Tuolin tuolta toiselta puolelta pitkästä aikaa kurkkaamaan kuinka täällä sujuu. Vauvahaaveet siis taas koputtelee takaraivossa... ja samalla nousee ikävät asiat mieleen : ( Pelottaa jo valmiiksi vaikka ollaan vaan tjot-linjalla.
Tosi ikävää, että teitä on näin paljon. Tai siis ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Itse kun sain ekan keskenmenon, niin meitä kirjoitteli tässä ketjussa max. 10 naista. Toisaalta helpottavaa huomata kuinka yleisiä keskenmenot ovat. Ehkä se vähentää itsesyytöksiä ja niitä ajatuksia että "miksi just minulle?". Tottakai ensimmäisenä se tulee mieleen, mutta kun samoin ajattelijoita, eli kohtalotovereita on kuitenkin suhteellisen paljon, niin se helpottaa ainankin minua.
Menipä syvälliseksi ja synkäksi...
Piti tulla vaan lähettelemään virtuaalihaleja kaikille, jotka niitä tarvitsevat ja tietysti toivottamaan onnea ja jaksamista. Erityisesti Tl:lle!! Olen todella pahoillani. Toivon niin kovin, että te vielä onnistutte kaikkien vastoinkäymisten jälkeen.
Isot onnittelut kaikille jo raskautuneille ja tarrasukkia vauveleille.
Salaa haaveileva kauris.