Anoppi pyörtymispisteessä kun kuuli ettei vauvaamme kasteta. Miten toimisitte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Atheist
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Purppura";28593971]Niinpä niin ja voi myös olla että kaverit ihmettelevät miksi tuota yhtä ei ole kastettu.
Kiusata ei saa ketään, mutta yleensä ryhmä vain päättää sulkea sen yhden ulkopuolelle.[/QUOTE]

Eiköhän se ryhmä keksi minkä tahansa syyn, jos kiusata jotakin haluavat. Yritätkö oikeasti tehdä lapsestasi kaikin samoin samanlaisen kuin kaikki muut? Sehän on mahdotonta. Eihän sellaista ryhmää "kaikki" ole edes olemassa. Jokainen on erilainen jollakin tavoin. Mieluummin kasvatan lapseni hyväksymään erilaisuutta ja olemaan ylpeä omasta erityislaatuisuudestaan. Tosin kastamattomuus nyt ei oikein mielestäni edes ole erityisyyttä, vaan varsin tavallista.
 
Mä jaksan aina ihmetellä näitä "Meidän lapsi saa valita itse uskontonsa ja siksi hänet on kastettu" vanhempia. Eihän se lapsi todellakaan saa valita itse, jos sen täytyy ensin erota jostain uskonnosta ennen kuin pääsee valitsemaan.

ap:lle: anoppi tuskin on kovin uskonnollinen, jos ei ymmärrä kasteen ja nimensaannin eroa, joten toipuu varmaan aikanaan.

Jos tarkkoja ollaan niin lapsihan ei valitse koskaan mitään ennen kuin kasvaa täysi-ikäiseksi ja pääsee eroon vanhemmistaan. Me vanhemmat annamme sen oman näkemyksen lapselle joka tapauksessa. Eli sitä valintaa ei missään kohtaa tule lapsuudessa. Jos valintaan halutaan mahdollisuus niin silloin tarjotaan laajempi näkemys kuin joko tai.

Meillä lapset ovat käyneet niin uskontoa kuin et-tunneilla. Tyttö kaynyt riparin ja viettänyt bat mitzvaa. Poika lähtee rippileirille Israeliin ja kohta vietetään hänen bar mitzvaa. Jouluakin vietetään mutta pakanallisin menoin.
 
Purppura:

Onko lapseni mielestäsi tuhoon tuomittu? Minun vanhempani, sisarukseni, isovanhempani ja minä itse en kuulu kirkkoon. Mieheni perheessä on paljon hyvin uskonnollisia ihmisiä, tosin myös ateisteja ja muslimeja. Kenen tahtoa meidän olisi pitänyt kuunnella?
 
[QUOTE="vieras";28592282]Rehellisesti sanoen ne ussan tunnit lienevät kaikista pienin paha koko kastehommassa... :)[/QUOTE]

Minä taas olin omalla kohdallani täysin päinvastaista mieltä. En voi käsittää minkä takia piti kärsiä sellainen vuosikausien sorto kouluelämässä täyden turhuuden ja hyödyttömien, arvoköyhien perinteiden varjolla. Pari luokkalaista oli et:ssa ja opetus oli huomattavan erilaista. Puhutaan huomattavasti yleissivistävämmästä.
 
  • Tykkää
Reactions: Neydan
[QUOTE="Vieras";28593929]Voi myöskin miettiä miksi häntä ei ole kastettu, kun muut kaverit on kastettu.[/QUOTE]

Miksi ihmeessä miettisi? Tiedätkö moniko lapsi tänä päivänä jää kastamatta? Entä monessako kastetun lapsen perheessä oikeasti uskotaan jumalaan? Millaisessa purkissa te oikein asutte?
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
[QUOTE="Purppura";28593971]Niinpä niin ja voi myös olla että kaverit ihmettelevät miksi tuota yhtä ei ole kastettu.
Kiusata ei saa ketään, mutta yleensä ryhmä vain päättää sulkea sen yhden ulkopuolelle.[/QUOTE]

Ja tuleeko tämä oppi lapsista sisäsyntyisesti vai vanhempien opettamana esimerkkinä? Onko näiden lasten vanhemmat opettaneet että on ihan yhtä arvokas ihminen oli sitten saanut vettä päähänsä vauvana tai ei?
 
Tämän ketjun aiheuttamana on taas jaksanut naurattaa ihmisten tekopyhyyden määrä. Tartutaan siihen että uskonnoton (minä) käyttää lapsella nimijuhlissa kastemekkoa, se on suurta rienausta ja kyseenalaistetaan käsityskyky asioiden merkityksestä, mutta on ihan ok kastaa lapsi, liittää pieni vauva uskonnolliseen yhdyskuntaan, vaikkei uskota koko soopaan jota ko. instituutio edustaa. Mutta totta, onhan se ihan sairasta pukea kastemekko kuvia varten koska se on kaunis, äidin (eli mummon) itse neuloma vaate johon liittyy suurempi tunnelataus kuin kaupan potkarimekkoon.
 
  • Tykkää
Reactions: Neydan
Tämän ketjun aiheuttamana on taas jaksanut naurattaa ihmisten tekopyhyyden määrä. Tartutaan siihen että uskonnoton (minä) käyttää lapsella nimijuhlissa kastemekkoa, se on suurta rienausta ja kyseenalaistetaan käsityskyky asioiden merkityksestä, mutta on ihan ok kastaa lapsi, liittää pieni vauva uskonnolliseen yhdyskuntaan, vaikkei uskota koko soopaan jota ko. instituutio edustaa. Mutta totta, onhan se ihan sairasta pukea kastemekko kuvia varten koska se on kaunis, äidin (eli mummon) itse neuloma vaate johon liittyy suurempi tunnelataus kuin kaupan potkarimekkoon.

Niinpä. Samoin tuntuu olevan ihan ok, että lapsi kastetaan sukulaisten huijaamiseksi, mutta erotetaan kirkosta vähän ajan päästä, kun pöly on laskeutunut. Mutta tosiaan se kastemekko...se on paha...
 
[QUOTE="vieras";28596835]Niinpä. Samoin tuntuu olevan ihan ok, että lapsi kastetaan sukulaisten huijaamiseksi, mutta erotetaan kirkosta vähän ajan päästä, kun pöly on laskeutunut. Mutta tosiaan se kastemekko...se on paha...[/QUOTE]

Perinteet kunniaan, eiku.. :D
 
Miksi ihmeessä miettisi? Tiedätkö moniko lapsi tänä päivänä jää kastamatta? Entä monessako kastetun lapsen perheessä oikeasti uskotaan jumalaan? Millaisessa purkissa te oikein asutte?

Me asutaan ihan tavallisessa talossa, ja meillä uskotaan Jumalaan. Mitä se sinua liikuttaa, jos me miehen kanssa kastettiin lapsi anopin mieliksi? Etenkin, kun se ei ollut multa mitään pois.
 
[QUOTE="vieras";28594593]Purppura:

Onko lapseni mielestäsi tuhoon tuomittu? Minun vanhempani, sisarukseni, isovanhempani ja minä itse en kuulu kirkkoon. Mieheni perheessä on paljon hyvin uskonnollisia ihmisiä, tosin myös ateisteja ja muslimeja. Kenen tahtoa meidän olisi pitänyt kuunnella?[/QUOTE]

Eihän tuosta saa tekemälläkään homogeenistä yhteisöä. Mitään painostusta tuskin syntyy koska mielipiteitä ja näkemyksiä on alusta alkaen eri suuntiin. Tässä ei tuota syrjimisongelmaa ole. Kyse on siitä että jos 80 % tai enemmän yhteisön ihmisistä on jotakin mieltä.
 
[QUOTE="vieras";28596835]Niinpä. Samoin tuntuu olevan ihan ok, että lapsi kastetaan sukulaisten huijaamiseksi, mutta erotetaan kirkosta vähän ajan päästä, kun pöly on laskeutunut. Mutta tosiaan se kastemekko...se on paha...[/QUOTE]

ja minä ihmettelen jälleen kerran ihmisten ahdasmielisyyttä yhdistettynä uskoon ihmisten sallivuudesta ja ymmärtävyydestä. Yksi perustelee ymmärtämistä normaaliuudella, samalla kun otsikot kertovat aina ja ikuisesti siitä sallivuuden määrästä.

Tavallaan kirjoitat itsesi pussiin, sillä mitä pahaa tässä yhteydessä on sukulaisten huijaamisessa? Pölyn laskeuduttua, tässähän pöly ei koskaan nouse, kukaan ei oikeasti pahoita mieltään. Missä siis pahuus?

Miksi pitäisi oikeastaan? Mitä lisäarvoa tuo sukulaisten mielenpahoittaminen?
Minkä takia?

Kiihkouskovaisuus tai kiihkoateismi tekevät kaikista eniten pahaa. Se että vastustat esim. apartheidiä, joka on teko joka pelastaa muita..silloin tällä on merkitystä.

Sensijaan jos teet jotakin VAIN siksi että itse haluat, minä tahdon tehdä näin..Missä hyvyys? Eikö ihmisten mielenpahoittaminen oli sitten kyse kasteen ottamisesta ateistien keskuudessa tai kastamattajättämisestä uskovien keskuudessa ole väärin, jos mitään ei voi voittaa. Paitsi sen että sai oman tahtonsa? Lapsen valinta oikeuteen on turha vedota, hän ei vielä useaan vuoteen tajua tuosta mitään.

Meillä on oikeus tehdä kuten haluamme, mutta älköön sitä sekoitettako hyvyyteen. Itsekkyys ei ole hyvyyttä, nöyryys on.
 
Ja tuleeko tämä oppi lapsista sisäsyntyisesti vai vanhempien opettamana esimerkkinä? Onko näiden lasten vanhemmat opettaneet että on ihan yhtä arvokas ihminen oli sitten saanut vettä päähänsä vauvana tai ei?

No niin, siis tätähän olen yrittänyt tolkuttaa. Emme voi merkittävästi vaikuttaa lyhyessä ajassa siihen miten muut lapsensa kasvattavat. Ihmisillä on ollut sotia niin kauan kuin ovat olleet olemassa aivan kaikista asioista uskonnot ja aatteet eri toten. Mikäli valtaosa alueesi perheistä tai niistä perheistä joiden kanssa lapsesi on tekemisissä uskoo tai on uskomatta johonkin, on syrjinnän mahdollisuus suuri teit mitä tahansa jos olette ne ''erilaiset''. Tämän maailma todistaa joka päivä.
 
Minä uskon enkeleihin ja varjelukseen. En tarvitse kirkkoa siihen, en pidä kirkon jyrkistä kannoista mm. homoavioliittoa kohtaan. Kirkot ahdistavat, en käy siellä kuin pakon edessä. Suomen kirkoissa tuntuu olevan tosiuskovat ihan pahinta kastia. Siellä ei ole iloinen tunnelma, ei tehdä muuta kuin saarnataan, ei naureta, ei iloita. Se Jumala johon uskon, ei ole se johon suomen ev.lut uskoo. Siksi erosin jokunen vuosi sitten kirkosta.
Isäni on aika harras uskovainen ja pidin eroamisen salassa. Nyt kuitenkin on niin että äitini ihan suoraan sanoi että tekisin ison palveluksen jos säästäisin isäni siltä surulta etten kuulu kirkkoon. Aikani pohdittuani liityin kirkkoon takaisin vaikka en tarvitse uskooni mitään sieltä. Mutta liityin koska JOS isäni syystä tai toisesta sen saisi kuulla (kyselee uskoni laadusta jne, ja en pysty hälle valehtelemaan) etten kirkkoon kuulu, olisi hän aivan murtunut. Tottakai voin säästää isäni tuolta surulta, ei se ole minulta pois kuulua taas siihen kirkkoon.
Ymmärrän ap:tä ja minusta on hienoa että hän anopin toiveeseen taipui, mitä siinä menettää?
 
[QUOTE="Purppura";28598446]Eihän tuosta saa tekemälläkään homogeenistä yhteisöä. Mitään painostusta tuskin syntyy koska mielipiteitä ja näkemyksiä on alusta alkaen eri suuntiin. Tässä ei tuota syrjimisongelmaa ole. Kyse on siitä että jos 80 % tai enemmän yhteisön ihmisistä on jotakin mieltä.[/QUOTE]

Ketjun aihe on lapsen kastaminen/kastamatta jättäminen. Ja oikeasti, uskallan lyödä vetoa, että vaikka suurin osa suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon, niin suurin osa suomalaisista kuitenkaan ei syrji ketään siksi, ettei tätä ole kastettu. Joillain alueilla voi olla eri tilanne, mutta tällöin kyse ei ole siitä, että joku olisi erilainen, vaan että yhteisö on kenties kovin ahdasmielinen - ja tuskinpa se yhteisö siihen kasteeseen tyytyy, vaan vaatimukset lisääntyvät lapsen kasvaessa. Tällöin kasteella saa vain ehkä pari kuukautta lisäaikaa.
 
[QUOTE="Purppura";28598503]ja minä ihmettelen jälleen kerran ihmisten ahdasmielisyyttä yhdistettynä uskoon ihmisten sallivuudesta ja ymmärtävyydestä. Yksi perustelee ymmärtämistä normaaliuudella, samalla kun otsikot kertovat aina ja ikuisesti siitä sallivuuden määrästä.

Tavallaan kirjoitat itsesi pussiin, sillä mitä pahaa tässä yhteydessä on sukulaisten huijaamisessa? Pölyn laskeuduttua, tässähän pöly ei koskaan nouse, kukaan ei oikeasti pahoita mieltään. Missä siis pahuus?

Miksi pitäisi oikeastaan? Mitä lisäarvoa tuo sukulaisten mielenpahoittaminen?
Minkä takia?

Kiihkouskovaisuus tai kiihkoateismi tekevät kaikista eniten pahaa. Se että vastustat esim. apartheidiä, joka on teko joka pelastaa muita..silloin tällä on merkitystä.

Sensijaan jos teet jotakin VAIN siksi että itse haluat, minä tahdon tehdä näin..Missä hyvyys? Eikö ihmisten mielenpahoittaminen oli sitten kyse kasteen ottamisesta ateistien keskuudessa tai kastamattajättämisestä uskovien keskuudessa ole väärin, jos mitään ei voi voittaa. Paitsi sen että sai oman tahtonsa? Lapsen valinta oikeuteen on turha vedota, hän ei vielä useaan vuoteen tajua tuosta mitään.

Meillä on oikeus tehdä kuten haluamme, mutta älköön sitä sekoitettako hyvyyteen. Itsekkyys ei ole hyvyyttä, nöyryys on.[/QUOTE]

Sekoitat asioita. Se, että ateistivanhemmat eivät kasta lapsiaan edes sukulaisten mieliksi, ei ole itsekkyyttä. Se kastamatta jättäminen ei ole mitään toisten mielen pahoittamista, vaan se on ihan normaali valinta. Ihan samanlainen kuin se, ostaako tytölle pinkkiä vai unisex-vaatetta. Ei tässä ole kyse siitä, "voittaako" valinnallaan jotain, vaan tässä on kyse siitä, että jokainen elää elämäänsä ja voi ja saa elää ihan siten kuin haluaa.

Minusta tuntuu, että elämme ihan eri todellisuudessa. Ei minun elämässäni todellisuudessa ole mikään iso juttu ja ennenkuulumaton radikalismin osoitus, jos tekee itseään ja perhettään koskevat valinnat sen mukaan, mitä itse pitää hyvänä. Ihan outo ajatus, että sukulaiset tai muu yhteisö alkaisi sanella, vaatia tai voimakkaasti toivoa ja tuputtaa yhtään mitään. Minusta on ihan itsestäänselvää, että esim. lapsen kastamisesta päättävät vanhemmat, eikä KUKAAN pidä sitä itsekkäänä. Kukaan ei kysele sen perään, että pitäisi olla nöyrä yhteisön edessä. Tämä on minusta ihan itsestäänselvää.

Sinä kyselet hyvyyden perään, mutta etkö kysele sitä vääriltä tahoilta? Sinusta pitäisi olla pahoittamatta niiden mieltä, jotka sotkeutuvat muiden asioihin, mutta eikö juuri heiltä pitäisi peräänkuuluttaa hyvyyttä ja myös tietynlaista nöyryyttä - sellaista, että ymmärtäisivät oman paikkansa siinä mielessä, että antaisivat muiden elää ja eläisivät itse omaa elämäänsä? Kyselet, mitä lisäarvoa tuo sukulaisten mielen pahoittaminen - mutta tuoko oikeasti jotain lisäarvoa sukulaisten myötäily? Onko sinusta ihan oikeasti kiihkoateismia, jos ei kasta lastaan, vaikka sukulaiset haluaisivat? (Eihän kyse edes välttämättä ole ateisteista - esim. itse en ole kristitty, mutten ole ateistikaan.)
 
[QUOTE="Purppura";28598532]No niin, siis tätähän olen yrittänyt tolkuttaa. Emme voi merkittävästi vaikuttaa lyhyessä ajassa siihen miten muut lapsensa kasvattavat. Ihmisillä on ollut sotia niin kauan kuin ovat olleet olemassa aivan kaikista asioista uskonnot ja aatteet eri toten. Mikäli valtaosa alueesi perheistä tai niistä perheistä joiden kanssa lapsesi on tekemisissä uskoo tai on uskomatta johonkin, on syrjinnän mahdollisuus suuri teit mitä tahansa jos olette ne ''erilaiset''. Tämän maailma todistaa joka päivä.[/QUOTE]

Minun lapseni on helsinkiläisessä (!) päiväkodissa ilmeisesti ainoa, joka ei kuulu kirkkoon - ja ilmeisesti ainoa, jota ei ole kastettu. Aihe ei ole koskaan noussut esiin lasten välisessä kanssakäymisessä. Lapseni on myös päiväkodin ainoa kasvissyöjä. Ainoa asia, josta lapsi on raportoinut muiden lasten (tai parin muun lapsen) joskus kiusanneen, oli kun hänellä oli väärän värinen paita (jonkun muun mielestä poikavärinen, lapsi on siis tyttö). Mitä teimme - poltimmeko poikavärisen paidan? No ei, vaan juttelimme aiheesta lapsen kanssa ja nykyisin hän tykkää taas käyttää myös sitä paitaa (josta siis itsekin oli tykännyt ennen tätä väriepisodia). Minusta lapsia ei pidä kasvattaa niin, että yrittää mukautua syrjinnän mahdollisuuden mukaisesti enemmistön kaltaiseksi. Tärkeää on oppia myös se, että ihmiset ovat erilaisia ja että omista näkemyksistä on hyvä pitää kiinni.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
[QUOTE="Vieras";28598400]Me asutaan ihan tavallisessa talossa, ja meillä uskotaan Jumalaan. Mitä se sinua liikuttaa, jos me miehen kanssa kastettiin lapsi anopin mieliksi? Etenkin, kun se ei ollut multa mitään pois.[/QUOTE]

Joten teillä te olisitte ainoat jotka olisi tehneet numeron lapsen kastamattomuudesta, ei suinkaan naapurin lapset? Siis millä tavalla vastauksesi nyt liittyi kysymykseen? Vastaukseni oli kommenttiin 'lasta kiusataan sen takia ettei ole kastettu'. Okei, opetatteko te siis omalle lapsellenne että kirkkoon kuulumattomia on ok syrjiä?
 
[QUOTE="Purppura";28598532]No niin, siis tätähän olen yrittänyt tolkuttaa. Emme voi merkittävästi vaikuttaa lyhyessä ajassa siihen miten muut lapsensa kasvattavat. Ihmisillä on ollut sotia niin kauan kuin ovat olleet olemassa aivan kaikista asioista uskonnot ja aatteet eri toten. Mikäli valtaosa alueesi perheistä tai niistä perheistä joiden kanssa lapsesi on tekemisissä uskoo tai on uskomatta johonkin, on syrjinnän mahdollisuus suuri teit mitä tahansa jos olette ne ''erilaiset''. Tämän maailma todistaa joka päivä.[/QUOTE]

Just. Eli on parempi olla täysin onnettomana sitä samaa paskanruskeaa massaa kuin ne kaikki muutkin, kuin pyrkiä tarttumaan epäkohtiin, olla oma itsensä ja taistella eriarvoisuutta vastaan. Okei, etköhän sä ole tosiaan tehnyt kantasi tarpeeksi selväksi.
 
  • Tykkää
Reactions: kepsis ja Neydan
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;28599929:
Sekoitat asioita. Se, että ateistivanhemmat eivät kasta lapsiaan edes sukulaisten mieliksi, ei ole itsekkyyttä. Se kastamatta jättäminen ei ole mitään toisten mielen pahoittamista, vaan se on ihan normaali valinta. Ihan samanlainen kuin se, ostaako tytölle pinkkiä vai unisex-vaatetta. Ei tässä ole kyse siitä, "voittaako" valinnallaan jotain, vaan tässä on kyse siitä, että jokainen elää elämäänsä ja voi ja saa elää ihan siten kuin haluaa.

Minusta tuntuu, että elämme ihan eri todellisuudessa. Ei minun elämässäni todellisuudessa ole mikään iso juttu ja ennenkuulumaton radikalismin osoitus, jos tekee itseään ja perhettään koskevat valinnat sen mukaan, mitä itse pitää hyvänä. Ihan outo ajatus, että sukulaiset tai muu yhteisö alkaisi sanella, vaatia tai voimakkaasti toivoa ja tuputtaa yhtään mitään. Minusta on ihan itsestäänselvää, että esim. lapsen kastamisesta päättävät vanhemmat, eikä KUKAAN pidä sitä itsekkäänä. Kukaan ei kysele sen perään, että pitäisi olla nöyrä yhteisön edessä. Tämä on minusta ihan itsestäänselvää.

Sinä kyselet hyvyyden perään, mutta etkö kysele sitä vääriltä tahoilta? Sinusta pitäisi olla pahoittamatta niiden mieltä, jotka sotkeutuvat muiden asioihin, mutta eikö juuri heiltä pitäisi peräänkuuluttaa hyvyyttä ja myös tietynlaista nöyryyttä - sellaista, että ymmärtäisivät oman paikkansa siinä mielessä, että antaisivat muiden elää ja eläisivät itse omaa elämäänsä? Kyselet, mitä lisäarvoa tuo sukulaisten mielen pahoittaminen - mutta tuoko oikeasti jotain lisäarvoa sukulaisten myötäily? Onko sinusta ihan oikeasti kiihkoateismia, jos ei kasta lastaan, vaikka sukulaiset haluaisivat? (Eihän kyse edes välttämättä ole ateisteista - esim. itse en ole kristitty, mutten ole ateistikaan.)

Mut sä oot nyt katsos lähtökohtaisesti ymmärtänyt homman väärin. Olet huono ja paha ihminen jos teet oman pääsi mukaan vaikkei se ketään satuttaisi. Pitää olla nöyrä ja hyvä eli nuolla toisten perseitä ihan kaikessa (mikä käytännössä on mahdotonta koska aina pyllistää johonkin suuntaan) ja tehdä juuri niinkuin muut haluavat. :xmas:
 

Yhteistyössä