O
Onlytwo
Vieras
Kun miehelläni ja minulla ei ollut lapsia, kälyni huomautti mitä erialaisemmissa tilanteissa, että helppoahan elämä on, kun ei ole lapsia. Esim. kauppaan lähtemisen helppous. Tuolloin sivuutin vielä kälyn kommentit olankohautuksella.
Kun meille syntyi esikoinen ja heille oli siihen mennessä syntyny jo toinen lapsi, alkoi samantyylinen kommentointi. Esim. jos sukulaisvierailulla minulta kysyttiin, että mitenkäs vauva nukkuu, vastasin, että "ei ole nyt nukkunut hyvin ja siksi olen itsekin tosi väsynyt". Käly tähän heti lisäämään, että "on aika eri asia, kun on toinen lapsi vielä vauvan lisäksi hoidettavana". Tai kun käly huomasi, että teen itse kaikki vauvanruoat, hän koki tarpeelliseksi kommentoida, että "kyllähän sitä yhden lapsen kanssa ehtii kaikkea tuollaista piipertämään." Tai jos satun olemaan perillä jostain ajankohtaisesta teemasta paremmin kuin kälyni, niin heti hänen täytyy sanoa, "että kyllä yhden lapsen kanssa vielä ehtii seurata aikaansa" tms...
Nyt kälyllä on kolme lasta, ja meille on tulossa toinen lapsi, muistaa käly aina voivotella, miten erilaista on, kun on kolme lasta. "Kyllähän sitä kahden kanssa vielä pystyi tekemään, mutta kolmen kanssa mahdotonta". Esim. lähtö puistotapahtumaan.
En tiedä miten näihin toistuviin heittoihin pitäisi suhtautua. En jaksaisi kuunnella näitä vuodesta toiseen, kun mielestäni lapsien kasvatus ja elämä ylipäätään ei ole kilpailu helppoudesta tai vaikeuksien määrästä. Rasittavinta on, että meillä ei ole yhtään kohtaamista kälyni kanssa ilman, että hän mainitsee vähintään kerran, kuinka paljon rankempaa kaikki on kun on kolme lasta. Miten tulkitsette kälyäni ja mitä tekisitte sijassani? Itse koen, että hän haluaa jotenkin lytätä minua ja korottaa itseään. Olen alkanut vältellä häntä.
Kun meille syntyi esikoinen ja heille oli siihen mennessä syntyny jo toinen lapsi, alkoi samantyylinen kommentointi. Esim. jos sukulaisvierailulla minulta kysyttiin, että mitenkäs vauva nukkuu, vastasin, että "ei ole nyt nukkunut hyvin ja siksi olen itsekin tosi väsynyt". Käly tähän heti lisäämään, että "on aika eri asia, kun on toinen lapsi vielä vauvan lisäksi hoidettavana". Tai kun käly huomasi, että teen itse kaikki vauvanruoat, hän koki tarpeelliseksi kommentoida, että "kyllähän sitä yhden lapsen kanssa ehtii kaikkea tuollaista piipertämään." Tai jos satun olemaan perillä jostain ajankohtaisesta teemasta paremmin kuin kälyni, niin heti hänen täytyy sanoa, "että kyllä yhden lapsen kanssa vielä ehtii seurata aikaansa" tms...
Nyt kälyllä on kolme lasta, ja meille on tulossa toinen lapsi, muistaa käly aina voivotella, miten erilaista on, kun on kolme lasta. "Kyllähän sitä kahden kanssa vielä pystyi tekemään, mutta kolmen kanssa mahdotonta". Esim. lähtö puistotapahtumaan.
En tiedä miten näihin toistuviin heittoihin pitäisi suhtautua. En jaksaisi kuunnella näitä vuodesta toiseen, kun mielestäni lapsien kasvatus ja elämä ylipäätään ei ole kilpailu helppoudesta tai vaikeuksien määrästä. Rasittavinta on, että meillä ei ole yhtään kohtaamista kälyni kanssa ilman, että hän mainitsee vähintään kerran, kuinka paljon rankempaa kaikki on kun on kolme lasta. Miten tulkitsette kälyäni ja mitä tekisitte sijassani? Itse koen, että hän haluaa jotenkin lytätä minua ja korottaa itseään. Olen alkanut vältellä häntä.