Toggle sidebar

EX-KERMIT 6

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uusi ketju
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ehtii vielä hyvät yötkin toivotella! :-)
Tulin katsomaan Forecan sivuilta viikon säätä ja samalla pyörähdys tänne. Koko viikoksi näytti melkoista hellettä, huh!
Kävin tuossa illalla hakemassa ämpärillisen mustikoita ja sain ne just pakastettua. Juu, en siis metsästä itse, vaan sukulaismiehelle vähän maksoin. Nyt on pakkasessa 15kg mansikoita ja ainakin 10kg mustikoita. Vielä pitäisi herukoita hommata... Pärjää taas yhden talven!

Poikkesin illalla myös yhden tuttavapariskunnan tykönä, jotka eivät tienneet tulevasta perheenlisäyksestä. Emännälle kerroin heti, mutta isäntäpä vähän yllättyi, kun ei kuullut tuota juttua. Hän kyseli mun töihin menosta ja ilmoitin, että äippälomalle meinaan jäädä. Totesi, että hän kyllä ajatteli, että nyt on rouvan tiukka dieetti näin kesällä vähän lörpsähtänyt, muttei tullut mieleenkään tuollainen syy :-D
Heh, vähän siis vain kesäkiloja saaneelta näytetään täällä edelleen!

Tsemppiä Kirpullekin väsymyksen kanssa! Ja toivotaan, ettei kohdunsuulla ole mitään erikoista tapahtunut. Mutta onko sulla vaan th, ei lääkäriä? Ei varmaan katsota sillon tilannetta ollenkaan. Meillä ei ainakaan terkka tutki. Kolmosesta kyllä yksi sijainen vimpassa neuvolassa katsoi tilanteen, kun halusin.

Joku muuten jossain vaiheessa kysyi sitä kantoliinaa, eikö?
Mulla siis Hug-a-bub. Lisätietoja tarvittaessa...

Nyt koisimaan, öitä!

Tehis rv 30+1
 
Joo, huomenna keskiviikkona se on se np-ultra. Hermostuttaa melkoisesti. Mitenhän sitä saa työpäivän huomenna kulumaan. Ultra on klo 14 (vasta), joten joudun kykkimään töissä yhteen asti. Sitte viuhuen lähikaupunkiin ja keskussairaalaan. Niin, meillä täällä asuinkunnassa ei näemmä ookkaan ultraa vaan on mentävä kaupungin keskussairaalaan.

Mervilläki h-hetki on käsillä tuota pikaa. Se tosiaan voi alkaa ihan yhtäkkiä rytinällä tapahtumaan, vaikka nyt näyttäiski siltä ettei vauvelilla ole aikomustakaan tulla vielä. Koita jaksaa vielä vähän :)

Nyt toivottelen kaikille hyvää loppupäivää ja jatkan työntekoa. Torstaiaamuna meillä on tarkotus lähteä Vaasaan "riemulomalle" pariksi päiväksi. Wasalandia ja Tropiclandia kutsuvat.

Safiiri
 
Meillä on ukkelilla vähä tukalat olot kun sillä oisi torstai-iltana lähtö tallinnaan viikonlopuksi. Matkat on varattu aikaa sitte ja maksaakin ne on pitänyt ja useasta satasesta on kyse ja nyt hää minun mielipidettä kysyy, että lähteekö hän sinne.. Minä toki luvan annoin sillä minusta olisi oikeasti sääli heittää sievoinen summa "harakoille" vaikka eihän sitä voi verrata lapsen syntymään, mutta annoin siis luvan lähtä jos ei sitä ennen synny. Ei minua oikeastaan edes harmita, nyt vaan aloin miettimään, että kysyisinkö jotain ystävää synnytykseen mukaan, vai menisinkö ihan yksin jos sattuu että lähtö tulee viikonloppuna..

Eilen illalla oli kiristävä tunne oikealla puolella mahassa, mutta se hävisi yön aikana. mietinvaan että liekö toisella ollu käsi jumissa vai mikä kun ei se lakannut edes hetkeksi, tosiaan kiristi kuin joku oisi tullu ihosta läpi.

Mervi 40+3
 
Safiirillehan mulla piti tsempitykset sinne ultraan! Hyvin sinä jaksat sen päivän.. vielä se tuntuu ikuisuudelta mutta kohta se on jo ohi. ja mieki saattasin ottaa marjoja pakkaseen, vanhemmilta onneksi saan ainakin mansikoita ottaa pakkasesta mutta mustikat ja vadelmat olisi kiva myös saada..
 
Safiirille täältäkin tsempitykset huomiselle!

Mä täällä istun itku silmässä työpöydän ääressä -> menin aikani ratoksi lueskelemaan juttuja Helistimeen ja jämähdin lukemaan sikiöseulonta-ketjua. Ihan älyttömän rankkoja ja raakoja juttuja, onneksi joukossa onnellisia loppuja myös. Mutta raskasta luettavaa. Meillä kun ei tarjota mitään seulontoja jos ei np-ultrassa rajat pauku, eli en ole joutunut esikosta enkä tästä pikkukakkosestakaan moisia edes miettimään. Ja kuitenkin ko. ketjussa yllättävän monella "huonoja" uutisia oli saatu vasta rakenneultrassa, eli alkuvaiheessa sikiöllä oli kaikki ok. En ole hysteerisyyteen taipuvainen (tai ainakin itse haluan uskoa näin..) mutta jotenkin tuli ahdistava olo.. =( Meillä seuraava neuvola ensi viikon keskiviikkona ja siellä sitten annetaan aika rakenneultraan, joka menee syyskuun alkuun, ilm. vkolle 36. Ja sinne on niiiin pitkä aika.

Taidan olla ihan hassu kun moisia edes mietiskelen.. Pitäis oikeasti pitää nokkansa pois moisista keskusteluista ja lueskella niitä vasta sitten jos oikeasti tulee tarvis. Vai oliskohan ne kuuluista hormonit jotka tekee tepposiaan mulle nyt..

Niksu 14+2
 
Tervehdys!
Oltiin aamupäivä rantsulla ja nyt tuli tosi hiljainen hetki. Esikoinen ja serkkupoika lähtivät käymään pyörillä kylillä, tyttö meni suoraan rantsulta kaverin luokse ja nuorin nukkuu. Täällä nautiskelen hiljaiselosta jäätelöannos seuranani :-)

Niksu, et sinä yhtään hassu ole! Kyllä nuo kaikenlaiset ajatukset pyörii varmaan jokaisen päässä. Maailma on pullollaan todella surullisia tarinoita :-( Ehkä parhaiten niiden omien ajatusten kanssa pärjää, kun yrittää ajatella kaiken olevan hyvin kunnes toisin todistetaan. Itse olen ainakin yrittänyt pärjätä sillä tavalla. On täysi oikeus uskoa kaiken olevan hyvin. Kyllä sitä ehtii sitten murehtia, jos siihen aihetta annetaan. Turha murehtiminen etukäteen ei ole kenellekään hyväksi ja toisaalta uskominen siihen, että kaikki on hyvin, ei varmasti vammauta lasta.
Helpommin sanottu kuin tehty, näinhän se on! Ja kyllä tuo aika ennen np-ultraa ja sitten taas siellä ennen rakenneultraa on aikas piinallista. Päivä kerrallaan...

Hitto, mua kiukuttaa! Tuo lasten serkkupoika on oikein mukava muuten, mutta en ole vielä kertaakaan kuullut KIITOSta pöydästä noustessa. Että mua sieppaa!!! Meillä muksuilla tulee se niin automaattisesti, myös 2-vuotiaalta. Ja jos joskus vahingossa unohtuu, niin muistutan heti. Mutta tämä 13-vuotias ei edes näiden muiden perässä saa sitä sanaa suustaan. ARGH! Syö kyllä enemmän kuin kaikki muut yhteensä, mutta eipä sitä kiittää tarvitse:-/

Safiirille tosiaan kovasti tsemppiä odotteluun!

Tehis rv 30+2



 
Kiitos Tehis... =) Noin mä ajattelen normaalisti myös, nyt vaan jostain syystä iski jonkinsortin paniikki siitä, että jos sittenkin...

Oon viime päivinä avannut vanhoja haavoja ja antanut surun tulla viimeinkin ulos saakka. Siksi varmaan en uskalla täysillä luottaa siihen, että tämä osa elämääni menisi kivuttomasti ja suruttomasti loppuun saakka. Pelottaa kamalasti se, miten jaksaisin jos jotain sattuisikin. Nyt olen tajunnut kuinka reunalla oikeasti olin vielä loppukeväästä. Yksikin ikävä tapaus lisää olisi suistanut minut todella mustaan aukkoon, josta en varmaan olisi päässyt enää omin voimin pois. Onneksi kuitenkin jaksoin sen ajan läpi ja nyt asiat alkavat olla taas mallillaan. Siitä olen myös tosi kiitollinen että olen saanut korvaamatonta tukea ja apua mieheltäni. Ihme kyllä, siis meidän tempperamentilla, ei ole menneet kattilat jakoon.. Päinvastoin, suhde tuntuu vahvemmalta ja paremmalta kuin koskaan aikaisemmin.

Kiitos kun sain purkaa... Kyllä tämä tästä taas.. Oon oikeesti sen loman tarpeessa ja pahasti.. =)
 
Good morning Finland!

Niksu, mää oon tismalleen samassa tilanteessa ku sää. Hermostuttaa niin kamalasti se iltapäivän ultra. Jos siellä on kaikki hyvin (siis jos vauveli on olemassa), uskallan huokaista. Joksiki aikaa ;) Rakenteeseen asti, niinkuin Tehis kertoi. Ja tuohan on tosi hyvä asia että olet vihdoin alkanut surra. Itseä pelottaa tämä raskaus sen takia kun takana on muutama niitä km:ja. Voin vain kuvitella, miltä susta tuntuu kun oli tosiaan se viime kevät. Koita jaksella. Päivä kerrallaan.

Safiiri, joka edelleen hermostuneena odottaa kellon käymistä
 
No onse ukko kyllä miettinyt ja kovasti ja kovin täpinöissään tuntuu olevan ku ei oikein tiiä mitä tekisi.

Siis ko matkahan on pitänyt varata jo aikoja aikoja sitten, eli ei oo "lähempähän nyt reissuun-reissu", ja oli siitä silloin jo puhetta, sillon karkeesti sovittiin et jos syntyy ennen sitä niin menee jos ei, niin jää kotiin. Nyt vaan on tuo oma tilanne selvillä, ja ei ole (vielä) merkkiäkään syntymisestä ja itellä on semmonen olo, että ei se synny ennen käynnistystä joka on siis maanantaina.
Näillä näkymin hää nyt on sitte menossa sinne reissuun ja mulle tulee kotiin yöksi kaveri (kun poika on siis meillä perjantai-iltaan asti ja menee sitte äidilleen) jos sattuu että lähtö tuleekin niin ei tarvi mulla lapsenlikkaa ehtiä.
Onpa tässä muutenki tullu mietittyä et haluunko koko ukkoa mukaan sinne synnytykseen, mutta onhan se tietty hällekin hieno kokemus.
Ja meinaan kyllä jotain ystävää pyytää mukaan ihan vaan varulta.. (ainahan ne voi ajaa sieltä pois jos siltä tuntuu ) vaikka vieläpä tuo miehenkin mieli varmaan kerkee muuttua.. et lähteekö vai ei.

Tehis, kerro ihmeessa pojalle, etä olisi kiva kuulla kiitos. Meillä onneksi pojalla tulee kiitos (ainakin melkeen joka kerta) vanku äitisä luolta tasen palasi (oli siis 3viikkoa kesälomalla äitisä luona) niin jopas on taas muutama ikävä piirre tullut takaisin, mistä jo niin luulin että on yli päästy.. Jonniin joutava kitinä ja kätinä, päättäväisyys asioissa joissa minä tai isänsä päätetään ja ihan uutena se että suu on helppo pyyhkiä paidan helmaan. VOI JEE että kuulkaas tämä täti kirkastuu aina kun se näkyy.. En voi sietää moista kun on paperia/vettä myös tarjolla ja jos ei olisi niin sitte oltas vaikka P*askasuuna siihen asti ku saadaan pestyä mutta ei, ei ja ei! vaatteisiin ei suuta pyyhitä! piste =)

Mervi 40+4 safiirille vaan että näin se tämäkin minun "piinaviikko" tuntuu jo kohta menneen ohi. (käynnistys siis maanantaina) et ei oo sullakan enää montaa tuntia. =D
 
Mervi, säähän totta tosiaan oot ihan pian tositoimissa. Maanantaihinhan ei oo ku muutama päivä (jeps, lasken päiviä ku se meidän esikoinen aloittaa ekaluokan silloin). Ja voipihan se sinun pienokainen päättää syntyä ihan itekseenki. Hengessä ollaan mukana :)

Nyt toivottelen kaikille mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua. Seuraavan kerran tämä maisemissa ultran jälkeen. Viimestään maanantaina.
 
Safiirille tsempitykset, vaikka taisitkin jo mennä..?

Juu päivää vaan. En oo ehtinyt täällä käymään, kun on tuo työpari tossa vielä tämän viikon selän takana. Ja kun koneetkin on vielä niin, että näkee heti mitä teen.

Täällä oli ainakin jotain juttua tunteista, siis odotuksen aiheuttamista tai aiheuttamatta jääneistä tunteista. Ite hätkähdin omaa tunteettomuuttani tossa viime viikolla, kun näin tuttavan parikuista vauvaa. Siis olihan se ihana, on, mutta ei se mitään äidillisiä huokunoita mussa aikaan saanut, siis että voikun mullakin olis jo jne. En ole ikinä ollut mikään lapsirakas, siis en välitä vieraista lapsista (paitsi kummilapset tietty on ihania), lähinnä päin vastoin ARGHH useimmiten. Oma on tietty se maailman parhain, luonnollisesti. Mitään vauvakuumetta ei ole edelleenkään, mutta ihan saletti on, että kun se maailmaan putkahtaa, niin tunteet herää välittömästi. Niin kävi esikoisenkin kanssa. Siis toki, onhan sellaisiakin tapauksia kuullut, että tunteet ei ikinä herääkään, mutta sitten puhutaankin jo masennuksista yms. No niin, tällainen oli Ompun ajatelma tästä aiheesta. Että ei varmaankaan mitään hätää sen suhteen, kellään meistä!

Niksulle piti sanoa, että erinomaista, että miehestäsi on ollut niin suuri tuki kokemiesi surujen keskellä. Ihan varmasti on lähentänyt teitä entisestään rankat koettelemukset. Ja mikä parasta, olet osannut antaa surun tulla. Kaikki eivät pysty siihenkään, ja sellaista henkilöä on todella vaikea lähteä auttamaan.

Omat olot suht ok. Kohtu vissiin viimeaikoina kasvanut sen verran, että ylävatsa kipeytyy tosi herkästi varsinkin syömisen jälkeen. Kunhan ei vaan vielä tarttis niitä kolmea tyynyä viritellä patjan alle, kuten esikkoa odottaessa.. se närästys oli jotain ihan järkkyä sillon. Töissäistuminen kipeyttää häntäluuta ja peräpeiliä, mutta kai tää muuten on ihan siedettävää.. aika vaan taas tuntuu pysähtyneen!

Jotain piti vielä, mutta mitä.... enpähän muista nyt! Voikaa hyvin!

Omppu ja Toivo 22+0

 
Huokaus.. Kiitos teille ihanaiset taas kerran... =)

Mä sain just varattua koirille (meillä siis kaksi, toinen ihan ikioma, toinen adoptoitui meille isän kuoleman jälkeen) hoitolapaikka ensi viikolle. Päästään siis ihan varmasti tasan viikon päästä starttaamaan reissuun koko perheen voimin, eikä tarvi murehtia karvaisten kavereiden hyvinvointia. Huomattava helpotus. Vielä kun hoitolapaikka on tossa muutaman kilsan päässä, kaverit ennenkin siellä olleet ja hyvää hoitoa saaneet, on ihan kiva viedäkin ne sinne. Eikä ole kamalan kallis paikka, ottaen huomioon, että sieltä tulee ruuat yms.

Ja mulla on maha ihan täysi, isäntä yllätti iloisesti ja haki kesken päivän ulos syömään.. =) Varmaan on niin iloinen eilisesti hääpvälahjasta, jonka kanssa kävi tasan just niin kuin mulle aina käy... Siispä: ostin miehelle radiopuhelimet hääpvälahjaksi (joka on vasta elokuun lopussa, mutta kun ajattelin että olis sorsametsällä kivat..). Tilasin ne netistä, hain eilen pakettinumerolla postista kauhealla kiireellä ettei vaan mene pakettikortti kotiin ja yllätys sitä kautta pilalle. Jemmasin pakettia autossa ja kun isäntä lähti illalla heittämään motskarilla pienen lenkin, hain paketin sisälle ja paketoin sen kunnolla. Ennätinpä paketin piilottamaankin ennen kuin hän kotiutui. Noo... mies pääsi ovesta sisään, otti kengät pois ja kysyi että mitkä radiopuhelimet meille on hankittu... Olin unohtanut sen perhanan lähetyslistan eteisen pöydälle... =/ Mulle käy aina näin, mitä paremman idean olen saanut ja tiedän sen olevan miehelle oikeasti tosi mieluinen juttu, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä "jään kiinni" ihan ennen aikojani ja mies sitten saa lahjansa etukäteisesti. Illalla meillä sitten tutkittiin radiopuhelinten anatomiaa hyvin hyvin tarkkaan.. Positiivinen lisä niissä oli se, että omaavat myös itkuhäly-toiminnon, eli voidaan pikkukakkosen kanssa niitä sitten ihan kotosallakin hyödyntää.

Siinä ne meidän akuuteimmat sitten olikin. (.) sen verran että se kasvaa ja kohinalla. Yksi työkaveri (joka siis asiasta jo tietää) naureskeli mulle eilen ettei tätä palloa kauaa kyllä piilossa pidellä. Nyt jo kuulemma tietyssä kulmassa näkyy ihan selvästi.. =) Loman jälkeen en aio piilotella kyl yhtään vaan laitan tiukimman paidan mitä vaan löytyy, niin ettei jää kenellekään epäselväksi missä mennään. Olenhan sitten jo 5. kuulla...

Jahas, kai niitä töitäkin pitäisi välillä... Safiirille vielä kerran tsempitykset, vaikka olet jo tainnut hurauttaa kohti ultraa. Jäämme odottelemaan kuulumisia jännityksellä.

Päivänjatkoja exkermeille toivottelee
Niksu 14+3
 
Hej på er!

Huh hellettä, ei pitäisi valittaa mutta päätä särkee ja väsyttää tämä kuumuus.

Safiirilla oli ultra tänään klo 14, joten kohta varmaan saadaan uutisia. Hengessä ollaan mukana. Tsempitykset näin jälkikäteen ja uutisia odotellessa!
Ja voi että, Safiirin esikoinen aloittaa koulun ensi viikolla! Hurjan jännää varmasti koko perheestä.
Niksu: ne hormonit teettävät ihan ihme tuntemuksia. Olet kokenut niin monta menetystä tämän viimeisen vuoden aikana, joten ei ole kyllä yhtään ihme että sinua pelottaa ja mietityttää. On tosiaan ihana kuulla että miehesi on ollut tukena ja kaikki kokemanne on lähentänyt teitä, se on hieno homma!
Hih, harmillista että yllätyksesi meni tavallaan pilalle mutta lahja oli varmasti erittäin mieluinen.

Niinhän se Omppu on, että tuo oma pikkuinen on se maailman paras. Siskon kanssa juteltiin siitä, että miten hassua on että voi myös tuntea syvää rakkautta jonkun muun lasta kohtaan, kuten hän esim. tuntee meidän tytteliä kohtaan. Minäkin pidin, ja pidän tietty kovasti edelleen, kummilapsistamme, mutta tunteet heitä kohtaan ovat muuttuneet oman lapsen syntymän myötä.
Se rakkaus varmasti syttyy laitoksella tai viimeistään kotona, mutta kyllä minunkin täytyy myöntää että ei tämä raskaus ole tuntunut ihan samalta kuin esikkoa odottaessa. Olen onneksi jollain tasolla sinut tämän asian kanssa ja täytyy sitten syntymän jälkeen käydä vyöhiksessä purkamassa pahat energiat pois ettei tule aiheutettua traumoja pikkuiselle. Kovasti kuitenkin odotan että vauveli syntyisi ja pääsisimme näkemään millainen tyyppi siellä on tämän ajan majaillut. =)

Mervillä jännät paikat viikonloppuna. Toivottavasti synnytys käynnistyisi vasta kun mies on takaisin kotimaassa, on se kuitenkin miehellekin sellainen kokemus.

Tehikselle piti myös minunkin kommentoida, että anna palautetta pojalle. Mun mielestä jokaisen kotona on oma säännöt ja kun ollaan kylässä noudatetaan ja kunnioitetaan sen kyseisen talon sääntöjä.
Puhelit loppuraskauden väsymyksestä, sitä on myös täällä. Mitään en jaksaisi tehdä ja oikein mikään muu kuin sohvalla löhöäminen ei kiinnosta. Tyttelin takia on vaan jaksettava, mutta kyllä tässä on aika lailla eineksillä ja take awaylla pelattu.

Tuuli kyseli vauva-lehden tarpeellisuudesta. Komppaan Kirpun kommentteja, eli kyllä siitä oli paljon iloa kun ekaa odotti. Tykkään edelleen selailla lehteä ja siinä on usein mielenkiintoisia artikkeleita, mutta nyt alkaa tuntua siltä että jutut kiertävät vuodesta toiseen eli eivät enää anna mitään uutta.

Meillä vietetään tänään flunssaisen tytön 2 v.-synttäreitä. Hän on tilannut hynttikakun josta saa puhaltaa kynttilät. =) Kakkua en kuitenkaan ryhtynyt leipomaan vaan rakennan jätskistä autokakun ja laitan siihen kaksi kynttilää palamaan. Viime yönä puolen yön aikaan mietittiin miehen kanssa kahden vuoden takaisia hetkiä ja todettiin vaan että vaikka aika menee nopeasti ovat tapahtumat kuitenkin vielä kohtuullisen tuoreessa muistissa.

Omassa navassa ei ole mitään ihmeellistä. Tuntuu tosin että masu olisi valahtanut alaspäin. En tiedä onko vauveli vaihtanut asentoa vai olisiko hän jo alkanut kaivautumaan lähtökuoppiin. Sitä se sukkapuikko mielestäni tuolla alapäässä viestittäisi... no, tiedä häntä. Hyvässä lykyssä tyyppi on siellä perätilassa ja siksi masun muoto muuttunut.

Aurinkoista ja ihanaista päivän jatkoa teille kaikille! Minun täytyy lähteä viihdyttämään tyttöä joka roikkuu koko ajan apinan lailla kaulassani.

T. Jazz rv 31+2
 
Kiitos kaikille onnitteluista. Eiköhän se Mervikin pääse muutaman päivän sisällä tosi toimiin. Jazzin jätskikakku on takuukamaa muuten isommankin lapsen synttäreillä, olen tehnyt ainakin kolme vikaa vuotta lasten synttäreille kakun jätskistä, helppoa äidille ja takuuvarma menekki. Safiirin ultrakuulumisia kurkin.

Uskomatonta miten kaikilla on jo raskausviikkoja, vastahan niksukin plussasi?? Poju huutelee, tähän mennessä on nukuttu 10 h yöunia 1-2 syötöllä (kopkop) ja päivätkin menee nukkuessa ja syödessä.

Bm ja poitsu, huomenna tasan viikko!
 
OIKEIN PALJON ONNEA BELLAMARIIALLE POJASTA!!
Olen kyllä käynyt pikaisesti lukemassa kuulumisia, mutten ole kerennyt mitään kirjoittamaan.
Ja pian siis myös vuorossa Mervi..
Toivottavasti Safiirilla onnistunut ultra käynti.
Minua jo hieman jännittää, kun omat viikot niin pitkällä, huomenna tasan 30! Enää siis korkeintaan 12 vk synnytykseen!! iiks.. Vaikka ihanaa, mutta aika on mennyt niin hurjan nopeesti..ensimmäisen kolmannes mateli, mutta toinen vain hujahti ohi..nyt viimeinen kolmannes enää jäljellä..

Muutosta alan pikkuhiljaa selvitä, eihän siitä ole kuin 2 viikkoa..olen melko ylpeä itestäni, kun viimein alkaa pahvilaatikot olemaan tyhjiä..mies on siis ollut kokoajan töissä, eikä ole kerennyt auttamaan.
Esikoinen nukkuu hyvin omassa huoneessaan. Jää oikein reippaasti iltasadun jälkeen omaan sänkyynsä, vasta aamulla kömpii meidän viereen. Se oli tuskallista opettaa tuohon, mutta onneksi työ palkittiin, ihanaa kun ei tarvi jäädä odottelemaan, et toinen nukahtaa. Ja oikein kivaa kun omalle sängylle on muutakin käyttöä kuin nukkuminen!! vaikkakin jo aika hankalaa nykyään..

Oma olo on suht hyvä, selkä kipuilee ja vähän supistelee ja tietysti helle vie voimia. Vauvan liikkeet on tosi voimakkaita..potkuja satelee paljon, etenkin suoraan alaspäin, mikä ei tunnu kovinkaan kivalle.

Eipä muuta tällä kertaa..

Ninni huomenna rv30!
 
Heips vaan ja nostelen meitä, ettei pudota tältä sivulta. Kukaan ei olekaan tänään vielä ilmoittautunut ;) Pikaisesti kävin lukemassa teidän kuulumiset ja kaikki näyttää olevan kunnossa!

Nyt ei ehdi muuta!

Tuuli
 
Täältä ilmottaudutaan!
Onnellisesti on saatu tuo lapsilukukin taas normaaliksi. Sukulaispoika vietiin bussille tuossa iltapäivällä. Hän muuten fiksuna poikana huomasi itsekin talon tavat. Ei tarvinnut ruveta mun ruveta kasvattamaan. Meillä tosiaan omat lapset aina kiittää niin huomiota herättävästi, että sitä ei voi olla huomaamatta :-) Nimittäin he sanovat niin monta kertaa, että varmaan minäkin kuulen ja sanon ole hyvä.
Joku asia on mennyt sentään perusteellisesti perille. Välillä nimittäin tuntuu, että jotkut asiat eivät mene, vaikka miljoona kertaa päivässä muistuttaisi :-/

Safiirin kuulumisia saadaan varma vasta ensi viikolla, kun eikös heidän perhe lähtenyt reissuun.

Mulla oli tänään neuvola ja siellä kaikki ok. Vauveli on nyt nätisti pää alaspäin, mutta vielä tuo kerkiää kääntyillä. On pää niin ylhäällä, että kaikki on tosiaan mahdollista. Hemppakin oli jo noussut, mutta jatkan Obsidania nyt vielä ainakin sillontällön. Hyvin on vauva ja kohtu kasvaneet, vaikka tämä vatsan pienuus aina välillä ihmetyttää. Sf-mitta oli 28cm. Kylkikaaressa tosiaan sitä pyllyä pyörittelee :-)

Hienoa, että Ninnillä muuttohommat ja esikoisen nukutusharjoitukset onnistuneet!

Nyt pitää mennä hetkeksi oikaisemaan. Illalla pitäisi istua epämääräisessä kasassa kesäteatterissa. Mennään koko perhe katsomaan lastennäytelmää Turkuun.

Tehis rv 30+4
 
Minäkin. Ei ole kyllä mitään "asiaa"...

Jazzin tytölle myöhästyneet kaksvuotisonnittelut :) Joko pikkuinen on toipumassa flunssasta, toivottavasti?

Safiiri tosiaan lähti reissun päälle, toivottavasti ennättää kuulumiset pistämään jostain kirjastokoneelta :).

Tehis menossa kesäteatteriin...mäkin ens viikolla. Kauhulla jo kattelin netistä kyseisen teatterin penkkejä ja juu-u, kuten tavallista, ihan nojattomat lautapenkit vaan, että siinä sitä sit kankkua vaihdellaan tiuhaan kahden tunnin ajan...

Onks väsymys tässä(kin) vaiheessa ihan normaalia? Eilenkin piti vetää puolen tunnin alkuiltaunet, kun kotiin pääsin ja nytkin on ihan horteinen olo..onneks on nyt ollu mahis torkkuihin; poika on mummon ja papan kanssa mökillä ollut tiistaista lähtien :). Kaipa se on viikonlopuks ite vääntäydyttävä sinne sit myös, vaikkei yhtään innostaiskaan.

Siitä puheenollen, jos tästä lähtis kotia kohden...

Omppu ja Toivo 22+1 ja tän päivää kiristellyt tooodella epämiellyttävästi alakerrassa... :/

 
Hiphei, se on naiset perjantai ja kauan odotettu loma alkaa viiimmmmeeeinkiiinnnnnn....

Eli siis letkeää viikonvaihdetta ja aurinkoista ensi viikkoa, en tiedä yhtään koska ennätän seuraavan kerran koneelle. 3,5 h töitä tukka putkella ja sitten starttaan kohti Keski-Eurooppaa, jesh!

Niksu 14+5
 

Similar threads

N
EX-KERMIT 5
Viestiä
146
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Niksu1
N
U
EX-KERMIT 3
Viestiä
166
Luettu
4K
Lapsen saaminen
Mervi83
M
U
EX-KERMIT 10
Viestiä
110
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Omppu75.
O
N
EX-KERMIT 4
Viestiä
123
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Safiiri,
S
T
EX-KERMIT 9
Viestiä
126
Luettu
3K
Lapsen saaminen
senora
S

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa