KERMIT

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vk 19
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meelis kysyin lääkäriltä joskus maaliskuussa, että onko mahdollista sairastua tavallaan keskenmenon jälkeiseen masennukseen. Ja hän sanoi, että samalla tavalla km:n jälkeen kuin synnytyksenkin jälkeen hormoonit laskevat nopeasti. Ja sanoi sitten vielä erikseen että kun siihen vielä lisää keskenmenosta aiheutuneet tunteet ja surun. Eli on hyvinkin mahdollista. Mullahan meni hormoonitoiminta aika sekaisin ekan keskenmenon jälkeen, sain todella voimakkaat pms oireet.

Meillä saattaa olla, että vauvahaaveet siirtyvät hieman. Menen ensiviikolla nenä polille. Ja saatan joutua leikkaukseen. Toisaalta ihan hyvä, koska olen pienestä pitäen kärsinyt tämän nenäni kanssa. Se murtui lapsena ja toinen puoli on mennyt kasaan joten siinä ei ilma kulje. Ja saanpahan kerättyä voimia seuraavaan raskauteen.

Antsi luulen että pääsen omalääkäärini kautta noihin testeihin. Ensimmäisen keskenmenoni jälkeen hän sanoi, että voidaan yrittää etsiä jotain syytä niin pääsen surussa helpommin eteenpäin. Multa otettiin viime viikolla joku verenkuva testi. Näkyykö se tulppariski siinä vai onko se ihan eri testi?

Olen todella pahoillani menetyksestäsi sanna m.

Hammaskin on jo hieman parempi:)
 
Niin, tiedä sitten miten tästä on selvinnyt. tämä kyllä seuraa koko loppuelämän, kun yksi on aina joukosta poissa.
Pikkuveikkamme, niin täydellinen ihmislapsi, ihan isoveljensä näköinen, oli syntyessään 2680g ja 48,5cm.
Näistä kohtukuolemista puhutaan vaan niin kovin vähän vaikka meitä on suoraan 200 vuodessa ja 400-600 kun huomioon otetaan myös synnytyksessä menehtyneet ja ensimmäisen elinviikon aikana kuolleet vauvat. Jonkunhan näihin pieniinkin prosentteihin on kuuluttava... Eipä tullut koskaan edes mieleen että ilman syytä noin voisi käydä. Olinhan minäkin kuullut istukka tai napanuorakomplikaatioista, mutta ilman syytä...
Onneksi saimme rakkaastamme kuvia ja hiustupsun ja käden ja jalanjäljet, ovat kultaakin kalliimpia nyt.
Elämä ei vaan aina mene niinkuin suunnittelee ja olettaa, mitä vain voi matkanvarrella tapahtua. Mutta: luottavaisin mielin, silti terve pelko helmassa kiinni tulevaisuuteen, eihän tässä muutakaan voi.
Terkuin Sanna, esikoisen, keskimmäisen ja enkelikuopuksen äiti
 
Heissan kermittäret!

Mä oon ihan poikki. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Huomenna pitäisi aloittaa työt viikon sairasloman jälkeen.. en ymmärrä miten jaksan lähteä töihin takas... Olotila on lähinnä sellanen, ettei oikein mikään huvita :( Ilmeisesti vähän masentaa... Tekis vaan mieli käpertyä sänkyyn peiton alle. Mitä mieltä muuten ootte: jos ja kun km jälkeen on surullinen ja masentunutkin olotila niin pitäisikö vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja patistaa hommiin vai olisiko parempi olla vaan ja surra ja masennella rauhassa? Työnantaja tykkää kyllä kyttyrää, jos hakisin lisää sairaslomaa.. Mutta toisaalta mitäpä se sille kuuluu. Itseäänhän sitä on tällaisessa tilanteessa kuunneltava. Yritän varmaan tehdä niin, että menen huomenna töihin ja katson miltä tuntuu.. jos käy ylivoimaisen raskaaksi, niin täytynee hakea lisää sairaslomaa. Nythän mulla tämä viikko oli virallisesti sairaslomaa jalkani takia, jonka siis loukkasin viime viikonloppuna, ei tämän km. Jalkakin on kyllä edelleen kipeä...
 
Heissan!

Pahoitteluni teille kaikille uusille, jotka olette joutuneet tähän ketjuun liittymään. Suuren suuret voimahalaukset teille kaikille!

Palleroinen kyseli tuosta sairasloman ottamisesta. Mikäli sinusta tuntuu ylivoimaisen pahalta ja raskaalta olla töissä, on parempi jäädä kotiin lepäämään. Itselläni ei koskaan keskenmenojen jälkeen ollut kunnon saikkuja ja vuoto oli välillä melko runsasta, jolloin oli tosi ankeaa olla töissä. Puhumattakaan tosiaan henkisestä ja fyysisestä uupumuksesta. Anna itsellesi aikaa toipua kunnolla menetyksestäsi, ei tarvitse olla liian reipas ja jaksaa töissä jos tuntuu pahalta.

Muistakaa että kaikki tunteet ja tavat käsitellä keskenmenoa ovat ok, ei kannata syyllistää itseään tunteistaan. Viha ja katkeruus raskaana olevia tai lapsen saaneita kohtaan on tuttua meille monelle ja epätoivokin kuuluu asiaan. Välillä on parempia päiviä mutta niitä huonoja päiviä mahtuu joukkoon aika paljonkin. Keskenmenoa ei varmasti unohda koskaan, mutta onneksi paha olo helpottaa ajan kanssa.

Halauksia teille kaikille ja vilkutukset kaikille vanhoille tutuille!

Terveisin,
Jazz 1 lapsi ja 8. raskaus nyt loppumetreillä
 
Hei kaikille ja pahoittelut Palleroiselle kokemasi keskenmenon vuoksi! Jos yhtään tuntuu siltä, että tarvitset vielä sairaslomaa, kannattaa sitä pyytää. Ihan oikeasti! Itseään kannattaa kuunnella. Itselläni ei sairaslomaa ollut, mutta näin jälkeen päin ajateltuna se olisi varmasti ollut hyvä idea. Minulla ei tosin ollut juurikaan vuotoja (minulla siis ollut keskeytynyt km 10+ viikolla) kaavinnan jälkeen, mutta henkisesti olin aivan maassa noin kaksi-kolme viikkoa kaavinnan jälkeen. Olin töissä ja tein siellä jotain ja jo suurinpiirtein autoon päästyäni aloin itkeä. Minuakaan ei huvittanut mennä iltaisin mihinkään ihmisten ihmoille. Tätä vaihetta kesti minulla tosiaan sen kolmisen viikkoa ja pikku hiljaa tuli parempia päiviä ja seksikin tuli taas mieleen :) Minulla ekat menkat tuli tasan kuukausi kaavinnasta ja sen jälkeen aloitettiinkin uusi yritys. Näin oli minua ohjeistettu jälkitarkastuksessa, mutta tosiaan kuten täällä on kirjoiteltu riippuu paljon lääkäristä ja siitä, millainen km on ollut, neuvotaanko odottamaan niitä ekoja menkkoja vai ei. Palleroinen haluaisin kovasti lohduttaa sinua; kyllä sinä selviät, vaikka nyt sinulla on juuri se rankin aika! Meillä tämä keskenmenoon päättynyt raskaus oli seurausta vajaan puolen vuoden yrityksestä. Nyt tätä uutta raskautta yritettiinkin sitten 7 kk ja voin sanoa, että odottavan aika on välillä äärimmäisen pitkä, mutta kyllä siitäkin selviää. Oli hyviä päiviä ja välillä niitä erityisen huonoja, jolloin jonkun aivan puolitutunkin raskausuutiset saivat aikaan katkeran itkun ;( Mutta kuten Jazzkin tuossa yllä kirjoitti nämä tuntemukset ovat aivan normaaleja. Päivä kerrallaan se on vain mentävä ja kuten täällä on moneen kerttaan todettu, se päivä tulee, jolloin kaikki näyttää taas valoisammalta.

Meelis, ikävää, että jouduit vielä kokemaan kohtutulehduksen :( Tsemppiä sinulle! Minulla mies sanoi heti kaavintapäivänä, että ei auta kuin vain yrittää uudestaan niin kauan kuin onnistutaan. Oikeassahan hän oli, vaikka en minä siinä vaiheessa halunnut vielä ajatellakaan uutta raskautta. Ja miehelle km on vähän eri asia muutenkin, kun hän ei sitä km:a joudu fyysisesti kokemaan. Siinä vaiheessa, kun ne ekat menkat tulivat, olinkin sitten jo valmis. Ei mieheni minua millään tavalla painostanut tämän asian suhteen - varmasti oltaisiin odotettu vielä pidempään, jos minä en olisi ollut valmis. Mutta lapsen kaipuu tuli minulle sen km:n jälkeen todella suureksi ja minulla asiaan vaikutti myös ikä (olin km:n sattuessa 34 v).

Terkkuja Sannalle ja Tiuhtille! Ikävää Tiuhti, että joudutte odottamaan vielä lokakuuhun, mutta pianhan se tulee!

Halauksia kaikille!

Tuuli
 
Olen Jazzin kanssa samoilla linjoilla että kannattaa Palleroinen ottaa saikkua jos töihin meneminen tuntuu hyvin raskaalta. Aina ei tarvitse olla reipas!

Eilen vietettiin tupareita ja kaikki meni aluksi yllättävän hyvin. Loppuvaiheessa mua alkoi itkettää ihan kamalasti. Tuli kaikki keskenmenoon liittyvät asiat mieleen. En tiedä oliko alkoholilla vaikutusta tuohon herkistymiseen mutta tuntui hyvältä kun vartin itkin kunnolla. Itku puhdistaa ja helpottaa oloa.
 
antzi, 23, Nurmijärvi, enkelityttö 10/06
Anu, 29v. Pohjanmaa, 5v. tyttö. yrit. 05/03, km 01/02 ja 11/05
Betty. 29 v, km 2/06, syksy/06
Hipsu 30v, espoo, poika 04/06, km 03/07
Katzu. km 12/06
Maresa 27v, Keski-Pohjanmaa, tm 2/07
miima84, 22v poika 05/06,km12/06
neitonen25, km 12/06
Papu 31v, Häme, poika-94, poika-00, tyttö-04, km-09/06
peetu. tyttö -01, poika -02, km 12/06. Riihimäki
sanna m, 33v, tyttö 6/2000 ja poika 7/2003 ja enkelipoika 36rvkoa 11/2006
senora, 41v, Pohjois-Pohjanmaa, km 10/06
Tatti 31v. Pohjanmaa, yritystä -98, km 4/ 03, 6/04, 9/04 ja 5/06
Tiuhti 30v, Turku, km 10/05, Enkelipoika 08/06
Tl, 27v, Pohjanmaa, esikko-02, km 06/05, enkelipoika 05/06, km 10/06, km 01/07 ja 05/07

****************************************************

Plussanneet Kermitit:
Bellamariia, 28v, PK-seutu, 1 lapsi 99, km 9/06 PLUSSA 12/06
Sohvi, 23v, Etelä-Karjala, tyttö 07/05, km 8/06 PLUSSA 01/07
ÄssÄ, 28v, Kanta Häme, tytöt 00, 02, km 11/06 PLUSSA 01/07
Jazz, 29v. Helsinki, km 02/04, 04/04, 06/04, 08/04 tyttö 08/05 ja km 06/06, 10/06 PLUSSA 01/07
Tehotyttö 35v, Vars.-Suomi, poika-96, tyttö-98, poika-05, km 10/06, PLUSSA 01/07
Kirppu!, 31v,Päijät-Häme, tyttö 12/05, km 11/06 PLUSSA 02/07
Ninni83, 23v, Kymenlaakso, tytär, 01/04, km 12/06 PLUSSA 02/07
pikku2, 28v, poika 01/03, km 12/06 PLUSSA 02/07
Kapris 27v, etelä-Suomi, tyttö 09/05, km 10/06 PLUSSA 02/07
ruusa07, 31v, typy 08/04, tm 10/06, PLUSSA 03/07
Omppu75, 31v, Keski-Uusimaa, poika 03/04, km 11/06 , PLUSSA 03/07
Tuuli, 34v, etelä-Suomi, km 9/06 , PLUSSA 05/07 ja esikoista odotetaan
Niksu, 27v, Pirkanmaa, poika -05, tm 10/06, PLUSSA 05/07
Safiiri, 34v, Keski-Pohjanmaa,poika 10/00, poika 03/03, tm 05/04, tyttö 06/05, km 04/06, 01/07, PLUSSA 06/07
 
Uskalsin nyt päivittää oman plussauksen. Keskiviikon ultrassa näkyi maailman ihanin asia: Nelkku kökötti kasvot kameraan päin ja heilutti käsiään. Mää meinasin ihan alkaa kyynelehtiin siinä pöydällä maatessani. Olin niin hermostunut siitä, onko massussa ketään vai ei.

Oikein kovasti voimia teille kaikille, joita km on nyt piinannut. Toivottavasti piankin saadaan lukea taas iloisempia uutisia plussausten merkeissä. Halauksia!

Safiiri
 
Vielä tällekin puolelle heitän Isot onnittelut Safiirille iloisista ultrauutisista :)

Pahoittelut kaikille keskenmenon kokeneille :(
Tälle palstalle olin itsekin ensin tulossa, mutta olivat siirtyneet täältä tuonne Wabeihin, joten kirjoittelen nyt siellä.

Toivotaan kaikille pikaista uutta plussaa ja parempaa onnea!
Hyviä esimerkkejähän täältä löytyy :)
 

Similar threads

U
Viestiä
102
Luettu
3K
K
U
Viestiä
146
Luettu
6K
S
V
Viestiä
128
Luettu
3K
T
U
Viestiä
181
Luettu
4K
P
U
Viestiä
135
Luettu
3K
P

Yhteistyössä