K
"kuukkeli"
Vieras
Mun äiti sai lahjaks ekan pesukoneensa kun mä synnyin. Ja olen syntynyt -77
Eli varmaan oli aiemmin ja rikkailla, mutta tavan työläisperheessä, kuten meillä, noihin ei ollut varaa. JA sillointyöläisperheethän taisi olla se valitsevin kansanluokka. Eli onko vaikea ymmärtää että vaikka koneita jo oli, ei todellakaan kaikilla niihin ollut varaa.
K
Keittiönoita
Vieras
IlmankosVoin sanoa, että olen 80-luvun lapsia eli en tiedä mitään 70 luvusta omakohtaisesti
N
nojuu
Vieras
Voin sanoa, että olen 80-luvun lapsia eli en tiedä mitään 70 luvusta omakohtaisesti
Kuinka yllättävää - ja sun ekat muistot siis ajoittuu 80-luvun puolivälille. Suosittelen vähän tutkimaan historiaa - ihan että ymmärrät millainen taloustilanne kodeissa vaikkapa tuolloin 70 luvulla oli. Tekikö se varma työ elämästä loppujen lopuks lususta?
Mulla käy töissä paljon mukavia isovanhempia. Monet ostavat kotiaan matkasänkyjä, syöttötuoleja ja varavaatteita lapsenlasten vierailuja varten. Osa on tyttären tai miniän kanssa ostoksilla ja katsovat lasten perään, jotta toinen saisi penkoa pöytiä rauhassa. Jotkut tulevat tänne lastenlasten kanssa ja ostavat heille leluja yms. Suurin osa puhuu lapsistaan ja lapsenlapsistaan tosi lämpimästi ja heitä arvostaen.
Mun vanhemmillakin tuntuu olevan tärkeä, että voivat oman jaksamisensa ja ehtimisensä rajoissa auttaa ja se tuntuu olevan trendinä heidän kaveripiirissään.
Mun vanhemmillakin tuntuu olevan tärkeä, että voivat oman jaksamisensa ja ehtimisensä rajoissa auttaa ja se tuntuu olevan trendinä heidän kaveripiirissään.
K
Keittiönoita
Vieras
[QUOTE="kuukkeli";24084434]Mun äiti sai lahjaks ekan pesukoneensa kun mä synnyin. Ja olen syntynyt -77
Eli varmaan oli aiemmin ja rikkailla, mutta tavan työläisperheessä, kuten meillä, noihin ei ollut varaa. JA sillointyöläisperheethän taisi olla se valitsevin kansanluokka. Eli onko vaikea ymmärtää että vaikka koneita jo oli, ei todellakaan kaikilla niihin ollut varaa.[/QUOTE]
Juuri näin. Ja ei todellakaan läheskään kaikilla ollut mahdollisuutta vuokralla asuessaan säästää sitä 25% asunnon hinnasta, mikä tuohon aikaan piti olla säästössä, jotta pankin ylipäätään antoivat asuntolainaa. Kaupungeissa työläisperheet asuivat useammin vuokralla kuin omistusasunnoissa. Monilla lapset olivat jo melkoisen isoja, kun oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus muuttaa omistusasuntoon. Joillain sitä mahdollisuutta ei ollut lainkaan, joillain vasta lasten muutettua kotoa pois.
Eli varmaan oli aiemmin ja rikkailla, mutta tavan työläisperheessä, kuten meillä, noihin ei ollut varaa. JA sillointyöläisperheethän taisi olla se valitsevin kansanluokka. Eli onko vaikea ymmärtää että vaikka koneita jo oli, ei todellakaan kaikilla niihin ollut varaa.[/QUOTE]
Juuri näin. Ja ei todellakaan läheskään kaikilla ollut mahdollisuutta vuokralla asuessaan säästää sitä 25% asunnon hinnasta, mikä tuohon aikaan piti olla säästössä, jotta pankin ylipäätään antoivat asuntolainaa. Kaupungeissa työläisperheet asuivat useammin vuokralla kuin omistusasunnoissa. Monilla lapset olivat jo melkoisen isoja, kun oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus muuttaa omistusasuntoon. Joillain sitä mahdollisuutta ei ollut lainkaan, joillain vasta lasten muutettua kotoa pois.
Minä en ole ap:n kanssa samaa mieltä, en siitä yleistämisen tasosta. On tympeitä isovanhempia, ihan varmasti on. Mutta otsikon mukainen tilanne ei mielestäni missään nimessä ole.
7
-74
Vieras
Niin olen syntynyt -74, ja lapsuudesta muistan, että kotonani oli ihan pienenä ollessa semmoinen härveli kun pulsaattori pesukone, äärimmäisen hankala ja työläs vehjas.. myös ensimmäinen tiskikone lapsuudenkotiin hommattiin jotakin ala-aste ikäisenä, muistaakseni -83, että ei varmaankaan kaikilla ole niitä kodinkoneita ollut
K
Keittiönoita
Vieras
Varsinkaan, kun se oli yleensä huomattavasti fyysisesti raskaampaa, työturvallisuus oli ihan lapsenkengissä ja esim asbestiakin käsiteltiin ilman mitään suojaimia. Ei ollut työpaikoilla sellaista irtisanomissuojaa kuin nykyisin ja sairaskin lapsi oli kiikutettava jonnekin hoitoon, koska jos sattui olemaan veemäinen pomo, niin potkuthan siitä olisi voinut tulla, että lapsen kanssa kotiin jäi. Suuret ikäluokat joutuivat myös työuransa aikana kokemaan todella merkittävän muutoksen ja opettelemaan monenlaista uutta laitetta ja työskentelytapaa. Sitäpaitsi 90-luvun alun laman aikaan työttömäksi jääminen kosketti kipeimmin juuri noin 50-vuotiaita eli niitä suuria ikäluokkia, koska laman jälkeen he olivatkin työnantajien mielestä jo liian vanhoja palkattavaksi.
J
"jerkku"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24084504:
Olen tässä asiassa hieman erimieltä.
Omat vanhempani ovat ihan tehtaan duunareina 70-luvulla onnistuneet asuntolainan hankkimaan ja vaikka korot olivat korkeita, maksoivat kaiken pois 10 vuodessa (pitempiä lainoja ei silloin saanutkaan).
Tänäpäivänä pk-seudulla ei voi edes kuvitella saavansa 4h+k paritaloasuntoa kahden normiduunarin palkoilla, edes 30 vuodessa!
Muuten hyvä aihe, aina parjataan nykyajan nuoria, mutta nykyajan eläkeläisistä ei paljoa puhuta. Ajat ja tavat on muuttuuneet monella tapaa suhteellisen lyhyessä ajassa. Elämä on monella tapaa helpompaa kaikilla nykyisin (tekniikan ja lääketieteen kehittymisen myötä), mutta myös monella tapaa haastavampaa (epävarmuus, yksinäisyys jne).
Eikä nämä elämää helpottavat asiat ole tehneet ihmisistä ainakaan yhtään toisia huomioon ottavaisempia. Pikemminkin päinvastoin.
Komppaan kyllä Keittistä tässä keskustelussa. Olen itse syntynyt -70 ja en kyllä millään lailla allekirjoita "pullamössösukupolveksi" tuota sotien jälkeen syntynyttä ikäluokkaa. Mun vanhemmat on olleet ihan kaupupnkilaisia, kohtalaisesti koulutettujakin ja silti lamat sekä kuus-seitkytluvun taitteessa ja 90-luvulla ovat iskeneet aika rankasti heihin. Töitä on joutunut tekemään että on töitä saanut tehdä.
Minä en lähipiiristäni tunnista ainoitakaan ap:n kuvailemia isovanhempia. Mistäköhän johtuu? Päinvastoin, tuntuu, että äitini ja appivanhempieni ystävät kaikki huolehtivat kyllä lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Kuten mekin huolehdimme heistä.
Enkä kyllä muista sellaista kauppareissuakaan, etteikö joku "mummeli" (tai vähän nuorempikin) olisi ihastellut meidän pikku pimatsua. Eikä minua ole kukaan mummo koskaan missään jyrännyt.
Olisikohan tässäkin niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Täältä toiseltakin puolelta?
Minä en lähipiiristäni tunnista ainoitakaan ap:n kuvailemia isovanhempia. Mistäköhän johtuu? Päinvastoin, tuntuu, että äitini ja appivanhempieni ystävät kaikki huolehtivat kyllä lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Kuten mekin huolehdimme heistä.
Enkä kyllä muista sellaista kauppareissuakaan, etteikö joku "mummeli" (tai vähän nuorempikin) olisi ihastellut meidän pikku pimatsua. Eikä minua ole kukaan mummo koskaan missään jyrännyt.
Olisikohan tässäkin niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Täältä toiseltakin puolelta?
H
hmm...
Vieras
70- ja 80-luvuilla rakennettiin hyvinvointivaltio ja 1980-luvun puolivälistä puhutaan hyvinvointivaltion kultakautena. Sen jälkeen alasajo on ollut rajua ja takaisin ei ole ollut eikä ole paluuta. Eli ainakin omat suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhempanni ovat kasvattanet lapsensa 70- ja 80-luvuilla ja muistelevat kyseisiä vuosikymmeniä lämmöllä sen suhteen, minkälainen yhteiskunta oli ja miten se lapsiperheitä tuki. 1970-luvulla luotiin sosiaaliturvajärjestelmä ja 80-luvulla hyvinvointipalvelut. Keittiönoita voisi perehtyä prof. Antti Karistoon ja hänen suuria ikäluokkia koskeviin lukuisiin tutkimuksiinsa. Suurista ikäluokista puhutaan ristiriitaisesti ja luultavasti molemmat aspektit ovat olemassa. Toisaalta onnekkaita ja päässeet monesta helpolla, ainaki hurjasti helpommalla kuin vanhempansa. Toisaalta ovat varsinainen tungossukupolvi. Mutta se mitä muistan Kariston todenneen, että suuret ikäluokat saapuvat eläkeikään aiempia sukupolvia hyväkuntoisempina ja terveitä elinvuosia on edessä rutkasti enemmän kuin heidän vanhemmillaan ja edeltäneillä sukupolvilla. Eli luulisi riittävän VASTAVUOROISESTI virtaa siinnä eläkevuosien alkupäässä antaa aikaa myös omille lastenlapsille. Ymmärrän ap:n pointin täysin. Meillä sattuu molempien sukujen isovanhemmat olemaan sitä mieltä, että vaikka ovat vasta eläkeuransa alkupäässä, niin meidän ruuhkavuosia elävien lasten tulisi auttaa ja hoivata joka asiassa. Ymmärtäisin, jos joskus myös saisi jotain takaisin. Meitä tällaisia lapsiperheitä alkaa olemaan aika paljon. Eli joiden tukiverkkoon kuuluu vain se porukka, joka käy samalla jääkaapilla. Toivon myös jonkun toisen kirjoittajan lailla, ettei tämä meidän pieni tukiverkko petä.
O
oravanpyörässä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24084619:
Totta, mutta toisaalta ennenvanhaan riitti kun teki työnsä suurinpiirtein kuten oli käsketty. Nykyään monessa työssä pitää jatkuvasti jotenkin näyttää olevansa työpaikkansa arvoinen, ettei seuraavissa yt-neuvotteluissa joudu lähtijöiden listalle.
Ja kun työpäivä tuli täyteen, se oli sitten siinä. Nykyisin monet joutuvat jatkamaan työntekoa vielä kotoa käsin ja olemaan tavoitettavissa myös iltaisin, viikonloppuisin ja jopa lomilla. Uutta joutuu oppimaan jatkuvasti, ei riitä että on kerran opiskellut ja työpaikan saanut. Pitää jatkuvasti kehittää ja kehittyä. Oravanpyörä ei pysähdy koskaan.
D
Daffy
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24084282:
Toisaalta ajatteleppa mitä suurten ikäpolvien vanhemmat joutuivat kokemaan omassa nuoruudessaan. Ei tarvinnut huolehtia luokkakoosta, kun suurin osa joutui jättämään koulut kesken perheen taloudellisen tilanteen vuoksi, ruoka ei ollut pelkästään ravitsemuksellisesti niukkaa, vaan läheskään aina sitä ei edes ollut, mikä ihmeen hoitopaikka/tukiopetus/hampaanhoito/lomamatka/loma/matka/avioero, jne, jne. Silti jos heiltä apua pyysi, niin varmasti sitä sai ja kaikki mahdollinen vastavuoroinen apu piti käytännössä väkisellä heille tyrkyttää, koska he eivät lapsiaan/lapsenlapsiaan halunneet vaivata. Ehkäpä sen sukupolven liialline epäitsekkyys on kostautunut suurissa ikäpolvissa ilmenneenä epäterveenä itsekyytenä.
Sitä paitsi koko "mul oli kurja lapsuus, joten saan olla ihan niin itsekäs mul#&u, kuin haluan ja kaikki minun tekemä paha on minun vanhempien/lapsien/yhteiskunnan/kenen tahansa paitsi minun oma syy" on puhtaasti suuren ja "poliittisesti" aktiivisen sukupolven luoma ideologia.
Enkä tarkoita sitä, että suurten ikäpolvien pitäisi uhrata itsensä yhtä epäitsekkäästi, kuin heidän vanhempiensa, mutta jos ei voi tarjota lastenhoitoapua edes silloin kun oma lapsi on menossa synnyttämään tai lapsenlapsi aloittaa koulunkäynnin, niin silloin ihmisessä on todellakin jotain pahasti vialla.
Onneksi läheskään kaikki suuren ikäpolven edustajat eivät ole samanlaisia ja yhtään kyseistä ihmistyyppiä edustavaa ihmistä ei ole sattunut omaan lähisukuun, mutta ikävä kyllä meidänkin tuttavapiiristä löytyy pari perhettä, joilla ainakain toisen puolison vanhemmat ovat näitä "all for me, and more for me!" ihmisiä. On suorastaan käsittämätöntä, että pahimmilaan jotkut joutuvat hätätilanteessa viemään lapsensa puolitutuille hoidettavaksi, koska isovanhemmat ovat aivan liian kiireisiä omissa tyhjänpäiväisissä menoissaan.
O
oma napa ainoa napa?
Vieras
Komppaan kyllä Keittistä tässä keskustelussa. Olen itse syntynyt -70 ja en kyllä millään lailla allekirjoita "pullamössösukupolveksi" tuota sotien jälkeen syntynyttä ikäluokkaa. Mun vanhemmat on olleet ihan kaupupnkilaisia, kohtalaisesti koulutettujakin ja silti lamat sekä kuus-seitkytluvun taitteessa ja 90-luvulla ovat iskeneet aika rankasti heihin. Töitä on joutunut tekemään että on töitä saanut tehdä.
Minä en lähipiiristäni tunnista ainoitakaan ap:n kuvailemia isovanhempia. Mistäköhän johtuu? Päinvastoin, tuntuu, että äitini ja appivanhempieni ystävät kaikki huolehtivat kyllä lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Kuten mekin huolehdimme heistä.
Enkä kyllä muista sellaista kauppareissuakaan, etteikö joku "mummeli" (tai vähän nuorempikin) olisi ihastellut meidän pikku pimatsua. Eikä minua ole kukaan mummo koskaan missään jyrännyt.
Olisikohan tässäkin niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Täältä toiseltakin puolelta?
Vai voisiko olla kyse siitä, ettei tiedä mistä puhuu koska ei ole koskaan joutunut kokemaan miltä ap:n tilanne tuntuu?
N
näin
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keep it simple
Komppaan kyllä Keittistä tässä keskustelussa. Olen itse syntynyt -70 ja en kyllä millään lailla allekirjoita "pullamössösukupolveksi" tuota sotien jälkeen syntynyttä ikäluokkaa. Mun vanhemmat on olleet ihan kaupupnkilaisia, kohtalaisesti koulutettujakin ja silti lamat sekä kuus-seitkytluvun taitteessa ja 90-luvulla ovat iskeneet aika rankasti heihin. Töitä on joutunut tekemään että on töitä saanut tehdä.
Minä en lähipiiristäni tunnista ainoitakaan ap:n kuvailemia isovanhempia. Mistäköhän johtuu? Päinvastoin, tuntuu, että äitini ja appivanhempieni ystävät kaikki huolehtivat kyllä lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Kuten mekin huolehdimme heistä.
Enkä kyllä muista sellaista kauppareissuakaan, etteikö joku "mummeli" (tai vähän nuorempikin) olisi ihastellut meidän pikku pimatsua. Eikä minua ole kukaan mummo koskaan missään jyrännyt.
Olisikohan tässäkin niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Täältä toiseltakin puolelta? Vai voisiko olla kyse siitä, ettei tiedä mistä puhuu koska ei ole koskaan joutunut kokemaan miltä ap:n tilanne tuntuu?
Peesi. On helppoa olla ymmärtämättä muita ja katsoa muidenkin elämää vain omien kokemusten läpi. Se on oikein ihana juttu, että Keittiönoidan suku asuu 2km:n säteellä ja että he auttavat toinen toisiaan. Mutta kaikilla ei ole niin.
Komppaan kyllä Keittistä tässä keskustelussa. Olen itse syntynyt -70 ja en kyllä millään lailla allekirjoita "pullamössösukupolveksi" tuota sotien jälkeen syntynyttä ikäluokkaa. Mun vanhemmat on olleet ihan kaupupnkilaisia, kohtalaisesti koulutettujakin ja silti lamat sekä kuus-seitkytluvun taitteessa ja 90-luvulla ovat iskeneet aika rankasti heihin. Töitä on joutunut tekemään että on töitä saanut tehdä.
Minä en lähipiiristäni tunnista ainoitakaan ap:n kuvailemia isovanhempia. Mistäköhän johtuu? Päinvastoin, tuntuu, että äitini ja appivanhempieni ystävät kaikki huolehtivat kyllä lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Kuten mekin huolehdimme heistä.
Enkä kyllä muista sellaista kauppareissuakaan, etteikö joku "mummeli" (tai vähän nuorempikin) olisi ihastellut meidän pikku pimatsua. Eikä minua ole kukaan mummo koskaan missään jyrännyt.
Olisikohan tässäkin niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Täältä toiseltakin puolelta? Vai voisiko olla kyse siitä, ettei tiedä mistä puhuu koska ei ole koskaan joutunut kokemaan miltä ap:n tilanne tuntuu?
Peesi. On helppoa olla ymmärtämättä muita ja katsoa muidenkin elämää vain omien kokemusten läpi. Se on oikein ihana juttu, että Keittiönoidan suku asuu 2km:n säteellä ja että he auttavat toinen toisiaan. Mutta kaikilla ei ole niin.
E
että näin
Vieras
Me yritettiin saada maksullista hoitajaa lapselle synnytyksen ajaksi, mutta sekään ei onnistunut koska emme tietenkään tienneet milloin tarkka ajankohta on.
Lopulta lähdin laitokselle yksin. Isovanhemmat halusivat lähteä juurikin halvalle matkalle lasketun ajan lähestyessä. Olisi niitä halpoja matkoja ollut seuraavinakin viikkoina/kuukausina, mutta sinne varmaan suunnittelivatkin jo uutta reissua.
E
ei todellakaan
Vieras
Komppaan kyllä Keittistä tässä keskustelussa. Olen itse syntynyt -70 ja en kyllä millään lailla allekirjoita "pullamössösukupolveksi" tuota sotien jälkeen syntynyttä ikäluokkaa. Mun vanhemmat on olleet ihan kaupupnkilaisia, kohtalaisesti koulutettujakin ja silti lamat sekä kuus-seitkytluvun taitteessa ja 90-luvulla ovat iskeneet aika rankasti heihin. Töitä on joutunut tekemään että on töitä saanut tehdä.
Minä en lähipiiristäni tunnista ainoitakaan ap:n kuvailemia isovanhempia. Mistäköhän johtuu? Päinvastoin, tuntuu, että äitini ja appivanhempieni ystävät kaikki huolehtivat kyllä lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Kuten mekin huolehdimme heistä.
Enkä kyllä muista sellaista kauppareissuakaan, etteikö joku "mummeli" (tai vähän nuorempikin) olisi ihastellut meidän pikku pimatsua. Eikä minua ole kukaan mummo koskaan missään jyrännyt.
Olisikohan tässäkin niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Täältä toiseltakin puolelta?
kyse ei todellakaan ole siitä että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Itse tunnekylmässä rakkaudettomassa lapsuudenkodissa eläneenä ja vaille vanhempien tukea jääneenä en ole todellakaan ITSE syyllinen siihen että vanhempani ovat mukavuudenhaluaisia, itsekkäitä, ja haluavat vain matkustella ja harrastaa ja lapsen perhe ja ainoat lapsenlapset eivät kiinnosta.
Minulla on muutaman kerran ollut todella pahoja tilanteita (itse sairastunut, terveysongelmia lapsilla ja sairaalaoloja jne johon olisi tarvinnut apua edes hetkeksi vanhemmilta) niin vastaus on aina ollut että "hoitakaa omat ongelmanne, ei kuulu meille". Mitään pahaa tai poikkipuolista sanaa en ole vanhemmilleni sanonut, joten kyllä se tylyys on joskus ihan yksipuolista ja tulee automaattina ilman että siihen itse vaikuttaa.
Maailmassa on hulluja alkoholistivanhempia, narsistivanhempia, väkivaltaisia hulluja, tunnekylmiä sadistisia vanhempia, pedofiileja ja ties vaikka mitä. On mitä suurinta halveksuntaa tällaisen lapsuudenkodin lapselle alkaa v****ilemaan että "niin metsä vastaa kun sinne huutaa" tai "katso peiliin".
Kyllä tällä palstalla onnellisen elämän eläneet kermaperseet ovat autuaan tietämättömiä siitä miten hulluja ja tylyjä ihmisiä maailmaan mahtuu.
Olen melkein saletisti varma, että ap puhuu isovanhemmista, jotka ovat syntyneet 50-luvulla =)
M
"minttu"
Vieras
Mikä merkitys ap:n käytöksellä voisi sitten olla? Emmehän me tiedä millainen "pappa betalar"-lapsi hän saattaa olla, lapsesta lähtien ollut valmis ottamaan ja kiukutellut jos ei ole saannut. Kyllä mullakin jossain kohtaa käämi menis ja sanoisi että antaa olla - tulkoon viimein toimeen omillaan.
Tätäkään näkökantaa ei passaa jättää pois, koska nykyinen nuorempi polvi ei aina ole se mestari katsoamaan itseään peiliin, vaan kaikkien olisi elettävä hänen tahtonsa tapaisesti...
Onhan täälläkin palstalla liuta näitä jotka kasvattavat lapsiaan kultuuriin"lapsi saa päättää milloin tahtoo syödä ja milloin nukkua"
Tätäkään näkökantaa ei passaa jättää pois, koska nykyinen nuorempi polvi ei aina ole se mestari katsoamaan itseään peiliin, vaan kaikkien olisi elettävä hänen tahtonsa tapaisesti...
Onhan täälläkin palstalla liuta näitä jotka kasvattavat lapsiaan kultuuriin"lapsi saa päättää milloin tahtoo syödä ja milloin nukkua"
O
oma napa jne
Vieras
Jos lukisit ap:n kirjoitukset, niin tietäisit kyseessä olevan 60-70 -vuotiaat eläkeläiset.
A
ap vastaa tähän
Vieras
[QUOTE="minttu";24084869]Mikä merkitys ap:n käytöksellä voisi sitten olla? Emmehän me tiedä millainen "pappa betalar"-lapsi hän saattaa olla, lapsesta lähtien ollut valmis ottamaan ja kiukutellut jos ei ole saannut. Kyllä mullakin jossain kohtaa käämi menis ja sanoisi että antaa olla - tulkoon viimein toimeen omillaan.
Tätäkään näkökantaa ei passaa jättää pois, koska nykyinen nuorempi polvi ei aina ole se mestari katsoamaan itseään peiliin, vaan kaikkien olisi elettävä hänen tahtonsa tapaisesti...
Onhan täälläkin palstalla liuta näitä jotka kasvattavat lapsiaan kultuuriin"lapsi saa päättää milloin tahtoo syödä ja milloin nukkua"[/QUOTE]
Pappa betalar inte. Olen muuttanut 17-vuotiaana pois kotoa ja siitä asti itseni elättänyt. Mutta ikävät eläkeläiset ovat samaa sukupolvea edustavat appivanhempani. Omat vanhempani varmasti auttaisivat, jos heidän kuntonsa sen sallisi.
Tätäkään näkökantaa ei passaa jättää pois, koska nykyinen nuorempi polvi ei aina ole se mestari katsoamaan itseään peiliin, vaan kaikkien olisi elettävä hänen tahtonsa tapaisesti...
Onhan täälläkin palstalla liuta näitä jotka kasvattavat lapsiaan kultuuriin"lapsi saa päättää milloin tahtoo syödä ja milloin nukkua"[/QUOTE]
Pappa betalar inte. Olen muuttanut 17-vuotiaana pois kotoa ja siitä asti itseni elättänyt. Mutta ikävät eläkeläiset ovat samaa sukupolvea edustavat appivanhempani. Omat vanhempani varmasti auttaisivat, jos heidän kuntonsa sen sallisi.
Kiitos tästä. Enpä olisi osannut kuvitella olevani moinen. Tiedä sitten minun onnellisesta elämästäni tai siitä millaisia ihmisiä maailmaani mahtuu. Mutta sen tiedän, ettei alkoholismi tai narsistisuus tai mikään muukaan noista ominaisuuksista liity vain suuriin ikäluokkiin. Nyt eksyttiin jo aika kauas ap:n aiheesta, jossa hän yleisti "vanhusten" olevan itsekkäitä ja inhottavia... olen siitä edelleen eri mieltä.
K
Keittiönoita
Vieras
Aivan!!!! Mutta ei niitä hyvinvointivaltion keskeisiä asioita olleet vaatimassa suurten ikäluokkien 20-luvulla syntyneet vanhemmat vaan juuri nämä suuret ikäluokat, joista "lähti kokonsa puolesta myös eniten ääntä". Jotka olivat äänestäjinä merkittävämpi joukkovoima kuin yksikään sukupolvi aiemmin ja yksikään sen jälkeen. Sukupolvi, joka tiesi, ettei mikään muutu, ellei asioita laiteta muuttumaan. Mä olen todella iloinen siitä, että mulla oli 80-luvun lopulla mahdollisuus olla lapseni kanssa kotona siihen asti, kun lapsi täytti 1 v 10 kk ja siltä ajalta maksettiin vieläpä kotihoidontukea. Toimeentulotukea ei tosin silloin ollut vielä hoitovapaalla mahdollista saada, vaan ensisijainen leivän ansaitsemiskeino oli työnteko. Hoitovapaa kun oli oikeus eikä "velvollisuus".
Aivan varmasti suuret ikäluokat tulevat eläkeikään terveempinä kuin vanhempansa. He kun ovat oppineet sen, että asioihin - myös omaan terveyteensä - voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. He ovat oikeastaan "vaikuttajasukupolvi" .. he vaikuttivat 60-luvulla, he vaikuttivat 70-luvulla, he vaikuttivat 80-luvulla ja he vaikuttavat edelleenkin. Nyt he luonnollisesti pyrkivät vaikuttamaan omaan vanhuuteensa, koska eivät heidän lapsensakaan sitä tee.
Kyllä minäkin ymmärrän ap:tä ja sitä, että on ikävää, jos tukiverkostot puuttuvat. Kritisoin vain sitä käsitystä, että suuret ikäkluokat olisivat aina päässeet helpommalla kuin myöhemmät sukupolvet. Sitäpaitsi tunnen useitakin suurten ikäluokkien edustajia, jotka aivan innoissaan auttavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Jotkut jopa ovat ottaneet vuorotteluvapaata töistä voidakseen ottaa lapsenlapsiaan päivähoitoon vanhempien ollessa töissä.
Itsekkäitä ihmisiä on ollut aina ja tulee aina olemaan. Ei ne anopit ennenkään olleet aina mitään herttaisia mummeleita, vaikka lapsenlapsiaan hoitivatkin. Joskus saattoivat olla jopa sellaisia piruja, että miniät navettaan mennessään itkivät lehmän kylkeä vasten. Mutta kun vaihtoehtoakaan ei ollut, niin lapset oli jätettävä tupaan anopin hoiviin.
K