla työpaikka, montako lasta, miehen ammatti ja tulotaso?
 
Montahan sivua tästäkin taas väännetään??

Miten ihmeessä alottaja voi olla niin kapeakatseinen ja suoraan sanottuna tyhmä, kun ei ymmärrä että aina se lapsen hoitoon vienti ja töihin meno ei ole "valinta". Ei kaikki halua kasvattaa lapsiaan kaupungin vuokrakolhoosissa betonin keskellä, kas kun toiset tykkää että on siisti koti kohtuullisen hyvällä asuinalueella (ei, tälläkään ei tarkoiteta mitään Westendia, mutta eipähän ainakaan ole narkkeja joka kulmalla myöskään), lapsilla mahdollisuus harrastaa muutakin kuin käpylehmiä ja ooh, jopa vaatteet päällä.

Suomessa kun joutuu ihan peruselintason turvatakseen käymään töissä. Ei tässä mitään etelänmatkoja tulla tekemään, ikinä. Vaikka töissä ollaankin ja lapset hoidossa. Mutta jommankumman vanhemman kotiin jäänti merkkaisi muuttoa vuokraslummiin (eikä asumismenot edes oleellisesti laskisi), lapselle muuttoa tutuista ympyröistä, kavereista, joka kuukausi varmaan kerjättäisiin kadulla ja toivottaisiin pientä ihmettä että saadaan edes ruoka pöytään. Se 300euron hoitotuki kun ei ihmeitä tee, kahden duunarin taloudessa. Kyllä, jos mieheni tienaisi 6000€ niin varmasti jäisin kotiin, mutta kas kun tuli rakastuttua köyhään duunariin. Oma valinta sekin tietysti, tarviikin lähteä katsomaan löytyisikö tuolta jotain miljonääriä :D

Mutta antaa olla, ap on ilmeisesti päättänyt että tietää jokaisen tulotasot ja elämäntilanteet niin hyvin että on varaa moralisoida.

Koska itsekin haluan asua edes kohtuullisesti ja olen myös nainut pientuloisen duunarin, koen olevani ns pätevä sanomaan, että jokainen voi hoitaa itse kakrunsa.

Emme asu missään slummissa, vaan ihan hyvin. Meillä kuitenkin on vain yksi auto, eikä sekään mikään bemari. Kelpo vaatteita saa kirpparilta tai halpaketjujen aleista. Kävellen pääsee moneen paikkaan, jos ei ole laiska. Ja töitä voi tehdä kotooltakin, jos vaan näkee vähän vaivaa.

Onhan se toki helpompaa lykätä lapset muiden hoitoon ja nauttia lakisääteiset kahvitauot rauhassa.
 
[QUOTE="Tea";22091896]Meillä molemmat lapset menneet hoitoon 1v3kk ikäisinä. Mun ei ollut pakko mennä töihin, halusin mennä. Mieskään ei halunnut jäädä kotiin 2 kk pidemmäksi ajaksi (menin siis itse töihin kun lapseni oli 1v1kk). Tykkään duunistani ja olen parempi äiti kun mulla on muutakin elämää kuin kodin- ja lapsenhoito. Rakastan lapsiani äärettömän paljon, heidän kanssaan on ihana viettää aikaa, kun välillä saa tehdä jotain muutakin. Olen hyvä äiti, maailman paras omille lapsilleni, ja muille ei tarvitse ollakaan!

Mut on aikanaan viety alle 1-vuotiaana hoitoon, kuten suurin osa lapsista ennen nykyisiä tukijärjestelmiä. Mun suhteet vanhempiini on mitä parhaimmat, olen tasapainoinen ja onnellinen eikä mun tarvitse nostaa itseäni muita ylemmäksi arvostelemalla toisten valintoja.[/QUOTE]

No kylläpä kuulostatkin kovin tasapainoiselta :D
 
Toki ap kärjistää, mutta tietyllä tapaa oon kyllä samaa mieltä.

Lapset on niin hetken pieniä; vain se hetki on aikaa ja sillä perusteella me teimme omat ratkaisumme.
Kyllä mä tietoisesti tein ratkaisun,
että lapsia hankitaan ( yritetään hankkia ) vasta sitten,
kun muu elämä on siinä mallissa että kotona olo on mahdollista ja itselle mielekästä.

Mulla ei myöskään oo koskaan ollut niin palavaa tarvetta omiin lapsiin
että olisin vedellyt ranteet auki jos lapsia ei olis kuulunutkaan.
Jos se sitten olis johtunut vaikka siitä etten lapsia halunnut alle 3-kymppisenä…

Toki jos tilanne on nuorena se, taloudellisesti ja muutenkin, että voi / haluaa olla kotona niin mikäs siinä.
Mun ystäväpiirissä monelle se ei vaan oo ollut ajankohtaista 2-kymppisenä.

Siksi puhun taloudellisesta tilanteesta,
koska suuremmaksi osin vedotaan siihen, että on pakko mennä töihin että rahat riittää.
Tässä porukassa on varmasti ihmisiä, jotka tosiaan olisivat kotona jos vaan voisivat.

Sitten on erikseen ura- ja työorientoitunut porukka, joiden täytyy mennä urakehityksen tms. vuoksi mahd. nopeeta töihin.
Tähänkin pätee se,
että lasten hankkimisen ajankohtaa kannattaa kuitenkin miettiä, vaikka siinä riskinsä ehkä onkin.
Myös monissa tapauksessa töiden uudelleen järjestely ja suunnittelu voi olla tässä tapauksessa mietinnän paikka.

Toivotaan ettei oo liian sekava teksti, kun tässä työn ohessa kirjoittelen…
 
Ei ole jäänyt traumoja hoitoonviennin seurauksena. Olenkohan itkenyt hoitoonvietäessä - voi olla. En muista. Mikä tässä kuviossa sinua nyt eniten häiritsee? Se että olen mahdollisesti hoitoonvietäessä itkenyt enkä siitä huolimatta ole aikuinen tunnevammainen tai edes henkilö jolla on tarve osoitella korokkeeltaan sormella muita ja arvostella heidän arvomaailmaansa ;)

Minusta pienen lapsen itkettäminen on väärin. Lapsi itkee äidin/isän perään, mutta äidillä/isällä on muut jo mielessä. Sinne se pieni jää ikäväänsä riutumaan. Raukka. Eikä edes ymmärrä, miksi hänet hylättiin.
 
Oleksä ap se emäntä joka vinkuu talvisin että ihan perseestä kun lapsella pitää olla luistimet ja sukset kun ne maksaa mutta menee niin vähän aikaa? Se emäntä joka kitisee kun kehtaavat luokkaretkirahastoon olla mitään vailla? Koulukuvatkin on ihan liian tyyriitä?

Oikeesti, ei sun tartte muita haukkumalla todistella tehnees oikein jäädessäs kotiin.
 
Koska itsekin haluan asua edes kohtuullisesti ja olen myös nainut pientuloisen duunarin, koen olevani ns pätevä sanomaan, että jokainen voi hoitaa itse kakrunsa.

Emme asu missään slummissa, vaan ihan hyvin. Meillä kuitenkin on vain yksi auto, eikä sekään mikään bemari. Kelpo vaatteita saa kirpparilta tai halpaketjujen aleista. Kävellen pääsee moneen paikkaan, jos ei ole laiska. Ja töitä voi tehdä kotooltakin, jos vaan näkee vähän vaivaa.

Onhan se toki helpompaa lykätä lapset muiden hoitoon ja nauttia lakisääteiset kahvitauot rauhassa.

on taas niin yksinkertainen ajatusmaailma. Toiset tarvitsee kaksi autoa, toiset haluaa ostaa lapsilleen vaatteita, leluja ja viedä harrastuksiin. Kävellen ei täällä pääse kuin metsään ja minun allallani töitä EI VOI tehdä kotona. Toiset haluaa matkustella jo lasten ollessa pieniä ja myös antaa muitakin elämyksiä kuin lähimetsän (jokainen tyylillään ) Eikä täällä etelässä kyllä voi asua kohtuullisesti halvalla. Ei millään!
 
[QUOTE="heh";22091862]Kuvitteleeko ap todellakin, että äidit ovat ihan oikeasti ehtineet olla lastensa kanssa 3-vuotiaiksi asti ammoisista ajoista lähtien? Siis vaikka eivät kodin ulkopuolista työtä ole tehneetkään. Totuus on se, että äideillä on ollut ihan riittävästi hommaa ruoanlaitossa, eläintenhoidossa, pyykinpesussa ym. taloustöissä. Monella ollut huollettavana vähintään 6-henkinen perhe, useimmiten isompi.

Ei siinä ole vauvat tai 1-vuotiaatkaan saaneet mitään erityiskohteluja. Äidin raataessa vauvat kipattiin johonkin saaviin navettatöiden ajaksi tai jätettiin isompien sisarusten huomaan.

Tämä, että äidin pitäisi viihdyttää ja antaa virikkeitä lapselleen 3-vuotiaaksi asti on ihan tuore keksintö. Eikä vastaavaa systeemiä taida juuri muualla päin maailmaa olla kuin pohjoismaissa.

Aika harvalla kuitenkaan on rikasta miestä, jonka tuloilla pystytään nykyaikana elättämään koko perhe sen verran tasokkaalla asuinalueella, ettei lasten kehitys saisi pahoja häiriöitä.[/QUOTE]

No mutta sehän nyt on ihan naurettavaa, että vanhemman pitäisi olla joku ohjelmatoimisto. Lapset mukaan normi elämään, niin ne ennenkin olivat.
 
Koska itsekin haluan asua edes kohtuullisesti ja olen myös nainut pientuloisen duunarin, koen olevani ns pätevä sanomaan, että jokainen voi hoitaa itse kakrunsa.

Emme asu missään slummissa, vaan ihan hyvin. Meillä kuitenkin on vain yksi auto, eikä sekään mikään bemari. Kelpo vaatteita saa kirpparilta tai halpaketjujen aleista. Kävellen pääsee moneen paikkaan, jos ei ole laiska. Ja töitä voi tehdä kotooltakin, jos vaan näkee vähän vaivaa.

Onhan se toki helpompaa lykätä lapset muiden hoitoon ja nauttia lakisääteiset kahvitauot rauhassa.

Anna kun minä arvaan, että et asu esimerkiksi Helsingissä omistusasunnossa.

Töitä voi tehdä kotoakin, jos näkee vähän vaivaa? Mitä työtä se tällainen mahtaa olla, puhelinmyyntityötäkö?
 
Minulle vain ajatus siitä, että lapseni viettäisi n. 1-vuotiaasta lähtien suurimman osan valveillaoloajastaan jonkun muun kuin minun tai isänsä seurassa on todella outo. Me olemme vain tehneet tietoisen valinnan ja päätöksen mieheni kanssa, että haluamme lasten saavan olla kotona edes muutaman vuoden elämänsä alusta. Ja mieheni on pienituloinen, silti maksamme asuntolainaa omakotitalosta ja lapset saavat harrastaa ja ovat siististi puettuja ym. Tarkalla suunnittelulla rahat saa riittämään.
 
Kyllä kuule valtaosa äideistä itkee kun joutuu pienen viemään hoitoon, mutta kun ei ole vaihtoehtoja, jos haluaa selvitä veloistaankin. Pakko kyseenalaistaa ap sun tyytyväisyytesi omaan elämääsi, kun koet pakottavaa tarvetta lyödä näitä lyötyjä. Kun se vaan on niin, että jos sä olisit ihan varma että teet oikein, sun ei tarttis yrittää ylentää ittees dissaamalla muita.

Siivoa siis oma pesäs ensin. Lapsesi arvostaisivat tasapainoista, onnellista äitiä.
 
Sulla täytyy olla sitte ihan helvetin rikas mies tai jotain pääomatuloja jos pystyt olemaan kotona lapsen kanssa! Tai sitten elät jollain tuilla... Mulla ainakin asunto- ja autolainat päällä, mies opiskelee, 2 lasta ja kolmas tulossa, jonkun sitä vaan on tuotava leipää pöytään. Olen kahdesta ensimmäisestä lapsesta pitänyt se normi äitiysloman ja sitten palannut kouluun ja nyt aion tämän kolmannen synnyttyä tehdä samoin, onneksi nyt on jo työpaikka mihin palata. Omat vanhemmat tekivät aikoinaan samoin ja minulla oli onnellinen lapsuus ja sain viettää ihan riittävästi aikaa vanhemipien kanssa. Nyt kun ajattelee niin tuskin olisin edes halunnut olla keiket päivät vaan äidin kanssa, oli kiva olla mummolassa ja käydä kerhossa yms.
 
Ei saakeli :D Miksi te tämmösistä asioista täällä väännätte?? Eiköhän ole jokaisen oma asia mitenkä lapsensa hoitaa/hoidattaa.. Olen ollut tekemisissä sekä koko ajan kotona olleiden lasten kanssa että hoidossa olleitten. Molemmat tapaukset ihan normaaleja, terveitä lapsia!
Jokaisella ei myöskään pää kestä olla kotona 24/7 lasten kanssa vaan tarvii myös muuta tekemistä ja aikuisten seuraa, ilman lapsia ja mikäs sen parempi keino kuin mennä töihin, hankkii samalla rahaa! Eikä kukaan voi tulla arvostelemaan, että työssä käyvien vanhempien ei pitäisi lapsia hankkia, toiset viihtyy kotona, toiset ei, so what?! Ei luulis kenenkään kankkua kaivavan kuinka joku toinen toimii, kunhan lapsi on tyytyväinen ja hyvin hoidettu!
Ja itse olen siis kotiäiti, mutta ymmärrän myös työssäkäyvien vanhempien kannan :)
 
Mun nelivuotias on vuoropäiväkodissa ja sinne tuli nyt oikee buumi sellaisia 9kk ikäisiä vauvoja hoitoon :o oikeesti tosi karseeta. Ja sitte ne raukat itksee siellä kun on vielä lisäksi vaihtuvat hoitajat ja vaihtuvat lapset, ei oo juuri kahta päivää sama kokoonpano ryhmässä. Oikeesti tosi kamalaa kattoo sitä touhua ja täysin epäinhimillistä. Siellä ei ole edes vakiyökköjä vaan ne lähes kaikki hoitajat tekee öitä eli yövuorossaki siellä saattaa olla kymmenkunta täysin vierasta puhekyvytöntä vauvaa :'(
Ja siis tossa tarhassa on 60 hoitajaa, että repikää siitä montako kertaa on sama naama lasta hoitamassa.

Itse en ole vienyt lapsiani alle 3 vuotiaana hoitoon ja minusta se on arvovalinta viekö vai ei. Ne joille omaisuus on tärkeintä ja lapsi on samassa asemassa kuin muukin omaisuus vaikkapa auto, että sellainen pitää olla koska muillakin on tekee sen lapsen/pari ja vie sen sitte hoitoon JULMAA.
 

Yhteistyössä