Ok. Se, ettei lapsia ole, helpottaa tilannetta. Toisaalta taas 10 vuotta parisuhteessa saman ihmisen kanssa on pitkä aika ja siitä irtaantuminen voi olla todella hankalaa, vaikka erota haluaisikin.
Mä olen itse ollut mieheni kanssa yli 15 vuotta ja meillä on kolme lasta. Meille uskollisuus on aina ollut yksi parisuhteemme kulmakivistä. Mä voisin ehkä antaa miehelle anteeksi jonkun ajattelemattomuuksissa tehdyn kännipanon, mutta suhdetta toiseen en. Suhde vaatii mun mielestäni jo sellaista suunnitelmallisuutta (jo pelkästään se salassapito), että siinä kohtaa ei enää voi sanoa, ettei oikeasti tiennyt, mitä teki. Tai ettei tarkoittanut. Kyllä siinä kohtaa on mun mielestäni jo tehty hyvin selkeä valinta.
Kyllä mäkin sinun kengissäsi varmasti miehen kanssa haluaisin keskustella asiasta, mutta oma luonteeni on sellainen, että luottamusta ei enää takaisin saisi. Olen siitä ihan varma. Anteeksikin pystyisin varmasti jossain kohtaa antamaan, mutta parisuhteesta kyseisenlaisen henkilön kanssa ei kyllä tulisi enää mitään. Minua on aikanaan petetty lyhyemmän suhteen aikana, kyseinen mies tunnusti itse, katui kovasti ja yritimme asiaa selvittää. Ei se vaan koskaan jättänyt mua rauhaan se menetetty luottamus ja erohan siinä sitten lopulta vuoden kuluttua tuli. Mulla oli vaan koko ajan ollut sellainen tunne, että yhdessäolo oli pelkkää suurta teatteria ja näytelmää. En mä luottanut kyseiseen mieheen enää ollenkaan.
Mieti tarkkaan, millainen ihminen olet ja sen pohjalta sitten voit pohtia jo ennen suusi avaamista miehelle sitä, haluatko vielä yrittää pelastaa suhdettanne vai haluatko vain puhua "asiat selviksi" ja ottaa uuden suunnan elämässäsi. Tsemppiä! :hug:
