Jos muuten puhutaan lapsen sairastumisesta tai vammautumisesta niin minusta siihen liittyy paljon muutakin "kestämistä" kuin se itse diagnoosin saaminen ja hyväksyminen. Itse mitä omia vertaistukiporukoita mietin niin ne ketkä ovat varakkaita ja (ainakin näin vieraamman silmiin...) helppoa elämää eläneitä, eli kauniit kodit, hyvä tukiverkosto, harrastuksia, hyvät ammmatit ja työt eikä elämässä aiemmin mitään isompia kolhuja, ovat loppupelissä pärjänneet sen lapsen vamman kanssa paremmin kuin ne kellä on aina ollut vaikeaa, taloudellista huolta eikä mitään tukiverkostoja jne.
Kun siitä alkujärkytyksestä on toivuttu, ehillä on kuitenkin paremmat eväät jatkoa varten. He saavat yleensä lapsensa parempiin päiväkoteihin ja kouluihin, koska elävät jo valmiiksi rikkaamman kunnan alueella (en tiedä onko suomessa tällaisia eroja?) he saavat helpommin lapselleen avustajaa päiväkotiin, kouluun ja vapaa-ajalle, erilaisia apuvälineitä, kursseja, kodin muutostöitä yms etuuksia. Heillä on myös mahdollisuus itse maksaa palveluista, heillä on kodit joita on helpompi muokata lapsen tarpeisiin sopivaksi, he pystyvät matkustelamaan ja tarvittaessa palkkaamaan vaikka lapselle hoitajan/avustajan reissuun, he voivat tarjota lapselleen kalliimpia harratuksia kuntoutusmielessä jne.
Ei, rahalla ei saa terveyttä eikä pysty noin vain muuttamaan lasta. Kuitenkin sillä saa monenlaisia apuja käyttöönsä ja pystyy myös antamaan itselleen vanhempana sitä vapaa-aikaa mikä auttaa jaksamaan tulevissa haasteissa.
