L
"Lisko"
Vieras
Söit itse lapsen nähden karkkia ja lupaat antaa "pienen annoksen jogurttia"? On sullakin kultapieni vähän realiteetit hukassa ja matkaa kypsään vanhemmuuteen..
V
"vieras"
Vieras
ekan sivun lukemisen jälkeen: hanki uusi poikaystävä (semmoinen jolla ei ole lasta)
kyllä maailmassa miehiä piisaa, ei ole mikään pakko roikkua yhdessä jonka kanssa elämä ei suju. VArsinkin kun olet noin nuori. Lähde opiskelemaan, vaikak toiselle paikkakunnalle, niin kyllä sieltä uusi heila löytyy.
kyllä maailmassa miehiä piisaa, ei ole mikään pakko roikkua yhdessä jonka kanssa elämä ei suju. VArsinkin kun olet noin nuori. Lähde opiskelemaan, vaikak toiselle paikkakunnalle, niin kyllä sieltä uusi heila löytyy.
En jaksa kahlata läpi muita viestejä, mutta lyhyestä virsi kaunis. Jos et ole sinut sen asian kanssa, että miehellä on lapsi, on parempi erota.
H
"huoh"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Ehkä kannttaisi etsiä se lapseton mies.
Mielestäsi miehen lapsi on huono ja vääränlainen, kisaat reviiristä lapsen ja lapsen äidin kanssa jne... lapsella ei muuta isää ole kuin omansa. Ole sinä aikuinen ja anna lapsen olla lapsi.
Mielestäsi miehen lapsi on huono ja vääränlainen, kisaat reviiristä lapsen ja lapsen äidin kanssa jne... lapsella ei muuta isää ole kuin omansa. Ole sinä aikuinen ja anna lapsen olla lapsi.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="huoh";24716441]voi vittu näitä 30+ akkoja[/QUOTE]
Samaa sanoisin 20 v. tytöistä, jotka haluavat "oman" miehen, mutku hitsin hitsi sillähän on jo lapsi... ja sitten itketään... kannattaisi ensin itsekin kasvaa aikuiseksi.
Samaa sanoisin 20 v. tytöistä, jotka haluavat "oman" miehen, mutku hitsin hitsi sillähän on jo lapsi... ja sitten itketään... kannattaisi ensin itsekin kasvaa aikuiseksi.
Luin ap:n kirjoituksen kokonaan ja lisään vielä toisen ajatuksen. Kirjoittamasti perusteella sinulla on pieni asennevamma lasta kohtaan ja se näkyy teidän väleissänne. Kannattaa säästää ne (omasta mielestäsi hyvät) kasvatusopit ja toisaalta virheet siihen omaan lapseen. Sen jälkeen voi maailma olla taas hiukan avarampi.
Mun mielestä asia on todella yksinkertainen:
Jos ei ole valmis ottamaan koko pakettia, ei ole valmis hyväksymään sitä että miehen mukana tulee myös lapsi, että miehellä on lapsi joka TOTTAKAI on aina se numero 1 (niin sen kuuluu olla), niin silloin ei oteta miestä jolla on jo lapsi. Silloin otetaan lapseton mies.
Minä oon jo 35 v eikä minusta olisi äitipuoleksi. En siis ottaisi miestä jolla on jo lapsi/lapsia. Ei se ikäkysymys sinänsä ole, vaan mieltymys/luonnekysymys, eikä se tee kenestäkään lapsellista tai huonoa ihmistä.
Jos ei ole valmis ottamaan koko pakettia, ei ole valmis hyväksymään sitä että miehen mukana tulee myös lapsi, että miehellä on lapsi joka TOTTAKAI on aina se numero 1 (niin sen kuuluu olla), niin silloin ei oteta miestä jolla on jo lapsi. Silloin otetaan lapseton mies.
Minä oon jo 35 v eikä minusta olisi äitipuoleksi. En siis ottaisi miestä jolla on jo lapsi/lapsia. Ei se ikäkysymys sinänsä ole, vaan mieltymys/luonnekysymys, eikä se tee kenestäkään lapsellista tai huonoa ihmistä.
Voi apua! Tää kuulostaa juuri semmoiselta meiningiltä jota näen TOD paljon työssäni. Tehdään lapsia joka ikisen pikasuhteen kanssa ja sit on näitä "kypsiä" äitipuolia ja he ovat kuvioissa hetken kunnes tulee taas uusi ja uusi ja uusi. Ei ole ihme etteivät lapset osaa kiintyä, keskittyä ja välittää kun ihmiset ja tilanteet muuttuvat kokoajan. Ei ole sääntöjä, ei turvaa, ei mitään! Se on surullista.
Muutamassa kohdassa pidin sua kyllä ihan järkevänä mutta muutamassa kuulostit taas todella lapselliselta, ja olethan kyllä tosi nuori. Et kai ihan oikeasti halua perhettä tuollaisen tyypin kanssa? Joka ei selvästikään klaaraa miten lapsia kasvatetaan. Ei lisää lapsia noin kypsymättömälle ihmiselle ennenkuin tajuaa kasvaa aikuiseksi! Ja muutenkin, jos olette seurustelleet vuoden alusta, et kai meinaa noin lyhyen suhteen jälkeen tehdä lapsia? Ei muutenkaan vaikuta kovin tasapainoiselta suhteelta.
Susta tulee varmasti hyvä äiti. Se mitä kerroit omista näkemyksistäsi ja mitä kasvatusoppeja olet kotonasi saanut vakuutti että susta tulee hyvä äiti kunhan saat itsevarmuutta (tasapainoisessa parisuhteessa ja äitinä ei itkemällä saada tahtoa läpi vaan kompromisseilla ja puhumalla!) ja varmalla pohjalla olevan parisuhteen.
Muutamassa kohdassa pidin sua kyllä ihan järkevänä mutta muutamassa kuulostit taas todella lapselliselta, ja olethan kyllä tosi nuori. Et kai ihan oikeasti halua perhettä tuollaisen tyypin kanssa? Joka ei selvästikään klaaraa miten lapsia kasvatetaan. Ei lisää lapsia noin kypsymättömälle ihmiselle ennenkuin tajuaa kasvaa aikuiseksi! Ja muutenkin, jos olette seurustelleet vuoden alusta, et kai meinaa noin lyhyen suhteen jälkeen tehdä lapsia? Ei muutenkaan vaikuta kovin tasapainoiselta suhteelta.
Susta tulee varmasti hyvä äiti. Se mitä kerroit omista näkemyksistäsi ja mitä kasvatusoppeja olet kotonasi saanut vakuutti että susta tulee hyvä äiti kunhan saat itsevarmuutta (tasapainoisessa parisuhteessa ja äitinä ei itkemällä saada tahtoa läpi vaan kompromisseilla ja puhumalla!) ja varmalla pohjalla olevan parisuhteen.
P
"pinja"
Vieras
AP hei :O Mitä helvettiä?
"Tein ruokaa. Lapsi söi mitä halusi. Kun olin syönyt menin hakemaan karkkipussin itselleni ja istahdin television ääreen. Lapsi juoksi perääni ja sanoi että hänkin haluaa karkkia. Sanoin, että kun olet syönyt ruuan saat jotain hyvää (esim. pienen annoksen jogurttia)."
Söit karkkia lapsen edessä etkä tarjonnut lapselle ollenkaan?
Siis kuinka kakara sä olet, eikö sulla ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja? Muutenkin tuo sun suhtautuminen lapseen on aika törkeä. Kyllä, lapsen pitää käyttäytyä hyvin mutta tiedätkö, että niin kyllä sinunkin. Mitä tapoja sinä lapselle opetat mässäilemällä karkkia, olohuoneen sohvalla ja kaiken lisäksi sanot, että hänen pitää syödä riisiä ja kanaa sinun mussuttaessa karkkejasi? Huomaa kyllä, ettei sinulla ole vielä omia lapsia, ehkä minun pitäisi olla armollisempi siis... 
Lasta ei saa pakottaa tai painostaa syömään. Ruokaa on tarjolla; sitä mitä on tarjolla saa syödä niin paljon kun haluaa niin kauan kun kaikille riittää. Jos jotain on rajallisesti, niin se jaetaan oikeudenmukaisesti. Jos lapsi ei halua syödä, niin häntä ei myöskään siihen pakoteta. Jos lapsi syö liikaa herkkuja niin sitten herkkujen ostelua on vähennettävä. Ei pieni lapsi ymmärrä vielä, että joskus voi syödä tietynlaisia ruokia tietynverran ja muulloin ei saa. Hän uskoo vilpittömästi, että vanhemmat ostavat aina "hyvää" ruokaa, siis terveellistä. Herkkujen määrää rajoitetaan sillä, että ne jätetään kauppaan ja ostetaan vain se määrä, mikä on sallittua syödä. Ja jos sinä syöt jotain, niin ihan perus käytöstapoihin kuuluu tarjota muillekin.
Mitä tulee tuohon ydinperheen kaipuuseesi niin itse en oikein ymmärrä... Mietipä hetki miltä poikaystävästäsi ja tämän äidistään tuntuu. Sinun ei sentään ole tarvinnut erota ja jakaa lastasi. Itselläni on pieni perhe, olen lapseni ainoa vanhempi. En ole koskaan erityisemmin ydinperhettä kaivannut niin ehkä minun siksi on vaikea ymmärtää tätä haavettasi. En ihmettele, jos poikaystäväsi loukkaantui sinun jutuistasi; minä ainakin loukkaantuisin erittäin paljon jos joku sen takia vieroksuisi olla kanssani koska olen jo valmiiksi äiti. Ihan kuin olisin vähempiarvoinen, käytetty tms, kun minulla on jo perhettä. Ja että sitten vertailisit omaa "suruasi" siihen, että toinen on käynyt läpi eron eikä koskaan ikinä mitenkään enää voi saada ydinperhettä, kenenkään kanssa, paitsi ehkä sen exänsä ja eroonhan on syynsä niin tuskinpa on kovin mielekäs vaihtoehto.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä (?) että exän ei kyllä pidä sinun edellesi mennä. Exä elää omaa elämää, poikaystäväsi omaansa. Heillä on yhteinen lapsi, mutta muutoin lapsen äitiin ei tarvitse olla yhteyksissä kuin lapseen liittyen. Ei tarvitse kuskailla ja olla apumiehenä milloin missäkin. Saa jos tahtoo, mutta ei ole tervettä, jos exä menee sinun edellesi.
Lapsista taas en huolehtisi. Suurempi riski on, että poikaystäväsi esikoinen jäisi liian vähälle huomiolle ja joutuisi kokemaan olonsa ulkopuoliseksi perheessänne. Varsinkin kun sinun suhtautumisesi on mitä on etkä sinä osaa ottaa häntä luontevasti osaksi perhettäsi.
Mieti tarkkaan, harkitse kunnolla. Olet oikeassa, että jos otat miehen perheeksesi niin otat samalla jo olemassaolevan lapsen, ja lapsen mukana tulee myös pieni palanen lapsen äitiä. Jos sinusta tuntuu siltä, että et ole tarpeeksi kypsä kykenemään tällaiseen yhteiseloon niin kannattaa lopettaa juttu ennen kun menee tämän pidemmälle.
"Tein ruokaa. Lapsi söi mitä halusi. Kun olin syönyt menin hakemaan karkkipussin itselleni ja istahdin television ääreen. Lapsi juoksi perääni ja sanoi että hänkin haluaa karkkia. Sanoin, että kun olet syönyt ruuan saat jotain hyvää (esim. pienen annoksen jogurttia)."
Söit karkkia lapsen edessä etkä tarjonnut lapselle ollenkaan?
Siis kuinka kakara sä olet, eikö sulla ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja? Muutenkin tuo sun suhtautuminen lapseen on aika törkeä. Kyllä, lapsen pitää käyttäytyä hyvin mutta tiedätkö, että niin kyllä sinunkin. Mitä tapoja sinä lapselle opetat mässäilemällä karkkia, olohuoneen sohvalla ja kaiken lisäksi sanot, että hänen pitää syödä riisiä ja kanaa sinun mussuttaessa karkkejasi? Huomaa kyllä, ettei sinulla ole vielä omia lapsia, ehkä minun pitäisi olla armollisempi siis... Lasta ei saa pakottaa tai painostaa syömään. Ruokaa on tarjolla; sitä mitä on tarjolla saa syödä niin paljon kun haluaa niin kauan kun kaikille riittää. Jos jotain on rajallisesti, niin se jaetaan oikeudenmukaisesti. Jos lapsi ei halua syödä, niin häntä ei myöskään siihen pakoteta. Jos lapsi syö liikaa herkkuja niin sitten herkkujen ostelua on vähennettävä. Ei pieni lapsi ymmärrä vielä, että joskus voi syödä tietynlaisia ruokia tietynverran ja muulloin ei saa. Hän uskoo vilpittömästi, että vanhemmat ostavat aina "hyvää" ruokaa, siis terveellistä. Herkkujen määrää rajoitetaan sillä, että ne jätetään kauppaan ja ostetaan vain se määrä, mikä on sallittua syödä. Ja jos sinä syöt jotain, niin ihan perus käytöstapoihin kuuluu tarjota muillekin.
Mitä tulee tuohon ydinperheen kaipuuseesi niin itse en oikein ymmärrä... Mietipä hetki miltä poikaystävästäsi ja tämän äidistään tuntuu. Sinun ei sentään ole tarvinnut erota ja jakaa lastasi. Itselläni on pieni perhe, olen lapseni ainoa vanhempi. En ole koskaan erityisemmin ydinperhettä kaivannut niin ehkä minun siksi on vaikea ymmärtää tätä haavettasi. En ihmettele, jos poikaystäväsi loukkaantui sinun jutuistasi; minä ainakin loukkaantuisin erittäin paljon jos joku sen takia vieroksuisi olla kanssani koska olen jo valmiiksi äiti. Ihan kuin olisin vähempiarvoinen, käytetty tms, kun minulla on jo perhettä. Ja että sitten vertailisit omaa "suruasi" siihen, että toinen on käynyt läpi eron eikä koskaan ikinä mitenkään enää voi saada ydinperhettä, kenenkään kanssa, paitsi ehkä sen exänsä ja eroonhan on syynsä niin tuskinpa on kovin mielekäs vaihtoehto.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä (?) että exän ei kyllä pidä sinun edellesi mennä. Exä elää omaa elämää, poikaystäväsi omaansa. Heillä on yhteinen lapsi, mutta muutoin lapsen äitiin ei tarvitse olla yhteyksissä kuin lapseen liittyen. Ei tarvitse kuskailla ja olla apumiehenä milloin missäkin. Saa jos tahtoo, mutta ei ole tervettä, jos exä menee sinun edellesi.
Lapsista taas en huolehtisi. Suurempi riski on, että poikaystäväsi esikoinen jäisi liian vähälle huomiolle ja joutuisi kokemaan olonsa ulkopuoliseksi perheessänne. Varsinkin kun sinun suhtautumisesi on mitä on etkä sinä osaa ottaa häntä luontevasti osaksi perhettäsi.
Mieti tarkkaan, harkitse kunnolla. Olet oikeassa, että jos otat miehen perheeksesi niin otat samalla jo olemassaolevan lapsen, ja lapsen mukana tulee myös pieni palanen lapsen äitiä. Jos sinusta tuntuu siltä, että et ole tarpeeksi kypsä kykenemään tällaiseen yhteiseloon niin kannattaa lopettaa juttu ennen kun menee tämän pidemmälle.
S
Sori vaan
Vieras
Ap kuuulostaa harvinaisen perusjärkevältä parikymppiseltä. Apn poikaystävä sen sijaan ei. Siis poikaystävällä ei ole hajuakaan nykyisen lapsensa kasvattamisesta, niin luuletko että hän sen viisaammaksi isäksi muuttuu yhteisen lapsen myötä? Nosta hyvä tyttö kytkintä ja vaihda miestä.
O
onkoonko
Vieras
[QUOTE="äitix5";24715298]kasvaustyllisi on behavioristinen ja jäänne 90luvulta.
nykyään pitää olla humanistinen tyyli<1[/QUOTE]
ja jälki näkyy!
nykyään pitää olla humanistinen tyyli<1[/QUOTE]
ja jälki näkyy!
?
"..."
Vieras
[QUOTE="vieras";24716321]ekan sivun lukemisen jälkeen: hanki uusi poikaystävä (semmoinen jolla ei ole lasta)
kyllä maailmassa miehiä piisaa, ei ole mikään pakko roikkua yhdessä jonka kanssa elämä ei suju. VArsinkin kun olet noin nuori. Lähde opiskelemaan, vaikak toiselle paikkakunnalle, niin kyllä sieltä uusi heila löytyy.[/QUOTE]
SAMAA MIELTÄ!
Minäkin luin ekan sivun. Jätä tommonen.
Olet niin nuori että löydät sellaisen jolla ei oo lasta. Saat sen sun toivomas ydinperheen.
kyllä maailmassa miehiä piisaa, ei ole mikään pakko roikkua yhdessä jonka kanssa elämä ei suju. VArsinkin kun olet noin nuori. Lähde opiskelemaan, vaikak toiselle paikkakunnalle, niin kyllä sieltä uusi heila löytyy.[/QUOTE]
SAMAA MIELTÄ!
Minäkin luin ekan sivun. Jätä tommonen.
Olet niin nuori että löydät sellaisen jolla ei oo lasta. Saat sen sun toivomas ydinperheen.
K
kysymys sporttis mammalle
Vieras
?
"..."
Vieras
H
"hehee"
Vieras
No itse en vaadi täydellisyyttä lapsiltani, koska en itsekään siihen pysty, kuten et sinäkään ap. Minusta hyvään käytökseen kuuluu istua toisten kanssa ruokapöydässä niin kauan että kaikki ovat syöneet ja jutella, mutta sinä menet telkkarin eteen syömään karkkipussia kuin joku pikkupentu ja sitten valitat jos lapsi tulee pois. Minäkin saattaisin toimia kuten sinä, mutta ei tulisi mieleenkään moittia jos lapset lakkaavat syömästä.
noin en toiminut vielä kun lapset olivat pienempiä, mutta enää ei aina jaksa odottaa eikä mennä heidän ehdoilla kuten silloin kun olivat pieniä. Sitä väsyy.
Sinä vaikutat aika kylmältä ja ilkeältä. Yleensä muututaan tuollaiseksi vasta siinä vaiheessa kun saa omia lapsia.
Jos haluaa, että elämä on vaikeaa, niin kannattaa varmasti alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Perhe-elämä on raskasta, työlästä, kuluttavaa, monta ihmissuhdetta jo normiperheessä ja nykyneuvojen ja lastenkasvastusohjeiden mukaan kaikilla perheessä tulee olla myös henk. koht. aikaa kaikille. Jos tähän päälle tulee vielä exät ja heidän lapset ja muu niin en itse ainakaan todennäköisesti tulisi selviämään tilanteesta niin että uusi perhe säilyisi ehjänä.
noin en toiminut vielä kun lapset olivat pienempiä, mutta enää ei aina jaksa odottaa eikä mennä heidän ehdoilla kuten silloin kun olivat pieniä. Sitä väsyy.
Sinä vaikutat aika kylmältä ja ilkeältä. Yleensä muututaan tuollaiseksi vasta siinä vaiheessa kun saa omia lapsia.
Jos haluaa, että elämä on vaikeaa, niin kannattaa varmasti alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Perhe-elämä on raskasta, työlästä, kuluttavaa, monta ihmissuhdetta jo normiperheessä ja nykyneuvojen ja lastenkasvastusohjeiden mukaan kaikilla perheessä tulee olla myös henk. koht. aikaa kaikille. Jos tähän päälle tulee vielä exät ja heidän lapset ja muu niin en itse ainakaan todennäköisesti tulisi selviämään tilanteesta niin että uusi perhe säilyisi ehjänä.
H
"hehee"
Vieras
On muuten jännä juttu, että alle 30v lapsettomat ihmiset eivät pidä lapsia ihmisinä. Oma lähisukulainen osti herkkua itselleen, vain itselleen, ja mussutti sitä lasten edessä, kun näilläkin oli nälkä.
Minusta tosi huono käytöstä, jota en itse lapsillen opeta, aina annetaan muillekin herkkuja jos itse syödään, ja silti lapsettomat nuoret naiset ovat ne, jotka moittivat yleensä lasten käytöstä..
Minusta tosi huono käytöstä, jota en itse lapsillen opeta, aina annetaan muillekin herkkuja jos itse syödään, ja silti lapsettomat nuoret naiset ovat ne, jotka moittivat yleensä lasten käytöstä..
H
"hehee"
Vieras
Ja siis mistä nuo itkukohtauksesi ap johtuvat? jos mies lohduttaa lastaan tämän itkiessä, ja mielestäsi se on lapselta manipulointia, niin hmmm... mitä sinä yrität näillä itkukohtauksilla, jatkuvalla itkemisellä saada miehessä aikaan?
H
"hehee"
Vieras
[QUOTE="hehee";24718647]No itse en vaadi täydellisyyttä lapsiltani, koska en itsekään siihen pysty, kuten et sinäkään ap. Minusta hyvään käytökseen kuuluu istua toisten kanssa ruokapöydässä niin kauan että kaikki ovat syöneet ja jutella, mutta sinä menet telkkarin eteen syömään karkkipussia kuin joku pikkupentu ja sitten valitat jos lapsi tulee pois. Minäkin saattaisin toimia kuten sinä, mutta ei tulisi mieleenkään moittia jos lapset lakkaavat syömästä.
noin en toiminut vielä kun lapset olivat pienempiä, mutta enää ei aina jaksa odottaa eikä mennä heidän ehdoilla kuten silloin kun olivat pieniä. Sitä väsyy.
Sinä vaikutat aika kylmältä ja ilkeältä. Yleensä muututaan tuollaiseksi vasta siinä vaiheessa kun saa omia lapsia.
Jos haluaa, että elämä on vaikeaa, niin kannattaa varmasti alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Perhe-elämä on raskasta, työlästä, kuluttavaa, monta ihmissuhdetta jo normiperheessä ja nykyneuvojen ja lastenkasvastusohjeiden mukaan kaikilla perheessä tulee olla myös henk. koht. aikaa kaikille. Jos tähän päälle tulee vielä exät ja heidän lapset ja muu niin en itse ainakaan todennäköisesti tulisi selviämään tilanteesta niin että uusi perhe säilyisi ehjänä.[/QUOTE]
siis yleensä muututaan ilkeäksi ja kylmäksi niitä puolison lapsia kohtaan, tai vieraita lapsia kohtaan, kun saadaan omia.
noin en toiminut vielä kun lapset olivat pienempiä, mutta enää ei aina jaksa odottaa eikä mennä heidän ehdoilla kuten silloin kun olivat pieniä. Sitä väsyy.
Sinä vaikutat aika kylmältä ja ilkeältä. Yleensä muututaan tuollaiseksi vasta siinä vaiheessa kun saa omia lapsia.
Jos haluaa, että elämä on vaikeaa, niin kannattaa varmasti alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia. Perhe-elämä on raskasta, työlästä, kuluttavaa, monta ihmissuhdetta jo normiperheessä ja nykyneuvojen ja lastenkasvastusohjeiden mukaan kaikilla perheessä tulee olla myös henk. koht. aikaa kaikille. Jos tähän päälle tulee vielä exät ja heidän lapset ja muu niin en itse ainakaan todennäköisesti tulisi selviämään tilanteesta niin että uusi perhe säilyisi ehjänä.[/QUOTE]
siis yleensä muututaan ilkeäksi ja kylmäksi niitä puolison lapsia kohtaan, tai vieraita lapsia kohtaan, kun saadaan omia.
H
"hmm"
Vieras
[QUOTE="hehee";24718649]On muuten jännä juttu, että alle 30v lapsettomat ihmiset eivät pidä lapsia ihmisinä. Oma lähisukulainen osti herkkua itselleen, vain itselleen, ja mussutti sitä lasten edessä, kun näilläkin oli nälkä.
Minusta tosi huono käytöstä, jota en itse lapsillen opeta, aina annetaan muillekin herkkuja jos itse syödään, ja silti lapsettomat nuoret naiset ovat ne, jotka moittivat yleensä lasten käytöstä..[/QUOTE]
Mä en ymmärrä, jos ne ei edes ollu sen lapsia, miksi sen pitäisi syöttää ne herkuilla? Jos olit tilanteessa paikalla ja lasten äiti, mikset kertonut ystävälle että ei ne hei ymmärrä, syö muualla/myöhemmin ja varsinkin jos se oli lapseton, mistä se edes tietäisi milloin lapset on syöny/nälkäisiä.
JA jos lasten oli nälkä, niille annetaan ruokaa, ei herkkua.
Mutta ei, kun kaikkien (varsinkin sukulaisten) tulisi tehdä kaikkensa sinun lastesi eteen...
Minusta tosi huono käytöstä, jota en itse lapsillen opeta, aina annetaan muillekin herkkuja jos itse syödään, ja silti lapsettomat nuoret naiset ovat ne, jotka moittivat yleensä lasten käytöstä..[/QUOTE]
Mä en ymmärrä, jos ne ei edes ollu sen lapsia, miksi sen pitäisi syöttää ne herkuilla? Jos olit tilanteessa paikalla ja lasten äiti, mikset kertonut ystävälle että ei ne hei ymmärrä, syö muualla/myöhemmin ja varsinkin jos se oli lapseton, mistä se edes tietäisi milloin lapset on syöny/nälkäisiä.
JA jos lasten oli nälkä, niille annetaan ruokaa, ei herkkua.
Mutta ei, kun kaikkien (varsinkin sukulaisten) tulisi tehdä kaikkensa sinun lastesi eteen...
H
"hmm"
Vieras
[QUOTE="hehee";24718649]On muuten jännä juttu, että alle 30v lapsettomat ihmiset eivät pidä lapsia ihmisinä. Oma lähisukulainen osti herkkua itselleen, vain itselleen, ja mussutti sitä lasten edessä, kun näilläkin oli nälkä.
Minusta tosi huono käytöstä, jota en itse lapsillen opeta, aina annetaan muillekin herkkuja jos itse syödään, ja silti lapsettomat nuoret naiset ovat ne, jotka moittivat yleensä lasten käytöstä..[/QUOTE]
Ja tästä yhdestä *välikohtauksesta* sitten päättelit että kukaan lapseton alle 30 ei pidä lapsia ihmisinä. Huh huh. Aikamoinen yleistys. Joka ei edes pidä paikkaansa. Vaikka sulla onkin lapsia, ei kaikki lapsettomat ole sinun lastesi 'vihollisia'.
Minusta tosi huono käytöstä, jota en itse lapsillen opeta, aina annetaan muillekin herkkuja jos itse syödään, ja silti lapsettomat nuoret naiset ovat ne, jotka moittivat yleensä lasten käytöstä..[/QUOTE]
Ja tästä yhdestä *välikohtauksesta* sitten päättelit että kukaan lapseton alle 30 ei pidä lapsia ihmisinä. Huh huh. Aikamoinen yleistys. Joka ei edes pidä paikkaansa. Vaikka sulla onkin lapsia, ei kaikki lapsettomat ole sinun lastesi 'vihollisia'.
H
"hehee"
Vieras
[QUOTE="äitipuoli";24715881]Luin tämän ketjun ja on ihan pakko kirjoittaa...
Olen ollut äitipuoli nyt neljä vuotta, ja voin sanoa että kokemus on ollut fiilisten puolesta hurja vuoristorata. hieman päälle parikymppisenä tähän lähdin, miehellä yksi lapsi ennestään ja nyt on jo yksi yhteinenkin.
Olen käynyt läpi monenlaisia tunteita liittyen mustasukkaisuuteen, aluksi oli hankalaa hyväksyä lapsi saatikka se että miehen entinen on elämässämme. Oman kokemukseni perusteella sanon että äitipuolena oleminen voi herättää todella omituisia, noloja, naurettavia, katkeria, mustasukkaisia tunteita jotka voi tuntua uskomattoman vaikeilta. Hyväksyttäviä ja käsiteltäviä asioita on ollut paljon ja välillä luulin oikeasti sekoavani, enkä uskonut että hyvät ajat koittaa... Suuri kiitos kuuluu miehelleni joka on pysynyt vaikeina aikoina rinnallani kun olen kasvanut tähän "rooliini".
Tällä hetkellä voin sanoa etten olisi uskonut että tilanne kehittyy näin hyväksi. On vaadittu monet keskustelut, itkut ja hankalat olot, mutta voin sanoa että kyllä se vaan palkitsee kun uskaltaa antaa mahdollisuuden. Ja asenteella on uskomaton merkitys, vaikka aluksi olisikin hampaiden kiristelyä.
Meilläkin on vielä hankaluuksia,mutta ne tuntuu jo ihan normaaliperheen normaaleilta tilanteilta, mistä porskutetaan vain eteenpäin
Ja mitä tulee Ap:n tilanteeseen, voi olla että kaipaat vielä itsenäistä elämääsi liikaa kuuluaksesi osaksi lapsiperhettä. Mutta jos päätät jäädä, suosittelen että annat itsellesi mahdollisuuden läpi käydä kaikki tunteet. älä kuitenkaan pura lapseen, vaan keskustele miehesi kanssa.
Jos teette miehenne kanssa lapsia, tulee taas uudet läpi käytävät fiilikset kun tulet itsekin äidiksi. Oli ihanaa kun syntyi oma lapsi jota rakastaa eniten maailmassa, mutta samalla painin sen kanssa miten lapsi puolta kohtaan ei voinut tuntea samalla tavalla, ymmärrettävästi kun en ole hänen äitinsä. Mutta välittäminen kasvaa vuosi vuodelta, ja ihmisille puhun nykyään meidän lapsista
Järkevät ratkaisut omalle käyttäytymiselle löytää nopeasti, harmi vaan ettei tunteet seuraa niin pian perässä. Tsemppiä!
kuulisin mielellään muidenkin äitipuolien kokemuksia.[/QUOTE]
tässä on ihminen isolla I:llä. En usko, että ap kykenee tällaiseen
Olen ollut äitipuoli nyt neljä vuotta, ja voin sanoa että kokemus on ollut fiilisten puolesta hurja vuoristorata. hieman päälle parikymppisenä tähän lähdin, miehellä yksi lapsi ennestään ja nyt on jo yksi yhteinenkin.
Olen käynyt läpi monenlaisia tunteita liittyen mustasukkaisuuteen, aluksi oli hankalaa hyväksyä lapsi saatikka se että miehen entinen on elämässämme. Oman kokemukseni perusteella sanon että äitipuolena oleminen voi herättää todella omituisia, noloja, naurettavia, katkeria, mustasukkaisia tunteita jotka voi tuntua uskomattoman vaikeilta. Hyväksyttäviä ja käsiteltäviä asioita on ollut paljon ja välillä luulin oikeasti sekoavani, enkä uskonut että hyvät ajat koittaa... Suuri kiitos kuuluu miehelleni joka on pysynyt vaikeina aikoina rinnallani kun olen kasvanut tähän "rooliini".
Tällä hetkellä voin sanoa etten olisi uskonut että tilanne kehittyy näin hyväksi. On vaadittu monet keskustelut, itkut ja hankalat olot, mutta voin sanoa että kyllä se vaan palkitsee kun uskaltaa antaa mahdollisuuden. Ja asenteella on uskomaton merkitys, vaikka aluksi olisikin hampaiden kiristelyä.
Meilläkin on vielä hankaluuksia,mutta ne tuntuu jo ihan normaaliperheen normaaleilta tilanteilta, mistä porskutetaan vain eteenpäin
Ja mitä tulee Ap:n tilanteeseen, voi olla että kaipaat vielä itsenäistä elämääsi liikaa kuuluaksesi osaksi lapsiperhettä. Mutta jos päätät jäädä, suosittelen että annat itsellesi mahdollisuuden läpi käydä kaikki tunteet. älä kuitenkaan pura lapseen, vaan keskustele miehesi kanssa.
Jos teette miehenne kanssa lapsia, tulee taas uudet läpi käytävät fiilikset kun tulet itsekin äidiksi. Oli ihanaa kun syntyi oma lapsi jota rakastaa eniten maailmassa, mutta samalla painin sen kanssa miten lapsi puolta kohtaan ei voinut tuntea samalla tavalla, ymmärrettävästi kun en ole hänen äitinsä. Mutta välittäminen kasvaa vuosi vuodelta, ja ihmisille puhun nykyään meidän lapsista
Järkevät ratkaisut omalle käyttäytymiselle löytää nopeasti, harmi vaan ettei tunteet seuraa niin pian perässä. Tsemppiä!
kuulisin mielellään muidenkin äitipuolien kokemuksia.[/QUOTE]
tässä on ihminen isolla I:llä. En usko, että ap kykenee tällaiseen
H
"hehee"
Vieras
[QUOTE="hmm";24718657]Mä en ymmärrä, jos ne ei edes ollu sen lapsia, miksi sen pitäisi syöttää ne herkuilla? Jos olit tilanteessa paikalla ja lasten äiti, mikset kertonut ystävälle että ei ne hei ymmärrä, syö muualla/myöhemmin ja varsinkin jos se oli lapseton, mistä se edes tietäisi milloin lapset on syöny/nälkäisiä.
JA jos lasten oli nälkä, niille annetaan ruokaa, ei herkkua.
Mutta ei, kun kaikkien (varsinkin sukulaisten) tulisi tehdä kaikkensa sinun lastesi eteen...[/QUOTE]
päivä oli vietetty yhdesä ja kaikilla oli nälkä. Ruoka oli noin tunni npäässä.
JA jos lasten oli nälkä, niille annetaan ruokaa, ei herkkua.
Mutta ei, kun kaikkien (varsinkin sukulaisten) tulisi tehdä kaikkensa sinun lastesi eteen...[/QUOTE]
päivä oli vietetty yhdesä ja kaikilla oli nälkä. Ruoka oli noin tunni npäässä.
H
"hehee"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mä ymmärrän;24716206:
näinhän se on. Itsekin olin 20v onnellinen, että olin se, jota mieheni jumaloi. Hieroi iltaisin jalkoja jne. jota ei enää ehdi eikä jaksa, kun ne lapsetkin on jotka vievät mehut.
Ap on epäkypsä ja käyttäytyy itse huonosti ja todella ilkeästi lasta kohtaan, mutta hän on nuori. Parasta olisi lähteä suhteesta. Paitsi jos haluaa tahallisesti vaikeuksia elämäänsä.
V
"vieras"
Vieras
Jessus mitä vastauksia ap on saanut 
Hei ap, olen täysin oikeilla jäljillä. Vain ja ainoastaan lapsiaan kasvattamattomat vanhemmat voi olla eri mieltä sun kanssa. Ei, se EI ole normaalia että lapsi saa kaiken periksi eikä rajoja ole. Niin ei kunnolliset äidit eikä isät toimi.
Hei ap, olen täysin oikeilla jäljillä. Vain ja ainoastaan lapsiaan kasvattamattomat vanhemmat voi olla eri mieltä sun kanssa. Ei, se EI ole normaalia että lapsi saa kaiken periksi eikä rajoja ole. Niin ei kunnolliset äidit eikä isät toimi.
