Äitienpäivä ja tyhjä olo

[vierailija]

Miksi miehen pitäisi aina ottaa se oma akka huomioon, ei kai se nyt miehen äidin edelle mene kuitenkaan. Typerää naukua jostain äitienpäivälahjasta kun mies haluaa omaa äitiään ilahduttaa oman lapsensa kanssa. Ap voi kyllä nyt mennä itseensä.

Sä et kyllä tajua ollenkaan. En puhunut mitään lahjasta enkä edes kakusta vaan oman perheen huomioimisesta. Huomioiminen on sitä, että jos suunnittelee juhlapäiväksi menoa, niin siitä pitää kertoa omalle perheelle ajoissa, jotta he osaavat varautua tilanteeseen ja tehdä sen mukaiset suunnitelmat. Nyt mies kertoi suunnitelmistaan vasta edellisenä iltana. Jos hän olisi puhunut asiasta aikaisemmin, niin ap olisi osanut valmistautua juhlapäivänsä viettoon eri tavalla.

Huomioiminen on sitä, että osaa katsoa asioita omaa napaansa pitemmälle ja ymmärtää sen, miten omat tekemiset vaikuttavat toisiin ihmisiin.

 

[vierailija]

Olen äiti. Onnellinen ja ylpeä äitiydestäni. Tämä äitienpäivä ilman omaa äitiä ja lasten mummua on vaikea. Äitini kuoli vuosi sitten, ja täytyy sanoa, että etenkin nyt ikävä on kova. Mies ilmoitti eilen illalla että lähtee omaa mummoansa ja sukulaisiaan tapaamaan lapsensa kanssa. Meiltä ei edes kysytty, haluaisimmeko mukaan minun lapseni kanssa.
No, mies lähti oman poikansa kanssa heti aamusta koko päiväksi reissuun tapaamaan sukulaisiaan, minä jäin oman lapseni kanssa kahdestaan kotiin. Ei ollut aamulla kakkua, ei kukkia, ei mitään äitienpäivä muistamista ( olemme uusperhe ja oma lapsi alle kouluvuotias, eli ei osaisi ilman apuja leipoa kakkua jne.. ) mies lähti muksunsa kanssa, meitä ei pyydetty edes mukaan. Jäätiin kaksin kotiin ilman mitään äitienpäiväsuunnitelmia. Mulla on niin tyhjä ja hylätty olo. Ollaan nyt käyty oman lapsen kanssa mummon haudalla ja jätskillä. Mua vaan itkettää. Olisin kuvitellut mieheltä edes jotain pientä huomionosoitusta, mutta ei. Olenko vaan itsekäs, kun tuntuu nyt siltä, ettei mies välitä, vai onko mulla vaan tunteen pinnassa äitini kuoleman johdosta?

Voi kuinka ikävää, kyllä miehet osaavat joskus olla ajattelemattomia. Kyllähän ne perinteet perheessä luodaan yhdessä. Ei kukaan pieni lapsi itsenäisesti pysty äitienpäivä muistamisia järjestämään. Ja jos ollaan uusperhe, niin eikös se äitipuoli, kuten isäpuolikin ole muistamisensa ansainnut. Ei kai olisi ollut liikaa vaadittu, jos olisi yhdessä molempien lasten kanssa tehty vaikka aamupala perheen äidille ja laulettu onnittelulaulu ja lapset olisivat mahdollisesti antaneet tekemänsä kortit. Vaikka sitten olisikin syystä tai toisesta lähdetty sinne "omiin" sukulaisiin. Ehkä olisi tullut tästä äitienpäivästä hieman parempi ja ne lapset sitten aikanaan oppisivat itsenäisestikin huomioimaan sitä äitiään. Ei perheen.isä.puolisoaan onnittele, koska pitäisi häntä äitinään, mutta kyllä hänen tehtävänsä on lapsille antaa siihen mahdollisuus ja auttaa heitä silloin kun ovat vielä pieniä.

Itse olen aikoinaan mieleni pahoittanut, kun teini ei päivää mitenkään huomioinut. Asiasta silloin keskusteltiin ja toin myös esiin sen, että ellei mitenkään huoioida niin tulee juurikin olo, ettei arvosteta ollenkaan. Edelleenkään ei kannata juurikaan muistamisia odotella, mutta sentään muisti aamulla toivottaa hyvää äitienpäivää. Kai se on tyytyminen siihen, vaikka salaa toivoinkin että olisi vaikka aamukahvin keittänyt, no muisti kuitenkin ❤

 

[Vierailija]

Olen äiti. Onnellinen ja ylpeä äitiydestäni. Tämä äitienpäivä ilman omaa äitiä ja lasten mummua on vaikea. Äitini kuoli vuosi sitten, ja täytyy sanoa, että etenkin nyt ikävä on kova. Mies ilmoitti eilen illalla että lähtee omaa mummoansa ja sukulaisiaan tapaamaan lapsensa kanssa. Meiltä ei edes kysytty, haluaisimmeko mukaan minun lapseni kanssa.
No, mies lähti oman poikansa kanssa heti aamusta koko päiväksi reissuun tapaamaan sukulaisiaan, minä jäin oman lapseni kanssa kahdestaan kotiin. Ei ollut aamulla kakkua, ei kukkia, ei mitään äitienpäivä muistamista ( olemme uusperhe ja oma lapsi alle kouluvuotias, eli ei osaisi ilman apuja leipoa kakkua jne.. ) mies lähti muksunsa kanssa, meitä ei pyydetty edes mukaan. Jäätiin kaksin kotiin ilman mitään äitienpäiväsuunnitelmia. Mulla on niin tyhjä ja hylätty olo. Ollaan nyt käyty oman lapsen kanssa mummon haudalla ja jätskillä. Mua vaan itkettää. Olisin kuvitellut mieheltä edes jotain pientä huomionosoitusta, mutta ei. Olenko vaan itsekäs, kun tuntuu nyt siltä, ettei mies välitä, vai onko mulla vaan tunteen pinnassa äitini kuoleman johdosta?

Ihan ihmeellistä. Miksi ette voineet mennä perheenä? Miksi ette kelvanneet mukaan? Olisihan ollut huomaavaista kysyä miten haluaisit viettää äitienpäiväsi,. Ei ollut reilua jättää sinua yksin suuren surun kanssa äitienpäiväksi. Hän tietää, ettet voi mennä äitisi luokse, jonne muuten varmasti olisit mennyt. Mielestäni olisi voinut huomioida sinut, joko ottamalla teidät mukaan, ei kysynyt edes tai jäämällä kotiin..Aika omituista, eikö ilmoittanut sulle mitään, lähti vain aamusta?

 

[Pin]

Pitää muistaa, että on paljon ihmisiä jotka eivät ole läheskään yhtä onnekaita kuin sinä. Jollekin muulle noi ongelmat voi kuulostaa tosi vähäpätöisiltä, jos vaikka ei ole ikinä löytänyt sitä rakasta jonka kanssa hankkia lapsia! Sekin vielä että sulla on ollut niin läheinen suhde sun äitisi kanssa on osotus sun onnekkuudesta. Ei kaikilla (mukaan lukien minulla) ole äitiä jonka kanssa olisi läheinen ja lämmin suhde. Kyllä sieltä sunkin elämästä löytyy paljon ilon aiheita

Okei tällaiset on ehkä maailman surkeimpia piristämään, jos sitä edes yritit. Kuulostaa lähinnä toisen tuskan vähättelyltä ja suoranaiselta vittuilulta. Kannattaa miettiä ensi kerralla jos meinaat jotain "lohdutella" tällä tavalla...

 

[Vierailija]

Miksi miehen pitäisi aina ottaa se oma akka huomioon, ei kai se nyt miehen äidin edelle mene kuitenkaan. Typerää naukua jostain äitienpäivälahjasta kun mies haluaa omaa äitiään ilahduttaa oman lapsensa kanssa. Ap voi kyllä nyt mennä itseensä.

Eikö nyt oma vaimo pitäisi olla tärkeämpi? "Mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha,"

 

[Pin]

Ap:lle: ymmärrän täysin, että sinua satutti tuo. Jos mun mies tekisi noin, saisin hitonmoisen kohtauksen... ja kyllä (sille jollekin), menen miehen äidin edelle, samoin mieheni isänä oman isäni edelle isänpäivänä jne...

 

[Pin]

Eikö nyt oma vaimo pitäisi olla tärkeämpi? "Mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha,"

Mä en todellakaan toivo, että menisin tulevaisuudessa poikieni vaimojen "edelle". Olisin vähän huolissani jos tällaista puhuisivat.

 

[vierailija]

Ap:lle: ymmärrän täysin, että sinua satutti tuo. Jos mun mies tekisi noin, saisin hitonmoisen kohtauksen... ja kyllä (sille jollekin), menen miehen äidin edelle, samoin mieheni isänä oman isäni edelle isänpäivänä jne...

Kyseessä ei ole puolisonpäivä, eikä isäinpäivä, vaan isänpäivä - siis oman isän.