[QUOTE="myö";23260463]No, mie tapasin mieheni 27-vuotiaana. Oltiin yhdessä seitsemän vuotta, ennen kuin tehtiin lapset - kaksi peräperään. Me oltiin kyllä molemmat jo valmistuttu aikoja sitten, ennen kuin tavattiin, mutta ei osattu kaivata heti lapsia. Ei me kyllä mitään elintasoakaan osattu tavoitella, vaikka akateemisilta aloilta ollaankin. Kunhan vaan kulutettiin aikaa yhdessä. Täytyy myöntää, että meinasi sit tulla pieni paniikki, kun sain vihdoin ja viimein vauvakuumeen ja huomasin olevani melko vanha. Onneksi kävi hyvin.
Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut tehdä lapset pari vuotta aiemmin - mutta hyvä oli näinkin, kun saatiin elellä miehen kanssa kahdestaan niinkin kauan. Taloudelliset seikat ei miun mielestä ole ensiarvoisia: kyllä ne lapset kasvaa köyhemmissäkin oloissa ja me ei kyllä rikastuta ikinä
.[/QUOTE]
Niin, eihän ne sinänsä ensiarvoisia olekaan, mutta kyllä se taloudellinen tilanne todella paljon vaikuttaa siihen kokonaisuuteen ja hyivnvointiin. Enkä nyt tarkoittanutkaan sitä rikastumista, vaan ihan sitä normaalia tilannetta, että ei tarvitse miettiä, miten pärjää loppukuun, kun tilillä on enää pari kymppiä välttämättömyyksien jälkeen. olisi ihan kiva myös harrastaa ja ostaa ehkä vaatteitakin, matkustella jne.
Lapset kyllä kasvaa köyhemmissäkin oloissa, siitä ei ollutkaan kyse, mutta itse en nauttisi sellaisesta elämästä, että jokainen penni pitäisi miettiä tarkkaan ja koko ajan olisi pula rahasta.
Itse opiskelen myös yliopistossa, meidän alalta onneksi työllistyy hyvin. Ystäväpiirissä on paljon perheellisiä akateemisella uralla olevia ihmisiä ja juu, he pärjäävät, vaikka apurahat ja tutkijan palkka ei isoja ?ahoja olekaan.
Hyvin moni kokee tilanteen myös turhauttavaksi ja siirtyy yritysmaailmaan jos mahdollista. Lapsettomana akateemisena on ehkä hieman helpompi elää romanttista apurahatutkijan elämää, kun tarvitsee elättää vain itsensä. Moni alkaa kuitenkin haluta muutakin, kun/jos tulee perhettä. Ja ahditstaahan se, kun monta vuotta opiskelee ja palkkana siitä saa tehdä pitkää päivää pienellä apurahalla jatkuvassa stressissä. Sekin voi olla kivaa hetken, mutta suurin osa ei halua elää niin loppuelämäänsä, oli sitten kuinka akateeminen tahansa ja nauttisi alastaan.
