Monien ilkeiden kommentoijien sijaan minä ainakin ymmärsin ap:n olevan lapsen yöllisestä itkusta nimenomaan huolissaan, ei ärsyyntynyt. Kehottaisinkin ap:tä rohkeasti, päiväsaikaan ja ihan ystävälliseen sävyyn kysymään naapurilta, missä mennään, kun olet kuullut lapsen kovasti itkevän öisin. Vaikkapa juuri noista kauhukohtauksista voisi kysellä, josko niistä olisi kyse. Jos vastaukseksi tulee jotain välttelevää ja epämääräistä, torjuvaa tai töykeääkin, voi alkaa miettiä niitä pahempiakin vaihtoehtoja. Mutta tosiaan, seinän takana voi olla myös väsynyt ja neuvoton äiti, joka ei välttämättä itsekään tiedä lapsensa itkun syytä.
Tämä ei nyt mitenkään liity lapsen itkuun, mutta naapureista huolestumiseen kumminkin. Tässä muutama vuosi sitten alkoi meidän yläkerrasta kuulua vanhemman ihmisen kovaa huutoa aina silloin tällöin. JOskus öisin, joskus päivisin. Ensin kuului aina kolinaa, sitten "Apua, auttakaa!" ja "Eiiii, älä!!". Aika karmivaa oli tuota kuunnella ja lienee selvää, millaisia ajatuksia meidän kuuntelijoiden päässä liikkui. Vaikka hiukan pelotti, mitä vastaan tulee, menin pariin kertaan ovikelloa soittamaan ja oveen koputtelemaan kesken tällaisen huudon. Ja joka kerran huuto loppui saman tien, mutta ovea ei avattu.
Lopulta sitten en keksinyt muutakaan, kuin poliisille soittamisen. Pojat kävivät paikalla ja sen verran suostuivat "tilaajalle" sanomaan, että "ei syytä huoleen". Pari-kolme kuukautta tuota huutoa sitten jatkui vielä, kunnes loppui kokonaan. Ja myöhemmin sain eräältä valveutuneelta naapurilta kuulla selityksen; Yläkerrassa asui hyvin vanha pariskunta, joista vaimo sairasti Alzheimerin tautia. Tauti oli pahentunut noina kuukausina niin, ettei nainen enää tuntenut kotiaan kodiksi ja miestään mieheksi. Luuli siis olevansa vankina omassa kodissaan ja yritti "kidnappaajaltaan" karkuun. Oli kuulema pari kertaa päässytkin...
Rouva sitten pääsi hoitokotiin ja (kuulema) lopen väsynyt mies muutti johonkin hoitokodin lähelle. Tarkoitan tällä vain sanoa, että kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää (tai kuulostaa), eli kannattaa rohkeasti kysyä tai selvittää asioita, ennen pikaisia johtopäätöksiä.