Koira näykkäisi varoittamatta lasta kasvoihin

[a.p.]

Ennen ongelmakouluttajaan yhteydenottoa otan yhteyttä kasvattajaan.
Ehkä vaihto toiseen vielä onnistuu. Hän varmaan osaa jotain tälle asialle tehdä.
Mutta lupaan, että tää ei jää tähän, jotain teen asialle.

Olihan tuo niskasta kantaminen raju ele, mutta mulle iski joku leijonaemo-efekti päälle.

 

[-]

Onko teillä ollut aikaisemmin koiria?
Oletko kouluttanut tota pentua mitenkään? Noin pienellekin voi ja pitääkin jo opettaa tiettyjä asioita, leikin varjolla tosin, mutta niin pentu oppii
sen että kuka on johtaja laumassa?
Jos olet opettanut, niin mitä asioita?
Saako se mennä teillä sohville ja sängyille?

 

[koirista tietämätön]

Hei kertokaas (sori ap kun tungen sun ketjuun) koirista tietävät! Vanhemmillani on 7v lapin koira, oikein seurallinen ja lempeä. Silti mua huolettaa, kun vauvan kanssa kyläilen siellä. Vauva ryömii koko ajan koskettamaan koiraa, repii turkkia ja yrittää koskea koiran silmiin. Koira yleensä nuolee vauvan naamaa, vaihtaa paikkaa tai näyttää "tympääntyneeltä". Kuitenkin, vaikka koiralla olisi mahdollisuus mennä sängyn alle tai muualle vauvan ulottumattomiin, se pistää maata johonkin vauvan lähettyville. Tarkoittaako se sitä, että se silti tykkää vauvasta, vai haluaako vain tarkkailla kipua tuottavaa pikku riiviötä?

Emme tietenkään koskaan jätä vauvaa ja koiraa vahtimatta, ja otamme vauvan aina pois koiran kimpusta. Joskus vauva vain on liian nopea..

Sitten vielä sellainen kysymys, että koska koira alkaa kunnioittaa vauvaa ihmisenä? Kun tuntuu, että se kuvittelee olevansa sitä ylempiarvoisempi. Miten sitä voi opettaa?

 

[Borkku visiitillä]

Hei kertokaas (sori ap kun tungen sun ketjuun) koirista tietävät! Vanhemmillani on 7v lapin koira, oikein seurallinen ja lempeä. Silti mua huolettaa, kun vauvan kanssa kyläilen siellä. Vauva ryömii koko ajan koskettamaan koiraa, repii turkkia ja yrittää koskea koiran silmiin. Koira yleensä nuolee vauvan naamaa, vaihtaa paikkaa tai näyttää "tympääntyneeltä". Kuitenkin, vaikka koiralla olisi mahdollisuus mennä sängyn alle tai muualle vauvan ulottumattomiin, se pistää maata johonkin vauvan lähettyville. Tarkoittaako se sitä, että se silti tykkää vauvasta, vai haluaako vain tarkkailla kipua tuottavaa pikku riiviötä?

Emme tietenkään koskaan jätä vauvaa ja koiraa vahtimatta, ja otamme vauvan aina pois koiran kimpusta. Joskus vauva vain on liian nopea..

Sitten vielä sellainen kysymys, että koska koira alkaa kunnioittaa vauvaa ihmisenä? Kun tuntuu, että se kuvittelee olevansa sitä ylempiarvoisempi. Miten sitä voi opettaa?

Koira ei kykene noin monimutkaseen ajatteluun et tietäis mikä on ihminen. Koiralle tulee johtajan näyttää että vauva on koiran yläpuolella laumassa, onhan laps sentään johtavien jälkeläinen johon laumassa ei koskaan alempiarvoiset koske muuten ku hellien ja puolustaen niitä vihollisilta.

 

["Juh"]

Ap mä ainakin kyselin rotua ihan vaan siksi, että esim. noutajat usein aikuistuvat huomattavan myöhään, eikä mun mielestä olisi ollenkaan yllättävää, että noutajan pentu vielä käyttäisi hampaitaan yllättäenkin. Puolivuotias koira on kuitenkin vielä aika lapsellinen, olipa minkä rotuinen tahansa.

 

["vieras"]

Hei kertokaas (sori ap kun tungen sun ketjuun) koirista tietävät! Vanhemmillani on 7v lapin koira, oikein seurallinen ja lempeä. Silti mua huolettaa, kun vauvan kanssa kyläilen siellä. Vauva ryömii koko ajan koskettamaan koiraa, repii turkkia ja yrittää koskea koiran silmiin. Koira yleensä nuolee vauvan naamaa, vaihtaa paikkaa tai näyttää "tympääntyneeltä". Kuitenkin, vaikka koiralla olisi mahdollisuus mennä sängyn alle tai muualle vauvan ulottumattomiin, se pistää maata johonkin vauvan lähettyville. Tarkoittaako se sitä, että se silti tykkää vauvasta, vai haluaako vain tarkkailla kipua tuottavaa pikku riiviötä?

Emme tietenkään koskaan jätä vauvaa ja koiraa vahtimatta, ja otamme vauvan aina pois koiran kimpusta. Joskus vauva vain on liian nopea..

Sitten vielä sellainen kysymys, että koska koira alkaa kunnioittaa vauvaa ihmisenä? Kun tuntuu, että se kuvittelee olevansa sitä ylempiarvoisempi. Miten sitä voi opettaa?

Tästä tuli enemmänkin mieleen, että minkälainen suhde koiralla on omistajiinsa? Se ei ilmeisesti voi luottaa siihen, että sitä suojellaan ja omistajat ovat laumanjohtajia.
Sun vanhempiesi pitäisi huolehtia siitä, että koiran ei tarvitsisi huolehtia mistään asioista. Kun se käyttäytyy noin, se kokee velvollisuudekseen tavallaan "puolustaa" laumaansa ja "edustaa" sitä, kun kukaan muu ei tee sitä.
Se on stressaantunut, koska sitä ilmeisesti kohdellaan ihmisenä, eikä tajuta että se on koira.

 

[Koirista tietämätön]

Koirista tietämätön jatkaa: kuinka koiralle näytetään, että vauva on sen yläpuolella? Ja mitä vieras tarkoitit sillä, että "kun koira käyttäytyy noin"? Siis kun se vaihtaa paikkaa? Nyt en ymmärrä yhtään.. Siitäkö voi päätellä, että se ei tunne vanhempiani laumanjohtajiksi? Ja juu, eivät vanhempani ole mitään hyviä kouluttajia. Mutta kyllä perusasiat ovat ihan kunnossa, ja koira vaikuttaa kyllä ihan onnelliselta.

 

["vieras"]

Mäpäs en kerrokaan rotua.
Rotikka tms. tappajarotu se ei oo, vaan ihan seurallinen perhekoira. Lapsiystävällinenkin piti olla. Ilmeisesti meille on sattunut sitten niin huono tuuri käymään, ettei juuri tämä yksilö olekaan sitä, mitä tuon rodun piti edustaa. : / Tai sitten siinä on oikeasti joku luonnevika, mikä on about suhteutettuna 1/miljoona koiraa tjt. :headwall:

Mua nyt vähän kummaksuttaa toi tapa millä heitit ton tappajarotu-nimityksen. Oletko todella sitä mieltä, että on edes olemassa tappajarotuja? Meillä on koira jonka rotu on sillä kieltolistalla, mitä yritetään ajaa. Lista on musta luonnollisestikin käsittämätön. Väittäisin jopa, että nämä listalla olevat "tappajarotuiset" koirat on 90% luotettavampia kuin sellaiset, joita mainostetaan perhekoirina, lapsiperheen koirina jne. Miksi? Koska tuon rotuisten koirien omistajilla on (edelleen se 90% omistajista) heti koiran ottaessa päässä se fakta, että koira pitää kouluttaa hyvin ja ihmisen pitää aina olla se pomo. Sekä se, että jokaisessa - siis jokaisessa - koirassa on ne vietit, luonnolliset reaktiot ja potentiaali satuttaa ihmistä olemassa.

Siinä voi olla rapsuteltu ja silitelty ja lempeästi opetettu "perhekoiran" pentu ihmeissään jos kokeilee rajojaan (vai onko niitä selviä rajoja?) ja sitten raahataankin niskasta pitkään eristykseen. Johdonmukainen linja kaikessa, alusta asti on a ja o. Tappajakoirat ja perhekoirat voit unohtaa kokonaan. Koira kuin koira. Mun mielestäni, suoraan sanottuna, yhdellekään "lapsiperheeseen sopivaa koiraa" etsivälle ei pitäisi pentua antaa - ainakaan ilman erittäin tarkkaa syyniä siitä ymmärtääkö koiran perusluonteesta ja ajatusmaailmasta yhtään mitään.

Vika todellakin on melkein aina siellä hihnan toisessa päässä. Tiedän muuten aika monta rottweileria ja vastaavia tappokoneita, jotka ovat aivan unelmia lasten kanssa. Tiedän myös monta kultsia ja vastaavaa, jotka ovat sen kerran naksahtaneet ja napanneet lasta, useimmiten juuri naamaan.

 

["vieras"]

Ap, huhuu vai nukkuuko jo?

 

["vieras"]

u-p

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="vieras";23250393] Mun mielestäni, suoraan sanottuna, yhdellekään "lapsiperheeseen sopivaa koiraa" etsivälle ei pitäisi pentua antaa - ainakaan ilman erittäin tarkkaa syyniä siitä ymmärtääkö koiran perusluonteesta ja ajatusmaailmasta yhtään mitään.

.[/QUOTE]

Minä olen NIIIIIIN samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa.
Koira on eläin eikä mikään "lapsiperheeseen sopiva" pehmo.

 

["vieras"]

Taas niin typerä ketju, että muutaman kommentin jaksoi lukea. Valtaan kuitenkin: koirat ei yleensä varoita.

 

["sama"]

[QUOTE="vieras";23255359]Taas niin typerä ketju, että muutaman kommentin jaksoi lukea. Valtaan kuitenkin: koirat ei yleensä varoita.[/QUOTE]
Vastaan... jos joku ei tajunnut.

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="sama";23255365]Vastaan... jos joku ei tajunnut.[/QUOTE]

Ihan mielenkiinnosta: mitä tarkoitat tällä toteamuksella?

 

["vieras"]

Sen verran, mitä olen noita koirankasvatusohjelmia seurannut, niin ap:n tapaukset katsottaisiin kelvottomaksi lapsiperheisiin.
Vaatisi varmaan ulkopuolisen kouluttajan apua, jos kerran tapahtunut noin ennenkin. Minä en ainakaan pätkääkään luottaisi tuollaiseen koiraan. Onni, ettei tuossa tapahtunut mitään pahempaa, mutta ensi kerralla voi tapahtua.

 

[Dogi]

Monelta unohtuu tässä ketjussa,kuinka nuoresta pennusta on kyse...
Mua kiinnostais lähinnä, näykkäisikö pentu agressiivisen oloisena, vai pelokkaana..?
Ymmärrän ap:n reaktion tapahtuneeseen, vaikka ei ihan mallikelpoisesti koiraa rankaissutkaan..
Mä en itse edes harkitsisi koirasta luopumista, tai vaihtamista, vaan koittaisin saada selville, mistä se näykkäisy johtui ja paneutua siihen niin, ettei vastaavaa pääse enään sattumaan...
Oliko lapsi kovin lähellä koiraa? Koirathan eivät liiallisesta "lähentelystä" välitä- jotkut yksilöt eivät siedä esim. halailua ollenkaan, eikä koiraa pitäisikään koskaan halata, koska koira saattaa ottaa sen agressiivisuutena..

 

["vieras"]

Ihan mielenkiinnosta: mitä tarkoitat tällä toteamuksella?

Etkö tajunnut? Siis jos joku ei ymmärtänyt kirjoitusvirheestä johtuen, että valtaan piti olla vastaan.

 

["alma"]

[QUOTE="vieras";23255359]Taas niin typerä ketju, että muutaman kommentin jaksoi lukea. Valtaan kuitenkin: koirat ei yleensä varoita.[/QUOTE]

höpöhöpö. Kyllä koirat varoittavat. Ihmiset vaan eivät osaa lukea niitä. Koira kertoo valtavasti esim. korven ja hännän asennolla, harmi vaan, että moni koiranomistaja on täysin koiranlukutadoton. Enkä nyt siis puhu aloittajasta.
Usein lenkillä näkee, kun vastaantuleva koira on aivan jäykkänä ja häntä vipattaa hermostuneesti. Omistaja sitten huutelee iloisesti "tämä haluaa vaan leikkiä, meidän puppe on kaikkien kaveri" Justjoo.

 

[Senni Tonnika]

[QUOTE="alma";23255655]höpöhöpö. Kyllä koirat varoittavat. Ihmiset vaan eivät osaa lukea niitä. Koira kertoo valtavasti esim. korven ja hännän asennolla, harmi vaan, että moni koiranomistaja on täysin koiranlukutadoton. Enkä nyt siis puhu aloittajasta.
Usein lenkillä näkee, kun vastaantuleva koira on aivan jäykkänä ja häntä vipattaa hermostuneesti. Omistaja sitten huutelee iloisesti "tämä haluaa vaan leikkiä, meidän puppe on kaikkien kaveri" Justjoo.[/QUOTE]

Varsinkin luppakorvaisia tai töpöhäntäisiä koiria on hankala lukea. Toisten koirien myös.

 

[Raimo]

Varsinkin luppakorvaisia tai töpöhäntäisiä koiria on hankala lukea. Toisten koirien myös.

Mä en osaa lukea koiria ja pitäiskö mun oman turvallisuuteni takia osata ? Mun naapurustossa asuu pari semmosta koiraa joita pelkään. Toinen on jonkin sortin susikoira kansankielellä. Vitun iso ja aina vapaana. Eukko muka hallitsee sitä mut aina se saatana juoksee kaatelemassa lapsia ja on arvaamaton. Toinen on jonkun ex-skapparin rotikka. Pelkään sitä kans. Itseni ja lasteni takia. Vapaana kans aina, ukolla ei oo ees remmiä mukana.

Ja mitään muuta mä en tässä maailmassa pelkää. Enkä noitakaan eniten itseni takia.
Oon oikeesti miettinyt, että pitäskö hankkia joku vitun sapeli ja huitasta pää irti kun seuraavaksi juoksee mun lähelle.

 

[Lenwa]

Ennen kuin palstamammat alkavat hysteerisiksi, kannattaa muistaa kaksi asiaa:
1) koira on puolivuotias pentu
2) lapselle ei käynyt kuinkaan eli koira lähinnä varoitti.

Pentujen kanssa sattuu ja tapahtuu, ei kannata ylireagoida. Mutta tuollaiseen alistamiseen ja niskasta toiseen huoneeseen kantamiseen en usko kyllä sitten pätkääkään.

Jep.

Tuli mieleen muuten oma koira jolla on joku kumma kipupiste jalassa. Eli silittäessä siitä kohdasta jalkaa se sätkähtää todella kovasti. Joskus pienempänä "näykkäs" eli ts. Suulla kosketti (ei hampaita) silittävää kättä ja joskus päästi jopa äänen. Ikään kuin varoitus mutta selkeästi reaktio kivusta koska se tuli täysin yllättäen.

 

["surullinen"]

Ennen kuin palstamammat alkavat hysteerisiksi, kannattaa muistaa kaksi asiaa:
1) koira on puolivuotias pentu
2) lapselle ei käynyt kuinkaan eli koira lähinnä varoitti.

Pentujen kanssa sattuu ja tapahtuu, ei kannata ylireagoida. Mutta tuollaiseen alistamiseen ja niskasta toiseen huoneeseen kantamiseen en usko kyllä sitten pätkääkään.

Kumpikaan kohta ei ole puolustus. Mitenkään vähäisemmäksi tekoa ei tee se, että kyseessä oli pentu ja ettei lapselle käynyt kuinkaan. Pointti on siinä, että olisi voinut käydä, jo tästä yhdestä kerrasta!

Mulla on aiheesta oma kokemus. Silloisen parhaan ystävän pentukoira näykkäsi minua kasvoihin. Paha jälki tuli ja oli todella lähellä, ettei mennyt silmä. Koira oli nolona, kun sitä toruttiin, mutta siinä vaiheessa kun näykkäsi oli tosissaan. Puolusti itseään ja perhettään, vaikkei minkäänlaista syytä siihen ollut. Kävelin kaverin kanssa huonesta toiseen ja siellä ollut pentu kävi kiinni.

No, tästä on jo aikaa. Silloin toimittiin monessa muussakin asiassa toisin, joten koira jäi heidän taloon. Arvokas metsästyskoiran pentu. Minä sen sijaan en uskaltanut tämän jälkeen enää mennä leikkimään kaverille. Kerran tai kaksi taidettiin käydä perheen kanssa ja pelkäsin kamalasti. Edelleen suhtaudun kaikkiin koiriin varauksella. Pelkään isoja ja vieraita ja murisevia koiria.

Ap:na antaisin koiran pois. Koiran teko ei ole oikein, mutta pentu saattaa vielä oppia oikeissa käsissä oikeille tavoille. Eniten tässä on mietittävä lasta. Lapsi EI SAA omassa kodissaan joutua olemaan alati varuillaan lemmikin vuoksi. Ja jos seuraava näykkäisykerta tulee, et voi antaa itsellesi anteeksi, mikäli sillä kertaa käy pahemmin. Voi olla, ettei sitä kertaa tulisi koskaan, mutta mikäli tulee, luultavasti se on pahempi kerta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23250393]Mua nyt vähän kummaksuttaa toi tapa millä heitit ton tappajarotu-nimityksen. Oletko todella sitä mieltä, että on edes olemassa tappajarotuja? Meillä on koira jonka rotu on sillä kieltolistalla, mitä yritetään ajaa. Lista on musta luonnollisestikin käsittämätön. Väittäisin jopa, että nämä listalla olevat "tappajarotuiset" koirat on 90% luotettavampia kuin sellaiset, joita mainostetaan perhekoirina, lapsiperheen koirina jne. Miksi? Koska tuon rotuisten koirien omistajilla on (edelleen se 90% omistajista) heti koiran ottaessa päässä se fakta, että koira pitää kouluttaa hyvin ja ihmisen pitää aina olla se pomo. Sekä se, että jokaisessa - siis jokaisessa - koirassa on ne vietit, luonnolliset reaktiot ja potentiaali satuttaa ihmistä olemassa.

Siinä voi olla rapsuteltu ja silitelty ja lempeästi opetettu "perhekoiran" pentu ihmeissään jos kokeilee rajojaan (vai onko niitä selviä rajoja?) ja sitten raahataankin niskasta pitkään eristykseen. Johdonmukainen linja kaikessa, alusta asti on a ja o. Tappajakoirat ja perhekoirat voit unohtaa kokonaan. Koira kuin koira. Mun mielestäni, suoraan sanottuna, yhdellekään "lapsiperheeseen sopivaa koiraa" etsivälle ei pitäisi pentua antaa - ainakaan ilman erittäin tarkkaa syyniä siitä ymmärtääkö koiran perusluonteesta ja ajatusmaailmasta yhtään mitään.

Vika todellakin on melkein aina siellä hihnan toisessa päässä. Tiedän muuten aika monta rottweileria ja vastaavia tappokoneita, jotka ovat aivan unelmia lasten kanssa. Tiedän myös monta kultsia ja vastaavaa, jotka ovat sen kerran naksahtaneet ja napanneet lasta, useimmiten juuri naamaan.[/QUOTE]

Ap..kommenttia?

 

["vieras"]

up

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="surullinen";23255918]Kumpikaan kohta ei ole puolustus. Mitenkään vähäisemmäksi tekoa ei tee se, että kyseessä oli pentu ja ettei lapselle käynyt kuinkaan. Pointti on siinä, että olisi voinut käydä, jo tästä yhdestä kerrasta!

Mulla on aiheesta oma kokemus. Silloisen parhaan ystävän pentukoira näykkäsi minua kasvoihin. Paha jälki tuli ja oli todella lähellä, ettei mennyt silmä. Koira oli nolona, kun sitä toruttiin, mutta siinä vaiheessa kun näykkäsi oli tosissaan. Puolusti itseään ja perhettään, vaikkei minkäänlaista syytä siihen ollut. Kävelin kaverin kanssa huonesta toiseen ja siellä ollut pentu kävi kiinni.

No, tästä on jo aikaa. Silloin toimittiin monessa muussakin asiassa toisin, joten koira jäi heidän taloon. Arvokas metsästyskoiran pentu. Minä sen sijaan en uskaltanut tämän jälkeen enää mennä leikkimään kaverille. Kerran tai kaksi taidettiin käydä perheen kanssa ja pelkäsin kamalasti. Edelleen suhtaudun kaikkiin koiriin varauksella. Pelkään isoja ja vieraita ja murisevia koiria.

Ap:na antaisin koiran pois. Koiran teko ei ole oikein, mutta pentu saattaa vielä oppia oikeissa käsissä oikeille tavoille. Eniten tässä on mietittävä lasta. Lapsi EI SAA omassa kodissaan joutua olemaan alati varuillaan lemmikin vuoksi. Ja jos seuraava näykkäisykerta tulee, et voi antaa itsellesi anteeksi, mikäli sillä kertaa käy pahemmin. Voi olla, ettei sitä kertaa tulisi koskaan, mutta mikäli tulee, luultavasti se on pahempi kerta.[/QUOTE]

Kommentistasi huomaa, että et ole koiraihminen ts. et omista koiraa.

Kukaan koirista ja niiden käytöksestä tietävä ei ehdota alle puolivuotiaasta pennusta luopumista siksi että se "näykkäisi" jättämättä edes jälkeä. Ei se ole "puolustus" eikä "tekosyy" vaan pitää ymmärtää että kyseessä on pentu ts. lapsi, joka opettelee käyttäytymään. Et kai sinäkään veisi omaa lastasi saunan taakse siksi että ei vielä osaa käytöstapoja, vaan vasta opettelee?
Ja tällä en tarkoita sitä että pitäisin koiraa ja lasta perheessä tasavertaisina, mutta ihan vertailun vuoksi kumminkin totean että järki käteen ja kommentointi sikseen, jos ei koirista mitään tiedä.