Keskenmenon jälkeen raskaana

[Sarppa75]

Hei!
Pikaista päivitystä taas. Täällä mennään nyt rv 23+6, aika on mennyt nyt uskomattoman nopeaa...(lieneekö osasyyllinen tuo reilu vuoden ikäinen kuopus=))

Jane muisteli oikein että joku lähipiiristäni on myös raskaana; veljeni vaimo, eli kälyni on raskaudessa pari viikkoa "edellä" ja mikä sen mukavampaa kun vertailla tuntemuksia hänen kanssaan =) Molempiin perheisiin odotellaan rakenneultran mukaan poikaa, joten serkuksista on varmasti toisilleen paljon seuraa tulevaisuudessa, varsinkin kun asutaan ihan lähekkäin.

Henk. koht. voin kuitenkin sanoa, etten edelleen osaa luottaa kaiken menevän loppuun asti hyvin. En, vaikka muksu liikkuu jo kovasti ja kaikki neuvolantätin ja lääkäreiden mukaan on ok. No, näille tuntemuksille en voi mitään, on vain elettävä niiden kanssa. Enkä nyt sano että ryven ihan jatkuvasti pohjamudissa täällä, mutta aina välillä tulee uskon puute ja tunne siitä että jotain menee pieleen... sitten taas koitan ajatella positiivisesti ja onnistunkin siinä. Voin vain kuvitella useamman km:n läpikäyneiden tuntemuksia, kun itselläni on yhden km:n jälkeen tällaista. Toisaalta tässä on myös oppinut sen, ettei hyvin mennyt raskaus ole itsestään selvä asia, eikä varsinkaan raskautuminen.

Noh, tämmöstä täältäpäin. Täytyy vaihteeksi kiitää taas syntymäpäiville =)

Tsemppiä kaikille

Sarppa75

 

[J-R]

Sunnuntainen tervehdys kaikille!

Mulla on täynnä 30+0, eli 31. raskausviikko käynnistyy. Loppupuolella jo, kyllä, mutta uskokaa vaan, ettei näillä viikoilla vielä tunnu siltä, että pian saisi vauvan syliin. Kyllä se vielä kestää. Voin edelleen vain lohdutella teitä alkutaipaleella olijoita, että kyllä se huoli helpottaa koko ajan. Eihän tämä huoletonta ole vieläkään, mutta ehdottomasti koen että pahin on ohi. Nyt vauvan voi jo tuntea omin käsin masun päältä. Vatsa menee hauskasti vinksalleen kun muksu työtää peppunsa toiselta puolelta toiselle. Se helpottaa huolta kummasti kun voi taputella pienokaistaan. Mulla on edelleen välillä kipuja ja vihlontoja, mutta yritän suhtautua niin, että kivut tarvitaan sekä kohdun etä vauvan kasvuun, ja tietysti myös tilan tekoon, jotta muksu mahtuu myös ulos =)

Muakin surettaa että niin paljon aikaa on mennyt murehtimiseen, mutta kun menetyksestä on jo vähän aikaa, pystyy omalla asennoitumisellakin vaikuttamaan enemmän. Nyt mä ainakin pystyn tietoisesti kamppailemaan sitä vastaan, että ajattelisin heti kaikista pahinta. En tarkoita tällä nyt siis verenvuotoihin liittyviä pelästymisiä, jotka ovat ihan kammottavia. Mutta varmaan ymmärsitte mitä tarkoitan.

Tsemppiä kaikille taas tulevaan viikkoon, toivotaan että se tarjoaa vähän vähemmän jännitystä ja tiukkoja tilanteita kuin kulunut viikko. Olen ollut kamalan väsynyt työpäivien jälkeen, joten näköjään jaksan kirjoitella vain sunnuntaisin =)

 

[Ellu*]

hei kaikki!

Täällä olo on odottavainen. rinnat on olleet vähän kosketus arat. muita oireita ei juuri ole.
oon tehny nyt yhteensä 5 r-testiä...en tiedän tuntuu vaan et sillä saa jotenki varmistusta. puolentoista viikon päästä pääsen sinne ultraan..ja jännittää pirusti ja odotus on kamalaa.
Särkee lonkkia kun varmaan kasvaa toi kohtu vähän niin venyttelee paikkoja, muissakin raskauksissa samoja vaivoja. Mietin että onkohan siellä ketään, ja meneeköhän kaikki hyvin vai mitä tässä tapahtuu. toisaalta sitten vaan ajattelen että eiköhän se nyt mene kaikki hyvin!

mukavaa sunnuntaita teille!

Ellu rv 4+4

 

[Tiukku]

Ellu: aiemmassa raskaudessa minä tein kans monta testiä, yhen joskus viikoilla 8 jopa Nyt olen selvinnyt "vain" kolmella testillä, kaks kaupan ja yks apteekin oma...kaippa se on uskottava vaa.


Minullaki tissit vähäsen arat..lähinnä painellessa.. ja eilen oli kyllä maha taas ihan rantapallo, eli jotain turvotusta varmaan kanssa.. Niin ja muutaman yönä oon hypänny veskissä pissalla. Muuten olo onkin mainio ja taidanpa nauttia tästä olosta vielä...

Toisaalta olen vähän äimänä ,että tärppäs näin pian keskenmenon jälkeen. Periaattees toisesta oikeesta kierrosta km jälkeen. Ehkä se ol iovistikkujen ja aktiivisuuden ansioita.


Mä oon pystyny vielä olemaan ihmeen rauhallisesti....ajattelin,ettei mulla voi olla niin huono tuuri,että toisen kerran osuis km kohdalle peräkkäin. Mutta eipä tuota voi tietää... Luulenpa,että pelot nostaa päätään sitten ku ja jos tää jatkuu eteenpäin....8 viikko voi olla tuskaa, tai 8-9 viikot...epäonnen viikot Eniten pelkään juurikin keskeytynyttä keskenmenoa tällä hetkellä....kun tietää,että sekin voi olla mahdollista..ei tartte olla vuotoja, eikä kipuja ja siltikään kaikki ei oo hyvin.


Mutta ei se auta...kaippa se vaan on mentävä päivä kerrallaan ja toivottava et pieni pysyis matkassa...mulla ittelläni ois marraskuussa kanssa synttärit ni mikäpä oiskaan parempi lahja ku pieni nyytti. Toisaalta mä ajattelen vielä kauheesti että jos enkä kun...kaippa se on tuon aiemman km ansioita ettei uskalla luottaa,että tääkään jatkuis.

Ajattelin mennä ehkä sinne varhaisultraan silloin 7-9 viikkojen paikkeilla....osaisko kukaan kertoo Espoosta/Helsingistä haslpoja, mutta hyviä paikkoja? Ei viittis tän kuitenki aika kipeenki asian kanssa mennä mile tahansa idis lääkärille.

Mutta hyviä vointeja kaikille

 

[mi-iuska]

Heippa!

tulin hakemaan pientä vertaistukea täältä..
mulla on siis ollu kaks tm-raskautta 05/09 rv13 ja 11/09 rv10..yritystä yhteensä 1,5v.

nyt tilanne on se että olen rv8+1, ja 7+3löydettiin yksityisellä hieno syke..
oireilta olen tällä kertaa säästynyt suht hyvin (ekasta oksensin raskauden loppuun asti ja muutenkin hirveä päänsärky ja väsymys varsinkin alussa). No mutta kun syke kaikesta huolimatta nyt löytyi ja jopa kykenin ajattelemaan että meille tämä toinen lapsi vihdoin suotaisiin, niin
enkös eilen sitten alkanut tuhruttamaan.. pyyhkiessä tulee rusehtavaa verta ja "limaa", vähäsen vaan koska pikkuhousut säästyy. ja nyt pelko on taas korvissa asti.
Onko kellään kokemusta näistä verisistä vuodoista ja mitkä siihen oli syynä ja millä viikoilla?!
Tää on kyl ihan hirveetä, tulee olo että enkö nyt edes tältä olis voinu säästyä kun muutenkin pelottaa mielettömästi.

Mimiksellä oli ainakin jotain kudosnestejuttuja? mitä se tarkottaa?

tiedän ettei peli oo vielä menetetty, mutta nyt varsinkin odottavan aika tuntuu niin hemmetin pitkältä.. viikon päästä neuvola ja lupasivat koittaa ultrata mahan päältä (vanha laite, viikkoja sillon 9+1, eli voi olla ettei näy yhtään mitään..)
Joten jos kellään on mitään tsemppejä tähän niin mielelläni otan vastaan..

Mi-iuska

 

[Minttuli80]

mi-iuska: Mulla ainoa tuhrukokemus päätyi keskenmenoon, mutta muistelisin et silloin neuvolassa sanoivat, et esiintyy usein ns valekuukautisia alkuraskaudessa. Eli jos sulla pitäis olla suurinpiirtein näihin aikoihin kuukautiset, niin se tuhruttelu johtuis sit siitä. Ja sit oon kuullut myös niistä hematoomista vai mitä ne nyt olikaan, jotka alkaa vuotamaan... Ymmärrän kyllä miltä susta mahtaa tuntua. En voi muuta kuin antaa voimahaleja. Syke on pikkuisella kuitenkin jo havaittu, niin jospa tuo tuhruttelu ois jotain harmitonta laatua. Tsemppiä ja tarrasukkia!!!

Mulla tuntuu et paha olo vaan pahenee... Yölläkin kävin kahdesti yökkäämässä pöntöllä. JA kuka se on väittänyt, et tämä ois ihanaa aikaa?? Olo on ihan karmea. No, ei auta kun toivoa parempia aikoja. Jälkeenpäin tätä voi sit muistella ehkä vähän paremmalla mielellä. Tänään sain viestin entiseltä koulukaverilta, et saivat aamulla pojan. En edes tiennyt et ne oli raskaana. Kaikkea onnea heille, mut jotenkin tuli ihan hullu olo, et mitä enemmän lähipiirissä tulee onnistuneita tapauksia, niin omat mahdollisuudet pienenee?? Vaikka ei se ihan niinkään mene. Kaikkea sitä ajattelee.

J-R mulle nousi ihan hymy huulille kun luin sun pienokaisen liikkeistä. En osaa kuvitellakaan miltä se tuntuu. Varmasti aivan valloittavan ihanaa!

Tsemppiä kaikille muillekin stressin keskelle!

 

[Ellu*]

voi mi-iuska toi on kyllä ihan kamalaa ja minun pelkoni myös mutta sulla käynyt toteen...en tiedä yhtään silleen mitään mikä auttaisi sua. Mulla vaan aina kammo että jos vuotaa niin se on menoa, mutta jos se on vaan jotain ihan hassua rusertavaa valkkaria voi olla että rehkit liikaa tai jotain. Toivon niin kovasti sinulle nyt parasta ja enkeleitä suojelemaan pikkuistasi voimahaleja <3
ihan kyyneleet valuu kun pystyn niin oikeesti eläytyy sun tunteisiin ja tapahtumaan.


Tarrasukkia ja superpikaliimaa sinne täältä näin <3

 

[mi-iuska]

kiitos!
housuihin asti ei siis valu mutta punertavanruskeaa limasekotusta tulee aina pyyhkiessä.. meinasin että menen päivystykseen sairaalalle ke iltana. mä vaan niin toivoin et oisin säästyny tältä pelolta kun muutenkin saa olla paniikissa kokoajan.
sitä yrittää ajatella positiivisesti että tää on normaalia jne, mut ei vaan kykene, kauhulla odotan jo sitä ultraakin, pelottaa niin vietävästi.. huh! mutta niin kauan kun ei tuu paljoa niin on kai toivoa..
no, mies tulee kohta töistä kotiin. josko se osais vähän piristää. toivottavasti!

 

[Tipsuliini]

Mi-iuska, tältäkin suunnalta lähetellään voimahaleja ja tarrasukkia! Itselläni rusehtavaa vuotoa esiintyin vajaan viikon ennen kuin tm sitten lopulta tuli itsestään pihalle. Kuitenkin silloin lääkäri ennen ultraa epäili, että ko. vuoto johtuisi tulehduksesta emättimessä. Nyt kun itselläni on istukka aivan kohdunsuun päällä, olen kuullut varoitteluja, että pientä vuotoa voi esiintyä (ja olisi siis voinut tulla jo tässä aiemmilla viikoillakin). Tiedän, ettei tämäkään hirveästi sinua lohduta, mutta todellakin on hyvin mahdollista, että tuhruttelu on täysin vaaratonta. Muistan jostain lukeneeni, että aika suuressa osassa raskauksia esiintyy varsinkin alussa erilaisia pieniä vuotoja. Älä menetä uskoasi! Kaikki on varmasti masuasukilla vallan mainiosti!

 

[Jane75]

Mi-iuskalle täältäkin tsempityshalit, ne ovat aivan musertavia tunteita joita joudut käymään läpi. Ja kaikkein epäreiluinta on ettet millään voi tietää onko kyse vaarattomasta tuhrusta tai jostakin pahemmasta. Itselläni on kokemuksia molemmista, kaikissa viidessä raskadessani minulla on esiintynyt jonkinlaisia tuhruja, kolme on päätynyt kkm:ään, yksi onnistuneeseen synnytykseen ja tällä hetkellä puksuttelen siis rv 13+jotakin, ja vielä viime perjantaina kaikki oli hyvin. Lääkäreiltä olen ymmärtänyt että ne tuhrut ovat todella tavallisia, ja johtuvat siitä että kohdun limakalvot ovat todella verekkäitä ja voivat helposti vuotaa hieman ilman että olisi vaarallista. Ja hyvin tavallista on että tuhrut ajoittuvat kuukautisten aikoihin (kuten ilmeisesti sinulla nyt tilanne).

Joten valitettavasti et voi millään kotikonstilla tietää mikä tilanne siellä masussa on, ainoastaan ultra sen voi kertoa - etenkin kun niitä sydänääniä ei vielä välttämättä siellä neuvolassa kuulu. Itse olin ihan varma että tämäkin raskaus meni kesken juuri siinä rv 8-9 tienoilla, minulla oli pahoja aavistuksia ja kun hieman tuhrua näkyi niin asennoiduin jo neljänteen km:ään. Oli todella kamalia tunteita mitä joutui käymään läpi, joten ymmärrän pelkosi täysin. Ultraan kun sitten menin niin oli ihan kuin olisin omaan teloitukseeni menossa. Ja olin jo järjestänyt lapsenvahdin jotta voisin sieltä ultrasta sitten vielä mennä naistentautien päivystykseen varaamaan aikaa kaavintaan. Vaan toisin kävi sillä kertaa, enkä kyllä ollut uskoa korviani ja silmiäni. Joten kyllä sinullakin voi kaikki olla hyvin, ja ihan tarpeeksi paljon kamaluuksia olet kyllä jo joutunut kestämään. Toivottavasti saisit varmuuden pian, sillä tuo epävarmuudessa eläminen on kyllä niin raskasta. Voimahaleja! Ja tulehan kertomaan kuulumisia taas.

Minttulille voimia pahanolon kellistämiseen, toivottavasti helpottaisi pian ja pääsisit sinäkin sinne kunnalliseen ultraan kurkistamaan että kaikki masussa hyvin.

Tiukku kyseli halpojen ultrien perään - halpoja en ole kyllä mistään löytänyt, mutta jos haluat hyvään paikkaan niin voin suositella Felicitas-klinikkaa Helsingissä, siellä on keskenmenoihin erikoistuneita lääkäreitä jotka osaavat tsempata ja auttaa todella hyvin. Varhaisultra maksoi kylläkin jotain 130€+, joten ei ihan halpaa lystiä mielenrauhan hyväksi...

Oikein hyvää viikon jatkoa teille kaikille, täällä elämä pikku hiljaa voittamassa, poika sairasteli koko viime viikon (päätyi lopulta keuhkokuumeeseen), ja nyt olen itsekin ollut muutaman päivän sängyn pohjalla, ilmeisesti korvatulehdus tulossa... Toivottavasti masuasukilla kuitenkin kaikki hyvin, muulla ei ole niin väliä.

Haleja, Jane 13+1

 

[Jane75]

Katsu ............... km 12/07, ku 11/08 ......................... poika syntynyt 11.1.10
HMM83 ............. km 5/09 ......................................... LA 5.5.10
Tiitu-tii ............. km 5/09, 8/09 ................................ LA 21.5.10
J-R ................... tm 7/09 ........................................ LA 30.5.10
Sarppa75............kkm 8/09..........................................LA 11.7.10
Tilkku ................ km 7/09 ........................................ LA 21.7.10
Erica ................. kkm 10/07 ..................................... LA 31.8.10
viljonkkatyttö ..... km 10/09 ....................................... LA 23.9.10
Jane75 .............. kkm 9/06, 3/09, 9/09 ....................... LA 28.9.10
Tipsuliini ............ km 7/09, tm 11/09 ........................... LA 1.10.10
Minttuli80 .......... kkm 10/09 ....................................... LA
Mimis ................ km 05/09 ........................................ LA 15.11.10
Ellu .................. kkm11/09......................................... LA 24.11.10
Tiukku ............... km /09 ......................................... LA


Vaihdoin nyt sitten oman LAni kun se virallisesti lyötiin luukkoon siinä viime perjantain kunnallisessa np-ultrassa. Ja lisäsin Tiukun listalle, lisäilehän omia tietoja sitten kun siltä tuntuu. Ja Mi-iuska, jos olet valmis listaan lisättäväksi niin voin sinut sinne lisätä, just let me know, tai sitten saa toki listaa muokata ihan itsekin.

Jane 13+0 (päivällä pieneni rv:t kun aloin niitä ihan laskemaan, nyt pitäisi kai olla oikein)

 

[Tipsuliini]

Tuli tässä mieleen työn lomassa, että tiedättekö, kuinka suurella todennäköisyydellä ultra kertoo (joskus 12.-13. vkoilla), onko asukilla kaikki kunnossa (ei downia)? Siis tuo niskapoimu ja nenäluun näkyminen ja ilmeisesti reisiluun pituuskin? Itselleni on jäänyt hämärän peittoon nuo hommelit, ja nyt kieltämättä kovasti kiinnostaisi saada jotain uskonvahvistusta näihin piinaaviin viikkoihin.

Janelle vielä kiitos aiemmasta tsempityksestä pahimmalla murheen hetkellä! Niin se vain on, että ihminen kyllä tottuu elämään vaikka minkämoisessa epätietoisuudessa, kun kerran pakko on...toivottavasti tauti ei sinusta saa otetta sen pahemmin ja pikkuisella jatkossakin kaikki hyvin!

Tipsuliini rv 12+6 (ja viime viikkoisen ultran mukaan siis 13+0. piti ihan alkaa näitä miettimään, kun Janekin tuossa kovasti laskeskeli päiviä LA on tosiaan 30.9. En viitsinyt heti uutta listaa tälle sivulle laittaa, mutta jos joku vaikka joskus muistaisi samalla päivitellä...)

 

[mi-iuska]

kiitos kaikille tsempeistä!

niinhän siinä kävi sitten että meijän vauvanalku oli kuollu.. tänään kävin lääkärissä,
tyhjennys edessä lääkkein..
tänään en jaksa! ehkä vielä joskus.. :´(

Mi-iuska

 

[Minttuli80]

Voi ei mi-iuska!!! En tiedä mitä sanoa. Kyyneleet virtaa poskilla, kun luin tuon kirjoituksesi. Tuntuu hirveän pahalta sun puolesta!! Halauksia halauksia ja halauksia!!!!

 

[Ellu*]

Voi mi-iuska otan kovasti osaa suruusi ja mehän kaikki tiedämme miten kamalaa tuo on! Voimia niin paljon sinne!

<3 ellu

 

[Tiitu-tii]

Mi-iuska: Olen niiiiiiin kovin pahoillani! Sanat eivät riitä sanomaan miten pahalta tuntuu puolestasi!

Elämä on joskus vaan niin kovin rankkaa, eikä tähän oikein mitkään lohdun sanat auta!

Olemme hengessä mukana ja toivomme sinulle sekä henkistä että fyysistä jaksamista - sillä sitä tulet totisesti tarvitsemaan!

 

[Mimis]

miuska - suuret pahoittelut keskenmenostasi vielä täälläkin (( Kirjoittelin sinulle jo tuonne km:n jälkeen haaveilevien puolelle. Olen niin pahoillani että sanat eivät riitä sitä kertomaan ((

Täällä on myös piinaavat ajat menossa.. tiistaina aloin TAAS vuotamaan verta ja olin ihan varma että kahta kertaa en voi selvitä säikähdyksellä ja nyt se keskenmeno tulee. Onneksi oli samalle iltapäivälle varattu ultra, ja uskomatonta mutta totta, ultrassa näkyi yli 9mm kokoinen katkaravun näköinen kaveri jonka sydän sykki hulluna <3 Lääkäri katsoi tarkkaan joka paikasta ja oli sitä mieltä että vuoto tulee edelleen kohdun kaulalta ja on vaaratonta koska alkio on kiinnittynyt kohdun takareunaan. Nyt vuoto on taas melkeinpä tyrhetynyt mutta jatkuva pelko on perseessä että koska se alkaa uudelleen. Viime raskaudessahan vuosin yli 2 viikkoa ennenkuin alkio tuli ulos Varasin taas samantien uuden ultran ensi tiistaille.. elän siis viikko kerrallaan. Ja voitte uskoa että aika menee hitaasti :/

Mimis 6+4

 

[HMM83]

mi-iuskalle isot pahoittelut huonoista uutisista..
Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan läpikäymääsi tuskaa ja epätoivoa, mutta voit luottaa että täällä siun tunteesi kyllä ymmärretään.. Voimia ja zemppiä jatkoon mielettömän paljon! Ja suuren suuri halaus..

Mimikselle pidän peukkuja.. Alkuajan vuodot ovat jo ennestään keskenmenon kokeneelle uskomattoman he....tillinen asia.. Tiedän aivan tasan tarkkaan miltä se tuntuu.. Vuotaa, kaikki hyvin, vuoto loppuu, kunnes taas alkaa uudelleen.. Täällä on kuitenkin myös onnellinen esimerkki siitä että kaikki voi mennä alkuraskaudessa ainakin loppujen lopuksi ihan hyvin vaikka varsinainen vuodon syy ei koskaan selviäisikään. Siulla se onneksi kuitenkin on selvillä.. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä luottaa lääkärin sanaan ja yritä elää päivä kerrallaan.. Nyt aika tuntuu menevän tuskallisen hitaasti, mutta koko ajan se kuluu ja päivä päivältä se pieni katkarapu siellä voimistuu.. Voimia siis sinnekin..

-HMM83 ja tiitiäinen 34+1-

 

[Katsu*]

Syvimmät pahoitteluni Miiuskalle ja kovasti voimia suruusi .Ihan sydämmestä riipaisi kun luin menetyksestäsi.

Katsu

 

[Minttuli80]

Voi Mimis sinuakin! Olet varmaan ihan hermorauniona noiden vuotojesi kanssa. Onneksi sulle sattui just olemaan se ultra varattuna, niin ei tarvinnu pitempään stressata. Toivottavasti nyt pysyis jatkossa kaikki vuodot poissa!! Voimia jaksamiseen! Ihana ajatella sitä pientä katkarapua siellä

Mulla oli neuvolakäynti keskiviikkona. Olin ihan varma, et verenpaineet on korkeet, kun oon stressannu enkä oo nukkunut kunnolla. No eikä mitä ihan hyväthän ne oli ja hemoglobiinikin 147! Meillä ei kuunnella vielä sydänääniä ekassa neuvolassa. Neuvolan täti sanoi, et oireet vaikuttaa hyviltä ja ultraan ei ole enää kolmea viikkoakaan. Tosin sekin aika tuntuu niin pitkältä! Jotenkin se käynti taisi kuitenkin rauhoittaa mun mieltä, kun oon sen jälkeen nukkunut vähän paremmin. Jatkuva pahoinvointi on vähän hiipunut. Eilen oli parempi olo ja tänään taas vähän huonompi... Kamalaa elää tässä epätietoisuudessa. Raskauden alussa olin melko luottavainen raskauteeni, mut tää välivaihe ultraan saakka on yhtä piinaa. Tavallaan sitä uskoo, mut samalla jotenkin tsemppaa itseensä varautumaan siihen pahinpaan, ettei ihan niitä pilvilinnojakaan vielä lähtis rakentelemaan.

Minttuli 9+1

 

[Ellu*]

Minttuli mä tuolla haaveilijoiden puolella mainitsin että meillä saa ultran millon haluaa. Meillä nvl oma ultra erikseen jolla ne katto jo 6+0 viikolla! mut varmasti tosiaan riippuu paikkakunnasta.
meillä ollaan oltu vatsataudissa koko viikko niin on tullut vähän kirjoiteltua tai mitään. eikä kyllä ehtinyt sairastaa koko raskautta tässä...!
ensi viikolla ultra sitä odotellessa =)


mukavaa viikonloppua.

 

[Jane75]

Mi-iuskalle minultakin syvimmät osanotot ja monen monta lohtuhalia sinulle ja perheellesi. Oli todella musertavaa lukea huonot uutisesi, käyt todellakin läpi kaikkien meidän pahinta painajaista. Ei niihin keskenmenoihin koskaan totu, kyllä ne aina vain sattuvat ihan yhtä pahasti. Itke ja sure niin paljon kun siltä tuntuu, toivottavasti lohduttaa edes hieman tieto että ainakin itse olen kuitenkin kerta kerralta hieman nopeammin päässyt keskenmenoista yli, eli sitä pohjatonta epätoivoa on kestänyt edes hieman vähemmän aikaa. Voimahaleja.

Ja myös Mimiksellä on ollut pelottavia aikoja, ei kuulostanut ollenkaan kivalta. Onneksi sentään kaikki hyvin siellä masussa! Voimia tulevaan, ilmeisesti sinulle ei ole luvassa mitään helppoa ja seesteistä alkuraskautta mutta pidetään peukut pystyssä että kaikki tulee olemaan vaivan arvoista.

Itsekin olen yhä edelleen jotenkin epäileväinen tämän raskauden suhteen, huomaan edelleenkin ajattelevani että "jos kaikki menee hyvin niin silloin ja silloin jään äippälomalle" ja nyt kun olen pikku hiljaa alkanut kertomaan raskaudesta niin edelleenkin olen erittäin varovainen miten asian esitän ja muistan aina sanoa että "jos nyt tällä kertaa menee kaikki hyvin niin...". Vaikka np-ultrassa kaikki olikin hyvin niin en vieläkään uskalla tähän ihmeeseen uskoa. No, täytyy vaan ottaa viikko kerrallaan kuten niin moni muukin teistä, ensi viikolla onkin sitten jo eka neuvolalääkäri edessä ja silloin pääsee ainakin niitä sydänääniä kuuntelemaan, jospa se taas rauhoittaisi mieltä hetkeksi. Meidän neuvolasta ei löydy ultran ultraa, eikä naistentautien päivystykseen pääse ellei ole kovia kipuja tai vuotoja, joten ainakin täällä Espoossa niin joutuu kyllä kaikki alkuraskauden ultrat järjestämään ihan itse ja maksamaan ihan omasta pussista. Mutta mukava kuulla että toisinkin voi olla, toivottavasti Ellu osaat arvostaa miten hienosti teillä asiat on siellä järjestetty.

Tipsuliinille piti sanoa siitä np-ultrasta etten tiedä miten suurella todennäköisyydellä se kertoo onko kaikki kunnossa, mutta joka tapauksessa se kai antaa edes jonkinnäköistä osviittaa niin että osaavat sitten ohjata jatkotutkimuksiin jos sitä liiallista niskapoimun turvotusta esiintyy. Oletko pystynyt malttamaan mielesi, vai oletko käynyt ultrassa?

Pikkuhiljaa muuten elämä voittaa meilläkin, poika on jo terve mutta itse olen aikamoisessa flunssassa ollut koko viikon, kehittyi sitten korvatulehdukseksi (juu siis minulla) joten antibioottikuuri on nyt päällä. Vaikeaa on ollut löytää helpotusta oloon kun ei ole voinut käyttää mitään nenätippoja tai Finrexiiniä yms., lääkärikin totesi vain että Panadolia voi ottaa tarvittaessa ja syödä kurkkupastilleja. Toivottavasti olette muut säästyneet taudeilta.

Oikein hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille toivottelee

Jane 13+4 (kai)

 

[J-R]

Kirjoitin Mi-iuskalle jo tuonne toiselle puolelle, mutta haluan sanoa uudelleen, että järkytyin myös uutisistasi, ja otan osaa kokemanne menetyksen vuoksi. Joskus elämä on kyllä ihan käsittömättömän julmaa. Voimia, kuljemme kaikki kanssasi.

Voi Mimistäkin, kyllä sulla tsempattavaa riittää. Mä yritin aika pitää itseni mahdollisimman kiireisenä, jotta seuraavan neuvolan/ultran odottelu ei olisi tuntunut ihan niin kamalalta. Mähän tosiaan pääsin kunnallisesti varhaisultraan, sanoin yksikertaisesti puhelimessa, että tm:stä on niin vähän aikaa, että mun pää ei kestä ellen pääse. Sanoin myös, etä yksityiselle en suostu menemään, koska tm:n toteaminen oli siellä niin traumaattista. Sama kai se mitä sanoo, mutta ainakin minulle tuo aika annettiinm, ja ilman sitä olisin varmasti menettänyt järkeni =)

En muista, mitä np-ultrasta sanottiin, muuta kuin, sen, että minua kätilö rauhoitteli hyvin vakuuttavasti. Sanoi, että kun ei niskaturvotusta ole eikä veriseulassa poikkeavaa, on erittäin epätodennäköistä, että vauvalla mitään suurempaa kehityshäiriötä olisi. Ja rakenneultra on oikeasti taivaanlahja, siellä jokainen näkee itse vauvan rakenteet NIIN YKSITYISKOHTAISESTI, että pakkohan se on viimeistään silloin uskoa, etä kaikki on kohdallaan. Meillä kätilö käytti 45min rakenneultraan (3d) ja selitti pyynnöstäni kaiken hyvin tarkasti. Sen jälkeen tuntui kuin kuin olisi leijaillut maanpinnan yläpuolella, olo oli kevyt ja onnellinen =)

Jane, juuri noin minullekin kävi!! Ihan samoja tunteita! Raskaudesta kertoessa halusi aina sanoa "jos kaikki menee hyvin", ja vähemmän läheisille ihmisille kertomista lykkäsin tosi myöhään (tuntui että mitä harvempi tietää, sen harvemmalle tarvitsee sitten km:stä kertoa). En katsonut edes kalenterista äippäloman alkua ennen rakenneultraa. Ihan kamalan varovasti sitä uskalsi vielä syksyllä edes ajatella äippälomaa saati laskettua aikaa. Nyt kun töitä on jäljellä 4 viikkoa, uskaltaa äitiysvapaata jo odottaakin. Huomasin muuten eilen, etten halunnut äitini innotuksesta huolimatta vielä pohtia ristiäisten ajankohtaa. Nyt mä siis ajattelen "että JOS nyt sinne asti päästään, niin kai ne järjestetään sitten heinäkuun lopulla". Eli se jossittelu kyllä jatkuu. Mutta yrintän sen sijaan keskittyä nauttimaan kustakin hetkestä, juuri siitä jota tällä hetkellä elän. Tm järkytti sen verran tulevaisuudenuskoa kuitenkin. Yrittäkääpä vaikka ajatella oman vauvanne ristiäisiä... suurimmalla osalla ei kaiketi onnistu vielä =)? Ai niin, ja Janelle vielä. Olen ollut ihan terveenä koko raskausajan, paitsi välillä nenä on tosi tukkoinen. Pahimpina hetkinä olen käyttänyt suihkauksen lapsille tarkoitettu Otrivin-nenäsuihketta, enkä kyllä usko sillä vauvaa vahingoittaneeni. Paranemisia!

Mä olen jo vähän sekaisin että kuka on käynyt missäkin ultrassa, mutta ainaskin nyt Mimis ja Minttuli odottelevat ultriaan. Kannustan edelleen menemään aina ultraan tai neuvolaan kun tuntuu ettei pää enää kestä. Meillä neuvolan täti lupasi kuunnella sdänäänet vaikka joka päivä =)

Täällä alkaa rv 32, liikkuminen on hidastunut ja helpommin väsyy, mutta vauvan liikkeet on ihan parasta. On ihanaa herätä vauvan potkuihin ja töytäisyihin, sama se vaikkei aina sitten saakaan uudelleen unta. Vähän ajan päästä tälläkin palstalla moni alkaa odottelemaan milloin pienten liikkeet tuntuvat...

Keväistä viikkoa ja pikaista lumen sulamista toivoskellen, J-R

 

[J-R]

Piti vielä kysymäni, että mitä muille kuuluu!? HMM83 ja muut??

 

[Mimis]

Kiitos paljon tsempeistä kaikille <3

HMM83 - tuntuu hyvältä kun kuulee että joku muukin on vuotanut ja silti kaikki on mennyt hyvin Vaikka tietenkään näitä kauheita vuotoja en toivo kenellekään! Soittelin perjantaina neuvolaan ja sieltä ihana neuvolantäti sanoi, että vuotelut on melko yleisiä alkuraskaudessa ja silti suurin osa menee hyvin. Tuli kyllä parempi mieli!

Minttuli80 - Olet sinä kyllä aikamoinen sissi kun jaksat sinnitellä kunnalliseen ultraan asti Toivotaan että kolme viikkoa menee nopeasti!

Jane75 - varmaan ihan samalla tavalla tulen itsekin olemaan pelokas vielä np-ultrankin jälkeen (HUOM. jos sinne asti päästään). Ei sitä keskenmenon jälkeen varmaankaan osaa rauhoittua kun vasta sitten kun liikkeet tuntuu.. olen jo miettinyt pitäisikö parin viikon päästä hommata doppleri himaan Onko kellään kokemuksia?

J-R - voin vain kuvitella miltä ne pienet potkut ja töytäisty tuntuu.. Vielä tuntuu niin kaukaiselta että itse joskus tuohon vaiheeseen pääsisi! Ja ristiäiset.. ei todellakaan pysty ajattelemaan niin pitkälle rauhallista loppuodotusta <3

Täällä poksuu tänään 7+0 <3

Vuotoa ei ole tullut enää toissapäivän jälkeen ja toivon sydämeni pohjasta että se loppui nyt kokonaan! Tiistaina on taas ultra jota odotan kuin kuuta nousevaa.. Satunnaista etomista on ollut, varsinkin silloin kun masu on tyhjä. Pitäisi parin tunnin välein olla syömässä niin olo pysyisi hyvänä Kahvi ei myöskään maistu enää, normaalisti päivä ei lähde ollenkaan käyntiin ilman sitä! Keskenmenneessä raskaudessa ainoa oire oli tissien turvotus, eli ainakin oireiden perusteella toivon että tämä raskaus menee paremmin!