Moi ihanat kermittäret. Täällä on näköjään jollain ulkopuolisella herne nenässä tai sitten on vaan ittellä niin saatanan tylsä elämä, että viitsii kommentoida kaikkea olematonta. Mun mielestä on todella hyvä, että kohtukuolemasta esimerkiksi, puhutaan ja kirjoitetaan, koska vaikka se on psosenteissa harvinainen, niin joku tuohon prosenttiin tai prosentin puolikkaaseen kuuluu. Itse tunnen kolme kohtukuoleman kokenutta, mielestäni aika paljon. En tarkoita, että asiaa pitäisi lietsoa tai neuvolassa jotenkin turhia pelkoja herättää, mutta että kerrottaisi asioista faktoina.
Olen töissä pienessä yksikössä, jossa hoidetaan pääasiassa nuoria selkäydinvamman saaneita henkilöitä. Tällaisia vammautumisia alle 35- vuotiaille tapahtuu koko maassa n. 30-50 vuosittain (koko väestössä vajaa sata tapausta vuodessa). En ole vielä koskaan kuullut kenenkään sanovan, että joo, oli ihan odotettavissa että mulle käy näin kun sukellan uima-altaaseen jne. Kuitenkin tästä puhutaan, selkäydinvammoista kampanjoida "harkitse ennen kuin hyppäät"- kampanjoilla jne.
Miksi siis ei puhua kohtukuolemasta, joita kuitenkin tapahtuu viisi-kuusinkertainen määrä verrattuna ala- ja neliraajahalvaustapauksiin?
Ja ulkopuoliselle sanoisin vielä, että jos sinua vaivaa meidän vatvomiset, niin onneksi voit aina valita ja jättää lukematta tämän osaston vallan. Tämä kun jo nimenmukaisesti on keskenmenon kokeneiden keskustelupalsta, niin mitäpä jos vaan hyppäisit yli koko ketjun.
Sanna m: lle haluan kommentoida, että en voi edes kuvitella sitä tuskaa, mitä olet joutunut kokemaan (oma km. viikolla 8 tuntui jo niin hirveältä). Hirveästi jaksuja sinne ja onnea uuteen yritykseen, vaikkei se tietenkään korvaa marraskuista menetystänne. Seuraava raskaus on varmasti erilainen ja omalla tavallaan raskas, mutta sitten pitää vain asennoitua siihen, että kuuluu siihen yli 99 prosenttiin, jotka vauvan kotiin saavat. Vaikka tuntuu varmaan katkeralta se, ettei syytä löytynyt, voi toisaalta olla ihan hyvä, että ei syytä ollut. Käsittääkseni esim. istukan irtoamisesta johtuva kuolema on sellainen, että voi mahdollisesti uusia? Korjatkaa jos olen väärässä. Ja onneksi sulla on kaksi ihanaaa lasta todisteena ja rohkaisuna siitä, että raskautesi voivat päättyä myös toisin.
Itse olen ns. turvallisilla viikoilla (22) ja en ole vielä kertaakaan pitänyt selvänä sitä, että meille tosiaan vauva syntyy loppukesästä, toivon vain koko sydämestäni, että niin käy ja kaikki menee hyvin.
Maresalle tervetuloa kivaan ketjuumme ja Tl:lle mahtavat onnittelut, nyt vain toivotaan etttä kaveri kestää matkassa!
Pääsiäisterkuin täältä maalta; BM
Voihan vitsit miten ihanaa! Lämpöiset onnittelurutistukset sinne suuntaan ja tsemppiä ultran odotukseen!
((((
