"kaveri" yrittää tuhota elämäni!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Kissankello"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";25303429]Jos on luullut, että suhde on ohi, ei se ole pettämistä. Miksi skiitä edes huutelisi kellekkään silloin että petin kumppaniani?[/QUOTE]

Ystäville kerrotaan mieltä painavia asioita, ei "huudella".
 
[QUOTE="vieras";25303219]Ei kenelläkään käynyt mielessä että esim uskonnolliset syyt voivat olla sellaisia että silloin tuo 10v sitten tapahtunut pettäminenkin voi olla paljon isompi asia kuin moni luulisi.[/QUOTE]

Mitkä uskonnolliset syyt?
 
Mikä näillä totuudentorvilla on motiivina?

Haluavat aiheuttaa toisille riitaa ja surua, ja voivat sitten hurskastella että nyt ainakin tietävät totuuden?

En ymmärrä, en. Mulle ei tulisi mieleenkään mennä kertomaan mitään kenenkään kaverini puolisolle, vaikka syytä joskus ehkä olisikin. Ei ole mun elämä, ei mun parisuhde, joten en todellakaan sekaantuisi.

Mä ajattelen myös näin. Siltikin vaikka pidän rehellisyyttä arvossa. Tuolla asialla, mikä on tapahtunut 10 v sitten, ei ole enää mitään tekemistä tämän päivän kanssa. Kyseessä on myös lasten elämä. Joskus ja monesti on hyvä pitää mölyt mahassa ja jatkaa elämää eteenpäin. Tuollaisesta kaverista kannattaa hankkiutua eroon.
 
Te, jotka nyt hehkutatte luottamuksesta parisuhteessa niin mites sitten luottamus ystävyyssuhteessa? Sekö on oikeus pettää? Millä tavalla sellainen "ystävä" olisi sen luotettavampi kuin ap:kaan aikoinaan? Ap teki väärin, kyllä, mutta niin tekisi tämä ns. ystäväkin, jos ap:n luottamuksen pettäisi.
 
Mä ajattelen myös näin. Siltikin vaikka pidän rehellisyyttä arvossa. Tuolla asialla, mikä on tapahtunut 10 v sitten, ei ole enää mitään tekemistä tämän päivän kanssa. Kyseessä on myös lasten elämä. Joskus ja monesti on hyvä pitää mölyt mahassa ja jatkaa elämää eteenpäin. Tuollaisesta kaverista kannattaa hankkiutua eroon.

Tosin tollanen kaveri voi myös loukkaantua, ja suutuksissaan kertoa
 
Anatolia on täällä jo sanonut kaiken mitä minäkin ajattelen , mutta sen lisään vielä, että unohdatteko te totuudentorvet jotka puolustatte tämän "ystävän" tekoa sen, että ystävä ei todella tee tätä hyvästä hyvyydestään? Puhtaasta kostosta se sen tekee. Jos kyse olisi tämän ystävän moraalista ja hän tuntisi velvollisuutta kertoa miehelle, koska kokee että tämän kymmenen vuoden takainen tapaus on väärin niin hän olisi paljastanut sen heti silloin. Hän olisi kertonut ap:n miehelle ajat sitten! Kyseinen "ystävä" on itsekin pettänyt ex-miestään. Kertomatta tälle miehelle koskaan totuutta. Kyse on nyt ihan muusta kuin oikein toimimisesta. Ja kyllä, pettämistä on erilaista. Kerran hairahdus josta opitaan on ihan v**** eri asia kuin jatkuva pettäminen, tai pitkäaikainen sivusuhde. Uskomatonta porukkaa täällä. Ja ei, minäkään en haluaisi tietää jos mieheni olisi minua pettänyt suhteemme alussa. Meidän perheen tuhoaminen ja lapsen kärsiminen olisi paljon pahempaa. Tosin minä todennäköisesti pystyisin antamaan anteeksi, joten perheemme ei tuhoutuisi, mutta aivan helvetin turhaa mielipahaa siitä koituisi!
 
[QUOTE="vieras";25303362]Kestääkö myös vuosien valheen?[/QUOTE]

Minkä valheen? Kertomatta jättäminen,on eriasia kuin valehteleminen.
Ap ei ole suoltanu valheita miehelle vuosi kausia,yrittänyt kaunistella asiaa tai muutakaan.

Toisekseen,ymmärin ap:n tekstistä,että hän ja myös mies olettivat suhteen olleen ohi.Tällöin ap ei mielestäni ole myöskään pettänyt,ketä hän on pettänyt kerta suhde oli katkolla. Ei ketään.
 
Kiva "kaveri" :/ En todellakaan menisi tuollaisesta vanhasta asiasta kertomaan miehelle. Taitaa tosiaan tällä kaverilla olla oma lehmä ojassa... Ehkä saattaisin pettämisestä kertoa jos kaverini pettäisi tosi törkeästi miestään, naureskelisi selän takana jne. Mutta en tosiaankaan tällaisessa tapauksessa!

Itse asiassa tiedänkin, että yksi ystäväni petti miestään seurustelun alkuaikoina. Ystäväni soitti ja kertoi asiasta minulle. Oli kuulema ajatellut, etteivät he olleet vakavasti yhdessä vaan tapailivat vain. Mutta mies olikin tosissaan. Poti huonoa omaa tuntoa ja vuodatti minulle sydäntään ja kyseli tekikö väärin ja mitä tehdä. Sanoin, että en voi hänelle mennä sanomaan kertoako vai ei, se on hänen oma päätöksensä, ja että en ota kantaa siihen oliko pettäminen kamalaa kun luuli, etteivät ole tosissaan. Oikeasti ajattelin, että itse olisin suuttunut jos minua olisi petetty noin ja en makaa toisen kanssa jos tapailen toista. Mutta se on minun oma mielipiteeni enkä sitä ystävälleni sanonut. No nyt tästä on kulunut 7 vuotta, ovat jo naimisissa ja heillä on vauva. Eikä todellakaan tulisi mieleeni mennä kertomaan ystäväni miehelle tästä asiasta! Tiedän, että ystäväni katui pettämistä ja rakastavat toisiaan kovasti.
 
Toisekseen,ymmärin ap:n tekstistä,että hän ja myös mies olettivat suhteen olleen ohi.Tällöin ap ei mielestäni ole myöskään pettänyt,ketä hän on pettänyt kerta suhde oli katkolla. Ei ketään.

Ei tainnut olla ohi...

"Sanotaanko vaikka näin että hän tasaisin väliajoin muistelee miten onnellinen on siitä että selvisimme siitä alkuaikojen kriisista jolloin ero oli todella lähellä"
 
Entä jos on ihan rehellisesti ollut siinä luulossa, sillä hetkellä, siinä tunnemyrskyssä että suhde on jo ohi?

Jos suhde olisi ollut rehellisesti ohi, niin silloihan ap:n teko ei olisi pettämistä, mutta ap kuitenkin puhuu pettämisestä, eli onko suhde sitten ollut ohi ja onko ap: n kumppani edes tiennyt että suhde olisi ohi vai onko kumppani ollut siinä luulossa että he ovat pari, siinä tapauksessa pitäisin pettämisenä, eikä ap ole kunnioittanut parisuhdetta.
 
Jos suhde olisi ollut rehellisesti ohi, niin silloihan ap:n teko ei olisi pettämistä, mutta ap kuitenkin puhuu pettämisestä, eli onko suhde sitten ollut ohi ja onko ap: n kumppani edes tiennyt että suhde olisi ohi vai onko kumppani ollut siinä luulossa että he ovat pari, siinä tapauksessa pitäisin pettämisenä, eikä ap ole kunnioittanut parisuhdetta.

Sinä ajattelet noin, ok.

Mutta koskeeko tämä sitten elämän kaikkia muitakin erheitä? Ihan kaikki julki, kaikille, rehellisyyden nimissä?
 
Jos suhde olisi ollut rehellisesti ohi, niin silloihan ap:n teko ei olisi pettämistä, mutta ap kuitenkin puhuu pettämisestä, eli onko suhde sitten ollut ohi ja onko ap: n kumppani edes tiennyt että suhde olisi ohi vai onko kumppani ollut siinä luulossa että he ovat pari, siinä tapauksessa pitäisin pettämisenä, eikä ap ole kunnioittanut parisuhdetta.

mutta mitä merkitystä sillä on nyt 10v myöhemmin..
ihan oikeasti, nyt kuitenkin kuviossa on mukana lapset, onko 10v sitten tapahtunut hairahdus oikeasti sellainen minkä takia pitää mahdollisesti rikkoa lasten perhe?
 
Minkä valheen? Kertomatta jättäminen,on eriasia kuin valehteleminen.
Ap ei ole suoltanu valheita miehelle vuosi kausia,yrittänyt kaunistella asiaa tai muutakaan.

Toisekseen,ymmärin ap:n tekstistä,että hän ja myös mies olettivat suhteen olleen ohi.Tällöin ap ei mielestäni ole myöskään pettänyt,ketä hän on pettänyt kerta suhde oli katkolla. Ei ketään.

WTF!? Mikä siis ongelma? Ei olekkaan pettänyt!! Miksi kaikki tämä hysteria siis?
 
No sulle ehkä pettäminen on pieni kolhu, mulle ei ole. Minulle pettäminen aika iso virhe eikä mikään miusta oikeutta siihen, ei suhteen alkuvaiheessa tai missään vaiheessa, siinä kumppani pettää luottamuksen, varsinkin kun itsekkin ollut samaa mieltä pettämisestä ja sen seurauksista. Miusta ihminen joka pettää ei rakasta tai kunnioita kumppania eikä
parisuhdetta.

Mun mielestä pettämistäkin pahempaa on liiallinen mustavalkoisuus ja ehdottomuus, joka voi tuhota monta hyvää ihmissuhdetta. Ihmissuhteissa on aina kyse kokonaisuudesta. Oli sitten kyse parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta. Ja ei, en ole pettänyt suhteessa enkä usko, että siihen edes kykenisin.
 
[QUOTE="vieras";25303400]Itse näen niin, että tässä se pettäminen ei ole pahin asia, vaan vuosien valehtelu. Mutta jos sekään ei haittaisi, niin ei ap pelkäisi miehen reaktiota[/QUOTE]

Jotenkin ymmärrän syyt jotka voivat johtaa vuosien "valehteluun" vai pitäisikö oikeanmin sanoa vaikenemiseen. Jos suhde on vielä ollut alussa ja epävarma ja sitä on kenties humalassa - juu, ei ole mikään syy mutta kuitenkin himmentää kontrollia - tehnyt tuollaisen mokan ja sen päätteeksi herännyt tajuamaan että tuo on ihminen kenen kanssa haluankin elämäni jakaa. Siinä vaiheessa tekee kaikkensa suhteen eteen eikä luonnollisesti halua riskeerata suhdetta tuollaisella paljastuksella.

Itse kuitenkin katuu tekoaan ja ottaa siitä opikseen, ehkä jopa niin että myöhemmin on helpompikin välttää vastaantulevia kiusauksia. Suhde voi hyvin, tulee lapset ja talot jne. Ei kuitenkaan koskaan sellaista hetkeä milloin tuntuisi sopivalta kertoa tuosta hairahduksesta. Loppupelissä, kuka sitten hyötyykään siitä että 10v myöhemmin tuo asia vedetään esiin? Varsinkin jonkun vieraan ihmisen toimesta, lähtökohtana vain ilkeä halua sotkea toisen elämää...

Ei, se pettäminen ei ole oikein. Mutta ei ole sekään että joku toinen tuossa tilanteessa menee siitä kertomaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia ja Phoebsi
[QUOTE="vieras";25303558]Ehkäpä ap;nkin mies ajattelee niin?[/QUOTE]

Emme voi sitä tietää, eikä se meille kuulu. Mutta itse ainakin haluaisin kuulla sen puolisolta itseltään. Jos asian kertoisi joku muu, siitä jäisi vielä pahempi maku suuhun.
 
[QUOTE="Neith";25303547]mutta mitä merkitystä sillä on nyt 10v myöhemmin..
ihan oikeasti, nyt kuitenkin kuviossa on mukana lapset, onko 10v sitten tapahtunut hairahdus oikeasti sellainen minkä takia pitää mahdollisesti rikkoa lasten perhe?[/QUOTE]

No sitä varmaan pitää sitten kysyä siltä mieheltä, että mitä merkitystä asialla on ja rikkuuko perhe.
 

Yhteistyössä