2-vuotias ruokapöydässä...

[-]

onko pojalla suorituspaineita syömisestä? Oletteko sormiruokailleet? Paineita ruokailuvälineiden käytöstä?

 

[Tepadj]

Mulle ei vaan uppoa tuo, että lapsi voi tappaa itsensä syömättömyydellä, vaikka nenän edessä ruokaa, menee vain yli ymmärryksen. :headwall:

 

[---]

Mulle ei vaan uppoa tuo, että lapsi voi tappaa itsensä syömättömyydellä, vaikka nenän edessä ruokaa, menee vain yli ymmärryksen. :headwall:

Mua taas ihmetyttää, että ei syö kuin puuroa tai jugurttia vaikka tavallinen ruoka olisi soseutettu samaan muotoon. Onko sitten niin, että liian pitkään annettu vain puuroa ja jugurttia kun muu ei kelpaa.

 

["outoa"]

Mulle ei vaan uppoa tuo, että lapsi voi tappaa itsensä syömättömyydellä, vaikka nenän edessä ruokaa, menee vain yli ymmärryksen. :headwall:

Tuollaista vaan tapahtuu. Aivan hullua, mutta syömishäiriöitä, ja isoja sellaisia on pienillä lapsilla paljon. Psyykkisiltä vaikuttavat, koska ei parivuotias muuten vastusta niin järjestelmällisesti elämälle tarpeellista asiaa, ruokaa.

Onko lapsi päiväkodissa? Siellä ongelmat kertaantuvat joustamattomien menetelmien takia. Ja muut kuin omat vanhemmat saattavat olla julmiakin pienelle ruokailijalle, joka ei suostu maistamaan.

 

[Hipkukka]

Mulle ei vaan uppoa tuo, että lapsi voi tappaa itsensä syömättömyydellä, vaikka nenän edessä ruokaa, menee vain yli ymmärryksen. :headwall:

Meillä ainakin lapselle se syöminen oli niin vastenmielistä. Hällä oli liikaa negatiivisia kokemuksia taustalla. Kuka haluaa ehdointahdoin tehdä jotain, joka tuntuu pahalta? Lapsi ei lopulta tunne nälentunnetta (turtuu). Eikä pieni lapsi edes ymmärrä sitä miksi pitää syödä. Kun lapsi on tarpeeksi kauan ravinnotta, muuttuu hän uneliaaksi ja vaisuksi. Ei sellainen lapsi syö, vaan nukkuu.

Vaikeassa syömisongelmassa syyt ja seuraukset on moninaisia. Niitä voi olla vaikea selvittää. Siinä ei tosiaan ole kyseessä mistään tavallisesta pikku kiukuttelusta. Vaikea sitä on vanhempienkin ymmärtää miksi lapsi ei syö. On raskasta päivästä toiseen yrittää tarjota lapselle ravintoa ja katsella miten painokäyrä laskee. Kaikkensa sitä haluaisi lapsensa eteen tehdä, mutta aina ei osaa, aina ei ymmärrä...

 

["outoa"]

Vaikeassa syömisongelmassa syyt ja seuraukset on moninaisia. Niitä voi olla vaikea selvittää. Siinä ei tosiaan ole kyseessä mistään tavallisesta pikku kiukuttelusta. Vaikea sitä on vanhempienkin ymmärtää miksi lapsi ei syö. On raskasta päivästä toiseen yrittää tarjota lapselle ravintoa ja katsella miten painokäyrä laskee. Kaikkensa sitä haluaisi lapsensa eteen tehdä, mutta aina ei osaa, aina ei ymmärrä...

Pahinta on se, että ammattilaisiksi itseään luulevat ihmiset eivät tuollaisessakaan tilanteessa jousta. Luullaan että lapsi tahallaan kiusaa aikuista, joka yrittää saada maistamaan. Ja koko päivänä lapsi ei saa muuta kuin maitoa, kun ei ensin maista sitä ruokaa jota on tarjottu.

 

[Tearaway]

Vaikea tietysti sivusta mitään vinkkejä jaella kun ammattilaiset on jo kehissä eli varmaan on kaikenlaista jo kokeiltukin, mutta lasten pahoja syömisongelmia käsitelleissä ohjelmissa on usein tullut esiin voimakas yhteys siihen, että lapsi on muutenkin liian "ylisiisti". Eli pelkää sotkea käsiään, itseään...terapiana siihen sitten sormiväreilyä, mutapainia ja naaman maalausta suklaalla, noin kärjistäen.

Tämä ei siis teidän asiaanne välttämättä liity mitenkään, mutta siinä alaviitteenä on terveellinen muistutus varmaan meille kaikille äiti-ihmisille siitä, että se siisteyden liika korostaminen siinä syömään opettelevien puuhastelussa voi ampua itseään nilkkaan ja pahan kerran.

 

[ritva]

miten te tuon toteutatte?
Eikö voi unohtaa koko ruuasta hössöttämistä?
Katatte koko perheelle säännöllisesti 5 x päivässä ruuan (aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala ) ja syötte kiinnittämättä pikkulakkoilijaan mitään huomiota. Keskustelette muina miehinä keskenänne kaikesta muusta kuin itse asiasta (ruuasta ). Lakkoilijalle ei tuputeta tai tungeta, mutta ei myöskään tarjota vaihtoehtoja. Pöydästä saa nousta, ellei Lakkoilijan ole nälkä, mutta muuta ruokaa ei anneta!

Lapsi ei 110 %:sti tapa itseään nälkään, ellei se ole jotenkin rakenteellisesti sairas.
Puhuuko lapsi? Sanooko miksei syö? Sattuuko suuhun, kurkkuun, mahaan, eikö SAA syötyä vai eikö syö, kun ei halua ja tietää kuitenkin lopulta saavansa puuroa?

 

["mä"]

kaksi vuotias
ruoka pöydässä
mekas tava
pitää lait taa
jää hylle

 

[KOKEILKAA TÄTÄ]

Kun syödään koko poppoo samaan aikaan, niin lautasella on aina sitä meidän ruokaa, jota poika saa halutessaan tutkia. Eli syö sen oman puuron sitten muuna aikana.

Joka ruoka-aikana koko perhe syö samaa PUUROA. Salaa voitte syödä muuta, mutta lapsen nähden vain puuroa ja koko perhe SYÖ SAMALLA AIKAA, yhdessä.

 

["xyz"]

Olette jo varmaan kaikkea kokeilleet, mutta kysyn silti. Oletteko kokeilleet antaa jotain herkkuja? Suostuisiko lapsi maistelemaan edes niitä? Karkkia, sipsejä, sokeripalaa?

Entä purkka? Jos kerrot, ettei sitä ole tarkoituskaan syödä, pureskella vaan? Jos lapsella on kammo syömistä kohtaan, ehkä juttu jota ei ole edes tarkoitus syödä voisi vähentää kammoa laittaa uutta ruokaa suuhun? Maallikkona tuntuisi myös, että tässä tilanteessa ihan mikä tahansa uusi juttu joka kelpaa voisi vähentää kammoa uutta ruokaa kohtaan.

 

["pypylleröinen"]

Laittaako jotain muuta suuhunsa? Siis leluja, sormia, jotain? suostuuko juomaan ihan normaalisti? Tai mistä juo?

 

[Vilma vasikka]

Pitää yrittää nyt vastata kaikkiin kysymyksiin

Eli taustalla on refluksia, kymmeniä antibioottikuureja, karttakieli, joka aiheuttaa suussa kipua... ja nämä kaikki yhdessä luultavasti aiheutti syömisongelmat. Poika söi vuoden ikään asti normaalisti kaikkia ruokia (ei tosin paloja), perunaa ja lihaakin hyvällä halulla, yhtenä päivänä vaan lopetti syömisen :|

Sotkua sietää hyvin ja nuolee jugurtinkin sormista, jotain herkkuja syö esim. yksiä sipsejä ja suklaata, joita sairaalan neuvosta yritettiin antaa. Meillä jo mustikan nuolaisu on suuri saavutus

Poika juo maitoa lasista ja joskus jugurttijuomat kelpaa.

Joskus laitoin pojalle liha-perunasosetta ja poika luultavasti epähuomiossa avasi suunsa ja otti lusikallisen suuhunsa, poika huusi yli tunnin ja lopetti vasta sitten, kun kaikki perunat oli valuneet suusta pois

Joka päivä yritetään tarjota jotain uutta ja otetaan poika mukaan ruuanlaittoon... ruuan pyörittely kyllä joskus kiinnostaa, mutta kiinnostaisipa maistaminenkin yhtä paljon. Ehkä meillä joskus vielä syödään normaalisti. Toivottavasti poika alkaisi "kateuksissaan" maistaa vauvan ruokia, kun vauvalle aloitetaan soseet

 

[ei]

syömättömyyshän voi olla ihan psyykkinen oire?

 

[Tearaway]

Voi toista :|! Toivottavasti ongelmaan löytyy ajan kanssa ratkaisu (ja varmaan löytyykin).

 

["vieras"]

Vaikea tietysti sivusta mitään vinkkejä jaella kun ammattilaiset on jo kehissä eli varmaan on kaikenlaista jo kokeiltukin, mutta lasten pahoja syömisongelmia käsitelleissä ohjelmissa on usein tullut esiin voimakas yhteys siihen, että lapsi on muutenkin liian "ylisiisti". Eli pelkää sotkea käsiään, itseään...terapiana siihen sitten sormiväreilyä, mutapainia ja naaman maalausta suklaalla, noin kärjistäen.

Tämä ei siis teidän asiaanne välttämättä liity mitenkään, mutta siinä alaviitteenä on terveellinen muistutus varmaan meille kaikille äiti-ihmisille siitä, että se siisteyden liika korostaminen siinä syömään opettelevien puuhastelussa voi ampua itseään nilkkaan ja pahan kerran.

Mulla on se käsitys, että tässä ei yleensä ole kysymys siisteyskasvatuksesta vaan aistiyliherkkyydestä, jota saattaa olla suun ja käsien alueella. Sottaaminen toimii terapiana siihen ja vähentää vähitellen tuntoaistin herkkyyttä.

Ap:lle voimia ja kärsivällisyyttä. Meillä myös lapsella syömisvaikeuksia, ei tosin noin hankalia. Ensimmäiset tavalliset ruuat mitkä saatiin menemään olivat makaronilaatikon makaronit ja karjalanpiirakka. Yleensä on tehty niin, että syödään yhdessä ja lapsella on ruokana jotain mitä suostuu syömään ja sen lisäksi yritetään tarjota muutakin samalla. Leluja ja kirjoja käytetty apuna, ettei niin kiinnittäisi huomiota ruokaan. Paljon on jouduttu syöttämään, vaikka osaisikin syödä itse. Meillä ongelmat olleet alusta asti, kun olisi pitänyt alkaa karkeampaa ruokaa syömään niin ei onnistunutkaan. Syynä mahdollisesti pitkä sairaalajakso vastasyntyneenä ja suun alueelle kohdistuneet hoitotoimet.

 

[Darwinin leski]

Tää on oikeasti varmaan 500. ketju sun lapses syömisestä, mikä jo itsessään kielii siitä että sun suhtautuminen aiheeseen on niin tympeä ettei se varmaan syökään ikinä normaalisti.

 

[Ultramariini]

En ole missään nimessä mikään asiantuntija, mutta kysyn olisiko mahdollista antaa asian hetken aikaa vain olla? Olette tosin varmaan sitäkin jo kokeilleet:ashamed:, mutta sillälailla antaa olla, ettei yritettäisikään vähään aikaan saada poikaa syömään mitään uutta. Onko painokäyrä hälyttävässä laskussa?
Huoliiko puuron sekaan voita /öljyä tms. josta saisi lisäenergiaa ? Jos syömättömyyden taustalla on monta syytä, kuten luettelitkin, eikä yksittäistä selvää syytä- eikö olisi helpompaa antaa hetkeksi asian olla ja jatkaa puurolinjalla? Ja pyydä jo etukäteen anteeksi, jos kommentini on tyhmä itsestäänselvyys.

Tilanne on varmaan todella rankka teille kaikille ja huoli lapsesta valtaisa. :hug:

 

[peesi]

Pitää yrittää nyt vastata kaikkiin kysymyksiin

Eli taustalla on refluksia, kymmeniä antibioottikuureja, karttakieli, joka aiheuttaa suussa kipua... ja nämä kaikki yhdessä luultavasti aiheutti syömisongelmat. Poika söi vuoden ikään asti normaalisti kaikkia ruokia (ei tosin paloja), perunaa ja lihaakin hyvällä halulla, yhtenä päivänä vaan lopetti syömisen :|

Sotkua sietää hyvin ja nuolee jugurtinkin sormista, jotain herkkuja syö esim. yksiä sipsejä ja suklaata, joita sairaalan neuvosta yritettiin antaa. Meillä jo mustikan nuolaisu on suuri saavutus

Poika juo maitoa lasista ja joskus jugurttijuomat kelpaa.

Joskus laitoin pojalle liha-perunasosetta ja poika luultavasti epähuomiossa avasi suunsa ja otti lusikallisen suuhunsa, poika huusi yli tunnin ja lopetti vasta sitten, kun kaikki perunat oli valuneet suusta pois

Joka päivä yritetään tarjota jotain uutta ja otetaan poika mukaan ruuanlaittoon... ruuan pyörittely kyllä joskus kiinnostaa, mutta kiinnostaisipa maistaminenkin yhtä paljon. Ehkä meillä joskus vielä syödään normaalisti. Toivottavasti poika alkaisi "kateuksissaan" maistaa vauvan ruokia, kun vauvalle aloitetaan soseet

ihan kuin meillä paitsi ei ole karttakieltä...syöminen on yhtä taistelua nykyään menee jo satsumat,kurkku ja leipä.

 

[Vilma vasikka]

En ole missään nimessä mikään asiantuntija, mutta kysyn olisiko mahdollista antaa asian hetken aikaa vain olla? Olette tosin varmaan sitäkin jo kokeilleet:ashamed:, mutta sillälailla antaa olla, ettei yritettäisikään vähään aikaan saada poikaa syömään mitään uutta. Onko painokäyrä hälyttävässä laskussa?
Huoliiko puuron sekaan voita /öljyä tms. josta saisi lisäenergiaa ? Jos syömättömyyden taustalla on monta syytä, kuten luettelitkin, eikä yksittäistä selvää syytä- eikö olisi helpompaa antaa hetkeksi asian olla ja jatkaa puurolinjalla? Ja pyydä jo etukäteen anteeksi, jos kommentini on tyhmä itsestäänselvyys.

Tilanne on varmaan todella rankka teille kaikille ja huoli lapsesta valtaisa. :hug:

Poika syö kolme kertaa päivässä sit puuroa ja jugurttia muutaman kerran, meidän ruoka-aikoina pojalla on lautasella meidän ruokaa, jota saa halutessaan tutkia. Eli ei yritetä poikaa syöttää, eikä pyydetä maistamaan... maistaa sitten jos maistaa, pojan tahdissa mennään. Öljylisää laitetaan ruokaan ja ravintolisäkin on käytössä.

Syömisen kannalta kaikki on sillälailla hyvin, että poika syö kuitenkin jollainlailla, mutta tuo huutaminen ruokapöydässä häiritsee kaikkien syömistä... ja kun kuitenkin tuo yhteinen ruokailu olis tärkeä pojan opettelun kannalta : / En tiedä olisko parempi antaa huutaa siinä tuolissansa, vai nostaa pois ja sitten poika siirtyy huutamaan ja roikkumaan mun tai miehen lahkeessa :headwall:

 

["vieras"]

Mitä tarkoittaa tuo, että poika huutaa? Itkee vai haluaako jotain, epämääräistä mölyämistä, mitä? Eihän lapsi voi syödä jos samalla huutaa, eli turhaanhan hän siinä pöydässä istuu...

 

[Ultramariini]

Jos poika siis söisi sen mitä nyt syö, mutta muuten vaan huutaisi ruokapöydässä nostaisin luultavimmin hänet pöydästä pois. Tosin tämä keino on pätenyt omiin lapsiini, ei välttämättä sinun lapseesi.
Mutta jos jättää huudon huomiotta (oletettaen että se ei ole kipuitkua) on se vähentynyt.

 

[maallikko]

Kuulostaa siltä, että kukaan teidän perheessänne ei nauti näistä ruokahetkistä. Poika itkee, te hermostutte ainakin sisällänne (olettaisin)... Ja sitten pojalle annetaan oma puuro toisella aikaa.
Olisiko koko perheen kannalta kiva, jos ilman isompia huomioita poikanne saisi syödä puuroa ja jogurttia, kun syötte perheen kesken? Tai entä jos olisi "buffet", mistä jokainen ottaisi, mitä haluaisi? Ja tekin söisitte hänen puuroaan.. Antaisitte samalla pojalle mahdollisuuden maistella muita ruokia....
Ehkä olette kokeilleet, ehkä on vastoin ammattilaisten ohjeita..

 

["vieras"]

Laita voita äläkä öljyä. Pliis. Lapsi voi jopa huomata, että ruoka saattaa maistua hyvälle. Kyllä ihmisellä on luontainen taipumus pitää sokerista, rasvasta ja suolasta. Se, että syö puuroa on hyvä juttu! Saa hiilarit, kuidut, jukurtista protskut ja sokeria. Meinaan just sokeria ja rasvaa kasvava lapsi tarvii, eikä pelkkää vesisoseutettua porkkanaa.

nim. ei meillä noin pahaa ole, mutta erittäin nirsot lapset kumminkin.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Mulle ei vaan uppoa tuo, että lapsi voi tappaa itsensä syömättömyydellä, vaikka nenän edessä ruokaa, menee vain yli ymmärryksen. :headwall:

Minulle kyllä uppoaa...

ystävän lapsi ei syönyt, ei mitään. Ei edes rintaa.

Nenä-mahaletkulla ruokittiin, että jotain sai menemään. Kun lapsi oli hereillä, yritettiin kaikkia kikkoja ja kun nukkui, tankattiin letkulla.

Nykyään hän on reipas 11-vuotias, josta ei uskoisi, että alku oli yhtä helvettiä. Valitettavasti ene tiedä, mikä tilanteen laukaisi ja sai lapsen syömään itse.