Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja kielletty:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Sone:
No loukkaantuisin kyllä, ja sanosinkin nätisti ett eipä kuulu muuten sulle
joo juuri silläpä loukkaannuinkin. kun eipä ole hänen asia. Ja tässä samalla totean että äidilläni on aina ollut outo käsitys lastensa asioista. Kun erosin entisestä pitkäaikaisesta poikaystävästäni hän "jätti" minut. sanoi minulle ettei minulle ole kotiin enää asiaa vaan haluaa mieluummin pitää hyvät välit exääni. exäni olis sittemmin sanonut tälle että luulisi olevan minun puolellani. Etää äitin kyllä osaa...
Tuota... no kyllähän sinä nyt itsekin sitten varmaan tiedät, missä vika. Astu esiin, näytä että olet itsenäinen nainen. Ei sinun tarvitse kuunnella tuollaista, ei edes äidiltäsi, eikä muiltakaan. Hyvä äiti sinä olet.
kiitos viimeisestä! Olen itkeä tihrustanut täällä päivän kun tuntui niin pahalle. Niin olen mielestäni astunutkin, mutta äitini mielestä olen edelleen se vastuuntunnoton nuori likka, vaikka olen jo 10 vuotta omillani asunut. En oikeasti tiedä miten sen hälle näyttäisin että antaa minun hoitaa itse omat asiani eikä aina sotkeudu kaikkeen.
Omasta äidistään en haluaisi pahaa sanoa, mutta itse nyt se huomaan äitinä mitä tulen tekemään erilla tavalla omieni kanssa.
:hug: Ymmärrän kyllä, mutta ethän sinä suinkaan sellainen ole, etkä tehnyt mitään väärää... kuitenkin, äitisi on tod näk ollut sinulle auktoriteetti aikuisikään asti, joten totta kai sanomiset vieläkin tuntuu jossain ja sitä alkaa jopa itse kyseenalaistamaan - teenkö oikein?
Itse olen aina ollut superjoustava ja äitini todella voimakastahtoinen, mutta samalla ei aina ihan niin.. järkeenkäypä. Yhtenä hetkenä on vouhkannut liiallisesta ulkona vehtaamisesta ja seuraavana pyydellyt kupille. Tämä nyt ei enää vauvan synnyttyä luonnollisesti ole tämän päivän asia enää, mutta pointtina siis, että jossain kohtaa tajusin että eihän minulla ole mitään tarvetta häntä miellyttää, eihän siitä kukaan mitään hyödy. Oli ihan sama teinkö niinkuin äitini sanoi, tai päinvastoin, koskaan ei ollut hyvä. Nyt teen niinkuin itse haluan, ja sanon sen suoraan. Töykeä ei kuitenkaan tarvitse olla. Meillä äiti on alkanut kunnioittaa minua ihan toisella tavalla nyt, kun vaihdoin asennetta, eikä puutu.