Kamala kamala ahdistus ja pelko

["erös"]

Voimia ja tsemppiä!

Mulla on pakko-oireita (ylihygienisyys) ja mulla auttoi paljon muutama tv-ohjelma, joissa pakko-oireisiin erikoistuneet psykiatrit auttoivat potilaitaan. Hoitona oli pääasiassa altistukset eli hygienianeurootikot pakotettiin hiljalleen koskettamaan jotain likaista ja sitten aina kysyttiin, kuinka iso ahdistus siitä altistuksesta tuli. Aika lailla kaikilla taisi tuo hoito auttaa ja ahdistus väheni selvästi.

Mulla on auttanut ihan itse kotona toteutettu altistus eli olen pakottanut itseni vaikka syömään leivän, joka putosi lattialle jne. ja mulla on todella auttanut. En ole ollenkaan niin pakko-oireinen kuin ennen. Mulla myös auttoi lasten saaminen tässä.

Koska en tunne sinua enkä ole lääkäri, niin vaikea täältä tietty sanoa, olisiko sulle apua vai ei tuollaisesta, mutta voisiko miehesi vaikka auttaa sua tässä. Esim. jos sun tekee mieli mennä vaa'alle, niin pakotat itsesi olemaan menemättä ja kerrot miehellesi, että sua nyt ahdistaa. Oletan myös, että googletat oireita, kun niin tarkasti osaat keksiä itsellesi jonkun taudin. Voin kertoa, että millä tahansa oiregoogletuksella saa aina jonkun tosi vakavan taudin siihen top 10 -tuloksiin. Itse kun joskus lapsen oireita googletellut, niin saa kyllä kaikista pikku jutuistakin ties kuinka vakavan sydänoireilun tulokseksi. Kotilääkäriksi ei todellakaan kannata ryhtyä, jos on taipumusta ahdistukseen. Eli googletus pois, vaikka se ahdistaisikin!

Voimia paljon ja tosiaan yritä parhaasi, ettei lapsesi vaan kuule noita pohdintojasi!

Tsemppiä vielä!

 

["erös"]

Ohjelman nimi taisi olla Pakkomielteiden vangit. Tykkäsin erityisesti jenkkiversiosta. Siinä olisi siis pakko-oireita laidasta laitaan: joku pelkäsi maanjäristyksiä, toinen likaisuutta jne. Yksi mikä siinä auttoi oli se, että tajusi, kuinka eriskummallisilta kuulostivat ne pakko-oireet, joihin ei yhtään voinut itse samaistua.

Mä jossain vaiheessa mietin, kun oireet pahimmillaan, että eihän tää mun sairaus eroa esim. anoreksiasta, jota en aiemmin ollut tajunnut ollenkaa: että miten joku voi nähdä vartalonsa niin vääristyneesti. Mutta samalla tavalla esim. mun mies ei voi ymmärtää, miten mä saatan pelätä jotain pöpjä niin paljon. Itsehän ne pystyy järkeilemään itselleen tosi hyvin eli kun vain pesen nämä kädet, niin sitten en saa vaikka vatsatautia ja jos jotain tulee, niin se on seurausta huonosta hygieniasta jne..

Sitten kerran sain suolistobakteerin kaikesta neuroottisuudesta huolimatta ja tajusin, ettei kaikki se mun murehtiminen ja käsien hinkkaaminen loppupeleissä auta, jos jonkun pöpön on jostain saadakseen.

Sunkin pitää siis tavallaan yrittää järjellä yrittää vakuuttaa mielesi, että syövän pelkäämisestä ei ole mitään hyötyä. Helppo tietty sanoa, kun en itse pelkää syöpiä, mutta toivottavasti ymmärsit jotenkin pointtini tästä sekavasta viestistä!

 

[selviänkö]

Kiitos teille, ihanaa kun olette vastanneet Mä katsoin tota pakkomielteiden vangit-ohjelmaa joskus, mulla varsinaisena pakkomielteenä on nyt toi puntari ja sitten googlailu. Googlaan jatkuvasti oireita ja laihtumisessakin on aina se syöpä tuloksena, arghhh!

Tällähetkellä mulla ei ole mitään hoitavaa tahoa, tk uusi noi edelliset cipra reseptit vaan.

 

["erös"]

Kiitos teille, ihanaa kun olette vastanneet Mä katsoin tota pakkomielteiden vangit-ohjelmaa joskus, mulla varsinaisena pakkomielteenä on nyt toi puntari ja sitten googlailu. Googlaan jatkuvasti oireita ja laihtumisessakin on aina se syöpä tuloksena, arghhh!

Tällähetkellä mulla ei ole mitään hoitavaa tahoa, tk uusi noi edelliset cipra reseptit vaan.

Yritä tosta oireiden googletuksesta päästä eroon. Se ruokkii ihan liikaa tuota sun ahdistuneisuuttasi.

Mä muistan, kuinka viime vuonna kuopuksen ollessa vauva googeltin, miksi vauvalla oli siniset huulet ja yhtenä diagnoosina pidettiin suurta häikkää sydämessä! Nyt yli vuosi myöhemmin (ei enää hormoonihuuruisena) toi jo huvittaa. Varsinkin kun ne oireet (jotka johtuivat joko liian vähästä juomisesta tai kylmästä) kestivät vain muutaman päivän.

Yksi sukulainen taas diagnosoi itselleen joko ms-taudin tai alsin (jälkimmäisessä max 3 vuotta elinaikaa). Tästä diagnoosista on aikaa jo neljä vuotta ja oireetkin olleet poissa lähes yhtä pitkän ajan!

Kannattaa oikeasti vakavissaan nyt ottaa tavoitteeksi se oireiden googletuksen lopettaminen. Uskon vahvasti, että sun mieli kohenee, kun et ruoki sitä turhilla peloilla.

Voimia!

 

[selviänkö]

[QUOTE="erös";28425624]Yritä tosta oireiden googletuksesta päästä eroon. Se ruokkii ihan liikaa tuota sun ahdistuneisuuttasi.

Mä muistan, kuinka viime vuonna kuopuksen ollessa vauva googeltin, miksi vauvalla oli siniset huulet ja yhtenä diagnoosina pidettiin suurta häikkää sydämessä! Nyt yli vuosi myöhemmin (ei enää hormoonihuuruisena) toi jo huvittaa. Varsinkin kun ne oireet (jotka johtuivat joko liian vähästä juomisesta tai kylmästä) kestivät vain muutaman päivän.

Yksi sukulainen taas diagnosoi itselleen joko ms-taudin tai alsin (jälkimmäisessä max 3 vuotta elinaikaa). Tästä diagnoosista on aikaa jo neljä vuotta ja oireetkin olleet poissa lähes yhtä pitkän ajan!

Kannattaa oikeasti vakavissaan nyt ottaa tavoitteeksi se oireiden googletuksen lopettaminen. Uskon vahvasti, että sun mieli kohenee, kun et ruoki sitä turhilla peloilla.

Voimia![/QUOTE]

Tuota alsia olen pelännyt noin 10v sitten kun oli kovia lihasnykinöitä. Kun mietin niin jo lapsena ollut sairaudenpelkoa mulla ja siitä jatkunut vaan.
Google on mulle ihan kauhea ongelma, saatan tuntikausia etsiä ja etsiä kaikkea. En tiedä miten siitä pääsisin eroon:/

Kiitos sulle kun vastailet

 

["erös"]

Tuota alsia olen pelännyt noin 10v sitten kun oli kovia lihasnykinöitä. Kun mietin niin jo lapsena ollut sairaudenpelkoa mulla ja siitä jatkunut vaan.
Google on mulle ihan kauhea ongelma, saatan tuntikausia etsiä ja etsiä kaikkea. En tiedä miten siitä pääsisin eroon:/

Kiitos sulle kun vastailet

Mielelläni vastailen, kun toivon kovasti, että siitä olisi sinulle apua, kun tiedän, kuinka inhottavaa on pelätä jotain, vaikka meillä eri pelkoja onkin.

Eikö sua siis helpota ollenkaan se, että esim. sitä alsia sulla ei tietty ollut? Eikö siis sellainen järkeily, että kaikki sun omat googlediagnoosit on todistettu vääriksi, helpota ollenkaan?

Kerrotko ääneen kenellekään ikinä noista peloista? Mua on tosi paljon auttanut se, kun olen kertonut sellaisille läheisille, joita ei itseään pelota samat asiat ollenkaan. Mua on siis auttanut sellainen, että joku vaan sanoo, että lopeta se murehtiminen. Siis jos joku sanooo sen sillä tavalla rakkaudella eikä pilkaten. Toivottavasti sulla on joku läheinen, jolle voisit laittaa vaikka viestin aina, kun joku asia pelottaa liikaa. Mulla sellanen oli äitipuoli. Ihan tekstari auttoi, kun sen oman pelon sanoi ikään kuin ääneen eikä märehtinyt sitä yksin mielessä, jolloin pelot usein tuppavat saamaan ylisuuret mittasuhteet.

 

[selviänkö]

Vain muutama ihan läheinen tietää näistä pelosta ja heitä se kuormittaa ja ahdistaa aikalailla:/
Yrittävät tietysti järkeistää ja selittää asioita mutten usko.
Nyt tämä painoasia on ihan kauhu mulle. Ehkä siis viimeisen parin kuukauden aikana lähtenyt noin 3kiloa ja nyt käyn puntarilla vaikken taas juuri ole syönyt muutamaan päivään:O Toisaalta tajuan että ahdistus laihduttaa mutta sitten palaa aina mieleen se syöpä---

Ei helpota oikeastaan se ettei aiemmat pelot ole pitänyt paikkaansa. Olen niin pelokas ja paniikissa, varma että NYT on oikeasti jotain.

 

["vieras"]

Mielestäni sinun kannattaisi nyt ihan ensin ottaa yhteyttä lääkäriin, ja mennä ihan vastaanotolle järjestämään tuo lääkitys kuntoon. Kunhan saat sen tasapainoon, ahdistuskin saadaan kuriin ja voit sen jälkeen miettiä uudelleen niitä diagnooseja. Oletettavasti silloin pystyt jo näkemään asiat selkeämmin. Terapian aloitus uudelleen olisi myös varmasti hyväksi. Sekään ei ole mikään oikotie onneen, mutta varmasti auttaisi lääkityksen rinnalla. Entä jos yrittäisit nyt hyväksyä, että sinulla saattaa olla jokin syöpä, jota lääkärit eivät huomaa, mutta se asia selvitetään sitten, kun pää saadaan kuntoon. Uskon aivan vilpittömästi, että laihtumisesi johtuu tuosta mainitsemastasi stressistä, eikä vaa'alla juokseminen muuta painoasi suuntaan tai toiseen. Jos laihtuminen johtuisi syövästä, laihtuisit reippaammassa tahdissa ja sinulla alkaisi olla muitakin oireita. Kolme kiloa on vähän. Itselläni saattaa paino vaihdella kuukaudessa useammankin kilon riippuen kuukautiskierrosta, stressistä, unen määrästä jne. Syitä on monia.

Kaikkea hyvää sinulle. Ota yhteys lääkäriin. Kunhan ahdistus saadaan kuntoon, on helpompaa alkaa selvittää muiden sairauksien mahdollisuutta.

 

["Miiu"]

Onko sulla just nyt ollut elämässä joku muu vaikea asia tai isompi muutos? Itselläni saattaa tälläisissä tilanteissa laueta toi sairauden pelko. Se tuntuu jotenkin niin nurinkuriselta että jotenkin sitä on helpompi pelätä kun kohdata ne oikeat tunteet vaikka se pelko vasta raastavaa onkin. siinä pelossa on kuitenkin jotain turvallista, ainakin minä olen analysoinut asian niin. iSitten kun pääsen mielessäni kosketuksiin siihen alkuperäiseen ahdistavaan asiaan, alkaa sairauden pelko helpottaa. Minullakin on myös ollut pelkoja lapsuudesta saakka. Viimeisen kymmenen vuoden aikana vähemmän, mutta vuosi sitten palattuani äitiyslomalta töihin, aloin pelkäämään syöpää ihan hillittömästi. Mulla oli just samat laihtumiset ja muut. Lääkäri totesi terveeksi mutta tietysti senkin jälkeen vielä epäilin. Minut "herätti" se kun läheiset alkoi jo hermostumaan ja Susan Jeffersin kirja Feel the Fear and do it anyway auttoi minua.Toivottavasti olosi helpottaa!

 

["vieras"]

Hei
En tiedä onko joku jo kirjoittanut mutta lääkkeen syönnin alussa oireet voivat vaan vahvistua aluksi... ennen tasaantumista. miiun kirjotus hyvä. tsemppiä sulle.

 

["mie"]

Heips
Minulla myös ollut pahaa sairauden pelkoa ja alsia myös pelännyt ,.oli pahoja nykinöitä tehtiin emg tutkimus ja siit jo 7 vuotta eikä ainaskaan alsia.Tosiaan että saat mielesi tasapainoon niin sit lääkärille vielä niistä fyysistä oireista. toivon olosi helpottuvan

 

["mammu"]

Cipralexiä pitää että sen 3-4 viikkoa että tehoaako se ja onko oikea annostus

 

["vierailija"]

Se omien oireiden tarkkailu helpottaa kun keskittyy vaikka lasten iloihin ja murheisiin. Minullakin tulee kyllä yöllä painajaisia ja paniikkikohtauksia, joihin sitten nappaan jonkun napin. Mutta ei ne perusasioita poista, että on keskimääräistä herkempi tai huolehtivaisempi ihminen.

 

[selviänkö]

Ootte ihania!

Lääkettä olen nyt siis syönyt 3vikkoa 15mg annoksella, vieläkö pari viikkoa uskaltais odotella täyttä tehoa?

Olen nyt yrittänyt olla käymättä puntarilla, viimeset 4päivää olen syönyt niin vähän ettei voi nousta paino:/
Joku kyseli onko mulle tapahtunut joskus jotain. Ei ole, näitä asioita terapiassa sillon kaiveltiin ja kaiveltiin ja se tuntu turhauttavalle. Ehkä oli pointti niissä kaikissa jutuissa mutten tuntenu saavani mitään apua. Kävin vuoden psyk.sh:llä lähinnä ja jotenkin se oli sellasta juttelua vaan:/

 

[selviänkö]

Olen menossa siis ensivikkolla yksityisgynelle koska haluan munasarjat ultrauttaa, syövän varalle.
Toisaalta sitten jos ne ok, täytyis ultrata vatsa jne :/ Mullei taida rahat riittää eikä kunnallisella kai tehdä noita heti??

 

[Chala]

Sun pitää saada kunnollinen hoitokontakti. Enkä enää tarkoita mitään psyk.sairaanhoitajaa (kaikki kunnia heille) vaan ihan tosissaan panostat vaikka siihen että gynen sijaan hoidat itsellesi ajan psykiatrille ellet tk:n kautta pääse eteenpäin. Jos sun jutut täällä jo on noin epätoivoisen kuuloisia ja olet ihan neuroottisena diagnosoimassa itselläsi vaikka mitä ja voin vain kuvitella paljonko tuo kaikki elämääsi haittaa, pitää sun saada ne asiat pikkuhiljaa jonkinlaiseen kontrolliin eikä pysyvämpää tulosta koskaan tule pelkillä lääkkeillä.

Tietenkään sulle ei ole apua mistään psyk.kontaktista jos itse suhtaudut siihen tarpeettomana ja epämiellyttävänä, mutta jos pystyt jollain tavalla järkeistämään itsellesi sen tarpeellisuuden, voit todennäköisesti saada sieltä huomattavasti pätevämpää apua kuin fyysiset tutkimukset jatkuvasti yksi toisensa jälkeen tarjoavat. Sullahan tulee aina vain uusi pelko yhden hetkellisesti poistuneen tilalle tai se sama vanha palaa? Pelkäät jatkuvasti jotain, eikä tutkimukset muuta loppujen lopuksi mitään?

Tuhlaat aikasi, rahasi, hermosi ja elämäsi tuohon. Tiedät sen varmaan itsekin. Korrektia apua voi olla haastavaa saada, mutta saadakseen sitä sun täytyy sitä haluta ja rehellisesti mennä sellaista hakemaan. Mikä sitten sun tahto on, en tiedä. Kunhan palstapsykailen

Kaikkea hyvää sulle kuitenkin ja jaksamista. Elämäsi kuulostaa todella rankalta..

 

["erös"]

Googlettelin äsken hypokondriaa eli sairauden pelkoa ja se tosiaan osuu kuin nenä päähän sinun oireidesi kanssa. Tässä vielä terveyskirjaston sivuilta kopioituna joitain itsehoito-ohjeita, jotka nekin ovat kaikki vilahtaneet jo tässä ketjussa. Suosittelen yrittämään löytää joku psykiatri, jolla on kokemusta hypokondriasta, jos vaan mahdollista, koska hänen luonaan saisit varmasti paremman avun kuin yksittäisen lääkärin kanssa, jolla ei välttämättä ole kunnolla kokemusta sairauspelkoisesta potilaasta.

"Säännöllinen elämänrytmi, fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja erilaiset harrastukset voivat lievittää hypokondrista oireilua. Itsehoitokirjat voivat auttaa löytämään oireita lievittäviä harjoitteita.

Hypokondriasta kärsivä henkilö hakeutuu pelkojensa vuoksi aina lääkäriin. Peloista kärsivän olisi tärkeää löytää itselleen omalääkäri, joka osaa suhtautua ymmärtävästi jatkuviin sairauden pelkoihin ja jonka luona voi käydä sopivin välein turvallisuutta antavissa tutkimuksissa. Lääkäreiden jatkuva vaihtaminen on usein omiaan pahentamaan pelkoja. Sairauksia pelkäävän kannattaa välttää internet-palstojen jatkuvaa seuraamista ja lehtien sairauksista kertovia artikkeleita. Oman pulssin, verenpaineen ja kehon jatkuvaa tutkimista tulee mahdollisuuksien mukaan välttää.

Osa hypokondriasta kärsivistä henkilöistä hyötyy merkittävästi psykoterapasta. Tavallisimmat hypokondriassa käytetyt psykoterapiat ovat kognitiivinen psykoterapia, pelkoja herättäville teemoille altistava käyttäytymisterapia tai psykoanalyyttinen terapia. Jotkut hypokondriasta kärsivät henkilöt hyötyvät pakko-oireisessa häiriön hoidossa käytetyistä serotoninergisistä masennuslääkkeistä."


Tsemppiä!

 

[selviänkö]

Mulla on varmaan ongelmana se etten koe terapiasta olevan hyötyä, siellähän ei tutkita fyysisiä oireita.

Mieliala nyt vähän kohentunut mutta ruokahalu ei kamalan hyvä, voikohan se johtua tosta Ciprasta? Viimeksi oli samaa ongelmaa mutten muista kuinka kauan.

 

[selviänkö]

Onko jollain Ciprasta kokemuksia, että vaikuttaa ruokahaluun?

 

[selviänkö]

Ap täällä. Nyt olen saanut syötyä suht hyvin joitakin päiviä.

Mutta mulla on taas ongelma. Toinen korva on tukkoinen ja outo, vaikkua siellä on kyllä jonkunverran mutta silti. Lisäksi tullut vähän nuhaa. Nyt tietenkin ajattelen että jos onkin aivokasvain ja se aiheuttaa tän tukkoisuuden ja ahdistukse/murehtimisen(

Tuntuu ettei helpota ollenkaan, kokoajan pelkään jotain ja tarkkailen itseäni tauotta!!

 

["vieras"]

No mutta ehkä nyt ymmärrät, että kyseessä on luulotauti ja osaat hankkia itsellesi hoitokontaktin. Ja vaikka ei olisikaan, niin minkäänlaista tukea et luuloillesi täältä saa.