Alkuperäiselle haluan sanoa minäkin, että osittain ymmärrän pointtisi ja olet aivan oikeassa siinä, että keskenmenosta niin kuin muustakin surusta on päästettävä ja päästävä yli. Mutta siitä tulin kamalan surulliseksi meidän kaikkien puolesta, että arvostelit sitä, kuinka kauan jokainen saa surra ja kirjoittaa tänne ketjuun. Kuten monessa viestissä tuossa aiemminkin on sanottu, täällä puhutaan ja on puhuttu monesta muustakin asiasta kuin vain märehditään keskenmenoa ja sen aiheuttamaa surua.
Itse olen myös huomannut, että keskenmenoa käsittelevässä kirjallisuudessakin korostetaan sitä, että jokainen saa surra ja jokaisen pitää surra keskenmenoa niin kauan kuin siltä tuntuu. Oletko ajatellut sitä, että jokainen meistä on YKSILÖ ja jokaisen meistä elämäntilanne on erilainen? Jonkun elämässä voi olla muutakin surua kannettavana ja siihen saumaan vielä keskenmeno ja toipumisprosessista voi tulla pitkäkin. Täällä on kirjoittanut ihmisiä, jotka sinun laillasi ovat päässeet km:sta yli nopeastakin ja iloitsevat nyt uudesta raskaudesta. Eli siinä mielessä näkökantasi ei ole uusi. Mutta on myös heitä, joille keskenmeno/kohtukuolema on tapahtunut hyvin myöhäisessä vaiheessa raskautta ja uskallan väittää, että heidän surutyönsä on erilainen prosessi kuin alkuraskauden km:n kokeneen. On ihmisiä, jotka ovat kokeneet useita keskenmenoja eivätkä tutkimusten ja vuosienkaan yrityksen jälkeen ole onnistuneet saamaan omaa lasta. On myös heitä, joiden keskenmennyt raskaus oli saatu aikaan pitkän odotuksen jälkeen lapsettomuushoidoilla ja uusi raskaus ei ole mahdollinen ilman sitä uutta hoitorumbaa. Näitä ihmisiä yhdistää kuitenkin se, että he ovat PÄÄSSEET surussaan ja elämässään eteen päin. Mielestäni se, että yrittää uutta raskautta, opiskelee, vaihtaa uraa jne on merkki siitä, että elämä jatkuu. Ja se, että Kermeihin kirjoittaa, ei ole mielestäni "heikkous" tai merkki siitä, ettei olisi päässyt surusta yli. Jokainen täällä pidempään kirjoittanut, tietää, että täällä on niin mahtava porukkaa, joka osaa iloita elämästä, mutta samaan aikaan tuntee elämän realiteetit. Minä ainakin sydämestäni kiitän kaikkia kermejä, sillä he ovat olleet minulle korvaamaton vertaistuki.
Ja vielä kommenttisi siitä, että lämpöjen mittailu ja oman elimistön tutkailu aiheuttaa sen, ettei voida tulla uudelleen raskaaksi, oli mielestäni aika ikävä. Täällä on monta todistetta siitä, kuten varmaan monella muullakin haaveilupalstalla, että lämpöjä mitalleet ovat tulleet raskaaksi yhtä hyvin kuin semmoiset, jotka eivät niitä ole mitanneet. Ja itseäni on esimerkiksi gyne suorastaan kehottanut tutkailemaan omaa elimistöä mm. ovislimoja. Varsinainen stressi on sitten jo eri juttu.
Antzille ja Sannalle täti -pahoittelut
Sanna luin sen Hesarin jutun ja tulit heti mieleeni. Minusta se oli asiallinen ja hyvä juttu.
Katzua en valitettavasti osaa auttaa tuon alilämpöisyyden suhteen enkä myöskään Hipsua sen pahoinvoinnin suhteen. Ei ole kummastakaaan kokemuksia. Mutta se on kyllä totta Katzu, että kun lääkärikirjaa lukee niin sitä kyllä saa kuviteltua itselleen vaikka mitä sairauksia...
Terkkuja kaikille ja mukavaa pääsiäistä!
Tuuli
