P
"plääh"
Vieras
Niinkin huimasti kuin 28v. Opinnot melkein loppusuoralla, ehkä vielä vuosi tai max. 2 jäljellä. Olemme miehen kanssa seurustelleet 4 vuotta, emme asu yhdessä. Mutta voi hyvänen aika tuota ulkopuolista painostusta! Se alkoi noin kaksi vuotta sitten. Sukulaiset, tutut, puolitutut, miehen suku, enitset lukioaikaiset luokkakaverit, terveydenhoitajat... Kaikki ovat niin tietävinään mulle parhaan tavan elää ja sen, missä vaiheessa kuuluu tehdä mitäkin elämässään.
Ihmettelevät, kun emme asu yhdessä. Meillä on kuulemma joku sitotumisongelma, koska kyllähän sitä nyt pitää normien mukaisessa ajassa todistaa sitoutumisen aste muuttamalla yhteen. Oma tapa ei käy ja se on merkki ongelmista jos ei tee niin kuin yleensä tehdään.
Ihmettelevät, kun emme haaveile perheestä vielä. Tulevaisuuden suunnitelmista puhuttaessa aina kauhistellaan, että missäs välissä niitä lapsia sitten, kun noin paljon kaikkea muuta meinaatte touhuta. Voi että. Olen myös kuulemma jo tosi vanha
Tein vuosi sitten abortin, kun tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Mies olisi periaatteessa voinut myös pitää lapsen, mutta ei ollut aborttia vastaankaan. Tästä ei tiedä kuin muutamat tutut. Voin vaan kuvitella, miten meitä kohdeltaisiin jos pahimmat meuhkaajat saisivat tietää. Varsinkin miehen hieman uskonnollinen osa suvusta.
En minä tiedä haluanko lapsia, ehkä. Mutta en kyllä pitkään aikaan. Mulla on muita intressejä nyt. Enkä aio tehdä lapsia kesken opintojen, mä olen just niin pinnallinen, että haluan ensin kaiken siihen kuntoon taloudellisesti, että meidän ei tarvitse elää kädestä suuhun tuilla. Tai asua pienessä kämpässä ja hoitaa vaateostokset kirpparilla aina. Jos lapsi tulee, niin silloin on oltava tilaa reilusti ja rahaa sen verran, että jokaista penniä ei tarvitse laskea. Mulla on elämässä muitakin tavoitteita kuin lisääntyminen ja haluan elintasoa.
MIkä ihme siinäkin on, että ei saisi haluta sitä vaurautta ja elintasoa ennen lapsia? Kaverit tekivät lapsia opiskeluaikoina ja joo, nuorena jaksaa ja jäkä jäkä, mutta kyllä se aikamoista kituuttamista oli pienissä asunnoissa, kädestä suuhun. Ei kiitos, ei mun tarvitse haluta sellaista.
Ihmettelevät, kun emme asu yhdessä. Meillä on kuulemma joku sitotumisongelma, koska kyllähän sitä nyt pitää normien mukaisessa ajassa todistaa sitoutumisen aste muuttamalla yhteen. Oma tapa ei käy ja se on merkki ongelmista jos ei tee niin kuin yleensä tehdään.
Ihmettelevät, kun emme haaveile perheestä vielä. Tulevaisuuden suunnitelmista puhuttaessa aina kauhistellaan, että missäs välissä niitä lapsia sitten, kun noin paljon kaikkea muuta meinaatte touhuta. Voi että. Olen myös kuulemma jo tosi vanha
Tein vuosi sitten abortin, kun tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Mies olisi periaatteessa voinut myös pitää lapsen, mutta ei ollut aborttia vastaankaan. Tästä ei tiedä kuin muutamat tutut. Voin vaan kuvitella, miten meitä kohdeltaisiin jos pahimmat meuhkaajat saisivat tietää. Varsinkin miehen hieman uskonnollinen osa suvusta.
En minä tiedä haluanko lapsia, ehkä. Mutta en kyllä pitkään aikaan. Mulla on muita intressejä nyt. Enkä aio tehdä lapsia kesken opintojen, mä olen just niin pinnallinen, että haluan ensin kaiken siihen kuntoon taloudellisesti, että meidän ei tarvitse elää kädestä suuhun tuilla. Tai asua pienessä kämpässä ja hoitaa vaateostokset kirpparilla aina. Jos lapsi tulee, niin silloin on oltava tilaa reilusti ja rahaa sen verran, että jokaista penniä ei tarvitse laskea. Mulla on elämässä muitakin tavoitteita kuin lisääntyminen ja haluan elintasoa.
MIkä ihme siinäkin on, että ei saisi haluta sitä vaurautta ja elintasoa ennen lapsia? Kaverit tekivät lapsia opiskeluaikoina ja joo, nuorena jaksaa ja jäkä jäkä, mutta kyllä se aikamoista kituuttamista oli pienissä asunnoissa, kädestä suuhun. Ei kiitos, ei mun tarvitse haluta sellaista.
Muutakin on olemassa kuin imetys, vaipat ja muut lapsiperheen jutut.
