Esikoinen hoitoon kun pikkukakkonen syntyy

[MauMiu]

Tämä on vähän ikusuusaihe, mutta täytyy silti sanoa että mä ihmettelin ihan hirveesti kun ystäväni kysyi että kai mä aion hakea päivähoitopaikan esikoiselleni (1,5 v) kun perheeseemme syntyy myöhemmin tänä vuonna pikkukakkonen. Hänen mielestään näin on syytä toimia jotta äiti voi omistautua uudelle vauvalle täysin eikä hänellä ole niin rankkaa.

Ajatus ei kyllä totta puhuen ollut käynyt mielessänikään! Kyllähän minä nyt kahdesta lapsesta kotona selviän, ei se voi niin raskasta/vaikeaa olla. Esikoisen kanssa vauva-aika oli ihanaa ja en kokenut sitä kertaakaan erityisemmin raskaaksi.

Mielestäni hulluinta tässä ideassa olisi se, että esikoinen ei ole ollut päiväkodissa vielä sillä olen kotiäitinä, niin sitten minä veisin hänet sinne "pois jaloista" kun uusi vauva syntyy. Mahtaisi olla shokki toiselle!

Tämä ei ole nyt kannanotto subjektiivseen päivahoito-oikeuteen, sillä varmasti on tilanteita joissa esikoisen/muiden lasten päivähoito on perusteltua, esim. jos lapsi on jo isompi ja kaipaa enemmän leikkikavereita, jos äiti on sairas, yksinhuoltaja jne. Mutta omalla kohdallani ajatus tuntui hurjan vieraalta...

Onko muilla samansuuntaisia ajatuksia, kokemuksia miten on mennyt kahden pienen kanssa? Mulla on kuitenkin isovanhemmat yms. tukiverkostoakin, joten uskon vahvasti että hyvin me pärjätään

 

[sulle!]

Olen ihan samaa mieltä sun kanssa. Ei esikoista tuupata päiväkotiin pois jaloista, kun vauva syntyy, varsinkaan silloin, jos esikoinen on noin nuori kuin teillä. Myös esikoisella on täysi oikeus äitiinsä. Pärjäät ihan taatusti, jos sun asenne on vielä tuollainen. Jätä omaan arvoonsa ton kaverin puheet. Voitte yhdessä puuhastella kaikkea kivaa. Vauva kulkee liinassakin kätevästi, jotta voit puuhastella esikoisen kanssa kaikkea. Jos äiti uupuu totaalisesti, silloin voi harkita päiväkotia esikoiselle.

 

[kotona ollaan]

Mä kuulin monesta paikasta vastaavia kommentteja kun kakkonen syntyi. Ihmettelin myös asiaa koska esikoinen on ollut koko ajan kotona enkä muutenkaan aio laittaa lapsia päiväkotiin vielä pitkään aikaan... Edelleen multa kysytään miksen vie päiväkotiin ainakin isompaa ja kai viimeistään syksyllä viet kummatkin (pienempi täyttää sillon vuoden).
En voi käsittää miten nykyään kotihoidossa olevat lapset on niin harvassa ja ainakin meidän kaveripiirissä sitä ihmetellään.

Olen pärjännyt lasten kanssa ihan hyvin eikä kertaakaan oo käyny mielessä että saispa isomman pois jaloista. Tytöillä ikäeroa 2v. Alku oli rankkaa mutta nyt jo helpompaa. Ja meillä kans isovanhemmat ja sisko asuu lähellä joten apua löytyy aina.

Pärjäät ihan varmasti. Äläkä välitä niistä muiden kommenteista. Koti on kuitenkin lapselle se paras paikka.

 

[dsfdf]

Meillä esikoinen oli hoidossa, kun tulin uudelleen raskaaksi. Mielestäni oli aivan luonnollista ottaa 2v esikoinen pois hoidosta, kun vauva syntyi. Ei käynyt mielessäkään jatkaa isomman hoitosuhdetta vieraalla.

 

[ModestyB]

Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla. Meillä tosin esikoinen oli töitteni takia jo hoidossa toisen syntyessä ja hän jatkoi ekat 3 kk siellä, kunnes otin kotiin. Kolmosen syntyessä kaikki olivat kotihoidossa ja esikoinen kerhossa 2 x 2 h viikossa.

Minulle hoitopaikasta silloin suositeltiin, että en ota esikoista pois heti ä-loman alkaessa, koska ei tiedä miten kaikki sujuu, voi joutua olemaan sairaalassa pitempään jne. ja tarvita sitä hoitoa. Kaikki meni kuitenkin hyvin.

Oli silti tietty kynnys ottaa esikoinen pois, olin kyllä nauttinut aluksi siitä, että mies vei esikoisen hoitopaikkaan 3 pv viikossa ja sain nukkua aamulla vauvan kanssa pitempään, kuten esikoisen aikanakin. Kyllä siihen sitten silti tottui ihan hyvin ja kolmosen kanssa meni kaikki ok ilman hoitoakin ja isompaa kerhoon kuljettaen. Oli raskasta alussa, mutta ei mitään ylivoimaista, kyllä siitä selviää .

 

[mailiina]

En voi käsittää miten nykyään kotihoidossa olevat lapset on niin harvassa ja ainakin meidän kaveripiirissä sitä ihmetellään.

Tämä on sun subjektiivinen harhasi. Suomessa yli puolet alle kolmivuotiaista hoidetaan kotona.

 

[asian vierestä, mutta kuitenkin...]

Menee vähän asian vierestä, mutta itse törmäsin juuri ennen äitiysloman loppumist paljon sellaissiin kommentteihin, että "et kai vaan oo vielä töihin lähdössä?" no en ollut, mutta ihmetys on ollut suuri, kun heti kun lapsi täytti 1v alettiin kysymystä vääntää toisin päin, eli "kai sinä kohta jo lapsen hoitoon viet ja lähdet OIKEISIIN töihin?" Juu-u, lapsi on 1v 3kk eikä oo töihin lähtö käynyt mielessäkään, pikku kakkosesta haaveillaan jo ja jos sellainen saadaan, ei esikoinen todellakaan lähde hoitoon!

 

[kuinka pitkä aika on pitkä aika olla kotona]

Edellisen tavoin myös minä sain vauvan ollessa alle vuoden ikäinen päivittelyjä osakseni että "et kai vaan ole viemässä vauvaasi hoitoon vielä?" Nyt kun lapseni on yli vuoden, tuntuu että kysymys on todella toisin päin että "kai sä oot jo töihin menossa?" Tuntuisi että vuoden kotona olo on jo monesta hyvin pitkä aika mutta voisiko se johtua siitä että minua kommentoineet ovat olleet itse aikanaan lyhyemmän ajan kotona.. en tiiä.

Meille on tulossa pikkukakkonen kun esikko täyttää kaksi vuotta ja ei ole aikomusta viedä kumpaakaan vähään aikaan hoitoon. Syy on yksinkertainen: haluan itse nauttia lapsistani varsinkin kun siihen on taloudellisesti edes jonkinlainen mahdollisuus.

Aloittajan kanssa olen samoissa fiiliksissä että olisi esikoiselle shokki viedä se hoitoon uuden vauvan tieltä. Saa kai esikkokin nauttia pikkusisaruksesta..

 

[()()()()()]

Itselläni on vasta yksi lapsi, mutta päivähoidon työntekijänä on kommentoitava, että olen aivan samoilla linjoilla useimpien kirjoittajien kanssa. Esikoinen myös kotiin kun toinen vauva syntyy! Ehdottomasti. Ellei ole jotain painavaa syytä laittaa esikoista hoitoon - äidin masennus tms. Mä en koskaan ole jaksanut ymmärtää sitä, että täysin hyvinvoiva äiti vie esikoisen hoitoon jotta voisi "nauttia vauvasta". Huhhuh. Siinä sitten sysätään se esikoinen syrjään. Ei ihme jos mustasukkaisuutta ilmenee. Ja miksi hankkia se toinen lapsi ylipäätään, jos etukäteen jo tietää ettei tule jaksamaan kahden pienen kanssa? Tämän vuoksi itse haluan lapsille ainakin 3 vuotta ikäeroa.

 

[lapsen parasta?]

esikoinen (2.5v) on tarhassa ja vasta yrityksessä seuraava. Emme aio ottaa esikoistamme tarhasta pois vaikka haluaisinkin olla kotona molempien kanssa.
Syyt: Esikoisen on ollut erittäin vaikea sopeutua tarhaan ja hoitajiinsa. Jos otan pois tarhasta, niin todennäköisesti ei pääsisi samaan tarhaan takaisin(oltiin vuosi jonossa nykyiseen)ja joutuisi taas tutustumaan uuteen paikkaan, hoitajiin, lapsiin... tarkoituksena on ajallaan pistää toinen heti äippävapaan jälkeen hoitoon (varmaan jo heti synnyttyä laitettava hakupaperit samaan tarhaan kuin esikoinen..), joten mikään vuosien toisen lapsen syrjintä kuvio ei ole suunnitteilla. Ajatuksena on että esikoinen olisi tuon 9kk ajan lyhennettyä päivää (max 5h/pv) ja lyhennettyä viikkoa (4pv/viikko).

 

[Päivähoito ok]

Minusta on hyvä idea antaa 2-3 vuotiaan esikoisen käydä hoidossa esim. 2-3 päivää viikossa, kun äiti hoitaa vastasyntynyttä vauvaa. Jotkut voi ajatella sitä negatiivisesti, mutta uskoisin, että useimmilla mielessä on kuitenkin koko perheen hyvinvointi. Mielestäni on tärkeää, että vastasyntynyt vauva saa lähes kaiken huomion alussa (joitakin kuukausia ainakin) ja myöhemminkin on tärkeää, että vanhempi voi antaa kahdenkeskistä aikaa kullekin lapselle. Tietysti, jos esikoiselle on erittäin hankalaa käydä hoidossa niin silloin ottaisin kotiin, jos se vain olisi jotenkin mahdollista. Mutta jos taas esikoinen on erittäin vaativa lapsi, niin silloin vauvan syntyessä olisi pakko pitää hoidossa ainakin osan aikaa. Minusta on tosi ikävää, että aina arvostellaan toisia tässä hoitoonviemisasiassa! Kaikki tekee varmaan niin kuin omalle perheelle parhaimmaksi näkee... kaikkien tilanteet vain eivät ole samanlaisia ja kaikkien lapset yhtä helppohoitoisia, eikä vanhempien stressinsietokykykään/jaksaminen ole samalla tasolla kaikilla. Ja vaikka ei olisi, niin kyllä heilläkin on silti oikeus saada lapsia (että vähän outo tuo päivähoidon ammattilaisen kommentti... minkähänlaisia hoitajia meillä oikein on tosin kyllä minäkin kannatan sitä vähintään 3v ikäeroa.

 

[Ammatti: yrittäjä]

Meillä esikoinen tulee olemaan 2v kun toinen syntyy ja on nyt käynyt päivähoidossa 3-4 pv viikossa. En todellakaan aio ottaa häntä sieltä pois, ennenkuin näemme miten arki lähtee rullaamaan. Hän tulee käymään siellä aluksi 2 pv viikossa 6 h ja sitten jää aikoinaan kotiin, mikäli se silloin on mahdollista. Tämä järjestely siksi, koska minulla "apuna" ovat vain 10-12 h töitä päivässä tekevä yrittäjä-mies ja 200 km päässä asuvat isovanhemmat. Lisäksi, hoidan jonkunverran firman asioita kotoa käsin. Aion siis ottaa käyttöön kaikki oljenkorret mitä on tarjolla, mikä meidän tapauksessa on naapuritalossa sijaitseva pieni ryhmis. Se on esikoisellemme jo ennestään tuttu paikka. Mutta jokainen taplaa tyylillään, firmassa lepää meidän perheen pieni elanto ja olemme siitä ylpeitä.

Ps. aiemmalle "ammattilaiselle". Sinulla ei ilmeisesti ole vielä itselläsi lapsia kun suunnittelet heidän ikäeroksi vähintään kolmea vuotta. Onnea vaan matkaan, vauvat eivät tule aina silloin kun itse näet parhaaksi. Ymmärrät tämän ehkä joskus. Olet varmasti ensimmäisenä aborttijonossa kun kierukkasi pettää...

 

[--nuka]

Täällä vähän erilainen kokemus vaikka samoilla linjoilla olenkin. Kotihoidossa ollut esikoinen oli 1v9kk kun kuopus syntyi. Esikoinen oli vaativa vauva ja vieläkin vaativa taapero. Kun kuopus syntyi esikoinen heräili yhä 2-5 kertaa yössä.

Kuopus on todella aurinkoinen ja tyytyväinen, mutta huono nukkuja. Ensimmäiset puoli vuotta hän heräili tunnin välein. Hän on nyt 7 kk ja herää "enää" 5 kertaa yössä. Unikoulut on pidetty ja neuvola auttaa kädestä pitäen.

Lisäksi meillä sairastettiin rankasti kuopuksen syntymästä ensimmäiset kolme kuukautta. Koko perhe oli mitä erilaisimmissa taudeissa. Tässä vaiheessa emme pärjänneet edes kahden aikuisen voimin vaan tarvitsimme ulkopuolista apua.

Mieheni oli kotona kuopuksen ensimmäiset 5 kk. Eli meitä oli kaksi ja kädet täynnä hommia. Nyt pärjään jo ihan hienosti yksin kahden kanssa.

En todellakaan ihmettele että joku laittaa esikoisen hoitoon, vaikka itse en niin haluaisi tehdäkään. Olin tulla hulluksi! Ja se että esikoinen oli helppo ei tarkoita että toinenkin on. Toivottavasti ap:lla menee kaikki hyvin. Hyvä asenne! Sillä pärjää jo pitkälle.

 

[hmphf]

Jotenkin tuntuu, että tässä ketjussa ne, jotka pitävät lapsensa tarhassa vaikka ovatkin itse kotona, "nousevat takajaloilleen" herkästi ja laittavat kauheat selitykset ja puolustuspuheet... Eikö nyt yksinkertaisesti ole niin, että päiväkodit ovat sellaisia varten, jotka eivät _voi_ hoitaa lapsiaan kotona? Siis toisinsanoen työssäkäyviä, masentuneita tms. varten.
Anyway, olen myös ap:n kanssa samoilla linjoilla. Olen yllättynyt suuresti, kun on paljastunut, että monet omasta tuttavapiiristänikin aikoivat pitää esikoisensa tarhassa vaikka heille syntyy pikkukakkonen. Eikä heidän kenenkään esikoinen ole mitenkään "vaativa" tai vaikea tapaus. Itsestäni se tuntuu tosi pöljältä ja epäreilulta esikoista kohtaan. Oon kyllä huomannut, että näitä tuttavia hieman hävettää tämä heidän ratkaisunsa. He puolustelevat ratkaisua sillä, että menettävät sitten päivähoitopaikan kokonaan jos ottavat lapsen pois tarhasta.
No, eipä ole mun asia loppujen lopuksi. Kunhan tässä vähän päivittelen, en oikein muualla voi!

 

[mamu79]

Meillä lapsilla ikäeroa 2,5 vuotta ja kumpikin on tyttöjä. Toivottavasti kukaan ei pahastu, mutta minusta on ihanaa olla tyttöjen kanssa kotona. Kahden kanssa on jotenkin jopa helpompaa kuin yhden, kun ei stressaa joka asiasta ja kun ei ole tarve suorittaa kaikkea juuri niin kun on etukäteen suunnitellut. Tosin meillä ikäerokin on suht iso. Voin kuvitella että varmasti voi olla rankkaa jos ikäeroa on vuosi tai jos mitään tukijoukkoja ei ole. Meidän esikoinen on vaativa tapaus ja elämä hänen kanssaan alkoi olla huomattavasti helpompaa, kun täytti kaksi vuotta. Silloin alkoi nukkumaan yöt kohtalaisesti, osasi hyvin puhua, käydä potalla ja viihtyi leikeissään jo yksinkin.
Itse en voisi missään tapauksessa kuvitellakaan vieväni esikoista hoitoon. Miksi niin tekisin? Hänestä kun ei juurikaan ole päivän aikana vaivaa.. Kaksi kertaa päivässä ulkoilisin joka tapauksessa ja siivoushommat ja ruuanlaitot hoidetaan pääasiassa iltaisin kun mies on tullut kotiin, joten päivisin keskityn lapsiin. Esikoinen ei ole ollut mustasukkainen ja arki on sujunut tosi hyvin.
Me kyllä tosin otamme omaa aikaa ja lapset ovat yökylässä kerran kuukaudessa. Kerran pari viikossa pääsen omiinkin menoihin, jos tarvetta tulee, sillä maitoa riittää pakastamiseen asti ja mieskin voi hoitaa syöttöjä.

 

[hmphf vaan sulle]

Mä taas olen sitä mieltä että kyllä se kakkonenkin ansaitsee sen saman huomion mitä esikoinen aikanaan. Ekana lapsena esikko on saanut vanhempiensa jakamattoman huomion ja minun mielestäni kakkonenkin ansaitsee sen, että saa joinakin päivinä äitinsä jakamattoman huomion. Siksi meillä käy esikoinen 2xvkossa tarhassa, että kakkonen saa äidin koko ajan. Esikoisen kanssa sitten taas vietetään myös vain keskenään aikaa. Esikoinen sitäpaitsi tykkää olla tarhassa ja tarhakavereista. Aina innoissaan lähdössä ja tahtoisin myös monena muuna päivänä leikkimään.

 

[Puolustelusta]

Syllistyminen nyt tuntuu kuuluvan kiinteänä osana äitiyteen/vanhemmuuteen. Siksi puolustelu, asiasta jos toisestakin, kuten täällä palstoilla lukiessa huomaa.

Kukaan ei loppujen lopuksi tiedä mikä on lopullinen totuus ja tie lasten täydelliseen onneen ja harmoniaan Mikäli se nyt ylipäätään on elämän tarkoitus.

Ap:lle mikäli sinulla on tukiverkostoa, niin hyvin teillä menee. Kun vaan sitten käytät sitä jos vaan on tarpeen.

 

[()()()()()]

Ps. aiemmalle "ammattilaiselle". Sinulla ei ilmeisesti ole vielä itselläsi lapsia kun suunnittelet heidän ikäeroksi vähintään kolmea vuotta. Onnea vaan matkaan, vauvat eivät tule aina silloin kun itse näet parhaaksi. Ymmärrät tämän ehkä joskus. Olet varmasti ensimmäisenä aborttijonossa kun kierukkasi pettää...

Jos minuun viittasit kirjotuksellasi, niin luepa uudelleen aiempi tekstini. Ekassa lauseessa kerron että minulla on yksi lapsi. Hän sai alkunsa helposti, mutta en oleta että toinenkin niin tulisi, JOS edes haluamme toista lasta. Ja mikä tuo aborttikomentti oikein oli?? Ai jos tulen nyt raskaaksi niin haluan abortin? Ai kun kiva, että voit tuon päätellä tekstistäni. Mahdat olla melkoinen ihmistuntija!

Pysyn edelleen kannassani. En ymmärrä miksi ihmiset haluavat useampia lapsia jos eivät jaksa/viitsi heitä kerralla hoitaa. Kannattaisi ehkä jättää lapsiluku silloin yhteen. Mutta kuten sanoin, tämä on minun mielipiteeni, muilla saa olla omansa. Ja ymmärrän kyllä sen, että joskus on pakkotilanteita, mutta oman mukavuudenhalun takia esikoisen hoitoon laittaminen on kyllä vähän liikaa.

 

[-uko]

Meillä oli mahdollisuus pitää esikoista päivähoidossa kuukauden verran, kun päiväkodissa oli tilaa (kesäkuussa). Pidimme esikoista noin 4 tuntia/4-5 päivää viikossa hoidossa, koska siihen kerran oli mahdollisuus. Tällä tavoin sain itse levättyä synnytyksen jäljiltä ja menikin noin pari viikkoa, ennen kuin istuminen alkoi sujua ja synnytyksessä menetetty iso verimäärä (anemia) ei enää haitannut ihan järkyttävän paljoa.

Itselleni oli kunnia-asia hoitaa esikoista kotona, koska halusin, että myös esikoiselle ja kuopukselle syntyy läheiset suhteet. En ymmärrä, miksi esikoinen pitäisi tyrkätä pois. Toki näimme vaivaa, että esikoinen näki vanhoja tarhakavereitaan päiväkodista loppumisen jälkeenkin esim. kyläilemällä, puistoissa jne. Moni äiti ja isä oli ihan iloisia, kun hain lapset meille leikkimään, joten vanhemmat saivat sillä aikaa taukoa lapsenhoidosta ja saivat käydä esim. rauhassa kaupassa.

Minä en ymmärrä, että julkista päivähoitoa käytetään "huvihoitoon" vain siksi, että äitiyslomalaisella olisi mukavempaa. Jos joku haluaa käyttää yksityistä hoitoapua, niin se on ihan okei. Sen sijaan verovarojen käyttö on tuomittavaa. Sillä tavoin joku työhön menevä äiti ei saa lastaan lähipäiväkotiin, kun näitä puolikasta päivää hoidossa olevia on vaikka kuinka paljon päiväkodeissa.

Minusta päiväkodeissa pitäisi olla jyrkempi näissä asioissa. Olisi edes niin, että päivähoito-oikeus olisi max 4 h/vrk ja silloinkin saataisi täytettyä yhden lapsen paikka, kun toinen lapsi olisi aamupäivävuoron ja toinen iltapäivävuoron hoidossa.

 

[Yrittäjän vastaus]

"Ammattilaiselle": Joo, sori, luin väärin. Onhan sinulla jo lapsi. Tekstini oli provosoiva, mutta niin on sinunkin, lähinnä puutuin tähän: "Ja miksi hankkia se toinen lapsi ylipäätään, jos etukäteen jo tietää ettei tule jaksamaan kahden pienen kanssa? Tämän vuoksi itse haluan lapsille ainakin 3 vuotta ikäeroa. "

Jos vauva tulee aiemmin, niin se tulee. Kuuluuko se mielestäsi sallittuihin "pakkotilanteisiin", vaikka kotona on "täysin hyvinvoiva äiti"? Abortti-kommentti oli lähinnä kärjistys siitä miten nämä "liian aikaisin" aiheutetut raskaudet tulisi sitten hoitaa. (Aborttia vastaan sinänsä minulla ei ole negatiivista mielipidettä, ettei vaan joku käsitä tätä väärin...)

Mukavuudenhalusta (=laiskuudesta) lapset hoitoon, ei ole minunkaan mielestä oikein. Mutta miten heidät tulisi erotella? Vastustan toisaalta myös sitä että kotona pitää hampaat irvessä "pärjätä" vaan sen takia kun se nyt on jonkun mielestä oikeaa toimintaa. Täytyisi aina pyrkiä vähän enempään kuin pärjäämiseen, sillä onnettomat vanhemmat eivät mielestäni ole lapsen etu. Ja jos tukiverkostoa ei löydy läheltä, niin on upea mahdollisuus että kunnat sitä tarjoavat.

 

[Päivähoito ok]

"Täytyisi aina pyrkiä vähän enempään kuin pärjäämiseen, sillä onnettomat vanhemmat eivät mielestäni ole lapsen etu."

Juuri näin!

Ja tuo tukiverkostojen puuttuminen vaikuttaa myös todella paljon tuohon päivähoidontarpeeseen, sitä ei moni ns. "päälle päin" voi nähdä.

 

[()()()()()]

Tiedän että osaan olla myös provosoiva. Ja pakko on edelleen inttää tätä asiaa: miksi vanhemmat haluavat useamman lapsen jos se lapsenhoito on niin rankkaa? Tuleeko se rankkuus sitten lasten synnyttyä niin suurena yllätyksenä? Tuntuu, että jotkut "tekevät" lapsia vain siksi, että "se nyt vain on tapana", mutta onko sitä sitten oikeasti mietitty että jaksetaan ja tullaan toimeen? Lapsia voi haluta vaikka kuinka, mutta on lapsen edun mukaista pohtia myös noita asioita, eikä tehdä lapsia vain siksi että niitä halutaan. Täytyy pystyä myös kasvattamaan itse lapsensa eikä sysätä kasvatusvastuuta kunnalle. Näin minä ajattelen...

 

[Komppaan () () () -nimimerkkiä]

Olen täsmälleen samaa mieltä. Meillä lasten ikäero on yli 4 vuotta juuri siksi, että esikoispoikamme oli niin vaativa (nukkui huonosti, oli koliikkia, lähti kävelemään jo 10 kk:n iässä, tosi energinen ja ärtyy helposti). Toista lasta ruvettiin tekemään vasta sitten, kun esikoinen nukkui itse hyvin, osasi käydä itse tarpeillaan wc:ssä, söi itse jne. En olisi missään tapauksessa tehnyt putkeen lapsia, koska siinä olisi mennyt rikki parisuhde ja varmaan oma terveyskin, kun olin niin väsynyt.

Mielestäni esikoisen voi laittaa hoitoon jos niin haluaa, mutta mielestäni se ei ole yhteiskunnan tehtävä maksaa siitä hoidosta, jos joku haluaa päästä vanhemmuudesta helpommalla.

 

[Minä vaan =)]

Kannan nyt korteni kekoon, vaikka täällä jo kovin "taistellaankin".

Meille on tulossa loppukesästä/alkusyksystä toinen lapsi, jolloin esikoinen on 2v 3kk.
Olemme hakeneet/anoneet esikoisellemme hoitopaikkaa niin (hän on mennyt hoitoon 1v 2kk ikäisenä perhepäivähoitajalle), että olisi 3pv/viikossa 5h/päivä hoidossa.
Näin ensinnäkin siksi, koska hän todellakin nauttii muiden lasten seurastsa -sen huomaa jo siitä, että viikon lomalla ollessaan joka päivä olisi lähdössä hoitoon, kyselee hoitokavereista yms.
Toinen syy, miksi tähän ratkaisuun päädyttiin, oli minun mahdollinen jaksaminen pienen vauvan kanssa, ainakin alussa. Näin saan sitä kuuluisaa omaa aikaa ja myös aikaa vauvan kanssa kahdenkesken olemiseen, siis juuri tuota jakamatonta huomiota myös tälle toiselle tulokkaalle.

Mielestäni on hieno ajatus se, että on lasten kanssa kotona, mutta mielestäni ihan yhtä ymmärrettävää on "jättää"/laittaa esikoinen edes muutamana päivänä viikossa hoitoon, jo oman jaksamisenkin kannalta. Kummassakin tavassa on varmasti omat hyvät ja huonot puolet. Ja jokainen ratkaiskoon asian niin kuin omalla kohdalla on parasta.

Minua/meitä ei ainakaan kukaan ystäväpiiristäni/tuttavapiiristäni ole syyllistänyt tms, vaikka tähän ratkaisuun olemmekin päätyneet. Tai ainakaan kukaan ei sitä ole meille suoraan sitten sanonut.

Tsemppiä alkuperäiselle, varmasti pärjäät, tuolla asenteella!
ja käytät sitä tukiverkostoa, kun sellainen kerta sinulla on!
meillä ei sitäkään ole, sillä minun vanhempani ovat molemmat vielä työelämässä, ja miehen vanhemmat jo menehtyneet.

 

[MauMiu]

[quote="Mielestäni esikoisen voi laittaa hoitoon jos niin haluaa, mutta mielestäni se ei ole yhteiskunnan tehtävä maksaa siitä hoidosta, jos joku haluaa päästä vanhemmuudesta helpommalla.[/quote]

Alkuperäinen täällä taas. Kiitos kannustavista ja komppaavista vastauksista - kuten myös vastakkaisista mielipiteistä. Tästähän tuli mielenkiintoinen keskustelu.

Mielelstäni ym. kommentti on ihan loistava! On tosi hurjaa ajatella, että minun esikoiseni veisi (hyvän) päivähoitopaikan joltain, joka sitä oikeasti tarvitsee vain sen takia että minä haluan rauhassa päästä vauvakinoihin ja shoppausreissuille pikkuvauvan kanssa.. Ainakin täällä meilläpäin on päivähoidossa jatkuva resurssipula, ryhmäkoot ovat megasuuria ja koulutetuista työntekijöistä on huutava pula.

Ehkä olen muutenkin päässyt helpolla, sillä vauva-aika esikoisen kanssa oli ehdottomasti elämäni onnellisinta aikaa. Toki välillä väsytti, mutta niin sitä väysttää töissä tai baarissa käydessäkin. Ja mielestäni kyllähän se on minun omaa aikaani sekin, kun olen lapseni kanssa.