Mukavaa perjantaita kaikille! Heti omaa napaa, on jotenkin pitkästä aikaa niin hyvä ja helppo olla! Täytyy nyt tuulettaa sitäkin täällä, ettei kaikki luule, että olen aina vaan synkkiksenä. Muistakaa muistuttaa minua sitten tästä päivästä, kun taas vajoan sinne kuopan pohjalle... Gyne oli tosi ihana ja ymmärtäväinen. Se kokeili kohdun, ultras kohdun ja munasarjat ja kehui vuolaasti, että on todella siistit paikat, kaikki on suorastaan loistokunnossa! Huh, olin niin tosi helpottunut, ettette uskokaan. Oisin voinut halata sitä gyneä
Gynekin sanoi, että hyvä oli tulla tarkistuttamaan, ettei siellä ole mitään kystaa tai polyyppia muodostunut, kun ne juuri aiheuttaa niitä kovia vuotoja. Se antoi sitten lääkereseptin, jotain tabletteja, joita voi ottaa, kun vuoto on ihan hirveää; se kuulemma laittaa hanan ns. pienemmälle. Sit niistä kierroista puhuttiin; se oli sitä mieltä, että kun minulla on kerta ollut edes se yksi ns. normaalipituinen kierto keskenmenon jälkeen, että odotettaisiin vielä toukokuulle ennen kuin määräisi minulle ne verikokeet ja clomifenit vahvistamaan omaa ovulaatiota. Se sanoi, että niissä on vaarana monikkoraskaus. Mutta oli myös sitä mieltä, ettei minun iässäni kannata loputtomiin myöskään odotella. Jos olisin vaatinut, että haluan ne clomifenit nyt, olisin varmaan saanut, mutta minäkään en ole vielä kauhean innostunut ylimääräisistä hormooneista. Sit kerrankin oli gyne, joka käski olemaan laihduttamatta (tilanteessani = ikäisenäni siitä olisi vain haittaa, koska se voisi turhaan sekoittaa taas kiertoja ja pidentää tärppiä). Sit sanoi, että turha stressi pois ja jos mies on siinä kotosalla niin eikun harrastamaan seksiä kolmen päivän välein koko kierron ajan. Ja sanoi, että olishan se hyvä jos sitä ovulaatiota tarkkailisin edelleen niiden testien avulla ja limoja yrittäisin tutkia tarkemmin (piti oikein esitelmän, miten niitä pitää tutkia ja tulkita...). Sanoi tosiaan, että jos testi on positiivinen, se tarkoittaa, että ovulaation on tapahtunut, mutta, vaikka se olisi negatiivinen, ovulaatio voi olla silti tapahtunut. Tulihan tekstiä...oikeasti nyt tuntuu ihan hyvältä, täytyy vain vahvasti uskoa siihen, että tärppäisi tässä kevään aikana. Nyt kun puhun täällä tämmöistä, seuraavat menkat tulee varmaan 60 päivän päästä...no eipä minua mikään estä menemästä uudestaan lääkäriin. Taidanpa minäkin tutustua tuohon yoursday:n oviskalenteriin ja alkaa kirjaamaan sinne tuntemuksiani.
Eli Kapriksen kanssa yhdessä rauhallisina
täällä edetään kohti kesää. Saadaan ainakin toisistamme vertaistukea, jos meinaa rauhallisuus karista matkan varrella, eikös?
Jazzin tyttärellä oli hienot neuvolakuulumiset! Se pelko on niin tuttu tunne, mutta kuten itsekin kirjoitit TOIVOA on ja tukea saat meiltä varmasti. Tuo, että realismi menee pessimismin puolelle on meidän kokemustaustalla valitettava tosiasia. Olen joskus täällä aikaisemminkin kirjoittanut, että se oli minulle kova paikka, kun tajusin sen, etten enää koskaan pysty kokemaan normaalia raskausaikaa. Vaikka olenkin aina ollut realisti, niin nyt olen realistinen pessimisti.
Vai Peetukin aikoo alkaa vehnäölykapseleita syömään. Minä vielä täällä mietin. Olen syönyt tuota foolihappoa jo yli vuoden (!), lisäksi nyt talvella syön niitä E-epa öljykapseleita + sinkkiä.
Antzille tsemppiä piinaviikoon! Jalat on hyvä pitää maassakin, mutta voihan niitä oireita silti vähän tukailla
Siis mielestäni on aivan käsittämätöntä, että olet pystynyt olemaan karkki- ja suklaalakossa noin kauan! Muuten näyttää Ruusallakin olevan pian piinaviikot edessä...
Pikku2:lle pidän edelleen peukkuja tämän päiväiseen lapsentekoon
Bellamariia, kiitos kutsusta sinne puolelle
Täytynee yhtyä Ruusan sanoihin; tullaan perässä, kunhan keritään...
Mukavaa viikonloppua toivoo
Tuuli
Vaikka järki sanoo että olisihan se ihme. Aika ahistavaa tää kuumeilu ajoittain!
