Heinäkuu 2006/5

[minna]

Heissuli vei!

Täällä viettelen uutta vuotta ruotsissa.

Painoa on taatusti tullut, ehkä muutama kilo, mahan seudulle tosin. Neuvola heti 3.1, sittenhän sen näkee.

Ajattelin kanssa ryhdistäytyä tammikuussa. Ruveta vähän liikkumaan ja katella mitä suuhuni laitan. Nyt on tullut syötyä mitä sattuu viimeiset kolme kk. Paha olo vaivasi jouluviikkoon asti, nyt on helpottanut. Ihanaa.

Syödä täytyy kyllä tosi usein n.3 tunnin välein. Muuten tulee huono olo.

Oon käyttänyt äippä vaatteita jo n.3 viikkoa, ei mahdu monetkaan omat housut enää kiinni. Maha on muutenkin arka, joten mitään puristavaa ei tee mielä päällensä laittaa.
Ite oon h&m:stä housuni ostanu, täytyy käydä kattomassa alet kun tuun takaisin suomeen. Jos vaikka löytyis jotain kivaa.
En todellakaan aijo pitää kahtia housuja heinäkuuhun asti. Makso mitä makso, vaihtelua pitää olla. =)

Illan jatkoja!

 

[tyttö82]

Ite olen ostanut todella ihania ja hyväkuntoisia vaatteita huuto.net:istä halvalla sieltä niitä on saanut ja todella iloinen ettei ole tarvinut maksaa kovia hintoja joita joissakin liikkiessä mamma vaatteista pyydetään Joo kyl sitä kandee hankkia useammat houstut,ettei nyt ihan puhki kulu tän pitkän odotuksen myötä.Mul itel ainakin lempparihousuista ovat haarat kuluneet puhki nyt on sit monet ihanat housut odotus ajaksi!!! ja värejä löytyy ihan uusiakin joita en ennen ole käyttänyt mut niin kivan mallisia housuja löytänyt!!! Kaikille oikein onnellista uutta vuotta pyöristyvien masujen kanssa!!!

 

[Kesämamma 06]

Moikka!

Ilmoittaudun mukaan heinäkuulaisten ketjuun!
Tosin luulen, että varsinainen h-hetki on vasta elokuussa.. no LA on nyt neuvolan mukaaan kuitenkin 30.7.
Nyt menossa rv 9+6. Tulokas on ihan ensimmäinen ja ikää mulla on 31vee.

Mulla on ollut aika vähän huonoa oloa. Joulun alla oli vähän heikotusta ja yökkäämistä aamuisin, mutta vain yhden kerran jouduin oksentamaan (töissä).

Tällä kerralla ei olla vielä uskallettu kertoa kellekään. Lukuunottamatta yhtä ystävääni, jolta tuli täysin yllättävä sukunimen vaihto-tekstari (olivat päräyttäneet naimisiin), niiin hänelle oli pakko iskeä tämä meidän tieto vastaukseksi . Kesällä kun oli keskenmeno ja siitä tiesi muutama ystävä ja molempien perhepiiri, niin nyt jotenkin ei haluta kertoa ""liian ajoissa"" kellekään.

Viikon päästä lähdetään viikoksi kaukomaille! jee! Pitää vain yrittää olla varovainen ruuan suhteen. Pieni pelko on kun ei ole sitä hepatiittirokotetta ja sitä ei saa raskaana ottaa. Mä otan nyt sitten sen gammaglobuliinin (mikä kai on heikompi ja lyhyempitehoinen), mutta vastaava. Onko teistä joku ottanut sen?

Miten muuten teillä Uuden Vuoden juhlinta? menettekö jonnekin pippaloihin ja ootte esim. kuskeja, tms. Me ollaan vaan kotona. Tosin miehen kaveri on täällä nyt saunassa ja ihmetteli, kun mä äsken join ruuan kanssa vain 1 dl verran punaviiniä.. yritti kaataa uutta, mutta kieltäydyin. Oli pieni virne hänellä sitten naamassa

Mä en tiedä miten mun pitäis päivittää listaa, jos joku ystävällinen tekee sen mun puolesta, niin kiitos paljon.

* ILOISTA UUTTA VUOTTA - SE ON MEILLE KAIKILLE AIVAN MAHTAVA VUOSI ! *

 

[päivitys]

Heinäkuulaiset:
27.6. Karina
27.6. Eija, 34, Naistenklinikka, esikoinen
28.6. ilona, Englanti, esikoinen
29.6. Ellinoora, Kätilöopisto
29.6.-6.7. Nyyssönen
29.6. Rinkeli, 25, TYKS, esikoinen
30.6. Satu, 27v., Helsinki, esikoinen
30.6. Salli, 30 v, SEKS, ensimmäinen
30.6. Piritta, Kätilöopisto
30.6. nene, 29 v, toinen
1.7. Essi, TAYS
3.7. Nin@, 21v., Satakunnan keskuss., esikoinen
3.7. Anne, 21v.,P-KKS, toinen
4.7. Lalla, 28v,Mikkeli, kolmas
5.7. Saara, 21v, PHKS, ensimmäinen
5.7 tyttö82 23v kätilöopisto ensimmäinen
5.-7.7. ponnari, Jorvi, 28, esikoinen
6.7. minna, naistenklinikka, 22, ensimmäinen
6.7. pinja, kätilöopisto, 31, kolmas
7.7. Mary, vaasa, 29 v., esikoinen
7.7. neitoperho, K-HKS, 29v, kolmas
8.7. Manteli, KOS, 24, esikoinen
11.7. Enna, Vks, 29, toinen
12.7. Tuulia, K-PKS
12.7. Katjuska, Oulu, ensimmäinen
12.7. Äityli78, 27v, KOKS, kolmas
13.7. Assari, 33 v, Porvoo, ensimmäinen
14.7. Ulpu, 27, Mikkeli, ensimmäinen
14.7. Minttu, 25v, Lappeenranta
15.7. Pike, 31 v, K-SKS, toinen
16.7. Anne, 36v, Helsinki NKL, toinen
16.7. Saimi, 31 v. Tays, esikoinen
17.7. Nitta, esikoinen
18.7. Tiina, 26v, OYS, esikoinen
19.7. Maaria, 27 v, Helsinki, esikoinen
19.7. Heidi, 36 v, Kättäri, toinen
19.7. Hanne, 26v, Tays, esikoinen
22.7. Pipari, 25v, Jorvi, toinen
27.7. Illusia, 29 v., esikoinen
30.7. Emo, 28 v, toinen
30.7 Kesämamma 06, 31v, ensimmäinen

 

[ponnari]

Ei meille ultrassa vielä sukupuolesta mitään sanottu...siskolle oli Jorvissa kerrottu, että sukupuolen tietämiseksi pitäisi käydä yksityisellä puolella se katsomassa. Tämä oli n. vuosi sitten. Olivat väittäneet osan päätyvän keskeytykseen jos ei sukupuoli ole toivottu. Uskoisin, että on ihan ääriharvinaista, mutta eivät kai halua ottaa sitä riskiä, ja ei kai se sukupuoli ole varmaa ultran perusteella. Vanhempien naapurilla oli käynyt näin, että tulikin tyttö kun poikaa oli ultrassa lupailtu. Itselläni on vain oudon varma tunne siitä, että poika se massussa asustelee, melkein toivoisin tyttöä enempi..kumma kyllä äiti, sisko ja työkaveri olivat ultra kuvan nähtyään sitä mieltä että pojalta se näyttää. Hassua. Työnimeksi siis annettu ""poika"". Täällä päässä voidaan taas huonosti, kamala flunssa iski päälle ja nenä valuu ja pää tukossa, eli aamulla treffit lekurin kanssa. Ei enään jaksaisi..tekisi mieli jo töihin ja kuntoilemaan. Toivottavasti te muut ette näin sairaana ole raskautta päässeet aloittamaan.

 

[Heidi]

Joo, ei ne yleensä kerro tuolla julkissektorilla sukupuolta. Tosin poikkeuksiakin on. Yleisesti ottaen noilla vanhemmilla UÄ-laitteilla sitä ei ole niin helppo nähdäkään. Itselleni ei esikoista odottaessani kerrottu. Nyt olen menossa toisen kanssa yksityispuolelle ultraan huomenna; siellä olisi kuulemma mahdollisuus kuulla sukupuolikin. Se näkyy kehittyneemmillä UÄ-laitteilla jo viikosta 12. En tosin tiedä haluunko tietää; vähän kahden vaiheilla ollaan...

Muutoin oma vointini on kohentunut. Aluksi oli pahoinvointia - en tosin yrjöillyt, mutta muuten tosi nuhju olo; ei ruoka maistunut jne. Äitimuori sitten kertoi hyvän vanhan kansan vinkin, josta saattaisi olla apua pahoinvointiin: lusikallinen puolukoita joka päivä. Tämä tekee kuulemma vatsahapoille hyvää, on rautapitoista jne. Jo muutaman päivän jälkeen pahoinvointi loppui! Kandee kokeilla muidenkin pahoinvoinnista kärsivien. Anyway, tsemppiä kaikille

 

[Saimi]

Mieheni pudotti uutena vuotena pommin; hän ei olekaan valmis lapsen tuloon ja haluaa minun tekevän abortin. Olen shokissa ja epätoivoinen. Mieheni ehkä lähtee pois ja jään yksin. Tämä pahin painajaiseni on nyt tapahtunut. Harkitsen raskauden keskeyttämistä, mutta se taitaa olla jo liian myöhäistä. Tänään menen lääkärille. En ole pysynyt syömään enkä nukkumaan. Viikonloppu on mennyt oksentaen. Ikään kuin yrittäisin saada pahaa oloa ulos sisältäni. Unelmani on nyt särkynyt, enkä tiedä mitä tehdä.

 

[Anne]

Moi kaikille...

Saimi, koita jaksaa. Ikävä homma tuollainen.

Täällä pahaa oloa on vielä jonkin verran, mutta helpottanut jo on. Pahoinvointi kun laantui niin iski järjetön väsymys. Voisin nukkua ympäri vuorokauden. Onko teille muille tullut huono omatunto näin raskaana ollessa, jos ette saa jotain asioita hoidettua? Itse opiskelen aikuislukiossa, ja vaikkei ole läsnäolovelvollisuutta, niin silti poissaoleminen korventaa omaatuntoa. Vaikka olo on ollutkin niin huono ja väsynyt etten siellä olisi kyennyt olemaan, ja kurssit voin suorittaa loppuun itsenäisesti. Eli vaikkei poissaolemisesta synny mitään ongelmia, niin poden huonoa omaatuntoa. Sama koskee kotihommia, jos joku homma jää tekemättä niin masentaa. Ehkä tämä tällainen johtuu niistä paljonpuhutuista hormoneista...
Että sellaista.

Anne rv.14

 

[-Rinkeli-]

Saimi, enpä voi muuta sanoa kuin että olen äärettömän pahoillani puolestasi. Toivottavasti asiasi järjestyvät. Koita jaksaa! *hali*

Anne, kyllä on huono omatunto aina välillä siitä, ettei tule kotitöitä tehtyä tarpeeksi. Aina on imurointi tai tiskaus odottamassa, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Töissäkään ei ole oikein motivaatiota eikä siis tule tehtyä töitä tarpeeksi. Motivaation puute ei kylläkään ole raskaus tai mikään siihen liittyvä.

Omassa navassa ei ihmeempiä. Edelleen pohdin, onko tänään rv 12+6 vai 14+3, mutta eipä sillä niin väliä ole. Sitten se kuitenkin syntyy kun on valmis. Mieluummin vain ajattelisin, että on yli 14 viikkoa täynnä kuin että on kohta 13. Olen vähän vainoharhainen ja pelkään vieläkin jotain tapahtuvan. Jännää muuten, että olen alkanut pelätä sitä enemmän mitä pitemmälle raskaus on edennyt.

Oikein onnellista uutta vuotta kaikille!

 

[-Rinkeli-]

Siis tarkoitin, että syy työmotivaation puutteeseen ei ole raskaus.

 

[Assari]

Myötätuntohalaukset Saimille!
Todella surullista kuulla, että tilanteenne meni ihan uusiksi. Toisaalta voihan olla niin, että miehesi reaktio uuteen tilanteeseen on kuitenkin ihan eri tosiasiallisesti kuin mitä hän nyt antaa ymmärtää. Monet miehet pelästyvät tilannetta ihan yhtä paljon kuin me tulevat äiditkin. Jospa hänen mielensä tasoittuu aikaa myöten. Voin lyödä vaikka vetoa, että kun lapsi on maailmassa, miehesikin on tyytyväinen ratkaisuun. Olisiko teidän mahdollista mennä vaikka perheneuvolaan keskustelemaan yhdessä?

Tarkistin tuossa Saimi, että olet kuitenkin jo yli kolmekymppinen. Voisitko tehdä lapsen yksin? Ymmärrän kyllä, että abortti tähän tilanteeseen on yksi ratkaisu, mutta onnistuisiko se toinenkin? Joku on valinnut sinut äidikseen. Etkö antaisi mahdollisuutta? Olen ihan varma, että kun istut kirkon penkissä kun lapsesi pääsee ripiltä tai kirjoittaa ylioppilaaksi, et kadu päivääkään, että jätit abortin tekemättä. Silloin sinä huomaat myös sen, että vaikeasta alusta selvisitte kuitenkin ihan hyvin.

Sitten on se toinen ratkaisu, joka ei varmasti ole yhtään helpompi henkisesti. Uskon siihen, että ihmisellä on tapana tehdä vain oikeita ratkaisuja. Jos päädyt raskauden keskeytykseen, niin on tarkoitus tapahtua.

Mitä tahansa päätätkin, toivon sinulle voimia ja enkeleitä kulkemaan rinnallasi. Ja kaikkea sitä rakkautta joka sinulle kuuluu!

 

[tyttö82]

Ah juu kun luulin et yiedätte sukupuolen kun siin luki ""poika"" niin ja niin pitkä....Mut joo ei ne kuulema kerro sukupuolta ultras ,mut yksityisellä tieto varmasti paljastetaan.Meille on aivan sama kumpi tulee kunhan lapsi vain olis terve ainakin 2 jalkaa ja kättä on lääkäri sanoi et hei hyvä alku kaikelle naureltiinkin sit et joo siitähän se sit lähtee!! Myös muuten eri uskontojen tähden pitävät arvailut sukupuolesta ""salassa"" koska toisissa uskonnoissahan ei esim tyttölapset ole toivottuja jne....Täällä ite voinut tosi hyvin muuten paitsi yöllä nuo vessaretket häiritsevät unia jos nyt näin voi sanoa heräilen 1-2 tunnin välein vessaan. Välil aamusta pikkasen huono-olo mut syömäl sekin menee ohi,eli aika helpolla on päästy kummiskin mitä nyt on lukenu toisten kirjoituksia aivan kauheista oloista jne...Mut kaikille oikein hyvää uutta vuotta ja nautinnollista odotusaikaa)))

 

[äityli78]

Heippa pitkästä aikaa!

Kiva kuulla ultraterveisiä. Täällä ultra tehdään vasta puolivälin tienoilla, eli pelkkä rakenneultra neuvolan puolelta.

Olen pahoillani saimi tilanteestasi toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin.

Täällä on nyt viikkoja 12+5, Keskiviikkona on se ensimmäinen lääkäri ja sydänääniä kuunellaan, jännittää jo.=) Kerroimme vanhemmille ja sisaruksille jouluna uutisen ja iloisia olivat. Muille on kivempi kertoa vasta sydänäänien jälkeen. Vaikka hyville ystäville kyllä kertoo surullisetkin uutiset. No ainakin maha on vähän jo kasvanut navan alapuolelta ja navan malli on muuttunut erilaiseksi, että jotain siellä kasvaa. Pahoinvointikin helpottui jouluntienoilla, ja mielikin alkaa olla pirteämpi.

Joku kyseli että onko kipuja alamahalla itselläni tuntuu niitä repäisykipuja aina välillä.

Mukavaa odotusta kaikille ja kirjoittelen kuulumisia lääkärin jälkeen. Niin ja onnellista uutta vuotta 2006!

 

[tyttö82]

Lähettää Saimille jaksamista tuon ikävän tilanteen kanssa!!!! Miehille tuo lapsen tulo on varmasti aikamoinen ""muutoksen"" paikka,he voivat myös olla epävarmoja siitä tuleeko heistä nyt varamsti hyvä isä jne ...olikos alkoholilla asiaan osuutta,kun oli kummiskin uusi vuosi? Voi olla siis että miehesi pelkää jotenkin tilannetta ja ajattelee että helpommalla pääsee kun tekee abortin,mutta kehotan sinua ite miettimään että lapsi on saanut alkunsa rakkaudesta voitte varmasti miehesi kanssa kasvaa yhdessä vanhemmuuteen hänkin saattaa siis tarvita tukea raskauden aikana!!!! Toivottavasti ajattelet myös sitä että jos mies on pyytänyt sinua tekemään abortin niin jatkuuko teidän suhde sitten yhtä hyvänä kun ennen raskautumista vai onko tämä kaikki lopun alkua vain....siis en tahdo sinua millään tavalla syyllistää tai haukkua vaan onhan se mahdollisuus että teet abortin ja miehsi jättää sinut jokatapauksessa,mitä sinulle silloin jää,ei mitään!!!! Olen itse 23 v ja poikaystäväni 25v hänelle raskaus oli aluksi varmasti jännittävä juttu eikä siitä oikein sillai puhuttu,mutta ajan kanssa on raskaudesta tullut ihana yhteinen asiamme ehkä hänkin asiaa jollakin tavalla pelkää tai jännittää ,mutta se on ihan normaalia varmasti jokainen mies kokee jossain raskauden vaiheessa sillä tavalla.Nyt meillä siis raskaudesta on tullut yhteinen ja mies odottaa jo innolla että pääsee hoitamaan lasta ja onkin mukava tuntea mihen tuki rinnallani. Uskon että tekin saatte asian järjestykseen anna miehellesi aikaa sitä hän varmasti tarvitsee,toivon kovasti jaksamista sinulle!!! Ajattele juuri sinun masussa kasvaa pikkuinen lapsesi joka ensi kesänä sitten loistaa mitä suloisemman hymyn kanssa kilpaa auringon kanssa,eikö olekkin ihan ajatus? harkitse nyt kummiskin vielä sitä abortin tekemistä ihan vakavasti,tahdotko ITSE todella sitä vai sen auringon kanssa kilpaa lostavan oman lapsesi hymyn?. Itse en aborttia tekisi mistään hinnasta lapsi on yhdessä suunniteltu ja alkuun laittettu joten yhdessä siitä myös otetaan vastuu.Monet tekisivät mitä tahansa jotta tulisivat raskaaksi ja saisivat oman lapsen,mutta valitettavasti se ei ole kaikille mahdollista se oma lapsi ja joillekkin yritys on pelkkää tuskaa joillakin takan monia vuosia yrittämistä,siskoni yritti n10 vuotta kunnes sitten lapsi sai alkunsa ja voit kuvitella miten iloinen fiilis hänellä oli kun 10 vuoden yrittämisen jälkeen tärppäsikin Jaksamista sinulle ja toivottavasti ymmärsit tekstini oikein en tahdo millään tavalla sinua syyllistää tai morkata,ehkä herättää ajatuksia vain sen suloisen käärön tähdem Toivottavsti et ottanut kirjoitusta millään tavalla loukkauksella ,koska se ei ole tarkoitus!!!

 

[Eija]

Moi

Joko olette kertoneet pomollenne raskaudesta? Itselläni vasta kaksi lähintä työkaveria tietää, mutta meinasin tällä viikolla kertoa pomollekin (jos rohkenen).

 

[Assari]

Minä kerroin tänään. Ja tuntuu ettei ehkä olisi pitänyt. Pomo tuijotti aikansa ja tokas, että ""Johan laitat meidän tilanteen hankalaksi""... ei onnitteluja tai mitään. Olen ollut firmassa kohta 8 vuotta ja pomoani pidetään todella mukavana ja inhimillisenä. Ilmeisesti hän lapsettomana 60-v naisena kuvittelee, ettei kukaan halua lapsia kun hänkään ei halunnut. Tuli oikeestaan semmonen olo, että onneks olen raskaana ja onneks pääsen täältä hetkeksi pois. Ja toivottavasti tilanteenne meneekin mahdollisimman hankalaksi...

Muut työkaverit ovat olleet tosi positiivisia...

 

[Anne]

Hei

luin neuvolan odotuskirjasta, että vkon 12 jälkeen alkaa raskauteen liittyvä alakulo ja huolestuneet ajatukset hälvetä ja aletaan elää raskauden parasta aikaa.. Osa teistä jo on siellä - itsellä kun on nyt viikot 12+2 niin odotan jo tota aikaa kuin kuuta nousevaa.. jo pelkkä ajatuskin piristää

Mulla on tähän raskauteen (on tokani) liittynyt aikamoinen väsymys ja olen miettinyt, että mitenköhän sitä lapsen (ja yövalvomisten) kanssa jaksaa. Viime yönä esikoisemme 5-v vaati nukutuksen ainakin 5 kertaa - oli pahoja unia ja pimeä pelotti... Tähän jos lisäisi vauvan heräilyt, niin unet jäisi aika vähiin..

t Anne rv 12+2

 

[Salli]

Voimia Saimille! Saitko lääkäriltä mitään uusia ajatuksia tai apua? Voi kun miehesi ei oikeasti tarkoittaisi sanojaan... Ehkä pelkää vastuuta ja elämänmuutosta. Mutta niin kuin joku jo sanoikin, saattaa ajatukset muuttua sitten lapsen syntymän myötä. Voimia kuitenkin päädytpä sitten mihin ratkaisuun hyvänsä.

 

[Anne]

Huomenta.

Meninpä tänä aamuna niin reippaana kouluun, ja palasin puolen tunnin päästä vähemmän reippaana. Pyörryin keskellä koulun käytävää. Eihän tämä mitään uutta ole. Esikoista odottaessa olin niin ikään koulussa, olimme vielä tutustumassa sellaiseen kehitysvammaisten lasten hoitolaitokseen, kun taju lähti. Totta kai kaikki luulivat että se johtui siitä paikasta kun eivät vielä tienneet mitään raskaudestani. Että näin hyvin alkoi tämä päivä! Menisi nyt äkkiä tämä pari viikkoa, niin alkaisi toinen kolmannes. Viime kerralla ainakin itse olin silloin elämäni kunnossa, ei ollut mitään vaivoja. .

Kuinka muuten muilla vanhemmat lapset suhtautuvat vauva-uutisiin? Meidän 1v. 7kk. poika oli aluks vähän allapäin, kun joutui muuttamaan isompaan sänkyyn pois pinnasängystään, mutta tässä yhtenä iltana yritti jo sitten syöttää ""Touhulle"" ruisleipää napani kautta!

Tämmöistä tänne, pitää kai ruveta pyykin pesuun että saa edes jotaki ajoiks tänäänkin...

 

[Maaria]

En ole vielä kertonut töissä raskaudesta. Ajattelin esimiehelleni kertoa ensi viikolla np-ultran jälkeen, kun kaikki toivottavasti on hyvin.

Luultavasti monet on jo arvanneet, mutta kerron sitten vähitellen kun asia käy ilmi...

Maaria rv 11+6

 

[Anne]

Hei,

En myöskään ole kertonut raskaudesta töissä, nyt siis rv 12+2. Ajattelin kuun lopulle säästää uutista, jotta vielä jäisi riittävästi aikaa sijaisen hakuun.

Meitä onkin muuten kaksi Annea heinäkuulaisissa - terveisiä vaan kaimalle.. Edellinen Annen meili ei ollut minun..

 

[minna]

Heissan!

Ruotsista on palattu kotiin ja neuvolassa käyty toisen kerran. Olivat kokonaan unohtaneet lääkäri ajan ja torstaina täytyy siellä käydä. Nyt siis menossa 13+6. Sydänäänet kuuluivat hyvin.

Neuvolatäti kysyi onko potkuja jo tuntunut. Mistä minä tiedän? Miltä ne pitäisi tuntua? Oiskohan ne nää mun ns. nipistelyt?

En ole kertonut pomolle, mutta osa duunikavereista tietää. Pomo onkin sopivasti lomalla vielä ensi viikon, niin säästyn siltäkin. =)
Pomo ei ole mun lempityyppi...

Milloin muuten on velvollisuus kertoa töissä? Mun äippäloman pitäis alkaa toukokuun vika viikolla+ tietty pidän kaikki kesälomat ennen sitä (5 viikkoa). Eli pois jään jo huhtikuun lopussa, iiihanaa, enää 4kk.

Mitenkä teillä? Pidättekö lomat ensin? Mun muistaakseni ainakin 2viikkoa on pakko pitää kesälomaa kun äippäloma alkaa kesälomakuden aikana...
Näin muistelen joskus kuulleeni... =)

Jaksamisia.

 

[tyttö82]

Sitä ihmettelinkin kun lääkäriä ei viel sul ole ollut.Kuunteliko ne neuvolas sydänäänet???meil lääkärissä. Kiva että sydänäänet kuuluivat se on aina ihana asia Potkuja??? eikö niiden pitäs tuntua vasta paljon paljon myöhemmin??? siis minulla on sellanen käsitys,voin olla täysin väärässä mut ainakin kaverit on sanonut et tos jossain 4½ -5 kk:n kohdalla potkut tuntuivat heillä vasta.

 

[Illusia]

Kyllä mä ainakin ajattelin pitää kaikki lomat vain alta pois! Haaveena mulla kuitenkin on etten ihan heti olisi töihin takaisin tulossakaan niin mitäpä niitä säästelemään. Karu totuus toki voi olla ettei meidän perheen tulot riitä kovin pitkäksi aikaa hoitovapaalle jäämiseen... Mutta kyllä meillä ajatuksena on, että olisin kotona siihen saakka kun lapsi täyttää 3 vuotta. Ja jos siinä ajassa jo kakkonenkin tulee niin sitten aika tietenkin pitkittyy...

Ja älkää nyt luulko, että kuvittelen lomailemaan jääväni, toki uskon vauvanhoidon olevan ihan työstä käyvää. Minä vain olen niin kotona viihtyvää sorttia, että uskoisin kotona olemisen lasten kanssa sopivan oikein hyvin. Aika sitten näyttää totuuden

 

[ilona]

heippa! itse kerron töissä ensi viikolla kun 16 viikkoa tulee täyteen, nyt siis 15+0... pomo on tosi kauhee tyyppi ja saa varmasti kohtauksen. Mä suunnittelen jääväni 11 viikkoa ennen LA päivää PLUS nelja viikkoa lomaa..... takasin en ikinä mene, mutten toki mainitse sitä..Kakkosta suunnitellaan jo täälläkin ""heti perään""
Potkuista vielä, mulla on kolme kertaa tuntunut lievää kuplintaa mahassa, se kuulemma saattaa olla potkuja. Tosin eihän ne siltä vielä tunnu, tiedä sitten.. Neuvola muutaman päivän päästä ja pyydän että kuunneltais myos sydänäänet ekaa kertaa..
Niin ja ihanaa uutta vuotta kaikille, tänä vuonna me tavataan vauvamme )