Eikö raskaana olevan muka tarvitse tehdä töissä mitään?

["vieras"]

[QUOTE="Lissu";23594335]En vaan voi uskoa tätä!!! Kyllä varmasti saa tuossa tilanteessa ja työssä saikkua. Vaihtaa sitten lääkäriä niin kauan, että saa. Yksityisellä ainakin. Toki sairauslomat on pätkissä, koska Kelan takia kovin pitkiä saikkuja raskauden takia ei voi kirjoittaa ennen tiettyä raskausviikkoa, mutta pätkissä voi.[/QUOTE]

No usko pois vaan, en mä tätä omasta päästäni keksinyt. Ja ihan sanoi lääkäri juuri noilla sanoilla, "raskaus ei ole sairaus." No ei varmaan olekaan, mutta se voi poikia sellaisia oireita jotka tekee työnteosta helvettiä.

Mäkin odotin tuolloin esikoista, enkä sitten kilttinä ihmisenä uskaltanut alkaa vääntämään asiasta, vaan ajattelin että kai tämä on sit normaalia ja mä valitan turhasta. Kun pomokin oli sitä mieltä. Ja meillä ainakin ensimmäisenä kysytään, jos menee muualle kuin työterveyteen, että "onko sulla työterveyshuolto? Sinne sitten!" Ja jos työterveyslääkäri ei anna saikkua - niin mitä siinä teet?

 

[riippuu]

Kyllä voi olla, ettei kykene. Itse kumartelin väkipakolla, mutta inhottavaa ja vaikeaa oli. Nostellut en mitään painavaa koska se voi käynnistää synnytyksen etc. ei tee hyvää... alkuraskauden yli 3kk olin kotona vuodepotilaana kun oli niin järkyttävät pahoinvoinnit, hädintuskin kykenin itselleni syötävää laitettua tai mitään. Loppuraskaudesta monilla taas on kovat liitoskivut jolloin liikkuminen on vaikeaa. Itse en pystynyt yli puolta kilsaa - kilsaa kävelemään ollenkaan viimeisen parin kk aikana... ja muutenkin kaikki tekeminen oli tosi hankalaa. Lisäksi keho pistää jatkuvan väsymyksen päälle raskausajaksi jotta odottava äiti ymmärtää ottaa rauhallisesti, se on lapsen kannalta parempi.

Kaippa se on parempi, että hoitaa ne rahastukset / tilaukset yms. mitä kykenee kuin että ei tekisi mitään? Kyllä pitää ymmärtää, että sen mahan kanssa varsinkin kumartelu ja oluttynnyrien tmv nostelu on todella inhottavaa ja vaikeaa!

 

[vieras 14 & 26]

Työtaakan ei tarvitse kasvaa edes kohtuuttomasti, vähäinenkin lisätaakka jonkun raskauden takia riittää ärsyttämään. Siis miksi ihmeessä muiden pitäisi tehdä yhtään enemmän ja raskaampia töitä vain sen takia, että joku nyt on tiineenä. Enhän minäkään mene töihin jalka kipsissä.

No ei tarvitsekaan. Mutta se on työnantajan järjestettävä, ei sen raskaana olevan. Ei raskaana olevalla ole mitään valtuuksia järjestää muiden työtehtäviä.

 

[meilläpä]

[QUOTE="shihtzu";23594691]Onko ap ajatellut asiaa siltä kannalta, että jos tämä raskaana oleva ei olisi töissä vaan saikulla, niin te ehkä tekisitte kaikkia sen työt. Oletko ollenkaan varma, että jo hän jäisi saikulle, niin tilalle tulisi joku muu, ei välttämättä.[/QUOTE]

Riippuu kai alasta. Meillä (sairaala) otetaan joka ainoaan saikkuun sijainen, keikkalainen tai sitten pidempiaikainen jos pitkä saikku kyseessä. Onneksi niin, ei ole hyötyä työkaverista joka ei voi tehdä sitä ja tätä raskauden takia. Tilalle tulee sijainen joka pystyy antamaan täyden työpanoksen

 

["aloittaja"]

Kyllä voi olla, ettei kykene. Itse kumartelin väkipakolla, mutta inhottavaa ja vaikeaa oli. Nostellut en mitään painavaa koska se voi käynnistää synnytyksen etc. ei tee hyvää... alkuraskauden yli 3kk olin kotona vuodepotilaana kun oli niin järkyttävät pahoinvoinnit, hädintuskin kykenin itselleni syötävää laitettua tai mitään. Loppuraskaudesta monilla taas on kovat liitoskivut jolloin liikkuminen on vaikeaa. Itse en pystynyt yli puolta kilsaa - kilsaa kävelemään ollenkaan viimeisen parin kk aikana... ja muutenkin kaikki tekeminen oli tosi hankalaa. Lisäksi keho pistää jatkuvan väsymyksen päälle raskausajaksi jotta odottava äiti ymmärtää ottaa rauhallisesti, se on lapsen kannalta parempi.

Kaippa se on parempi, että hoitaa ne rahastukset / tilaukset yms. mitä kykenee kuin että ei tekisi mitään? Kyllä pitää ymmärtää, että sen mahan kanssa varsinkin kumartelu ja oluttynnyrien tmv nostelu on todella inhottavaa ja vaikeaa!

Voi pyhä jeesus, kyse ei nyt edelleenkään ole siitä, ettemmekö ymmärtäisi, että vatsan kanssa on inhottavaa touhuta!

 

[ummelwalad]

Riippuu kai alasta. Meillä (sairaala) otetaan joka ainoaan saikkuun sijainen, keikkalainen tai sitten pidempiaikainen jos pitkä saikku kyseessä. Onneksi niin, ei ole hyötyä työkaverista joka ei voi tehdä sitä ja tätä raskauden takia. Tilalle tulee sijainen joka pystyy antamaan täyden työpanoksen

Hyvä, että teillä on noin. Monissa kunnissa on jo pitkään ollut säästökuuri, jonka vuoksi alle 14 päivän poissaoloihin ei oteta sijaisia. Raskausvaivojen takia sairaslomaa kirjoitetaan 1-2 viikon pätkissä, joten...

 

[meilläpä]

Hyvä, että teillä on noin. Monissa kunnissa on jo pitkään ollut säästökuuri, jonka vuoksi alle 14 päivän poissaoloihin ei oteta sijaisia. Raskausvaivojen takia sairaslomaa kirjoitetaan 1-2 viikon pätkissä, joten...

Eiköhän se riipu alasta. Tai miten mikään sairaalan osasto esim.voi toimia jos vaikka 4työntekijää alle 14pvän saikulla:O

 

["vieras"]

Minä aion tulevana esimiehenä syrjiä raskaana olevia ihan surutta. Aina on joku siunatussa tilassa ja kykenemätön tekemään töitä. Ikävä kyllä naiset, raskaus tuntuu olevan aika monelle sairaus ja miehet ovat halutumpaa tavaraa työmarkkinoilla. Itse ainakin palkkaisin mieluummin nuoren miehen kuin nuoren naisen, näin se vaan on.

Ja miten sä ajattelit syrjiä raskaana olevia ihan surutta? Sorry, mutta koko maailma ei pyöri sun bisneksen ympärillä. Vituttaa voi ja saa, mutta et silti voi toimia miten huvittaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23595319]Ja miten sä ajattelit syrjiä raskaana olevia ihan surutta? Sorry, mutta koko maailma ei pyöri sun bisneksen ympärillä. Vituttaa voi ja saa, mutta et silti voi toimia miten huvittaa.[/QUOTE]

Tätä minäkin ihmettelin. Ensinnäkin siinä on äkkiä oikeudessa tappelemassa asiasta, eikä se tee takuulla hyvää businekselle. Ja kun olen joskus ollut firmassa, jossa osaa työntekijöitä on kohdeltu epäreilusti voin kertoa, että ei tee todellakaan hyvää muidenkaan työntekijöiden asenteelle työnantajaa kohtaan. Lähti aika monta muutakin hyvää työntekijää pois kuin ne syrjityt ja asenne työnantajaa kohtaan jääneilläkään ei ollut ihan kaikkein lojaalein. Ei tehnyt hyvää businekselle, ei todellakaan, voin kertoa.

 

["jepa"]

Ootko ikinä itse ollut raskaana?

Kyllä mä vaan raskaana tein töitä iha niinkun muutkin ja RAVINTOLASSA, eli ei ollu mitää istumistyötä, iha äitiysloman alkuun asti. Että mun mielestä ei voi raskauden syyks laittaa, enemmänkin laiskuutta tollanen touhu ja kyllä, mulla oli supistuksia ja kipuja paljon mutta töihin mentiin tekeen töitä eikä lepäämään.

 

[nöinon]

Ärsyttäväähän tuollainen on eikä ainakaan auta muuta maailmaa asennoitumaan raskaana oleviin paremmin. Päin vastoin.

 

["Hande"]

No onhan toi nyt epäreilua, vaikka lääkäri olisikin jotkut hommat kieltänyt!! Jos akka jäis suosiolla s-lomalle, työnantaja voisi ottaa sijaisen, joka taas helpottaisin muiden työntekijöisen työtaakkaa!

 

["..."]

Itse olen semmosessa työssä että seistään koko päivä ja nostellaan painavia (25kg) päivät pitkät. Käsistä lipsahtaa paljon ja kyykkiä saa ihan tarpeeksi. Mulla alko supistelemaan puolessa välissä raskautta, olin siinä viikon verran saikulla jossain välissä.. Olen pienessä firmassa töissä. Kun jatkoin töitä, sovittiin, että vähennän roimasti nostelua , koska en vain pysty supistusten ja kipujen ( selkä , jalat) takia. Jonkin aikaa tämä meni töissä jakeluun, mutta aina se ei vain onnistu, jos on yksin töissä eikä kukaan voi nostaa puolestani niitä painavimpia. Pomo silti aina muisti mainita, että älä nostele, kyllä me muut autetaan. Mutta oikeesti, on tosi inhottavaa pyytää muiden apua koko ajan.
No, menin sit loppujen lopuks lääkärille viikon 30 jälkeen, en muista tarkkaa viikkoa, mutta hän kirjotti sitten loppuajan saikkua. Olisi pitänyt jäädä jo aikasemmin, paikat oli jo alkanu pehmetä ja lyhentyä.
ELI ; en voinut raskaana ollessani tehdä niitä töitä mitä mun kuuluisi, mutta pomo itse sanoi että vähennä nostelua. Työkaveri varmaan tykkäs tosi paljon, kun joutu omien lisäksi mua paasaamaan. Ei se kivaa mullekkaan ollut, kun en oikeasti kehdannu koko ajan kysellä apua, ja sitten se kostautu supistuksilla ym. kivalla.

Ymmärrän kyllä todella hyvin työkavereiden närkästyksen tällaisessa tilanteessa, mutta joillain ihan oikeasti on raskas työ , ja joillain supistelee enemmän kuin toisilla. Pitkä sairasloma voi olla hyvä idea, jos sellaisen saa, ja jos rahallinen tilanne sen kestää. Kelan rahoillehan tippuu yllättävän nopeasti.

 

["vieras"]

[QUOTE="jepa";23595437]Kyllä mä vaan raskaana tein töitä iha niinkun muutkin ja RAVINTOLASSA, eli ei ollu mitää istumistyötä, iha äitiysloman alkuun asti. Että mun mielestä ei voi raskauden syyks laittaa, enemmänkin laiskuutta tollanen touhu ja kyllä, mulla oli supistuksia ja kipuja paljon mutta töihin mentiin tekeen töitä eikä lepäämään.[/QUOTE]

IDIOOTTI! :O Toiset asettaa lapsensa etusijalle, toiset työnsä. Ei olisi tullut mieleenkään pakkautua töihin kun oli ennenaikaisia supistuksia.

 

["vieras"]

Ärsyttäväähän tuollainen on eikä ainakaan auta muuta maailmaa asennoitumaan raskaana oleviin paremmin. Päin vastoin.

Jos työkaverin lapsi syntyy tämän vuoksi ennen aikaisena ja vammautuu, tuletko sinä auttamaan häntä koko loppuelämänsä?

Niin arvelinkin. Joskus on vaan pakko raskaana olla itsekäs, vaikka muu maailma suhtautuisi miten nuivasti. Kukaan noista nuivasti suhtautuvista ei tule kantamaan sitä taakkaa, jos lapselle sattuu jotakin.

 

["alma"]

Minä tein ravintolassa töitä äitiysloman alkuun asti. Ymmärrän silti, että kaikilla ei raskausaika suju yhtä helposti. Sitä en ymmärrä, että töihin tullaan mankumaan ja valittamaan, oli syynä sitten mikä vaan. Kyllä se on firmankin kannalta parempi, että haetaan se sairasloma, jos ei kerran töitä kykene tekemään.
Ainakin itselleni sitä saikkua suorastaan tuputettiin. Tuntuu oudolta, ettei joku saa vaikka pyytäisi, jos oikeasti on joku muu vika kun motivaatiopula.

 

["annina"]

Omasta työpaikasta tiedän monta(hoitoalalla)jotka sillä sekunnilla kun saavat tietää olevan raskaana eivät enää muka pysty tekemään mitään; käskyttävät muita ihan kevyissä perushommissa koska "mä ole raskaana". Yksi tällainen tuli multa vinkumaan jotain hommaa tekemään puolestaan tuohon legendaariseen lauseeseen vedoten ja voivotellen, tein sen homman hänen puolestaan ja tokaisin että "jännä kuinka viidennellä kuulla raskaana sain tämän homman näin näppärästi tehtyä".
Eipähän sekään enää multa apuja pyydellyt.
Mä en vaatinut mitään erikoisoikeuksia raskaana ollessani; monet työkaverit halusivat tehdä monet asiat puolestani mutta jos pystyin ne hyvin tekemään niin tein ne itse ja kiitin avusta. Ja niinkuin moni tietää hoitotyö ei ole sieltä helpoimmasta päästä fyysisesti ei-raskaanakaan. Pidin kertyneet lomani ennen äitiyslomaa niin ei ihan viimeisillään tarvinnut mahan kanssa töissä painaa.
Että kyllä joillain raskaana olevilla on se asenneongelma; sen jälkeen kun on siemenet sisällä ja posket punaisina niin ei muuta jakseta tehdä kun voivotella ja passauttaa muita.

 

["vieras"]

Jospa työnantaja herää ja puuttuu asiaan, kun te muutkin työntekijät alatte lusmuilla. Etukäteen sanotte, että teette samoin. Raskaana olevaa pitää jonkin verran "suojella", mutta tuo menee liiallisuuksiin, jos ihan omin päin alkaa helpottamaan työtään.

 

["sama"]

[QUOTE="vieras";23598495]Jos työkaverin lapsi syntyy tämän vuoksi ennen aikaisena ja vammautuu, tuletko sinä auttamaan häntä koko loppuelämänsä?

Niin arvelinkin. Joskus on vaan pakko raskaana olla itsekäs, vaikka muu maailma suhtautuisi miten nuivasti. Kukaan noista nuivasti suhtautuvista ei tule kantamaan sitä taakkaa, jos lapselle sattuu jotakin.[/QUOTE]

En ottanutkaan nyt kantaa tuohon. Totesin vain, että yleisesti raskaana oleviin sutaudutaan melko nuivasti mm. juuri tuollaisen toiminnan takia. Tokihan siinä vaiheessa sen raskaana olevan pitääkin ajatella lasta, mutta vastaavasti kukaan ei myöskään tule silittelemään sen raskaana olevan päätä. Eikä tarvitsekaan.

Jos haluaa tehdä lapsen, niin pitää olla valmis hyväksymään nuiva suhtautuminen, ei se ole ilo kenellekään muulle kuin itselle siinä yhteisössä. Toisaalta taas työtovereiden pitää vain niellä tilanne, tai tietty ensisijaisesti sanoa pomolle ja vaatia muutosta jos tilanne on kohtuuton.

 

["juu"]

[QUOTE="annina";23598564]Omasta työpaikasta tiedän monta(hoitoalalla)jotka sillä sekunnilla kun saavat tietää olevan raskaana eivät enää muka pysty tekemään mitään; käskyttävät muita ihan kevyissä perushommissa koska "mä ole raskaana". Yksi tällainen tuli multa vinkumaan jotain hommaa tekemään puolestaan tuohon legendaariseen lauseeseen vedoten ja voivotellen, tein sen homman hänen puolestaan ja tokaisin että "jännä kuinka viidennellä kuulla raskaana sain tämän homman näin näppärästi tehtyä".
Eipähän sekään enää multa apuja pyydellyt.
Mä en vaatinut mitään erikoisoikeuksia raskaana ollessani; monet työkaverit halusivat tehdä monet asiat puolestani mutta jos pystyin ne hyvin tekemään niin tein ne itse ja kiitin avusta. Ja niinkuin moni tietää hoitotyö ei ole sieltä helpoimmasta päästä fyysisesti ei-raskaanakaan. Pidin kertyneet lomani ennen äitiyslomaa niin ei ihan viimeisillään tarvinnut mahan kanssa töissä painaa.
Että kyllä joillain raskaana olevilla on se asenneongelma; sen jälkeen kun on siemenet sisällä ja posket punaisina niin ei muuta jakseta tehdä kun voivotella ja passauttaa muita.[/QUOTE]

Meillä samanlaista, hoitoala myös.
Eräs lopetti tietyt työt jo siinä vaiheessa kun YRITTI raskautua:O
Parempi jäädä saikulle kun ollaan puoltehosena töissä!

 

[mites jos..]

Onneksi itse työskentelen toimistotyyppisessä ympäristössä, joten kenenkään tiinehtyneen hommat eivät lankea mulle. Mut olen myös huomannut ilmiön, jossa raskaus tuntuu aiheuttavan joillekin aivovaurioon verrattavan tilan ja ajatustyökään ei muka onnistu. Fyysisessä työssä sen keventämisen ymmärtää, mutta esim. suunnittelutehtävissä se ei ole millään tavalla perusteltua.

 

["vieras"]

[QUOTE="sama";23598652]En ottanutkaan nyt kantaa tuohon. Totesin vain, että yleisesti raskaana oleviin sutaudutaan melko nuivasti mm. juuri tuollaisen toiminnan takia. Tokihan siinä vaiheessa sen raskaana olevan pitääkin ajatella lasta, mutta vastaavasti kukaan ei myöskään tule silittelemään sen raskaana olevan päätä. Eikä tarvitsekaan.

Jos haluaa tehdä lapsen, niin pitää olla valmis hyväksymään nuiva suhtautuminen, ei se ole ilo kenellekään muulle kuin itselle siinä yhteisössä. Toisaalta taas työtovereiden pitää vain niellä tilanne, tai tietty ensisijaisesti sanoa pomolle ja vaatia muutosta jos tilanne on kohtuuton.[/QUOTE]

Ei helkkari, onneksi en ole naisvaltaisella alalla. Musta on ihan käsittämätöntä, jos ihmisistä on ihan ok ja normaalia olla nuivia ja ilkeitä raskaana olevalle raskaudesta aiheutuvien ongelmien vuoksi. Ei ihme, jos naisvaltaisilla työpaikoilla väitetään olevan huono henki ja monet naiset ovat mielenterveyssyistä sairaslomilla, ei mikään ihme tuollaisessa asenneympäristössä.

Mulla oli hankala raskaus, mutta miesvaltainen työporukka oli tosi hyvin tukenani vaikka se aiheuttikin hieman ongelmia työpaikalla. Ei mulla tulisi mieleenkään olla nuiva ihmiselle syystä, jolle ei voi mitään. Ja varsinkaan raskauden ollessa kyseessä edes sellaisesta syystä, johon ihminen voisi vaikuttaa.

Työelämä on kuitenkin vain työelämää ja ihmisillä on myös henkilökohtainen elämä. Joskus työkaverit tekevät ratkaisuja omassa elämässään, joista on haittaa työelämässä, mutta ei tulisi mieleenkään ottaa näitä henkilökohtaisesti tai kohdella ihmisiä sen vuoksi nuivasti. Ihmisten on kuitenkin pidettävä viime kädessä itsestään huolta.

Meillä on työkaverit lähteneet opiskelemaan, jääneet hoitovapaalle, lähteneet kilpailijalle, perustaneet kilpailevan firman jne. Ja kaikkiin asioihin on suhtauduttu asioina, eikä otettu hommaa henkilökohtaisesti saati oltu nuivia. Työelämään nyt vaan kuuluu se, että siihen liittyy myös ihmisten henkilökohtaisista asioista johtuvia järjestelyjä. Ei se hyödytä ketään, jos aletaan suhtautua nuivasti ihmisiin, jotka eivät tee kaikkea elämässään sen mukaan, mikä on helpointa työnantajalle. Ainoa mitä se aiheuttaisi on nuiva työilmapiiri, joka olisi vielä rankempaa.

 

[vielä kommentti]

[QUOTE="vieras";23598710]Ei helkkari, onneksi en ole naisvaltaisella alalla. Musta on ihan käsittämätöntä, jos ihmisistä on ihan ok ja normaalia olla nuivia ja ilkeitä raskaana olevalle raskaudesta aiheutuvien ongelmien vuoksi. Ei ihme, jos naisvaltaisilla työpaikoilla väitetään olevan huono henki ja monet naiset ovat mielenterveyssyistä sairaslomilla, ei mikään ihme tuollaisessa asenneympäristössä.

Mulla oli hankala raskaus, mutta miesvaltainen työporukka oli tosi hyvin tukenani vaikka se aiheuttikin hieman ongelmia työpaikalla. Ei mulla tulisi mieleenkään olla nuiva ihmiselle syystä, jolle ei voi mitään. Ja varsinkaan raskauden ollessa kyseessä edes sellaisesta syystä, johon ihminen voisi vaikuttaa.

Työelämä on kuitenkin vain työelämää ja ihmisillä on myös henkilökohtainen elämä. Joskus työkaverit tekevät ratkaisuja omassa elämässään, joista on haittaa työelämässä, mutta ei tulisi mieleenkään ottaa näitä henkilökohtaisesti tai kohdella ihmisiä sen vuoksi nuivasti. Ihmisten on kuitenkin pidettävä viime kädessä itsestään huolta.

Meillä on työkaverit lähteneet opiskelemaan, jääneet hoitovapaalle, lähteneet kilpailijalle, perustaneet kilpailevan firman jne. Ja kaikkiin asioihin on suhtauduttu asioina, eikä otettu hommaa henkilökohtaisesti saati oltu nuivia. Työelämään nyt vaan kuuluu se, että siihen liittyy myös ihmisten henkilökohtaisista asioista johtuvia järjestelyjä. Ei se hyödytä ketään, jos aletaan suhtautua nuivasti ihmisiin, jotka eivät tee kaikkea elämässään sen mukaan, mikä on helpointa työnantajalle. Ainoa mitä se aiheuttaisi on nuiva työilmapiiri, joka olisi vielä rankempaa.[/QUOTE]

NIinpä, jokainen pitää huolta itsestään. Tokihan mä suhtaudun ihan normaalisti raskaana olevaankin niin kauan, kun hänen toimintansa ei ole minulta pois. Valitettavasti mulla on omiakin ongelmia ja yhtä lailla se työ kuluttaa ei-raskaana olevaakin.
Se on vain fakta, että ihmiset ärsyyntyvät tuollaisesta, oli se kuinka elämään kuuluvaa tahansa.

 

["vieras"]

NIinpä, jokainen pitää huolta itsestään. Tokihan mä suhtaudun ihan normaalisti raskaana olevaankin niin kauan, kun hänen toimintansa ei ole minulta pois. Valitettavasti mulla on omiakin ongelmia ja yhtä lailla se työ kuluttaa ei-raskaana olevaakin.
Se on vain fakta, että ihmiset ärsyyntyvät tuollaisesta, oli se kuinka elämään kuuluvaa tahansa.

Mutta mitä se auttaa vaikka kuinka nuiva ja ilkeä olisit sille raskaana olevalle? Ei se vähennä hänen raskausvaivojaan yhtään. Ei hän sille voi mitään, jos työnantaja käskee siirtymään helpompiin tehtäviin ja lääkäri ei kirjoita saikkua.

 

["annina"]

Siinä on vissi ero onko oikeasti joitain rajoittavia asioita kun on raskaana vai päättääkö käyttää raskautta mielivaltaisesti laiskottelunsa tekosyynä.