Komppaan kyllä Keittistä tässä keskustelussa. Olen itse syntynyt -70 ja en kyllä millään lailla allekirjoita "pullamössösukupolveksi" tuota sotien jälkeen syntynyttä ikäluokkaa. Mun vanhemmat on olleet ihan kaupupnkilaisia, kohtalaisesti koulutettujakin ja silti lamat sekä kuus-seitkytluvun taitteessa ja 90-luvulla ovat iskeneet aika rankasti heihin. Töitä on joutunut tekemään että on töitä saanut tehdä.
Minä en lähipiiristäni tunnista ainoitakaan ap:n kuvailemia isovanhempia. Mistäköhän johtuu? Päinvastoin, tuntuu, että äitini ja appivanhempieni ystävät kaikki huolehtivat kyllä lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Kuten mekin huolehdimme heistä.
Enkä kyllä muista sellaista kauppareissuakaan, etteikö joku "mummeli" (tai vähän nuorempikin) olisi ihastellut meidän pikku pimatsua. Eikä minua ole kukaan mummo koskaan missään jyrännyt.
Olisikohan tässäkin niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Täältä toiseltakin puolelta?