Mitä kautta määrität itsesi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Phoebsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kukaan ei elä niin täydellisessä sosiaalisessa tyhjiössä, että äitiys olisi ihan ainoa rooli.
No okei, ajatellaan, että on vaikka juoppo puoliso. Miten ihmisen pitäisi silloin määrittää itsensä vaimon roolissa? Ajan takaa sitä, että jos itsensä määrittää aina suhteessa muihin ihmisiin, niin eikö silloin joillekin voi käydä niin, että niiden ihmissuhteidensa vuoksi kokee itsensä aika mitättömäksi ja epäonnistuneeksi? Kuitenkin aina sanotaan, että kuka vaan voi opiskella ja tehdä mitä haluaa, mutta entä jos koko minuus on määrittynyt siten, että ei tunne olevansa yhtään mitään? Nimittäin näitä ihmisiä on yllättävän paljon ja ulkopuolisen silmin ihmisen nk pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni, mutta milläs otat, jos kaikki määrittelyjen perusteella olet "ikuinen epäonnistuja"?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä;25689361:
Aivan. Oiskin pitäny laittaa tuohon että yhteiskunta määrittää tilastoja varten :). Minäkin seison jossain tilastoissa varmasti ihan eri tavalla määritettynä kun mitä oikeasti olen, minusta saa siis aivan varmasti valheellisen kuvan (niinkuin kenestä tahansa). Niinhän se menee että valhe, emävalhe, tilasto :D

Mutta moni ihminen kokee myös yhteiskunnan määrittävän pitkälti sitä mitä he ovat, esim. työttömyys on yksi sellainen asia. Pentti Perusihminen voi olla ihan älyttömän tyytyväinen oloonsa vaikkei hänellä ole työtä, hän nauttii elostaan ja tekee juuri sen verran hommia että on leipää pöydässä, katto pään päällä ja siistit, puhtaat vaatteet, hän ei koe olevansa työtön eikä hän määritä itseään työn kautta. Mutta sitten tulee Täti Tilasto joka kertoo Pentti Perusihmiselle järkyttävän uutisen: olet TYÖTÖN. Olet yhteiskunnan määreissä kortistossa, ilman työtä, sidottu lomakkeiden täyttämiseen, ilman täydellistä vapautta (koska sinunhan täytyy ilmoittautua säännöllisin väliajoin ja ainakin ennen oli pidemmät ulkomaanmatkatkin tarkkaan selvitettävä, en tiedä miten asia on nykyisin) josta Pentti Perusihminen aiemmin nautti. Yhtäkkiä hänet onkin määrittänyt joku muu tietynlaiseksi. Ihmiseksi josta Pentti ei tunnista itseään. Jotkut musertuvat tämän alle ja elämä menee raiteiltaan.

Näkisin että yhteiskunta on osaltaan määrittämässä yksilöyttä myös esim. lasten huostaanottotapauksissa. Silloin sinut määritetään vanhempana ja ihmisenä ja se, mitä oikeasti olet, voikin olla niin paha asia yhteiskunnan määreiden perusteella, ettet ole kykenevä vanhemmuuteen.

Nämä siis ääriesimerkkejä tietenkin. Normitilanteissahan yhteiskunta varmaan määrittää aika vähän mutta heikompien kohdalla tilanne keikahtaa helposti ympäri.

Luulen että hyvässä asemassa olevana (esim. koulutuksen ja työn kautta asemansa yhteiskunnassa vakiinnuttaneena) on helpompi olla sellainen kun on. Et nouse silmätikuksi etkä loista punaisena Täti Tilaston mielessä.

Vai olenko tyystin yksinäni näiden ajatusteni kanssa?

Et ole.. Siitä Täti Tilaston kourasta on hankala nousta kun olet siellä altavastaajan asemassa =) Hirveän harvat jaksaa sinnitellä sinne asti että pääse sinne normaalien ihmisten luokkaan..
 
  • Tykkää
Reactions: Nyynä
Toisaalta sitten noiden subkejtipositioiden lisäksihän minäkuvan määrittelyyn vaikuttavat tietysti oma maailmankatsomus ja esim. kulloisenkin toimintaympäristön sekä laajemmin yhteiskunnalliset arvot ja asenteet.

Minun omat henkilökohtaset perusarvot (moraali, etiikka, miten sen kukainenkin haluaa määritellä) ei kyllä vaihtele kulloisenkin toimintaympäristön arvojen tai asenteiden mukaan...
 
Lisätään listaan vielä stereotypia. ;)

Stereoypioiden kanssa määritellään paljon toisia. En tiedä ketään, kuka myöntäisi niin tekevänsä, mutta miksi ne sitten pysyvät pinnalla vuodesta toiseen? Nyynän esimerkkiä lainaten, Pentti Perusihminen on työttömäksi jouduttuaan tippunut hyvästä ihmisestä yhteiskunnan tukia nostavaksi työtävieroksujaksi - ihan vain siksi, ettei hänelle ole töitä.

Sana työtön kertoo kuulijalleen ne tietyt mediassa käytetyt sanat. Loinen. Saamaton. Vätys. Samoja sanoja liitetään moneen sellaiseen elämäntilanteeseen, jossa ihminen ei tee palkkatyötä tai opiskele.

*

Pakko myöntää. Tunnen oloni turvalliseksi kun olen kotona kotiäitinä. Voin piiloutua kotiäiti-nimikkeen taakse siitäkin huolimatta, että siihen liitetään hyvin paljon kaikkea negatiivista. Aion hakea opiskelemaan ensi vuonna ja se pelottaa jostain syystä ja tuntuu että silloin täytyy olla avoimempi itsestään kuin nyt olen.
 
  • Tykkää
Reactions: Nyynä
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä;25689403:
Minun omat henkilökohtaset perusarvot (moraali, etiikka, miten sen kukainenkin haluaa määritellä) ei kyllä vaihtele kulloisenkin toimintaympäristön arvojen tai asenteiden mukaan...

Lukutaitoa kehiin! Väotonkös mie jossain, että maailmankuva muuttuu tilanteisesti?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miä;25689397:
Et ole.. Siitä Täti Tilaston kourasta on hankala nousta kun olet siellä altavastaajan asemassa =) Hirveän harvat jaksaa sinnitellä sinne asti että pääse sinne normaalien ihmisten luokkaan..

Niin, ja kun ovat kuitenkin siellä normaalien ihmisten luokassa ihan kokoajan, mutteivät vaan Täti Tilaston mielestä :)

On vaan tullut sivusta seurattua erilaisia tilanteita joissa yhteiskunta määrittelee henkilön omakuvaa niin rankalla kädellä että ihan heikottaa... :(
 
Minä en ajattele itselläni olevan mitään roolia. En pidä rooli-sanastakaan.

Määritän itseni sen kautta, mitä ajattelen. Sen kautta, mistä pidän, mitä arvostan, mikä minua kiinnostaa, missä olen hyvä ja missä huono.

Uuden ihmisen tavatessani en mieti mitä hän tekee työkseen tai missä kävi koulunsa - saati että miettisin mitä hänen vanhempansa tekevät työkseen. Mietin mistä hän pitää, miten hän kohtelee muita ihmisiä. Mikä saa hänet nauramaan, mikä itkemään.

Joo muakaan ei kiinnosta se sosiaalinen asema vaan se mitä sen ihmisen päässä liikkuu ja lähinnä sen tunne-elämä kiinnostaa eniten. Se on sääli että suurin osa ihmisistä on niin sulkeutuneita että ne ei avaa sitä mielenkiintoisinta välttämättä ollenkaan. Aika nopeasti mä näen (siis irl) kenen kanssa voisi synkata, kenen ei. Tai siis lähinnä että voisiko muodostua jotain mielenkiintoisempaakin keskustelua kun ne pintajutut.
 
  • Tykkää
Reactions: Nyynä
Stereoypioiden kanssa määritellään paljon toisia. En tiedä ketään, kuka myöntäisi niin tekevänsä, mutta miksi ne sitten pysyvät pinnalla vuodesta toiseen? Nyynän esimerkkiä lainaten, Pentti Perusihminen on työttömäksi jouduttuaan tippunut hyvästä ihmisestä yhteiskunnan tukia nostavaksi työtävieroksujaksi - ihan vain siksi, ettei hänelle ole töitä.

Sana työtön kertoo kuulijalleen ne tietyt mediassa käytetyt sanat. Loinen. Saamaton. Vätys. Samoja sanoja liitetään moneen sellaiseen elämäntilanteeseen, jossa ihminen ei tee palkkatyötä tai opiskele.

*

Pakko myöntää. Tunnen oloni turvalliseksi kun olen kotona kotiäitinä. Voin piiloutua kotiäiti-nimikkeen taakse siitäkin huolimatta, että siihen liitetään hyvin paljon kaikkea negatiivista. Aion hakea opiskelemaan ensi vuonna ja se pelottaa jostain syystä ja tuntuu että silloin täytyy olla avoimempi itsestään kuin nyt olen.

Minä heti myönnän!!! Mutta se on sellaista karkeaa jaottelua, tiedostan silti koko ajan että se kulkee eri tasolla kun ns. todellisuus.
 
Joo muakaan ei kiinnosta se sosiaalinen asema vaan se mitä sen ihmisen päässä liikkuu ja lähinnä sen tunne-elämä kiinnostaa eniten. Se on sääli että suurin osa ihmisistä on niin sulkeutuneita että ne ei avaa sitä mielenkiintoisinta välttämättä ollenkaan. Aika nopeasti mä näen (siis irl) kenen kanssa voisi synkata, kenen ei. Tai siis lähinnä että voisiko muodostua jotain mielenkiintoisempaakin keskustelua kun ne pintajutut.
Johtuisiko siitä, että he määrittelevät itseään rooliensa kautta ja koska rooleilla on tietynlaiset odotukset, joutuu pysyttelemään niissä rooleissaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä;25689430:
Niin, ja kun ovat kuitenkin siellä normaalien ihmisten luokassa ihan kokoajan, mutteivät vaan Täti Tilaston mielestä :)

On vaan tullut sivusta seurattua erilaisia tilanteita joissa yhteiskunta määrittelee henkilön omakuvaa niin rankalla kädellä että ihan heikottaa... :(

Miä heitin just tänään itseni susille =) Aikuinen ihminen ilman päivänkään työkokemusta. Ottakaa toki minut töihin :D : /
 
  • Tykkää
Reactions: Nyynä
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25689469:
Johtuisiko siitä, että he määrittelevät itseään rooliensa kautta ja koska rooleilla on tietynlaiset odotukset, joutuu pysyttelemään niissä rooleissaan?

Suurin osa ainakin mun tapaamista ihmisistä on aika lailla enempi rooliensa vankeja kuin minä. Käy ilmi esim. siinä että humalassa saattavat irrotella, kiroilla, olla hulvattomia ja mä taas olen sellaista aina. Enkä edes häpeä, sillä on mulla kuitenkin tilannetajua .... yleensä. Ehh... :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä;25689454:
öööö... tuota... öh...



kulloisenkin = sen hetkisen

Niin. Yhteiskunnassa vallitsee aina tietynlainen arvoilmasto, samoin jokaisella yhteisöllä on omansa. Ihmisen oma maailmankuva pysyy toki samana, mutta yhteisöstä riippuen tietyt asiat siinä korostuvat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miä;25689472:
Miä heitin just tänään itseni susille =) Aikuinen ihminen ilman päivänkään työkokemusta. Ottakaa toki minut töihin :D : /

Sie et selvästikään ole niitä jotka Täti Tilasto nujertaa vaikka kuinka yrittäis :D Tsemppiä työnhakuun, varmasti löytyy se oma paikka! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miä;25689472:
Miä heitin just tänään itseni susille =) Aikuinen ihminen ilman päivänkään työkokemusta. Ottakaa toki minut töihin :D : /

Kyllä se on vaan oikeasti hienoa jos ei murene jos tulee se "EI". Tässäkin se itsetuntemus ihan avainasemassa. Ja vaikka välillä vituttaa suunnattomasti, varsinkin just ennakkoluulot ja asenteet monissa jutuissa ja tilanteissa, ei kuitenkaan itse katoa, muutu, ainakaan niin että se kostautuisi jossain vaiheessa itselle. Itseään vastaan ei tule koskaan tehdä mitään asiaa jos vaan on vaihtoehtoja. Yleensä on.
 
  • Tykkää
Reactions: Nyynä
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä;25689500:
Sie et selvästikään ole niitä jotka Täti Tilasto nujertaa vaikka kuinka yrittäis :D Tsemppiä työnhakuun, varmasti löytyy se oma paikka! :hug:

Ei se Täti miulle pärjää :D Jos en muuta keksi niin haen kesätyöpaikkaa, voisin mennä Sulkavan soutuihin airoksi tai tielaitokselle liikennemerkiksi..
 
  • Tykkää
Reactions: Nyynä ja Jätkä
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25689469:
Johtuisiko siitä, että he määrittelevät itseään rooliensa kautta ja koska rooleilla on tietynlaiset odotukset, joutuu pysyttelemään niissä rooleissaan?

(Lainaan sua uudelleen)

Myös pelko on tässä isossa roolissa. Vaatii rohkeutta näyttää tunnepuolta uskaliaasti. Se ei nyt niin perisuomalaista ole.
 
  • Tykkää
Reactions: Nyynä
Suurin osa ainakin mun tapaamista ihmisistä on aika lailla enempi rooliensa vankeja kuin minä. Käy ilmi esim. siinä että humalassa saattavat irrotella, kiroilla, olla hulvattomia ja mä taas olen sellaista aina. Enkä edes häpeä, sillä on mulla kuitenkin tilannetajua .... yleensä. Ehh... :D
Mulla alkaa omissa ikätovereissani yks sun toinen käydä keskustelua oman päänsä kanssa ja ovat alkaneet luopua rooleistaan. Ovat huomanneet itse, miten rajoittaviksi roolit voivat muuttua. Ja miten typeriä jotkut rooleihin liittyvät odotukset ovat. Asioita tehdään ehkä vain velvollisuudentunnosta eikä sen vuoksi, että aidosti niin haluttaisiin tehdä. Mitä vähemmän määrittää itseään ihmissuhteidensa kautta, sitä vähemmän tarvitsee välittää siitä, mitä muut sinusta ajattelevat.
 
Ihana keskustelu, vois jatkaa vaikka kuinka pitkään ja mennä syvemmällekin mutta valitettavasti täytyy mennä. Hyvää illanjatkoa ihanaiset! :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä;25689583:
Ihana keskustelu, vois jatkaa vaikka kuinka pitkään ja mennä syvemmällekin mutta valitettavasti täytyy mennä. Hyvää illanjatkoa ihanaiset! :heart:

Pus ja :hug: Ihana oli nähdä pitkästä aikaa =)
 

Yhteistyössä