KERMIT

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vk 19
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Gia, mulla todettu taipumus veritulppaan. Nyt piikitän itseäni Klexan nimisellä lääkkeellä kerran päivässä, kun yritys on käynnissä. Jos ei tärppää, niin lopetan piikityksen pariksi viikoksi kuukautisten jälkeen. Oviksen aikoihin aloitan taas. Kallista puuhaa, mutta tuleva vauva on tärkeämpi. Kannattaa kysyä sitä ja ainakin tutkituttaa veri. Munkin tuttava piirissä on muutama pistelijä, joten se ei ole enää hirveän harvinaista.

Mulla 1 km takana kesältä ja nyt uusi yritys käynnissä. Yleensä piikitetään vasta n.7 vk, mutta kun mulla on tuo km takana, niin lekurit käski aloittaa sen, jos yrityksen yhteydessä.

Piikittäminen on helppoa. Nimimerkillä "entinen piikkikammoilija"
 
Kysyin lääkäriltä tutkimuksista ja hän sitten sanoi että me ei tutkita ollenkaan ennen kuin on kolme keskenmenoa.. Oli kyllä muutenkin aika tyly lekuri. No hyvä puoli oli se että kohdusta oli poistunut kaikki luonnollisesti eli mitään kaavintaa tai vastaavaa ei tarvinnu tehdä :) Täytyypä kysyä omalääkäriltä jos hän suostuisi ottamaan multa ne verikokeet. Kiitti angsteri vinkistä! Yrityksen saa aloittaa seuraavien menkkojen jälkeen:)
 
Gia, mun km:n jälkeen sain luvan yrittää heti ilman, että odotin yksiäkään menkkoja. Siitä ei kyllä tärpännyt, mutta kuitenkin. Mua ei jouduttu kaapimaan, eikä mitään, niin sain udeltua, että mitä haittaa siitä on jos yritän heti ja he sanoivat, että voi olla, että kiinnittyminen on HIVENEN riskialttiinpaa. Neuvolastakin sain luvan yrittää.

Nyt itsellä sellainen tilanne, että yhdet menkat takana ja ovista odotellaan muutaman päivän sisällä.

Muuten sen verikokeen voi teettää yksityiselläkin. Mä teetin, mutta siitä on jo aikaa. Olisiko ollut 400-500mk. Gia, kolmannessa raskaudessasi kannattaa kysyä lekurilta saisitko ottaa yritysaikana ja sen jälkeenkin edes lastenaspiriinia. Sekin kuulemma vaikuttaa jo veren paksuuteen.
 
Gialle suuren suuret voimahalaukset ja pahoittelut km:stä! Tämä on tosiaan älyttömän hyvä ketju just näiden ikävien ja surullisten asioiden puimiseen. Itsekin pääsin jaloilleni näiden ihanien ihmisten tuella ja on ollut hyvä huomata, että tässä ketjussa sitä voi auttaa ja tukea toista saman kokenutta ihmistä. Toivottavasti teillä käy onnenkantamoinen pian uudestaan ja saat palata tuonne odottajien puolelle.

 
Maresalle ja Gialle suuri hali ja paljon uusia hyviä tuulia.Joo sitä täytynee nyt opetella uuteen sukunimeen ja siihen että kutsutaan rouvaksi...hassulta tuntuu.Häät eivät olisi voineet mennä upeammin ja sääkin suosi meitä.Kaiken hulinan keskellä en ole edes ajatellut koko vauva asiaa vaikkakin yritetty kyllä ollaan.Nyt kun elämä pikkuhiljaa palaa taas raiteilleen asia pyörii mielessä, nyt ois kp 30 ja merkkejä tädistä ei näy.Tosin voi olla että kierto on vielä sekaisin kaikesta stressistä ja siitä että laihduin tahtomattani häiden alla neljä kiloa.No täytyy vain katsella ja odotella...kaikille hurjasti ihania plussatuulia! Hentuli =)
 
Maresalle ja Gialle plussatuulia ja voimia uuteen yritykseen toivottelen minäkin!

Ja tätä kautta vielä isonisot onnittelut Hentulille rouviintumisen johdosta! Toivotaan että teille vielä yksi hääylläri olisi tulollansa. Tädin puuttuminenhan kuulostaa jo oikein lupaavalta.. =)

Ex-kermitti Niksu
 
Gialle pahoittelut km:sta ja tervetuloa joukkoon! Mulla on tukostaipumus ja kolmessa viimeisessä raskaudessa olen piikittänyt ja syönyt primaspania. Silti on tullut keskenmeno. Kromosomit on kans tutkittu ja niistä ei vikaa ole löytynyt. Angsteri näyttää piikittävän heti oviksen jälkeen, mulla taas on ohjeena et piikitys aloitetaan heti kun testiin tulee plussa. Juu ja kallista puuhaa on :(

Hentulille roppa kaupalla onnea rouviintumisesta!

Täällä menossa kp26 mut täti ei ole tulossa kylään vielä pariin viikkoon. Aloitin primaspanit ettei täti pyyhällä paikalle ulkomaanreissulla. Lähdetään miehen kans tiistaina viettään laatuaikaa aurinkorannalle. Pääsee vähäksi aikaa irti arjesta. Sit palataankin rytinällä takas. Heti seuraavana päivänä alkaa koulutus.

Nyt täytyy rientää. Terkkuja kaikille ja plussatuulia sitä odottaville toivoopi Tl
 
Heippa kaikille! Ja kiitos vinkistä Gia! Siirryin tuolta maalismammojen puolelta tänne, kun maanantaina kävin vatsakipujen ja verenvuodon takia polilla. Viikkoja ehkä 6+5 ja lääkäri sanoi, että sikiökaikua ei kuulu, mutta raskaussäkki tms. (en tiedä termejä). epäili, että 90prosenttisesti keskenmeno ja 10%, että raskaus jatkuisi.. Mitä tämä nyt tarkoittaa?Tilannetta seurataan labratesteillä. En tajunnut kysyä silloin ma, kun olin jotenkin pihalla.. Onko kyseessä ns. tuulimuna? ja mitä tuo 10%? Jos ei sikiötä näy niin maalaisjärjellä ajateltuna toivoa ei ole...? ellei sitten ole kait paljon varhaisemmassa vaiheessa. Edelleen vuotoa ja kävin tänään labratesteissä.. kamalaa tää epätietoisuus ja syyllisyys, kun tuntuu, että olen tän ite jotenkin mokannut, vaikka lääkäri kyllä sanoi, että asia ei ole niin. Mikä pahinta, mies on edelleen varma (vaikka faktat tietää), että kyllä vauva on tulossa, tää on vain jotain raskauteen liittyvää juttua! Mies etukäteenkin oottanut vauvan tuloa jopa minua enemmän ja nyt ahistaa niin paljon, että eipä ole vastaavaa ahdistusta ollut elämässä. Välillä tuntuu, että miten psyyke kestää tän... kaoottinen olo. Miten te muut ootte näiden asioiden kanssa selvinneet eteenpäin ja mistähän vois saada tukea, jos alkaa pää hajoon...
 
Hei kaikki ja syvät pahoittelut uusille Muumille ja Gialle kokemanne keskenmenon vuoksi!

Marisa, olen ollut lomalla ja vasta luin sinun kuulumisesi ja olen kyllä valtavan surullinen puolestasi. Todella ikävä tilanne. Toivottavasti löydökset ovat nyt kuitenkin viikon aikana pienentyneet ja pääsisit toipumaan. Millainen on nyt olosi/tuntemuksesi? "Karenssiaika" tuntuu varmasti nyt pitkältä, mutta loppujen lopuksi aika menee niin nopeasti.

Tuoreelle Hentuli rouvalle valtaisat onnittelut ja pikaisia plussatuulia!

Sinulle myös välitilassa paljon tsemppiä! Epätietoisuus on varmasti raskasta. Oletko saanut jo uudet labratulokset? Onko sinulle määrätty seuraavaa ultraa? Minulla itselläni oli keskeytynyt keskenmeno (todettiin ultrassa 10+ viikolla) viime vuoden syyskuussa ja ensimmäiset viikot olin todella ahdistunut. Minä syyllistin myös itseäni ja ihmettelin, että kuinka minulle voi käydä näin :( En tuntenut "oikeassa" elämässä ketään, joka olisi kokenut keskenmenon, joten siksikin tunsin itseni muita huonommaksi. En saanut neuvolastakaan mitään tukea. Onneksi sitten löysin tieni tänne. Voin rehellisesti sanoa, että täällä kirjoittelevien kohtalotovereiden tuki pelasti minut. Mieheni tuki oli tietysti myös tärkeää, mutta silti minulle naisena oli jotenkin kamalan tärkeää huomata, etten ole ainut keskenmenon kokenut "kummajainen". Oli ihanaa saada kirjoittaa tänne tuntemuksistaan ja purkaa sydäntään. Jo ihan vain sekin, että sai johonkin kirjoittaa, auttoi. Tietysti, jos sinulla on hyviä ystäviä, niin heidän kanssaan keskustelu varmasti auttaa. Ja neuvolaan voit soittaa ja kysyä. Ei missään nimessä kannata jäädä yksin ajatuksiensa kanssa! Ja se syyllisyyskin on ihan turhaa, kuten lääkärikin sanoi. Ja vaikka nyt tuntuu äärimmäisen vaikealta, niin usko pois, aika parantaa haavat tässäkin asiassa. Kaikkea hyvää sinulle!

ex-kermit Tuuli
 
vaikea päivä ollut tänään, kun kävin labrassa aamulla ja huomiseksi oli soittoaika lääkärille. Kuitenkin labran jälkeen menin jotenkin todella paniikkiin tms. ja soitin polille, että josko voisin tulla huomenna sinne, eikä vain puhelimitse saisi tietoa.. kun haluaisin heti, kun mahdollista ultraan. Onneksi puhelimessa sairaanhoitaja oli ymmärtäväinen ja lupasi, että voin tulla heti aamusta yhdeksältä! Hyvä niin, kun todella raskaasti sitä tämän ottaa, vaikka järjen tasolla en todellakaan ymmärrä edes miksi tunnen näin. Kyllähän näitä tapahtuu, ja ns. luonto hoitaa jne.. mutta johtuisko hormooneista, että itkeskelen ja olen välillä ihan vaan paniikissa... Onneksi mies on silti myötätuntoinen ja soittelee töistä vähän väliä, vaikka lasta mieskin todella toivois... enemmän silti sitä näyttää huolettavan mun tila. Kyllä on raskasta. Ei toivo kyllä tämmöistä kenellekään. Eniten tässä rassaa syyllisyys ja jokin huonommuuden tunne...
 
Välitilassa: hyvä että sait ultran huomiselle ja toivottavasti toisenkin lääkärin mielipiteen. Itsellä tuulimuna havaittiin viime syksynä rv. 10+ ja silloin oli ihan selvää, ettei sikiö voi olla niiin paljon pienempi ettei vielä ultrassa näkyisi. Siksi en ihan tarkalleen ottaen voi tietää kuinka epätietoiselta sinusta nyt tuntuu.

Mutta missään tapauksessa että millään tekemiselläsi tai tekemättä jättämiselläsi ole voinut tuulimunaa itsellesi aiheuttaa. Sen aiheuttaa joku virhe hedelmöityksessä. Siis siittiössä tai munasolussa on joku vika tms. ja lopputulos ei vaan ole toivotunlainen. Ja jos selailet kermittien vanhoja ketjuja, kohtalotovereita on todella paljon, et siis ole myöskään huonompi kuin muut!!

Ja eihän sitä koskaan tiedä, jos kerran 10% mahdollisuus on olemassa, ei ihan vielä kannata vaipua synkkyyteen. Voihan tosiaan olla että raskautesi on vaan alkanut oletettua myöhemmin, eikä sikiöpussissa voikaan vielä näkyä pikkuista ihmisen alkua. Kaikki on mahdollista ja toivon kovasti että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Onneksi miehesi on tukenasi, sitä varmasti tarvitset nyt ja paljon. Toivottavasti saat apua myös täältä, kohtalotovereiden joukosta. Kuten Tuulikin totesi, yksin ei ole hyvä jäädä tämänkään asian kanssa.

Aurinkoisia päiviä ja onnea huomiseen,
toivottelee ex-kermitti Niksu
 
Alkuperäinen kirjoittaja välitilassa:
Heippa kaikille! Ja kiitos vinkistä Gia! Siirryin tuolta maalismammojen puolelta tänne, kun maanantaina kävin vatsakipujen ja verenvuodon takia polilla. Viikkoja ehkä 6+5 ja lääkäri sanoi, että sikiökaikua ei kuulu, mutta raskaussäkki tms. (en tiedä termejä). epäili, että 90prosenttisesti keskenmeno ja 10%, että raskaus jatkuisi.. Mitä tämä nyt tarkoittaa?Tilannetta seurataan labratesteillä. En tajunnut kysyä silloin ma, kun olin jotenkin pihalla.. Onko kyseessä ns. tuulimuna? ja mitä tuo 10%? Jos ei sikiötä näy niin maalaisjärjellä ajateltuna toivoa ei ole...? ellei sitten ole kait paljon varhaisemmassa vaiheessa. Edelleen vuotoa ja kävin tänään labratesteissä.. kamalaa tää epätietoisuus ja syyllisyys, kun tuntuu, että olen tän ite jotenkin mokannut, vaikka lääkäri kyllä sanoi, että asia ei ole niin. Mikä pahinta, mies on edelleen varma (vaikka faktat tietää), että kyllä vauva on tulossa, tää on vain jotain raskauteen liittyvää juttua! Mies etukäteenkin oottanut vauvan tuloa jopa minua enemmän ja nyt ahistaa niin paljon, että eipä ole vastaavaa ahdistusta ollut elämässä. Välillä tuntuu, että miten psyyke kestää tän... kaoottinen olo. Miten te muut ootte näiden asioiden kanssa selvinneet eteenpäin ja mistähän vois saada tukea, jos alkaa pää hajoon...


Kiva että tulit tänne kirjoittelemaan!

En halua pelotella mutta minulla keskenmeno alkoi näin. Kävin varhaisultrassa rv 6. Ja lääkäri näki vain sikiöpussin mutta ei sikiöä silloin sitten epäiltiin tuulimunaksi. Minulle varattiin kuitenkin uusi ultra viikon päähän jossa sitten tarkistettiin tilanne. Menin uuteen ultraan ja näkyikin sikiö ja syke(mutta ei vastanut viikkoja). Se oli varmasti ihanin hetki koko elämäni aikana. Ja olen edelleen niin onnellinen, että sain nähdä pikkuseni edes sen yhden kerran. Neljä päivää myöhemmin veren vuoto alkoi ja polilla todettiin keskenmeno. Voitte siis kuvitella millaista vuoristorataa..

Minulla on kanssa todella ahdistava olo. En voi vieläkään täysin uskoa että meille kävi toista kertaa peräkkäin näin huonosti. Mutta niin kuin Tuuli kirjoitti niin aika parantaa vaikka se ei siltä nyt välttämättä tunnukkaan. Kysyit että mistä voi hakea apua jos pää alkaa hajoamaan. Minä itse soitin mielenterveystoimistoon ensimmäisen keskenmenoni jälkeen. Siellä otettiin hyvin vastaan ja varattiin psykologille aika. Koin itse että siitä oli todella paljon apua. Olin niin rikki silloin että en olisi km.stä muuten varmaan selvinnyt. Ammatti apua ei kannata pelätä. Nyt tämän toisen keskenmenon jälkeen otin psykologiin uudestaan yhteyttä ja menen hänen luokseen huomenna. Odotan jo huomista innolla kun tiedän että sen jälkeen on parempi olo.
 
Haluan vielä sanoa, että olen aivan samaa mieltä Gian kanssa eli ammattiapua ei kannata pelätä tai hävetä. Me olemme kaikki yksilöitä ja aikaisemmat kokemuksemme ja oma elämäntilanteemme vaikuttaa varmasti siihen, miten syvästi keskenmeno koskettaa. Toiset tarvitsevat toipumiseen enemmän aikaa ja apua kuin toiset ja siinä EI ole mitään hävettävää. Tärkeintä on saada toipumisprosessi käyntiin omalta osalta ja jossain vaiheessa ajan kuluessa sitä huomaa, kuinka elämä voittaa. Pystyn niin hyvin ymmärtämään tuskaasi. Vaikka nyt tuntuu, ettei se möykky sieltä rinnasta lähde ikinä, niin kyllä se lähtee ja juuri itkeminen/puhuminen/kirjoittaminen auttaa siihen. Jos kiinnostaa ja luulet sen auttavan, kannattaa lukea vaikka tämän ketjun vanhoja kirjoituksia. Huomaat, kuinka paljon meitä keskenmenon kokeneita on, kuinka erilaisia ja ikäviäkin kokemuksia meillä monella on ollut, mutta kaikki ovat selvinneet ja vieläpä usea meistä on nyt onnellisesti uudestaan raskaana.

Tuuli
 
Aarrghh! Ja niin taas vaan täti saapui ryminällä paikalle, eikö se voi millään pysyä poissa!!!Aamusella pönttöön tipahti isompi klöntti...tiedä häntä...en sitten saanut sitä häälahjaa mitä olisin niin suuresti toivonut,nyyh...masennuspäivä...:(
 
*Lohtuhalitus* Hentulille... Tuttu tunne tuo, kun oireet sopivat raskautumiseen, mutta täti kurvaa sitten kuitenkin paikalle... Mulla oli km:n jälkeen kierrot aika sekaisin. Olen kuitenkin oppinut tunnistamaan oviksen ja sitä on hyödynnettykin, mutta jossain on kuitenkin vikaa, kun plussaa ei vaan r-testiin saada..

Ihan samaa kuin Tuulikin (*vilkuttaa Tuulille), että tällä palstalla voi purkaa tuntojansa, sillä et ole ainoa keskenmenon kokenut. Täältä sain aivan korvaamatonta apua omassa tilanteessani.
 
tuulimuna raskaushan se sitten oli. hcg lähtenyt laskuun ja eipä näkynyt sikiötäkään. Sain 4 kpl cytoteciä, jotka pitäis nyt kotona ottaa... ahistavaa. Uskallankohan syödä mitään ennen noita tabletteja? On kyllä epätodellinen olo...
 
Tervehdys ja vilkutus kaikille!

Voimia sinulle *välitilassa*... Sait varmasti Cytotecien kanssa otettavaksi kipulääkettä, sitä kannattaa ottaa heti samaan aikaan.. Kannattaa koittaa syödä myös jotain, ettei ihan tyhjään massuun noita pillereitä. Ite kans keskenmenossa sain nuo tabut kotiin, mutta mulla ne ei vaikuttaneet toivotulla tavalla ja jouduin (tai pääsin)kaavintaan noiden lisäksi. Odotin siis hurjaa vuotoa ja hirveitä kipuja, mutta sellaista ei tullutkaan. Pääsin polille tutkittavaksi, eikä kohtu ollut siis tyhjentynytkään kunnolla.
Voimia ja lohtuhalaukset sinulle!

Lohdutusta kaipaa nyt myös Hentuli, halaukset sinulle! Ja vielä myöhästyneet onnittelut rouviintumisen johdosta!

Terkut ja halaukset myös kaikille muille nimeltä mainitsemattomille Kermeille! Voimia vaiheisiinne!
Lähettää,
Tiuhti
 
Välitilassa olen niin pahoillani puolestasi :( Voimia sinulle! Valitettavasti en osaa vastata kysymykseesi, koska minulle tehtiin suoraan kaavinta.

Hentulille tätipahoittelut!

Vilkutukset Tiuhtille takaisin! Onko teidän hoitojen aikataulu jo selvinnyt?

Tuuli
 
Heips Tuuli,

aikataulut ei viel oo selvinneet.. Täti kurvasi paikalle eilen ja tänään tunnin päästä soittelen tuonne Naikkarille (puhelinaika silloin).. Jänskättää ja pelottaa, että NKL:n labran remontti viivästyttää hoidon alkua. Siel siis remppa on myöhässä kuukauden, eikä IVF-hoitoja tehdä ennenku kaikki valmista. On kyl niin tyypillistä, että meidän kohdalla viel tuokin viivästys laittaa kapuloita rattaisiin =( Mutta enpäs murehdi ennenkuin tiedän tarkemmin =) Tuun kyl sit kertoilemaan, mikä on suunnitelma =)

Tiuhti
 
nyt sitä mennään...

kylläpä meni aikansa ennen kuin uskalsin napata noi cytotecit naamaan.. Ei ois pitänyt lukea kertomuksia niiden vaikutuksesta ennen. No mulla on aika usein hirveet menkkakivut, joten jotain samantapaista ootellaan. Kiitos kaikille, jotka ootte mua jo nyt tukeneet! mitähän sitä tekis, että ei vain menis kipujen oottelemiseksi..
 
Lohtuhali sinulle välitilassa ja kiitokset kaikille onnitteluista ja haleista.Tässä funtsittuani tais olla se aamuinen varhainen km. täti oli muutaman päivän myöhässä ja ei minulla menkat ole ennen näin alkaneet (kerralla plumpsahti jotain suurempaa ja sitten vain tiputtelua) no turha kai sitä on enää miettiä.Osaisko joku kertoa tuosta greppimehun juonnista, mihin se auttaa, miks just greippi ja onko siitä todellakin ollut jollekin hyötyä.Mietiskelin että pitäiskö kokeilla vaikka en oikein voi sietää greipin makua, jotain tässä ois yritettävä, ku sais niin paljon voimia ja uskoa et sais tuon tupakoinnin lopetettua, mut joka kerta ku täti saapuu paikalle ketutus voittaa ja rööki palaa.Juu..eiköhän tässä tullu marmatettua jo ihan tarpeeksi...vilkutuksia kaikille!!
 
Nyt on jo monta päivää siitä, kun siis sain nuo cytotec-tabletit ja niiden myötä keskenmeno ns. vauhdittui, kun kohdussa ei ollut enää elämää ja tiputteluvuotoa oli. Kiitos kaikille, jotka rohkaisivat yms, !!! Edelleen vuoto jatkuu ja välillä on kipujakin, mutta lääkäri sanoi, että voi kestää kaksikin viikkoa (!?) Aika kipee olin noin kolmen- viiden tunnin jälkeen lääkkeiden ottamisesta, mutta otin sekä buranaa, että panadolia, joten kivut lievittyivät siedettäviksi. Mies tänään jo tuumas, että kunhan paranen, niin alkaa uus yritys. Itse en ole asiasta ihan varma vielä. Voi olla, että kerään hetken ensin rohkeutta... Jos vaikka sitten parin kuukauden päästä. Kuinkahan neuroottiseksi sitä rupee, jos uudestaan raskautuu.. uskaltaakohan tehdä mitään! Vaikka järjellä tietää, että eihän siihen keskenmenoon voi itse vaikuttaa. Ainut mitä mietin, on se, että mulla on hyytymistekijä geenivirhe eli suurempi taipumus veritulppaan. Angsteri, kirjoitit, että käytät lääkkeitä jo yritysaikana? Mulle sanottu lekurista, että vasta sitten, kun raskaus on jo pidemmällä.. mutta mietityttää nyt tuon km:n jälkeen...
 
Heippa, taidan liittyä tänne minulle(-kin valitettavasti) oikeaan porukkaan...

Tänään koin elämäni ensimmäisen -ja toivottovasti samalla viimeisen- keskenmenon! Kamala, synkkä olo. Masentaa. Josko täältä saisi "vertaistukea"? Miten te olette päässeet asian yli? Itseäni ehkä eniten ahdistaa nyt ajatus siitä, että kuinkakohan kauan menee, että tulen uudestaan raskaaksi. Nyt meni noin 9kk ennen kuin raskauduin. Ei nyt mikään mahdoton aika, mutta ei nyt sormiakaan napsauttamalla tullut... ja odottavan aika on piiiiiiiiiitkääää.... Ja tietty ajatuksissa pyörii, entä jos tulee uusi km.
Onko täällä muille käynyt niin kuin mulle, että lähes tulkoon "synnytin" lapsen alun omiin käsiini? Itse nousin wc:n pöntöltä ja tunsin, kun jotain valahti vielä sieltä ja tipahti pöntön reunalla, josta sitten oli pakko ottaa "möntti" käteen ja tarkistaa mikä se oli. Se oli sellanen hassun, pienen kalanpoikasen näköinen möntti. Ei epäilystäkään, etteikö ollut sikiöpussi. Mulla oli raskaus vielä tosi alussa, että siellä oli tosiaan ilmeisesti vaan "vasta" sikiöpussi, jossa ei siis vielä tavallaan ollut elämää.

Vaikeaa on. Masentaa.
 
Voi ei palleroinen,
olet joutunut kovimman kautta kokemaan keskenmenon tuskan. Voimia sinulle lähetän oikein kovasti! Kysyit, miten tästä pääsee yli.. Keinoja on varmaan yhtä monta kuin on tämän kokenutta. Itse menin päivä kerrallaan, välillä paremmin ja välillä takapakkia ottaen. Suru on surtava pois ja itkut itkettävä, ettei ne jää tuonne taustalle kummittelemaan. Uuteen yritykseen voi lähteä heti kun siltä tuntuu. Lääkärit usein neuvovat odottamaan yhdet menkat ennen yritystä, mutta on tapauksia, joissa uusi raskaus on lähtenyt heti km:n jälkeen käyntiin..
Voimia sinulle ja tervetulotoivotus tähän ketjuun. Vertaistuki on todellakin kullanarvoinen asia!

Meelikselle sitten, toivottavasti vuoto ja kivut laantuvat hiljalleen. Uuteen yritykseen kannattaa tosiaan lähteä vasta sitten, kun on toipunut kokonaan km:sta (sekä henkisesti että fyysisesti). Ihanaa, kun miehesi on mukana hommassa!

Sitten omaa napaa, aikataulut eivät selvinneet vielä, tuo remontti NKL:n labrassa vaikuttaa ainakin siten, että punktioita ei tehdä ennen kuin vasta lokakuussa. No, siihen olin toisaalta varautunutkin, että vasta syksymmällä aloitellaan..

Mukavaa päivänjatkoa kaikille kermittärille
toivoo Tiuhti
 

Similar threads

U
Viestiä
102
Luettu
3K
K
U
Viestiä
146
Luettu
6K
S
V
Viestiä
128
Luettu
3K
T
U
Viestiä
181
Luettu
4K
P
U
Viestiä
135
Luettu
3K
P

Yhteistyössä