Mies sai jonkun hulluus kohtauksen aamulla (vuodatusta)

["jemina"]

Heräsin vauvan kanssa aamulla klo 8 ja leikin hetken lasten kanssa lastenhuoneessa. Siitä menimme olkkariin ja sanoin miehelle miljoonannen kerran että eikö hän voisi laittaa vaateittaan johonkin muualle kuin jättää keskelle lattiaa. Mies sai älyttömän raivokohtauksen, heitteli tavaroita, huusi/kiroili, heitti sormuksen menemään ja rikkoi astioita. Esikoinen (3v) säikähti todella paljon ja juoksi pyykkitelineen alle itkemään. Itse menin aivan toimintakyvyttömäksi ja otin vauvan kainaloon ja juoksimme toiselle puolelle taloa.

Mies ei pyytänyt millään tapaa anteeksi käytöstään ja emme ole puhuneet toisillemme sanaakaan aamun jälkeen. Pari tuntia sitten hän lähti töihin, ehkä...

Mä luulen että tämänpäiväinen oli vain alkusoittoa. Olin aivan varma että se käy päälle!

Mulla on niin paha olla. Olen 24/7 pelkkä äiti ja kotiapulainen. Viiteen kuukauteen en ole ollut missään yksin. Kauppaan ja lääkäriinkin otan aina vähintään toisen lapsen mukaan.

Aamuni alkaa niin että klo 7-8 heräilen vauvan kanssa. Hoidan lasten aamupesut ja puhtaat vaatteet päälle, laitan pyykit koneeseen. Siivoan keittiön ja 9 aikoihin teen esikoiselle aamiaista. Leikitään sisällä, laitan pyykit kuivuu ja joskus käymme kaupassa lasten kanssa. Klo 12 esikoiselle lounas ja sitten päikkäreille. Vauva nukkuu välillä samaan aikaan niin saan hieman omaa aikaa, yksin kotona... Klo 15 välipala ja ulos tai kokkailua kotona. Klo 17 päivällinen ja ulos. Klo 19-20 iltapuuro ja 20 jälkeen iltapesut ja lapset nukkuu. Itse menen klo23 nukkuu ja vauvaa imetän yölläkin 2h välein...

Olen monta kertaa sanonut miehelle että olen väsynyt tähän kaikkeen ja yöheräämisiin. Mies alkaa heti kertomaan kuinka raskasta HÄNELLÄ on ja minun väsymys ei ole mitään siihen verrattuna... tietenkään...

Lisäksi mies jättää keittiössä roskat roskiskaappia vastapäiselle tasolle, likaiset sukat makkarin lattialle, josta ne kasvaa isoksi kasaksi sängyn alle. Paidat ja housut AINA keskelle olkkarin lattiaa... Lasten vaatteet sinne tänne ihan hujan hajan! Minä hoidan 99% kodin ja lapset, kun toinen vaan on....

 

[Näin_meillä]

Kokeileppa, ettet siivoo miehesi jälkiä ollenkaan vähään aikaan. Kyllä hän jossain vaiheessa kaipaa puhtaita vaatteita. Sitten sanot vaan, että pyykkikoppa on kyllä tyhjä, et yhtään tiedä missä hänen vaatteensa on. Kerro toki ensin, että peset tästä eteenpäin vain pyykkikopassa olevat. Meillä ainakin tehosi, teiniin ja mieheen Ensimmäisen kerran kun huomasivat että vaatteet eivät oikeasti peseydy ellei niitä vie koppaan, ni tilanne helpottui. Muihin ongelmiin en ratkaisua osaa sanoa, taitaa olla melko yleistä

 

["vieras"]

No mun mielestä on ihan ymmärrettävää että se joka on kotona, hoitaa kodin työt ja ne lapset pääsääntöisesti. Se toinen käy töissä, mikä on ihan yhtä lailla raskasta, omalla tavallaan. Molempien pitäisi arvostaa toistensa työpanosta eikä vähätellä. Toki mies voisi auttaa kun sitä pyydät ja huolehtia edes omien jälkien siivouksesta. Ja toki sullekkin kuuluisi vapaailtoja. Pystyttekö puhumaan asiasta kuin kaksi aikuista, vai meneekö syyttelyksi ja riitelyksi?

Ei tuossa auta kuin puhua asiat puhki ja sopia yhteisistä pelisäännöistä, muuten ero.

 

["vieras"]

Ei kauheen hyvältä kuulosta. Mutta kannattaa silti ottaa huomioon, että vaikka mies periaatteessa on paremmassa tilanteessa kuin sinä, ei se sulje pois sitä, että hän saattaa olla väsynyt, masentunut ja pinna kireällä.

 

["vieras"]

Voisitko ajatella että lähdet lapsien kanssa pariksi viikoksi-kuukaudeksi jonnekin vaikka mökille, sisarukselle tai äidille niin mies saa miettiä sillävälin mitä haluaa (ja näkee mitä teet arkisin hänen puolestaan). Ja käyttäytyä jatkossa päätöksensä mukaisesti. Sinä sitten mietit riittääkö se sulle vai haluatko enemmän.

:hug:

 

[dfdf]

Kuulostaa siltä, että olet kolmen lapsen yksinhuoltaja. Pärjäisit varmasti paremmin, ainakin henkisesti, kahden lapsen yksinhuoltajana.

 

[tuotanoin]

Näin_meillä:n ohje voisi muuten olla hyvä, mutta jos ap:n mies on impulsiivinen, niin tuollainen kettuilu voi aiheuttaa pahemman luokan raivokohtauksen, kun mies tajuaa, että hänelle vinoillaan. Muutenkin kuulostaa todella ikävältä ja suorastaan pelottavalta ap:n kertomus

 

[dfdf]

[QUOTE="vieras";23722288]No mun mielestä on ihan ymmärrettävää että se joka on kotona, hoitaa kodin työt ja ne lapset pääsääntöisesti. Se toinen käy töissä, mikä on ihan yhtä lailla raskasta, omalla tavallaan.[/QUOTE]

Höpöhöpö. Työssäkäyvällä on vain se 8 tuntia päivässä töitä. Kotiäidillä 24 h, jos tuota periaatetta noudatetaan. Ei ole ihan reilua.

Olen ollut sekä kotiäitinä että työssäkäyvänä äitinä ja tiedän tasan tarkkaan, että töissä käyvällä paljon helpompaa kuin kotona olevalla. Kyllä työpäivän jälkeen vastuu lapsista ja kodinhoidosta on laitettava puoliksi. Molemmilla vanhemmilla pitäisi olla yhtä paljon vapaa aikaa ja nukkumisaikaa.

 

[gööööj]

Höpöhöpö. Työssäkäyvällä on vain se 8 tuntia päivässä töitä. Kotiäidillä 24 h, jos tuota periaatetta noudatetaan. Ei ole ihan reilua.

Olen ollut sekä kotiäitinä että työssäkäyvänä äitinä ja tiedän tasan tarkkaan, että töissä käyvällä paljon helpompaa kuin kotona olevalla. Kyllä työpäivän jälkeen vastuu lapsista ja kodinhoidosta on laitettava puoliksi. Molemmilla vanhemmilla pitäisi olla yhtä paljon vapaa aikaa ja nukkumisaikaa.

Millaista työtä teet?

Nimittäin esimerkiksi kunnon raksahommaa ja toimistotyötä ei voi verrata toisiinsa.

 

[ja pah]

[QUOTE="vieras";23722288]No mun mielestä on ihan ymmärrettävää että se joka on kotona, hoitaa kodin työt ja ne lapset pääsääntöisesti. Se toinen käy töissä, mikä on ihan yhtä lailla raskasta, omalla tavallaan. Molempien pitäisi arvostaa toistensa työpanosta eikä vähätellä. Toki mies voisi auttaa kun sitä pyydät ja huolehtia edes omien jälkien siivouksesta. Ja toki sullekkin kuuluisi vapaailtoja. Pystyttekö puhumaan asiasta kuin kaksi aikuista, vai meneekö syyttelyksi ja riitelyksi?

Ei tuossa auta kuin puhua asiat puhki ja sopia yhteisistä pelisäännöistä, muuten ero.[/QUOTE]

Ap:n miehen käytöksessä ei ole mitään ymmärrettävää, sori nyt vain! On väärä asenne, jos pyytää miestään "auttamaan", yhteisen kodin hoitaminen kun kuuluu molemmille eikä suinkaan ole niin että mies "auttaa" silloin kun sopii. Miehen kuuluu hoitaa omat vaatteensa pois lattioilta (eikai hän mikään lapsi ole joka ei sitä vielä ole oppinut?) ja tarttua käytännön asioihin yhtälailla. Työ ei ole mikään syy laiskotella kotona miten huvittaa!

 

[PipariSuu]

Ihan näin kysyäkseni, niin oliko mies vielä nukkumassa/huilailemassa, kun niistä vaatteista valitit?

Se, että toinen suuttuu noin vimmatusti ja rikkoo tavaroita yms. ei vielä tarkoita, että tulee teidän päälleen.

 

["aap"]

Mä en vaan ymmärrä miten mies voi olla väsynyt. Hän tekee urakkatöitä 5,5--6,5h/päivä. Ei se ole edes normaali työpäivän pituus... Mun työpäivä taas ei lopu siihen kun lapset menee nukkumaan... Ja todallikin tuntuu että olis 3 lasta.

 

["vieras"]

Sanot miehelles, että tämä peli ei vetele. Töissäkäynti ei ole syy siihen, ettei kotona tarvitse tehdä mitään. Miehesi on töissä 8 tuntia päivässä, sä olet vastuussa lapsista ja kodista 24/7. Ei ole reilua.

Meillä oli mun kotiäitiaikana sellainen jako, että viikolla mä hoidin lapsen öisin ja miehen työpäivän ajan ja miehen palattua töistä hoidettiin kaikkia hommia yhdessä. Mies sai viikolla nukkua niin monta tuntia putkeen kuin halusi, eli kunhan meni ajoissa nukkumaan niin ei tarvinnut kärsiä väsymystä. Ostettiin lastenhuoneeseen vuodesohvaan kunnon runkopatja niin mies sai nukkua ihan rauhassa. Päivisin hoidin pyykkijutut, kävin kaupassa ja tein ruokaa sekä järjestelin. Imuroinnit mies hoiti aina työpäivän jälkeen, kuten myös keittiön siivoamisen ruoan jälkeen. Viikonloppuisinkin yöt oli mun vastuulla, koska imetin, mutta aamulla mies nousi vauvan kanssa jotta sain nukkua vielä seuraavaan imetykseen asti. Mun mielestä homma hoitui reilusti.

Tärkein pointti mun mielestäni on se, että lapsella täytyy olla oikeus olla kahden myös isänsä kanssa. Meillä kahdenkeskiset ajat tytön ja isän välillä oli imetyksen vuoksi ekan vuoden vain muutamia tunteja, lapsen ollessa 1,5-vuotias tyttö jäi ekaa kertaa isän kanssa kahden yöksi ja nyt tytön ollessa 2v3kk lähden neljäksi yöksi Pariisiin ja tyttö jää isin kanssa kotiin.

 

[nkjööö]

Voin kuvitella että itse suuttuisin myös jos jatkuvasti joku olisi naputtamassa selän takana. Se ei ainakaan kannusta sitä tekemään, alkaa vaan vituttamaan. En silti sano että tollanen raivari olis oikeutettu.

 

["japi"]

Kuulostaa siltä, että miehelle on turha yrittää selittää yhtään mitään. Kannattaa laittaa se kiertoon.

 

[dfdf]

Millaista työtä teet?

Nimittäin esimerkiksi kunnon raksahommaa ja toimistotyötä ei voi verrata toisiinsa.

Mistä tiedät, mitä työtä ap:n mies tekee?

Suosittelen vakavasti harkitsemaan eroa, jos lapset joutuvat pelkäämään isäänsä. Itse jouduin lapsena pelkäämään isääni ja aloin nähdä painajaisia, jotka helpottivat vasta, kun äitini otti avioeron. Olen ikuisesti kiitollinen äidilleni, joka tarjosi meille lapsille onnellisen lapsuuden yksinhuoltajana.

 

[PipariSuu]

Näin_meillä:n ohje voisi muuten olla hyvä, mutta jos ap:n mies on impulsiivinen, niin tuollainen kettuilu voi aiheuttaa pahemman luokan raivokohtauksen, kun mies tajuaa, että hänelle vinoillaan. Muutenkin kuulostaa todella ikävältä ja suorastaan pelottavalta ap:n kertomus

No ei kai tuota vinoiluna voi ottaa. Kyllä kai nyt jokainen aikuinen ihminen tajuaa, että ei ne vaatteet lattialta sinne pyykkikoppaan itsekseen kävele, eikä se ole toisen homma niitä sinne heittää lattioilta..

 

["vieras"]

Olen ollut sekä kotiäitinä että työssäkäyvänä äitinä ja tiedän tasan tarkkaan, että töissä käyvällä paljon helpompaa kuin kotona olevalla. Kyllä työpäivän jälkeen vastuu lapsista ja kodinhoidosta on laitettava puoliksi. Molemmilla vanhemmilla pitäisi olla yhtä paljon vapaa aikaa ja nukkumisaikaa.

Eiköhän tuo riipu myös töistä. Mäkin olen ollut sekä kotona että töissä, ja kyllä kotona oli helpompaa. Mutta mulla on melkoisen vaativa työ, jossa aina kiire. Kyllä olis ollu pinna vieläkin kireemmällä, jos olisi pitänyt töiden jälkeen hoitaa vielä kaikki kotityötkin.

 

["hööö"]

Mistä tiedät, mitä työtä ap:n mies tekee?

Suosittelen vakavasti harkitsemaan eroa, jos lapset joutuvat pelkäämään isäänsä. Itse jouduin lapsena pelkäämään isääni ja aloin nähdä painajaisia, jotka helpottivat vasta, kun äitini otti avioeron. Olen ikuisesti kiitollinen äidilleni, joka tarjosi meille lapsille onnellisen lapsuuden yksinhuoltajana.

No sanoinko niin? Sanoin vain yleisesti että kotiäitinä henkilökohtaisesti musta oli paljon helpompaa olla kuin 8 h päivässä raksahommissa.

 

[dfdf]

[QUOTE="aap";23722349]Mä en vaan ymmärrä miten mies voi olla väsynyt. Hän tekee urakkatöitä 5,5--6,5h/päivä. Ei se ole edes normaali työpäivän pituus... Mun työpäivä taas ei lopu siihen kun lapset menee nukkumaan... Ja todallikin tuntuu että olis 3 lasta.[/QUOTE]

Vaikka työ olisi kuinka rankkaa, niin 2 h pitäisi riittää palautumiseen. Sen jälkeen miehelle jää vielä monta tuntia aikaa jakaa vastuu lapsista ja kodista yhdessä puolison kanssa.

 

[jeess]

Eikö teillä ole mitään tukijoukkoja? Hanki neuvolasta siivousapua tms..
Minä en jaksa siivota jatkuvasti, jos keittiö nyt jää aamupalan jäljiltä sotkuiseksi niin mitäpä sitten, ehtiihän sen myöhemminkin. Joskus tuntuu että kotiäidit tekee itselleen hirveästi ylimääräistä hommaa kun vähemmälläkin pärjäisi.

 

[dfdf]

[QUOTE="vieras";23722367]Eiköhän tuo riipu myös töistä. Mäkin olen ollut sekä kotona että töissä, ja kyllä kotona oli helpompaa. Mutta mulla on melkoisen vaativa työ, jossa aina kiire. Kyllä olis ollu pinna vieläkin kireemmällä, jos olisi pitänyt töiden jälkeen hoitaa vielä kaikki kotityötkin.[/QUOTE]

Sepä se. Pelkästään toisen kontolle ei niitä kotitöitä pitäisi sysätäkään.

Mitäs kun molemmat ovat töissä? Saako silloinkin se 'raskaampaa' työtä tekevä kotitöistä ja lastenhoidosta vapautuksen iltaisin ja öisin? Ei toimi, ei.

 

["ööö"]

Vielä semmonen kysymys näille työssäkäyvien isien pääntaputtajille että mites jos olis toisinpäin. Jos nainen kävis töissä ja tulis kotiin, saisko se olla loppuvuorokauden vapaalla ja heitellä vaatteitaan minne sattuu, saisi jättää roskat minne sattuu ja elää kuin pellossa? Mies ottais 24/7 vastuun kodista. Olisiko oikein ja luuletteko ettei miehet sanoisi siihen mitään?

 

[Jeps.]

Sepä se. Pelkästään toisen kontolle ei niitä kotitöitä pitäisi sysätäkään.

Mitäs kun molemmat ovat töissä? Saako silloinkin se 'raskaampaa' työtä tekevä kotitöistä ja lastenhoidosta vapautuksen iltaisin ja öisin? Ei toimi, ei.

Minä väitän että jää vähemmän siivoamista kun molemmat on töissä ja lapset hoidossa.
Mutta tosiaan, meillä molemmat osallistuu lastenhoitoon.

 

[Suzyanne]

Höpöhöpö. Työssäkäyvällä on vain se 8 tuntia päivässä töitä. Kotiäidillä 24 h, jos tuota periaatetta noudatetaan. Ei ole ihan reilua.

Olen ollut sekä kotiäitinä että työssäkäyvänä äitinä ja tiedän tasan tarkkaan, että töissä käyvällä paljon helpompaa kuin kotona olevalla. Kyllä työpäivän jälkeen vastuu lapsista ja kodinhoidosta on laitettava puoliksi. Molemmilla vanhemmilla pitäisi olla yhtä paljon vapaa aikaa ja nukkumisaikaa.

Ihan samaa mieltä olen. Meillä oli niin että minä olin äitiysloman jälkeen 6 kk hoitovapaalla, sitten menin töihin ja mies jäi 6 kk:ksi hoitovapaalle, jonka jälkeen minä olen nyt 4 kk hoitovapaalla ja sitten menen töihin ja lapsi päiväkotiin. Eli kumpikin miehen kanssa tiedetään millaista on olla kotona.

Kyllä meilläkin oli vääntöä kun jäin hoitovapaalle, kun mies luuli että minä voinkin sitten hoitaa kotia ja lasta 24 h/ vrk ja hänen ei tarvitse tehdä mitään. Mutta sitten kun hän jäi kotiin ja minä menin töihin, hän huomasi että työstä se kotona olokin käy, vaikkakin on vain yksi lapsi. Minä autoin miestä kotitöissä vaikka kävinkin raskaassa vuorotyössä, sovimme aina työnjaosta tasapuolisesti etukäteen, tyyliin minä tyhjennän tiskikoneen ja viikkaan pyykit kaappiin, ja mies pyyhkii pölyt sekä imuroi kun ehtii.

Minusta sinä voisit ehdottaa tätä miehellesi, kyllä hän ehtisi jotain kotona tekemään. Jos ei se sovi missään tapauksessa ja alkaa lisää raivareita tulla, kannattaisi ehdottaa miehelle pariterapiaa. JOs ei suostu tai se ei auta, kannattaisi ehkä erota.