R
Rukoilijasirkka
Vieras
Kyllä asiasta saa ajatella ihan erikin tavalla, kuin minä ajattelen. se nyt on kyllä tyhmää, että en saa ajatella enää edes, koska se loukkaa jotain, kun ei ajattele samoin.
R
Rukoilijasirkka
Vieras
Mullakin on tämän keskustelun aikana vähän jo mieli muuttunut. niinkuin mulla usein muuttuu, kun keskustellaan.
Meillä on huomenna isän siunaus ja viikon päästä uurnan lasku sukuhautaan.
Miehen kanssa puhuttiin kun hautajais järjestelyt oli tehty eikä kukaan tarkkaan tiennyt isän tahtoa paitsi että halusi polttohautauksen ja sitten kaikki piti itsestään selvänä että sukuhauta, mutta mieheni sanoi että jos isä olisi täällä kertomassa niin hän varmaan haluaisi että tuhka ripoteltaisiin rakkaalle kesäpaikalle sillalta alas järveen ja saisi sielä sitten laineiden mukana mennä. Isä rakasti sielä oloa ja järvellä ajeli paljon kävi kalassa ja kolusi saaria monia vuosia. Vaikkei enään moneen vuoteen sielä kyennyt käymään ja paikka jouduttiin myymään.
Mutta he rakkaat läheisemme eivät he ole siellä arkussa eivätkä sielä uurnassa he jatkavat elämäänsä meidän sydämissä he säilyvät meidän ajatuksissa. Heitä voidaan muistella jouluna ja muina juhla päivinä sielä missä me olemme ei sielä missä on se hauta.
Isän hauta tulee olemaan niin kaukana että ei sinne tule vietyä sitä kynttilää vain sitä varten, mutta minä voin se kynttilän sytyttää sielä missä minä olen ja pysähtyä muistamaan häntä vaika keskellä arkea.
Miehen kanssa puhuttiin kun hautajais järjestelyt oli tehty eikä kukaan tarkkaan tiennyt isän tahtoa paitsi että halusi polttohautauksen ja sitten kaikki piti itsestään selvänä että sukuhauta, mutta mieheni sanoi että jos isä olisi täällä kertomassa niin hän varmaan haluaisi että tuhka ripoteltaisiin rakkaalle kesäpaikalle sillalta alas järveen ja saisi sielä sitten laineiden mukana mennä. Isä rakasti sielä oloa ja järvellä ajeli paljon kävi kalassa ja kolusi saaria monia vuosia. Vaikkei enään moneen vuoteen sielä kyennyt käymään ja paikka jouduttiin myymään.
Mutta he rakkaat läheisemme eivät he ole siellä arkussa eivätkä sielä uurnassa he jatkavat elämäänsä meidän sydämissä he säilyvät meidän ajatuksissa. Heitä voidaan muistella jouluna ja muina juhla päivinä sielä missä me olemme ei sielä missä on se hauta.
Isän hauta tulee olemaan niin kaukana että ei sinne tule vietyä sitä kynttilää vain sitä varten, mutta minä voin se kynttilän sytyttää sielä missä minä olen ja pysähtyä muistamaan häntä vaika keskellä arkea.
K
Keittiönoita
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Koruja ei saa suomessa laittaa hautaan. Ei muitaakseni edes vihkisormusta.
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Ainakin ennen hautauslaki. 10 vuotta sitten ainakin oli laki voimassa, muistaakseni...
*muoks. laki on aikoinaan laaditty lähinnä haudanryöstöjä estämään
Ainakin ennen hautauslaki. 10 vuotta sitten ainakin oli laki voimassa, muistaakseni...
*muoks. laki on aikoinaan laaditty lähinnä haudanryöstöjä estämään[/quote]
En löytänyt vuoden 2003 hautaustoimilaista mitään pykälää.Voihan se olla sitten joku kirkon oma sääntö.
M
Miä
Vieras
Tuota, meitä ei ainakaan kielletty laittamasta arkkuun koruja, sanottiin että sinne voi laittaa mitä vaan kunhan se mahtuu kiinni vielä..
K
Keittiönoita
Vieras
Eikun se lasku maksetaan pesän varoista. Jos pesä on varaton, kunta maksaa. Ei omaisten tarvitse läheisensä hautausta kustantaa.Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Eivät omaiset maksa mitään, vaan vainaja itse omista varoistaan.
K
Keittiönoita
Vieras
Kyllä se vaan vainajan kuolinpesä edelleen sen vainajan omaisuuden omistaa. Hautajaislaskun maksaa kuolinpesä eli vainajan varoista maksetaan. Jos vainajalla ei ole ollut varoja, laskun maksaa kunta.Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
M
Miä
Vieras
Pitäs käydä ostamassa arkut ja muut jo nyt valmiiksi niin ei tartteis niistä sitten jäljelle jäävien tapella =) Tosin minä haluan polttohautauksen =)
N
näin on
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Ajatella voi ihan mitä vaan, mutta kaikki ratkotaan kuitenkin lain mukaan. Kuolinpesä omistaa, kunnes perinnönjako tehdään.
Minulle hautausmaat ovat mieleenkiintoisia paikkoja - ja myös rauhallisia rauhoittumisen paikkoja. Olen kulkenut tutkimassa vanhoja hautoja, ja etsinyt niistä vanhoja nimiä, ihastellut julkkisten hautoja, säälitellyt kuolleita lapsia, ja nuorena kuolleita vanhempia. Jos niissä kivissä on tarina, josta kuitenkin kuulee vain pienen osan.
Kun käymme mieheni isän haudalla, se on miehelleni pysähtymisen paikka. Hänen isänsä kuoli reilu 5 vuotta sitten. Kun elämme pienten lasten pyörityksessä, ei isän muisteluun ole erityisesti aikaa. Kerran vuodessa ajamme haudalle, ja se on sellainen hiljentymisen hetki, kaunis hetki.
Kun käymme mieheni isän haudalla, se on miehelleni pysähtymisen paikka. Hänen isänsä kuoli reilu 5 vuotta sitten. Kun elämme pienten lasten pyörityksessä, ei isän muisteluun ole erityisesti aikaa. Kerran vuodessa ajamme haudalle, ja se on sellainen hiljentymisen hetki, kaunis hetki.
M
Miili
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Joo, näin on. Siinä on perilliset vähän aikaa ihmeissään, kun vainajan nimellä tulee laskuja, mutta hänen tileihinsä ei saa koskea. Eli kyllä ne vainajan rahoja on eikä sun tai kenenkään muunkaan perillisen. Sitäpaits vainaja on voinu tehdä testamentin ja määrätä omaisuuden vaikka maailman sotaorvoille. Täällä on meitä, jotka on menettäny läheisensä ja tietää miten ne asiat oikeesti menee. Meillä ei joku vaan "potkase tyhjää" .