syömisongelmiin oli tuo puheterapeutti erikoistunut, mutta mitään sen kummempia neuvoja ei saatu. Mennään pojan tahtiin, poika saattaa joskus maistaa jotain uutta, mutta eipä maista toista kertaa :headwall:
Meillä paras neuvo oli juurikin tuo lapsen tahtiin ja aina joka kerta ruokailutilanteen piti olla positiivinen. Kyllä sitä välillä itki tyttö ja äiti, kun yritettiin sitä yhtä pienen pientä sosehitusta saada suuhun

Puolessa vuodessa ollaan tultu jo pitkälle, nykyään tyttö on jopa pari kertaa vaatinut ruokaa

Kokemus, jonka jälkeen itkin ihan vain sen takia, etten puoli vuotta sitten olisi uskonut, että noin voisi käydä.
Meillä on parhaillaan ollut vaikka mitkä keinot käytössä. Yhdessä vaiheessa tyttö söi, jos sai samalla katsella YouTubesta Pikku Oravien versiota 'taivas lyö tulta'. Ja sitä hälle sitten soitettiin. Kahden lusikallisen takia, kymmenen kertaa peräkkäin...
Kun tuo olisikin vain ainokainen lapsi, ei ruokailut ehkä niin stressaavia olisi ja varmasti olisi helpompi noudattaa tuota positiivisuus periaatetta. Mutta kun pitää ne muutkin huomioida ja ruokkia. Sen mie olen oppinut, että annan suurimman osan neuvoista ja ohjeista mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hymyilen vain nätisti. Jolla ei kokemusta oikeasta syömisongelmasta ole, ei osaa siihen valitettavasti kunnolla samaistua. Yleinen ohje "kyllä sille lopulta nälkä tulee ja alkaa syödä" olsi ainakin meidän tytön näännyttänyt hyvin pian osastolle...
Mutta teidän tilanne on aivan erilainen jo lähtökohtaisesti. Meillä syömisongelmiin puututtiin heti alle puoli vuotiaana. Teillä on tainnut ongelma ehtiä muodostua melkoisen isoksi ajan kanssa
