Kuulumisia: Varmaan jää pikaistunnoksi tämäkin sessio. Pikkumies ja isukki nukkuu vierekkäin makuuhuoneessa. Piti käydä salaa ottamassa kuvia, kun olivat niin suloisia nukkuessaan vierekkäin miltei samanlaisissa asennoissa.
Kiitoksia kaikille onnitteluista. Vilkutuksia myös sinne Kermitien puolelle senoralle ja Anulle ja plussatuulia toivottelen myös. Haluan myös kaikille teille esittää kiitokset aktiivisista keskusteluista ja tsempityksistä. Minusta sekä täällä että Kermit-ketjussa on mahtava tsemppihenki, kiitos teidän kauniit

Eikä tämä ole mikään jäähyväispuhe, mutta ajattelin tässä vaiheessa mainita, ettei pääse unohtumaan. Kirjoittelut varmaan jonkun verran vähenee nyt kun on tuo täystuho huolehtimassa äidin vapaa-ajan ohjelmasta.
Pikapikaa ehdin lukemaan teidän kuulumisia, mutta varmaan puolet jää kommentoimatta. Olette kuitenkin kaikki mielessäni. Ensinnäkin näytti siltä, että kaikilla ois hyviä ultra- ja neuvolakuulumisia, onnitteluja kaikille. Ja mitä, Naks otti varaslähdön ja synnytti ennen minua

Onnittelut pikkumiehestä sinnekin! Oisko se sitten seuraavaksi tyttöjen vuoro tähän ketjuun! Osa porukasta on jo puolessa välissä raskautta ja kaikkkien alkuraskaudetkin näyttäosi voivan kivasti. Ihan uusia tulokkaitakin on tullut. Mielettömästi onnea Tuuli plussasta

Olen todella onnellinen puolestasi. Toivotaan, että ultrassa kaikki on hyvin.
Lopuksi synnytysrapsaa niille ketä kiinnostaa: Mulla alkoi supistelut pari päivää aiemmin ennen sairaalaan lähtöä, mutta kun eivät siitä säännöllistyneet, niin olla ihmettelin kotona vaan. Olin valvonut siis kaksi yötä ja yhden päivän, kun soitin aamulla puol neljältä synnytysosastolle, että mitä tehdä. Kätilö vastasi, ettei oikein kuulosta synnyskivuilta ja kehotti menemään lämpimään suihkuun ja odottelemaan. Kävin ennen suihkua vessassa ja housuihin oli tullut veristä vuotoa. Sanoin miehelle, että lähdetään käymään ainakin näyttäytymässä. Pakkasin loput tavarat kassiin ja synnytysosastolla oltiin puol viis aamulla. Tosi mukava kätilö otti minut vastaan ja rupesi mittaamaan käyrää vatsan päältä. Sanoi vuodosta, että se oli kohdun avautumisvuotoa, mutta että kohdunsuu oli edelleen kiinni. Lyhentynyt ehkä vähän. Ja supistuksiakin oli, muttei tarpeeksi tiheästi ja tarpeeksi voimakkaita. Kätilö sanoi, että varmaan joudut takaisin kotiin, mutta halusi minut lääkkeiden avulla nukkumaan osastolle, kun se on kuulemma monesti auttanut tilanteen laukaisemisessa. Mies lähetettiin kotiin, kun ei hänestä mitään hyötyä olisi ollut katsella minua nukkumassa varsinkaan kun jatkosta ei ollut mitään varmuutta. Sain nukutuksi muutaman tunnin ja sinä aikana kohdunsuu oli avautunut sormelle. Sitten pistettiin tippa, mihin oli lisätty oksitosiinia ja säännölliset supistukset alkoivat klo 10 aamulla. Kuitenkin kätilöt varoittelivat, että saattaisin joutua kotiin, kun etenemisestä ei ollut mitään varmuutta, joten en miehellekään soittanut. Minulla oli ihan mukavaa jutella kätilöiden kanssa ja lukea lehtiä. Joskus yhden aikaa supistukset olivat jo aika voimakkaita ja sitten puhkaistiin kalvot ja annettiin epiduraali. Sitten taas lueskeltiin rauhassa lehtiä

Siinä vaiheessa oli jo selvää, että kotia ei enää lähdettäisi. Mies soitti työpäivän jälkeen, että meneekö hän kotiin vai tuleeko sairaalaan ja toivotin hänet tervetulleeksi sairaalaan. Ehti juuri sopivasti viimeisiin kivuliaisiin supistuksiin ennen kuin sain ruveta ponnistelemaan. Ensin koeponnisteltiin n. tunnin verran kylkiasennossa, mutta varsinaisessa ponnistusvaiheessa käännyttiin selälleen. Se kesti puol tuntia ja oli muuten tytöt elämäni tuskaisimmat 30 min, mutta lopputulos sen arvoinen

Kokonaisuudessaan aikaa meni 8h ja 45 min.
Hyviä pyhiä kaikille
sämpy ja poitsu 8pvä
PS. Ehdin kuin ehdinkin kirjoittamaan.