2-vuotias ruokapöydässä...

["xyz"]

Vielä mietin ideoita, mitä voisi kokeilla. Montaa olet varmaan kokeillutkin, mutta jos edes jostain sattuisi olemaan apua.

- Syöminen muiden lasten seurassa. Esim. kerhossa. Mieluiten niin, ettet ole edes itse paikalla.
- Syöminen muuten eri paikassa: Esim. kahvilassa, ravintolassa, kylässä, jossa näkee muiden syövän
- Ruokaa rattaissa ulkona, menisikö vahingossa omasta kädestä?

Jos uusien ruokien meneminen ei onnistu, onnistuisiko syötyjen ruokien ravintoainesisältöä nostamaan? Oletko kokeillut lisätä niihin hedelmäsoseita? Tai vaikka marjajauhetta, ainakin vitamiinit näissä pitäisi olla tallessa. Esim: http://www.raitaniemi.com/index.php?option=com_content&view=article&id=40&Itemid=37&lang=fi

Lapsella ei varmaan ole tapana pistää muutenkaan mitään suuhunsa? Meillä pienemmän kanssa toimi joskus ruoan "piilottaminen". Kaapista itse löydettyä ruokaa saattoi maistaa, vaikka ruokapöydässä se ei kelvannut ollenkaan.

Jos saisi edes ihan pikkaisen sekoitettua jotain uutta noihin jo olemassa oleviin ruokiin, jos uusia makuja saisi sitä kautta tuotua ruokavalioon.

 

["vieras"]

Poika syö kolme kertaa päivässä sit puuroa ja jugurttia muutaman kerran, meidän ruoka-aikoina pojalla on lautasella meidän ruokaa, jota saa halutessaan tutkia. Eli ei yritetä poikaa syöttää, eikä pyydetä maistamaan... maistaa sitten jos maistaa, pojan tahdissa mennään. Öljylisää laitetaan ruokaan ja ravintolisäkin on käytössä.

Syömisen kannalta kaikki on sillälailla hyvin, että poika syö kuitenkin jollainlailla, mutta tuo huutaminen ruokapöydässä häiritsee kaikkien syömistä... ja kun kuitenkin tuo yhteinen ruokailu olis tärkeä pojan opettelun kannalta : / En tiedä olisko parempi antaa huutaa siinä tuolissansa, vai nostaa pois ja sitten poika siirtyy huutamaan ja roikkumaan mun tai miehen lahkeessa :headwall:

Tuottaako tämä omatoiminen ruuan tutkiminen tuloksia? Jokuhan siinä lasta pännii, jos huutaa kaikki ruokailut. Meidän syömisvaikeuksiselle lapselle uusien ruokien omatoiminen maistaminen ei ole onnistunut vaan on tarvinnut vanhemman apua. Yhteinen ruokahetki on ollut meille tärkeä, että lapsi voi syödä jotain (puuroa tai eri ruokaa) muiden kanssa ja siinä sivussa maistaa perheen yhteistä ruokaa, jos suostuu. Tuloksia tulee niin hitaasti, että välillä meinaa usko loppua, mutta joitakin ruokia saatu vähitellen totutettua ja voidaan useammin syödä kaikki samaakin. Meillä tilanne ei ole ollut kuitenkaan ihan noin paha, joten ei välttämättä samat konstit auta.

Voimia sinulle!

 

[plim]

Vaikea tietysti sivusta mitään vinkkejä jaella kun ammattilaiset on jo kehissä eli varmaan on kaikenlaista jo kokeiltukin, mutta lasten pahoja syömisongelmia käsitelleissä ohjelmissa on usein tullut esiin voimakas yhteys siihen, että lapsi on muutenkin liian "ylisiisti". Eli pelkää sotkea käsiään, itseään...terapiana siihen sitten sormiväreilyä, mutapainia ja naaman maalausta suklaalla, noin kärjistäen.

Tämä ei siis teidän asiaanne välttämättä liity mitenkään, mutta siinä alaviitteenä on terveellinen muistutus varmaan meille kaikille äiti-ihmisille siitä, että se siisteyden liika korostaminen siinä syömään opettelevien puuhastelussa voi ampua itseään nilkkaan ja pahan kerran.

Ahaa..! Meillä pian 2-vuotias saa kauhean hepulin, kun leivänmuru putoo puserolle, saatika jos saa päällensä jotain tahmeampaa ja tarttuvampaa. Paita menee vaihtoon heti. Syö kyllä nykyään usein sormin, mutta pienempänä käytti aina haarukkaa tai lusikkaa, kun ei halunnut sotkea käsiään. Syömisen kanssa on ollut kauheaa taistelua aina. Oikein mikään ei tahdo kelvata. Sormiväreistäkö olisi jotain apua tähän touhuun? Sitä pitääkin kokeilla pikimmiten.

 

["mie"]

Kuulostaa inhottavalta tilanteelta ja varmasti vie voimia!

Mutta itseä kiinnostaa, mihin perustuu tuo, että lapsi saa sen puuronsa sitten eri aikaan kuin muut syövät? Onko jonkun asiantuntijan neuvo? Ihan maalaisjärjellä ajateltuna, eihän tuossa olekaan mitään outoa, että lapsi ei syö teidän kanssanne ja vain huutaa ruokailun ajan, kun tietysti (?) ihmettelee, miksei saa sitä puuroaan, kun muutkin syövät tms.?!? Onko siis joku erityinen syy, miksi lapsi ai voisi syödä sitä puuroa samaan aikaan, kun te muut syötte muuta ruokaa? Ja sitten siihen puuron viereen, toiselle lautaselle, laittaa myös tarjolle sitä, mitä itsekin syötte?

 

[se joku]

Mä olen nähnyt pari aliravittua lasta, jotka näyttivät tosi nuorilta iältään ehkä 10 ja 8 vuotiailta oikeasti lapset olivat 13 ja 11 vuotiaita. Mitään eivät olisi syöneet palan perunaa nokareen leipää, siis ei mitään.
Toinen lapsista oli niin heikko että nukkui aamupäivisin kun ei jaksanut leikkiä. Joten kyllä lapsi voi tappaa itsensä nälkään.

Suoraan sanottuna meillä tyttö olisi juonut velliä jos olisi saanut päättää, joten otimme vellin kokonaan pois ruokalistalta. Muutenkin oli huono syömään (vaikka kasvoikin koko ajan käyrnäsä mukaan ) siihen asti kunnes meni eskariin. Siellä tädit "pakottivat" tytön syömään ensin minimaaliseen pienen annoksen. Siellä tyttö "oppi" syömään. Nykyään syö ihan kohtalaisesti ja nirsoilee kyllä, mutta maistaa joka ruokaa.

Jos ap:n lapselle on annettu lupa vetää puuroa ja jugurttia muina kuin ruoka-aikoina niin sitten ookoo, jos on jo niin kevyt. Mä vaan tekisin niin että ensin pitäisi maistaa edes se yksi nokare tavallista ruokaa jonka jälkeen sitten saisi sen puuronsa/jugurttinsa. Mutta kaipa ne lekurit sitten tietävät paremmin.

 

["mää"]

up