[QUOTE="Manna";27691425]Kotimme ja huonekalut ovat minun. Eli jos eroaisimme (mitä en usko ikinä tapahtuvan) niin minä jäisin tähän huonekalujeni kanssa. Silti kaikki myös miehen. Kaikki on miehen yhtä paljon kuin minun ja vain erotilanteessa ne muuttuisivat minun omikseni.
Mies maksaa meidän ulkomaanmatkat aina, koska minä ostin meille asunnon.[/QUOTE]
Alotusviestistä jäi soimaan päähän, että kaikki on niin ihanan reilua, kun molemmilla omat rahat ja oma omaisuus. Tämä viesti taas käänsi päälaelleen koko tuon tarinasi reiluudesta.
Asunto on siis sinun, eli olet ostanut sen omilla rahoillasi ja odotat eron tullessa sen jäävän pelkästään sinulle. Ulkomaanmatkat kuitenkin kustantaa sun mies. Tottakai, olethan sä ostanut teidän "yhteisen" =yhteisen niin kauan kuin olette yhdessä, mutta eron sattuessa omasi: asunnon.
Tämähän on aivan helvetin epäreilua miestäsi kohtaan!

Asunnon saat omaksesi eron tullessa, koska itse olet sen ostanut ja maksanut. Mutta mitä saa miehesi eron sattuessa? Pidätkö kirjaa kaikista hänen kustantamista matkoista, jotta reiluuden nimissä voisit palauttaa omat osuutesi matkakustannuksista hänelle eron sattuessa, koska saathan sinäkin pitää asuntosi, mutta hän jää puille paljaille, koska siitä ilosta, että sai kanssasi muutaman hetken asustella omistamassasi asunnosta, hän joutui yksinään kantamaan kaikki teidän yhteiset ulkomaanmatkakustannukset.
Tämähän on kaukana reilusta, laskelmoivan naisen logiikkaa - "saan pitää asuntoni, koska itse olen sen maksanut, ja sinä maksat ulkomaanmatkani, koska minä olen ostanut "meille" (lue itselleni) asunnon". Lopussa sitten eron sattuessa häviäjiä on tasan yksi - mies. Nainen taas on saanut hankittua itselleen asunnon ja tuhlattua miehenkin omaisuuden siinä sivussa omiin ulkomaanmatkoihin. Reilua. :|
Omasta tilanteesta sen verran, että molemmilla omat tilit, kummankin palkat menee omille tileille. Rahat ja omaisuus yhteiset - eroon ei varauduttu, se ei vain ole mikään vaihtoehto meille. Naimisissa, ei avioehtoa. Laskut maksetaan siltä tililtä, millä sattuu olemaan sillä hetkellä rahaa, kaupassa käydään kumpikin - menee se, kumpi ehtii. Omilta tileilta nostetaan rahaa vaatehankintoihin jne, ei kysellä toisiltamme lupaa ostaa kengät tai muuta vastaavaa - ei ole tapana tuhlailla rahaa turhuuksiin, joten ollaan ihan luottavaisia sen suhteen, että jos jompikumpi ostaa itselleen jotain, niin hän on todella sitä tarvinnut. Isompien hankintojen yhteydessä toki neuvotellaan erikseen, perhettä kun ollaan ja yhteistä taloutta ylläpidetään. Jos jomman kumman tililtä loppuu rahat - rahoja siirretään toisen tilille tai annetaan käteisenä, ettei kummankaan tarvitsisi kulkea tyhjin taskuin.