Kehtaanko sanoa anopille vai en?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jajaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jajaa

Vieras
Meille on tulossa toinen lapsi hetkenä minä hyvänsä. Esikoinen joutui olemaan keskolassa pitkään ja olin päivittäin sairaalassa melkein 12 tuntia hänen kanssaan. Kun vihdoin kotiuduttiin, tuli anoppi kutsumatta meille seuraavana päivänä ja jäi viikoksi. Apua hänestä ei ollut, pikemminkin vaan haittaa. Haukkui kaiken mitä tein, imettäminen oli väärin, vauvaa ei olisi saanut pitää sylissä, vaan vauvan olisi pitänyt olla omassa sängyssään, ulkoilla olisi pitänyt heti, vaikka sairaalasta oli kielto, vieraita olisi pitänyt ottaa talo täyteen, vaikka olimmekin saaneet suosituksen välttää vieraita flunssien ym. takia. Olin aivan poikki, mummo ei auttanut hoitamisessa ollenkaan, eikä antanut minun nukkua pojan nukkuessa. Kerran otti pojan ja menimme miehen kanssa torkkumaan, sinä aikana mummo oli raahannut lapsen ulos lenkkeilemään.
Nyt ajattelin, että toivottavasti mummo ei ilmaannu samalla tavalla. Lapsi on tällä kertaa täysiaikainen ja odotankin "tavallista" synnytystä ja sairaala- aikaa. Syntymän jälkeen toivon, että pääsisimme kotiin normaaliajassa ja saamme rauhassa kaikki tutustua toisiimme ilman mitään viikon mummovisiittejä. Vieraana saa toki käydä nopeasti vauvaa katsomassa, mutta muuten haluaisin olla vain oman perheen kesken ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Esikoinenkin on vielä sen verran pieni, ettei ole täysin ymmärtänyt tätä tilannetta, että meille tosiaan on vauva tulossa.
Ja sitten eilen illallamies ilmoitti, että hänen äitinsä on ottamassa viikon vapaata lapsen syntyessä. Ihan oikeasti, itku meinasi tulla enkä saanut nukuttua. Miehelle sanoin, että ei kai se meinaa meille koko ajaksi tulla ja kerroin omista odotuksistani synnytyksen jälkeen, ja siltä nyt se kuulemma vaikuttaa että mummo tänne heti tulee. Asumme pk- seudulla ja anoppi asuu Keski-Suomessa joten ei sieltä ihan pariksi tunniksi tuosta vain tulla. Tiedän, ettei mies saa anopille asiasta sanottua, mutta mietinkin kehtaanko minä asiasta huomauttaa. Eilen puhuin anopin kanssa, eikä hän maininnut koko asiasta mitään. Olen anopista varmaan muutenkin kauhea akka ja vielä huono äitikin, nyt olen jo saanut ohjeet mummolasta kuinka uuden lapsen kanssa toimitaan, ettei yövalvomisia tule, kuten allergisen ja astmaatikkoesikoisen kanssa on päässyt käymään...
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa, olen muutenkin hermoromahtanut ja väsynyt. Tuntuu, että pää räjähtää, jos joudun anopin kanssa viikon tässä tilanteessa viettämään. Ajattelin jo että toivottavasti vauvasta tulee mahdollisimman paljon yliaikainen, että saan olla vielä pari viikkoa rauhassa...
 
Nyt kaivat siitä miehestäsi sen kuuluisan selkärangan esiin, sillä tuo asia on ehdottomasti miehesi sanottava äidilleen. Sinä et sitä miniänä voi sanoa ilman ikäviä jälkiseuraamuksia.

Niin ja miehen pitää sanoa se niin, että "TE olette päättäneet", ei että "vaimo nyt haluaa"...
 
Jos puhelimessa kysyisit anopilta, että olet kuullut hänen ottaneen viikon lomaa, että minkäs takia. Sanot että on toki tervetullut moikkaamaan teitä ja uutta tulokasta, mutta että haluaisit levätä synnytyksen jäljiltä ja antaa perheelle aikaa rauhoittua ja tottua uuteen arkeen, ja haluaisitte olla ihan vaan perheen kesken.
Parempi tietty jos saisit miehen sanomaan anopille tämän.
 
Mitä jos sanoisit suoraan anopillesi mitä ajattelet tilanteesta? Ei se voi siellä linjan toisella puolella muuta kuin enintään suuttua. Tai vaihtoehtoisesti kirjoita asiasi hänelle. Kuitenkin haluat tutustua lapseesi alussa rauhassa ja totuttaa esikoisenkin uuteen perhemalliin, ilman että siinä on kolmaskin aikuinen sekoittamassa vielä ne entisetkin arkirutiinit. Kun kuulostaa siltä ettei osaa kuunnella, tai ainakaan kunnioittaa omia toiveitasi saati sairaalasta saatuja määräyksiä. Toisen kotiin kuitenkin tulee, ei hänen omaansa, joten eiköhän pelisäännöt pitäisi olla sinun ja miehesi, ei anopin.
 
jos miehessä ei ole MIESTÄ sanomaan äidille, että vieraita ei oteta vastaan ensimmäisillä viikoilla niin sitten sinä sanot, että kotiudutte RAUHASSA ja vieraita ei kutsuta ennen kuin te niin päätätte. Meillä tämä asia on mennyt hyvin perille eikä kukaan ole ollut tunkemassa meille ensimmäisiin viikkoihin. Meillä kyllä mies sanoo suorat sanat jos ei uskota. Meidän suvun ihmisillä on onneksi aivot ja ymmärtävät, että vastasyntyneen ja äidin kotiutuessa ei heti rynnätä kylään.
 
sun miehesi on samanlainen kusihousu kuin omani, sori vaan. Mun mies ei tossa tilanteessa uskaltaisi sanoa äidilleen mitään. Hänen sukulaisensa ovat tässä vuosien varrella kohdelleet mua enemmän ja vähemmän törkeästi ja miehen mielestä asia on ilmeisesti ok. Hän ei puutu siihenkään mitenkään, ettei hänen siskonsa tervehdi mua ollenkaan, jos erehdytään menemään anoppilaan yhtä aikaa jne jne. Mies puolustautuu sillä, ettei hän halua pahoittaa kenenkään mieltä. Niin, oman vaimonsa mielen kyllä voi pahoittaa, mutta tärkeempien ihmisten ei :(
 
Ehdottomasti ei anopin vierailulle! Laitat miehesi vaikka lähettämään viestin tai sitten hoidat asian itse, mutta älä päästä anoppia kotiisi väsytämään sinua entisestään. Sinulla on oikeus olla rauhassa oman perheesi parissa raskaan suorituksen jälkeen. Ole tiukkana.
 
Jos miehestä ei oo sanomaan äidilleen,niin ottaisin kyllä luurin käteen,soittaisin ja sanoisin että synnytyksen jälkein aika on ihan vaan omalle perheelle ja että tervetuloa kahville,mutta yöksi ei ketään jää. Suuttukoon jos suuttuu,kyseessä on kuitenkin äärimmäisen herkkä tilanne ja mä en todellakaan olisi kaivannut ketään ylimääräsitä nurkkiini pyörimään kun meillä on muutaman päivän ikäinen vauva! Voi tsiisus että on joillain pokkaa.
 
Voi v***u mitä anoppeja. Mä kilahdin omalle anopilleni just viikonloppuna kun tulivat lähes tunnin etuajassa muksun syndeille ja täällä oli kaikki kesken (ja nimenomaan oli sanottu että älkää tulko aikaisemmin).
Soita sille anopille ja sano ettei tarvii tulla, järkyttävä ihminen. En kestäis. Mua on vituttanut kun meillä ovat tunkeneet heti samana päivänä kun ollaan sairaalasta tultu kotiin käymäänkään, saati jos olisivat yöksi jääneet.
 
Huh. Nyt vaan otat puhelimen käteen ja kerrot anopille miten asiat on.:/ Luojan kiitos meillä anoppi asuu myös pitkän matkan päässä ja appiukko on laiska lähtemään mihinkään, joten eivät ole ihan heti tulossa kun lapsi tässä pian syntyy.. En haluais edes omaa äitiäni heti pitkäksi aikaa tänne lapsen syntymän jälkeen, anopista puhumattakaan. Voi olla että anoppi loukkaantuu, mutta kyllä se sen jossain vaiheessa unohtaa. Ja jos se pitää sua hirveenä jo valmiiks niin tuskin enää pahempana.:D Voit tietty yrittää vielä miehelle sanoa, että jos hän ei äitiänsä kiellä niin sitten sä joudut sen tekemään. Jos se sitten kuitenkin mieluummin kertois ite.
 
Tuntuu todella omituiselta, että edes joudut miettimään tollaisia.
Eikö sun miehesi pysty sanomaan sille äidilleen, että pysyy poissa eikä häntä haluta teille. Sehän on hänen äitinsä. Täysin munaton, jos ei saa tollaista asiaa hoidettua.
 
Minä en kyllä yhtään ymmärrä, miksi te otitte sen mummon kylään viikoksi ensimmäiselläkään kerralla, jos kerran sairaalastakin oli käsketty välttää vieraita. Siinä olisi pitänyt olla perustelua teille saada suu auki mummolekin ihan tarpeeksi että olisi älynnyt poistua.
 
Jos anoppi tulee niin ota se auttamaan, käymään kaupassa, tekemään ruokaa, imuroimaan jne.
Voit kyllä ihan hyvin sanoa ystävällisesti että et jaksa pitkiä vierailuita ja jos silti tunkee "asumaan" niin annat vaan selkeesti ymmärtää että kotisi ei ole täysihoitola vaan siellä olevat osallistuvat töihin että sinä saat rauhassa hoitaa kahta lastasi ja vaikka vähän LEVÄTÄ jos se suinkin on kahden lapsen kanssa mahdollista. Anoppihan voi ihan helposti senkin tehdä mahdolliseksi. Joillekin pitää vaan selkeesti sanoa kuinka tehdään, muuten ne istuu kädet ristissä sohvalla kun itse hyssytät vauvaa, viihdytät esikoista ja teet ruokaa :)
 
Kuinka sä voit olla tollaisen miehen kanssa, joka on täysi lössö eikä puolusta sua yhtään? Eikä ilmeisesti näe teitä perheenä, vaan on edelleen äitinsä hameenhelmoissa kiinni ja äitinsä pikkupoika.
 
Anoppi ei ole muutenkaan tunnettu kovin ymmärtäväisenä ihmisenä... Ja hänhän tietää kaiken, koska on neljän lapsen äiti ja vielä sairaanhoitaja! Mies onkin useamman kerran todennut, että turha sille mitään on sanoa, kun ei se kuitenkaan kuuntele. Mummo ei tottele meidän sääntöjä, esikoinen on esim. kananmunalle todella allerginen ja niin vaan mummo on heti tunkemassa munaa sisältäviä ruokia pojalle suuhun, kun silmä vaan välttää. Ja minä teen lapsen kanssa ihan kaiken väärin. Poika on parivuotias ja on vielä kotihoidossa, mutta mummosta lapsen olisi pitänyt mennä päiväkotiin heti kui vain mahdollista, niin eipä olisi tullut astmaa ja allergioitakaan.
Ajattelin, ettei anoppi kuitenkaan ota miestä tosissaan vaan tulee kuitenkin. Viimeksi ei vaivautunut edes ilmoittamaan asiasta. Mutta ehkä minulle saattaisi suuttua sillä tavalla, ettei heti tulisi. Vaikka tiedän, että saan asiasta kuulla lopun ikäni.
Oma äitini pääsi keskolaan kerran katsomaan esikoistamme, koska asuu läheellä ja sairaalasta saimme luvan ottaa yhden vierailijan lasta katsomaan. Tästä toinen mummo jaksaa olla vieläkin katkera ja huomautella. Nyt jo valitteli, että kun poika on menossa omalle äidilleni hoitoon synnytyksen ajaksi, että olisimme voineet pojan K- Suomeen tuoda... Kun toinen mummo saa niin paljon aikaa lapsen kanssa ja hän ei saa ollenkaan. Siltikään ei käy meillä kylässä kuin ehkä kerran vuodessa, mutta meidän pitäisi heille aina mennä, ja kun sinne menemme kylään, anoppi ei viitsi lapsen kanssa olla ollenkaan, koska hänellä on niiiiiin paljon muutakin tekemistä. Poika ei ole vielä ollut kummallakaan yötä hoidossa eikä oma äitinikään poikaa niin usein hoida, lähinnä vaan käy kyläilemässä meillä pikaisesti silloin tällöin.
Tämä nyt on tällaista valitusta. Ottaa koko akka niin paljon päähän tällä hetkellä. Tänäänkin soittelin ja kyselin eräästä asiasta, eikä anoppi taaskaan maininnut tulemisestaan mitään. Kyllä minä anopin vaikka yhdeksi yöksi voisin ottaa, mutta se viikko on ihan liikaa.
 
Meille kävi niin, että olin toivonut saavani kotiutua rauhassa. Olin aivan järkyttävän väsynyt (kohtutulehdus ja hb alhaalla). Erinäisistä syistä anoppi meille poikkesi ja jäikin sitten muutamaksi päiväksi. Koko tuon ajan oin kuin ei koko anoppia olisi paikalla olutkaan. En vain jaksanut. En jutellut, murahtelin. En laittanut ruokaa eteen, itsekin söin miten sattui. Hoidin lapset ja kodin ja yritin muistaa väistää anoppia, etten kompastu. Miehelle sanoin, että en tänne ketään toivonut ja enketään jaksa, joten turha odottaa, että jaksan ketään kestitä tai kuunnella. Hän tämän äidilleen kertoi. Kolmen päivän jälkeen anoppi luovutti...

Jonkun on pakko sanoa anopille, ettei teille sovi jäädä kyläilemään.
 
Minullakin oli hankala anoppi joka jaksoi valittaa ja kitistä joka hemmetin asiasta. Jostain syystä ei koskaan kehdannut sanoa minulle mitään suoraan, vaan suhtautui vain vihamielisesti ja kyräille ja haukkui sitten jälkikäteen minut pojalleen (siis miehelleni). Joka ikinen asia mitä tehtiin oli minun vikani: minä pakotin miehen muuttamaan kauas vanhemmistaan, minä muka kielsin miestä käymästä kotona ynnä muuta vastaavaa. Mies jaksoi kuunnella kärsivällisesti ja vaikka minua aina puolustikin antoi asian olla ja sanoi vain puhelimessa, ettei halua keskustella mistään noin typerästä, johon anoppi joka kerta löi luurin korvaan ja piti viikon mykkäkoulua kunnes taas soitti ja oli niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Erään kerran miehellä sitten kilahti lopullisesti ja sen sijaan että olisi taas tyynesti vain keskeyttänyt puhelun ja vuodatuksen ärähti äidilleen, että jos hänellä ei ole vaimostani mitään hyvää sanottavaa ja meidän kanssa on niin vaikeaa, niin ei meidän ole pakko olla missään tekemisissä. Lisäsi vielä ettei hän jaksa kuunnella tuota jatkuvaa paskanjauhantaa säännölisesti. Anoppi piti kolmen viikkoa mykkäkoulua jonka jälkeen soitti ja pyysi anteeksi. Oli ilmeisesti tajunnut, ettei hän valituksellaan pysty mitään muuttamaan tai korkeintaan vain pahemmaksi. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin tulemme anoppini kanssa loistavasti toimeen ja saatamme jopa soitella keskenämme ja voisin kuvitella että menisin käymään ilman miestänikin (asuvat 600 km päässä, eli ihan vain kahvilla ei voisi pistäytyä). Anoppi ei puutu kasvatukseen mitenkään vaan toimii ihanana lasta hemmottelevana mummina muistaen aina kysyä voisko hän lähettää sellaista ja tälläistä ja heillä ollessamme kysyy saako sitä ja tätä antaa yms.

Kokeilkaa, mikään ei muutu jos ette edes yritä muuttaa asioita.
 
Juu, jonkun on sanottava anopille selvät sanat!

Mä ehdotan että ihan suoraan sanot että teille ei sovi tulla silloin ja ehdotat heti perään että mutta kovasti tykkäisit jos anoppi tulisi käymään esim. kuukauden kuluttua, ja perustelisit vielä että silloin anopin apua tarvittaisiin esimerkiksi siihen ja siihen asiaan...
 
Mies oli nyt äidilleen sanonut, että me haluaisimme tutustua uuteen tulokkaaseen ihan rauhassa, ja anoppi oli todennut, että kyllä hän on kuitenkin tulossa, koska viimeksikin oli niin mukavaa yhdessä. Ja hänhän on lapsen mummo ja toinenkin isoäiti saa lasta tavata.
No, toivottavasti tässä on vielä hetki aikaa saada asiaan joku selvyys. En jaksaisi mitenkään tapella asiasta. Viimeksikin mies huomautti äidilleen useamman kerran, että haluaisimme olla rauhassa, mutta anoppi ei lähtenyt mihinkään. Odotti vaan, että poikansa tekisi hänelle ruokaa, koska mies on kokki ammatiltaan. Vaikka tarjoilu ei pelannut, kökötti mummo itsepintaisesti sohvalla viikon... Aamuisin oli iloisesti aikaisin herättelemässä meitä, vaikka yöt olivat menneet itkevän lapsen kanssa.
Päätin, että anopille sanon asiasta, jos ei poikaansa suostu tottelemaan. Kiukutelkoon sitten lopun ikänsä tai ei!
 
Sinun/teidän koti joten sinne ei ole kenelläkään asiaa jos ette niin halua. Ymmärrän sinun tunteesi ihan täysin kun meillä samanlainen tilanne anopin kanssa. Anna olla miehesi ja anoppisi mitä mieltä tahansa, sanot nyt suorat sanat. Ei tuo sinun häpeäsi oe vaan anopin ja miehen. Itselläni oli synnytyksen jälkeen itku herkässä ja halusin vaan olla miehen ja vauvan kanssa kahdelleen. Anoppi tunki myös itseään kylään ja huomautteli jatkossa tosi v...maisesti vauvanhoitotaidoistani ja sitten sanoin suorat sanat sekä miehelle että anopille. Jo helpotti, anoppi loukkaantui ja eikä ole sen koommin käynyt, mies ymmärsi täysin ja meillä välit ok. Sanoi itse että jos äitinsä tuollainen niin ei tarvitse tullakaan!!!
 
Älä mieti liikaa mitä muut ajattelevat, itse häätäisin anopin vaikka niskapers otteella jos muu ei auttaisi!!! Älä oli liian kiltti, väsyt vain itse. Nyt ryhdistäydy ja sano suorat sanat. Laita silmät kiinni ja päästele sammakot suustasi ja mieti sitten vasta myöhemmin. Koska jos olet jotakin mieltä niin se on parempi kakistaa ulos!!!
 
Koita pärjätä!

Kuulostaa hankalalta tilanteelta. Hyviä vinkkejä on tullut ja vain itse tiedät, mikä teidän tilanteeseenne sopii parhaiten.

Anopilla saattaa olla syynsä toimia noin; ehkä hänen oma anoppinsa on aikanaan toiminut samoin ja hän haluaa (alitajuntaisesti) "kostaa"... muttei se tee tuosta yhtään hyväksyttävämpää!
 
Mun anoppi asuu meiltä 500km päässä. Silti meidän lapsen syntymän jälkeen hän saapui 4h pituiselle visiitille kun vauva oli viikon ikäinen (syntyi lauantaina). Mukana tulivat myös vauvan isomummo ja miehen kummitäti. Kenelläkään heistä ei tullut mieleenkään olla yhtään kauempaa kuin tuo 4h, vaikka matka olikin pitkä, eivätkä he todellakaan odottaneet mitään täyspalvelua. Kyllä me ruokaa tarjottiin, mutta mies hoiti sen homman mun puolestani.

Uskomaton anoppi ap:lla!
 
[QUOTE="vaimo";22390174]sun miehesi on samanlainen kusihousu kuin omani, sori vaan. Mun mies ei tossa tilanteessa uskaltaisi sanoa äidilleen mitään. Hänen sukulaisensa ovat tässä vuosien varrella kohdelleet mua enemmän ja vähemmän törkeästi ja miehen mielestä asia on ilmeisesti ok. Hän ei puutu siihenkään mitenkään, ettei hänen siskonsa tervehdi mua ollenkaan, jos erehdytään menemään anoppilaan yhtä aikaa jne jne. Mies puolustautuu sillä, ettei hän halua pahoittaa kenenkään mieltä. Niin, oman vaimonsa mielen kyllä voi pahoittaa, mutta tärkeempien ihmisten ei :([/QUOTE]

Ihan kuin mun ex-mies! Sain niin tarpeekseni siitä sukulaisten edessä ryömimisestä! Mua sai kyllä loukata vaikka kuinka. Nykyinenkään naisystävä ei kuulemma kelpaa kun on väärän värinen. Sisko oli sanonut kun odottivat lasta, että ei tule edes koskemaan siihen lapseen =O. Ei edes päivää sano sille naiselle.

Onneksi nykyinen mies tajuaa, mitkä ovat prioriteetit.
 

Yhteistyössä