Kamala kamala ahdistus ja pelko

["vieras"]

Kyllä se laihtumisesi johtuu siitä että olet syönyt huonosti + että kroppasi on niin stressaantunut että käyttää enemmän energiaa kuin normaalisti.

Minä syön escitalopram actavista paniikkihäiriöön ja ahdistukseen. Nyt on parempi kausi menossa, mutta kun olin huonoimmillani yli vuosi sitten, laihduin 67 kilosta 55:een kiloon.

 

[selviänkö]

[QUOTE="vieras";28422352]Sama diagnoosi. Oireilen pelkäämällä lasten sairauksia. Odotas, etsin jonkun aloittamani ketjun kun ahdistus ollut pahimmillaan.[/QUOTE]

Löytykö?

 

[selviänkö]

[QUOTE="vieras";28422531]Kyllä se laihtumisesi johtuu siitä että olet syönyt huonosti + että kroppasi on niin stressaantunut että käyttää enemmän energiaa kuin normaalisti.

Minä syön escitalopram actavista paniikkihäiriöön ja ahdistukseen. Nyt on parempi kausi menossa, mutta kun olin huonoimmillani yli vuosi sitten, laihduin 67 kilosta 55:een kiloon.[/QUOTE]

Huomasitko vaikuttiko toi lääke että paino tippuu? Misä ajassa laihduit? Mulla juuri toi actavis myös, vaihdettiin kun Cipra niin kallista.

 

["Merri"]

Mulla on käytössä Sepram.Ssamoja lääkkeitä paljon halvempi.

 

[selviänkö]

[QUOTE="vieras";28422528]Kiitos vastauksestasi! Tajusin vasta lähettämisen jälkeen, että meniköhän kysymykseni liian henkilökohtaiseksi ja tungettelevaksi. Ei ollut tarkoitus... Halusin vain ymmärtää, mutta ehkä on vain parempi myöntää etten voi ikinä ymmärtää.

Toivottavasti saat apua lääkityksestä ja olosi helpottaa!![/QUOTE]

Ei tätä voi kukaan ymmärtää Ja saa kysellä, ei ole tungettelevaa. Olen turhautunut noihin terapiohin kun tuntuu ettei ne hyödytä mua mutta todennäköisesti en vaan osaa ottaa apua vastaan henkisellä puolella vaan keskityn fyysisiin oireisiin!

 

["Xxxx"]

Kirjoittele vaikka sille taivaanrannanheinälle, olette sukulaissieluja

 

["vieras"]

Huomasitko vaikuttiko toi lääke että paino tippuu? Misä ajassa laihduit? Mulla juuri toi actavis myös, vaihdettiin kun Cipra niin kallista.

Ei vaikuttanut lääke laihtumiseen, laihduin ennen sen aloittamista. En laihtunut hetkessä, vaan pikkuhiljaa reilun puolen vuoden ajan. Sitten aloitin lääkityksen ja olo parani.

 

["vieras"]

Kyllähän se loogisesti ajatellen itsestäkin olisi helpompi etsiä ongelmiin ratkaisua fyysiseltä puolelta kuin henkiseltä. Fyysiseen ongelmaan on helpommin saatavilla jokin ratkaisu esim. leikkaus, lääkkeet tms. mikä ratkaisee asian. Henkisellä puolella sitä vaan pitää kitkuttaa mennä sen ongelman kanssa koko loppu elämä ja sietää sitä osana itseä.. Eikä tuo ole minustakaan yhtään kiva ajatus. :/

Mutta meneekö se niin pitkälle sinulla, että keskittymällä fyysisiin ongelmiin saat pidettyä sen henkisen puolen enemmän taka-alalla ja piilossa?

Ei.. Nyt en kysele enää..

 

["uskomatonta"]

Minäkin kuvittelin itselläni jo syöpää, kun leivän lopetettuani paino tippui aina vaalla käydessä. Vaihdoin jo keittiöön vaaan, jos kylppärissä valehtelee.
Viisi kiloa lähti viiteen viikkoon ja muuten syön oikestaan enemmän. E>nnen ei pystynyt syödä ruokaa, kun aina ähky olo ja turvotti. Ruisleipää en syönyt eempää, kuin kolme palaa päivisin.
Olo on myös pirteä, energinen ja vatsa litteä. Oikein kesäkunnossa.

 

[selviänkö]

[QUOTE="vieras";28422684]Kyllähän se loogisesti ajatellen itsestäkin olisi helpompi etsiä ongelmiin ratkaisua fyysiseltä puolelta kuin henkiseltä. Fyysiseen ongelmaan on helpommin saatavilla jokin ratkaisu esim. leikkaus, lääkkeet tms. mikä ratkaisee asian. Henkisellä puolella sitä vaan pitää kitkuttaa mennä sen ongelman kanssa koko loppu elämä ja sietää sitä osana itseä.. Eikä tuo ole minustakaan yhtään kiva ajatus. :/

Mutta meneekö se niin pitkälle sinulla, että keskittymällä fyysisiin ongelmiin saat pidettyä sen henkisen puolen enemmän taka-alalla ja piilossa?

Ei.. Nyt en kysele enää..[/QUOTE]

Juu osuit asian ytimeen. Näin se on.
Sairauden pelossa on myös kai se hallinnan menettämisen pelko, siks kai änkeän tutkimuksiin mutta ei niistäkään ole pitkään hyötyä.

Viimesimmät pelot olleet kuukauden aikana: Metastaasit luissa, rintasyöpä, mahasyöpä, lymfooma ja munasarjasyöpä. Ainakin noi.

Ja tuntuu että mulla oireitakin kamalasti, kaikenlaisia jomotuksia siellä täällä, vatsan turvotusta, väsymystä jne. Mutta pahinta on tää laihtuminen (no sitä en olis huomannut ellei oltais kysytty olenko laihtunut ja tosiaan noin 2-3kg lähtenyt).
Aina menee täysin ruokahalu kun ahdistun:/

 

[selviänkö]

[QUOTE="Xxxx";28422622]Kirjoittele vaikka sille taivaanrannanheinälle, olette sukulaissieluja [/QUOTE]

Sen sairaudet on liian utopistisia mulle..

 

[selviänkö]

[QUOTE="uskomatonta";28422700]Minäkin kuvittelin itselläni jo syöpää, kun leivän lopetettuani paino tippui aina vaalla käydessä. Vaihdoin jo keittiöön vaaan, jos kylppärissä valehtelee.
Viisi kiloa lähti viiteen viikkoon ja muuten syön oikestaan enemmän. E>nnen ei pystynyt syödä ruokaa, kun aina ähky olo ja turvotti. Ruisleipää en syönyt eempää, kuin kolme palaa päivisin.
Olo on myös pirteä, energinen ja vatsa litteä. Oikein kesäkunnossa.[/QUOTE]

Siis minkä leivän jätit pois? Vaalean? Söitkö sitä jotenkin kauheesti ennen?

 

[selviänkö]

Hirveä aamupaniikki...kuuma ja hiki, pää särkee. Puntarilla ravattu eikä paino ole noussut!!

 

["Vieras"]

Mulle ei Opamox auta millään tavalla, ei väsytä, ei rentouta, ei rauhoita. Niinkuin kalkkitablettia söisi. Ja se on ainut "rauhoittava" josta mulla kokemusta, eli ei kyse "bentsokoukusta" tai riippuvuuden tuomasta tehon laskusta. (Tämä asian sivusta)

 

["vieras"]

Yritä keksiä jotain mielekästä tekemistä, niin saat päivän kulumaan. Leivot vaikka jotain hyvää.

 

[selviänkö]

Mä käyn vuorotyössä joten aika kyllä kuluu ja lapsiakin on. Olen ulospäin ihan normaali eikä kukaan huomaa mitään mutta sisäisesti olen aivan rikki ja loppu.
Tosi on että olen liian keskittynyt itseeni ja ajatukset pyörii vain sairauksien ympärillä, puntarilla käyn nyt ehkä tunnin välein:/

 

["Merri"]

Voi kultaseni heivaa se puntari nyt mäkeen vähäksi aikaa. Tuo tarttuu lapsiinkin jo ja alkavat hätäillä.
Kyllä se terapia auttaa, kun siellä jaksaa tarpeeksi kauan käydä. Minulla ainakin helpotti ja opin tuntemaan itseäni.

 

["ilona"]

[QUOTE="hmmm";28421269]Anteeksi, mutta mun on pakko sanoo tää: hanki rakas jotakin tekemistä/töitä, jotta ei oo aikaa miettiä ja tarkkailla moista... moni ongelma katoaa.[/QUOTE]

Sano vielä et käy lenkillä, syö vitamiineja ja ajattele POSITIIVISESTI. Ärsyttää kun ihmiset joilla ei oo mitään käsitystä ahdistuksesta, paniikkihäiriöistä tai masennuksesta jakavat näitä "hyviä" neuvoja :/

Ap:lle ei valitettavasti oo sanoo oikein muuta kun et toivottavasti lääkkeet alkaa tehoomaan. Itselläni auttoi aika, lääkkeet, terapia ja se että muutin aktiiviseti elämäni suuntaa ts. hankkiuduin elämääni kuormittavista tekijöistä eroon pikku hiljaa. Voimia sinulle.

 

[selviänkö]

Ymmärrän toisaalta että sanotaa noin: keksi tekemistä jne, Ei tätä ajatusmaailmaa kukaan muu voi ymmärtää kun samasta kärsinyt. Voi kun voisi vaan olla ajattelematta.

Välillä ajattelen hetken että joo, olen laihtunut tän ahdistuksen takia, seuravassa hetkessä alankin sitten tutkimaan vanhoja valokuvia ja olenkin varma että laihtuminen alkanut aiemmin. Eli tälläisessä rassaavassa kierteessä olen. Säikähdän myös kamalasti jos joku sanoo että olen laihtunut!

 

[Hlmi]

Hirveä aamupaniikki...kuuma ja hiki, pää särkee. Puntarilla ravattu eikä paino ole noussut!!

hetkonen.. sulla on dg ahdistus... mutta minusta kuulostat pakko-oireileselta(kin).

Tätä on ehkä vaikea niellä mutta vika on vain psyykkessäsi.

alkoiko nämä oireet kun aloitit tuon masennuslääkkeen/pahensiko se oloasi?
mitäpä jos soittaisit hoitavalle läääkärille vastaanotto ajan?

 

["vieras"]

Xanorin puoliintumisaika on lyhyt, jolloin lääkepitoisuuden lasku aiheuttaa rebound-ahdistusta eli lääke ruokkii huonoa oloa. Depot-muodossa lääke on vähän parempi. Kannattaa kuitenkin miettiä, että onko rauhoittava lääkitys ylläpitämässä ahdistustasi.

 

[selviänkö]

Hmm enpä ole tullut ajatelleeksi että Xanor voisi vaikuttaa noin...luin kyllä että sekin aiheuttaa haittavaikutuksena esim ruokahaluttomuutta niinkuin Ciprakin. Toisaalta taas tuntuu etten pärjää yhtään ilman Xanoria, tänään tosin en ole ottanut. Noi lääkkeet vaan tekee sellasen tokkuraolon ja muisti on tosi pätkivä ja lyhyt. Kuinka kauan Xanor siis vaikuttaa, senhän pitäs alkaa vaikuttaa 1-2 tuntia ottamisesta? Eikö 0,25-0,5mg ole kuitenki pieni annos?

 

[selviänkö]

hetkonen.. sulla on dg ahdistus... mutta minusta kuulostat pakko-oireileselta(kin).

Tätä on ehkä vaikea niellä mutta vika on vain psyykkessäsi.

alkoiko nämä oireet kun aloitit tuon masennuslääkkeen/pahensiko se oloasi?
mitäpä jos soittaisit hoitavalle läääkärille vastaanotto ajan?

Joo psykiatri aikoinaan sanoi että mulla on myös pakko-oireita eli tämä itseni tarkkailu ja nyt kai toi puntarilla ravaaminen. Ei kuitenkaan kuulemma täytä kriteerejä pakko-oire diagnoosille.
Ahdistus ja oireet alkoi ennen lääkkeen uudelleen alotusta mutta pahentuivat sitten entisestään.

 

["tiiu"]

Itse laihduin ennätysvauhtia synnytyksen jälkeen aloitettuani cipralexin pari vuotta sitten masennukseen ja ahdistukseen.
Nyt toisen lapsen kohdalla laihtumista ei tapahdukaan,tajusin sen johtuvan masennuksesta/tai cipralexista tai molemmista.

Voimia,yritä keksiä jotain muuta tekemistä (tiedän,ei paljon lohduta,mutta kuitenkin)

 

["rrr"]

Ja tuntuu että mulla oireitakin kamalasti, kaikenlaisia jomotuksia siellä täällä, vatsan turvotusta, väsymystä jne. Mutta pahinta on tää laihtuminen (no sitä en olis huomannut ellei oltais kysytty olenko laihtunut ja tosiaan noin 2-3kg lähtenyt).
Aina menee täysin ruokahalu kun ahdistun:/

No nuohan on kaikki tosi yleisiä oireita kaikenlaisessa ahdistuksessa/masennuksessa jne, ja sen lisäksi niihin tulee kiinnitettyä tavallista enemmän huomiotakin.
Ja muutaman kilon heittelytkin on ihmisillä tosi normaaleja! Kolme kiloa on kuitenkin tosi pieni määrä.

En osaa auttaa lääkejutun kanssa. Itse söin Cipralexia joskus aikoinaan masennukseen ja suht lieviin paniikkioireisiin eikä se kyllä jälkimmäisiin auttanut yhtään.
Ulkopuolisena tuntuisi nyt siltä että sun pitäisi päästä jollekin suht asiantuntevalle lääkärille joka pistäisi ihan alkuun lääkityksen sellaiseen kuntoon että se toimisi ja saisit ton ihan pahimman ahdistuksen pois, ja sitten ehkä miettiä terapiajuttujakin vielä uudelleen. Voisit mainita lääkärillekin tuosta epäilystäsi että et osaa ottaa apua vastaan henkisellä tasolla.

Tsemppiä kuitenkin ihan kauheasti!