kotiäitejä ei enää ole

[heippa sinä joo]

Meillä on just noin.

 

[at]

Lasten hoitoon raahaaminen on rankkaa mutta silti kotiäitinä oli yhtä rankkaa ja henkisesti on suomessa rankempaa olla kotiäiti. Koska jos mies ei tienaa mahdottomia, on rankkaa tulla toimeen pyhällä hengellä, ja työssäkäyvänä/opiskelijana saa arvostusta ja kunnioitusta mitä eivät suomessa kotiäidit nauti.

Tätä on pakko peesata.. Tälläkin palstalla leimaudut oitis sosiaalielätiksi jos meinaat lapsesi kotona hoitaa ja kenties jotain tukea siihen saada..

Surullista on oikeasti ettei kotiäitiyttä /-isyyttä arvosteta saati kunnioiteta.

Sen verran aiheeseen, itsekin toivoisin että voisin olla vielä mahdollisimman pitkään kotona. Toki se työpaikka odottaa siellä ja huonoa omatuntoa tunnen kun en vielä palaa..
Esikoinen nyt kolmannella ja vasta nyt päivät koulussa edes sen väh. 4-5h.
Säälittää oikeasti monet ekaluokkalaiset joilla päivän pituus on sen 3-4h (alkaen esim. klo 10 ) kovin paljon mielestäni vastuuta niin pienelle huolehtia itsensä aamupalan kautta kouluun jne..

No jo menee ehkä jo vähän ohi aiheen..

Tsemppiä kaikille kotiäideille!! =)

 

[onni löytyy arjesta]

Niin, nykyaikana on olemassa naisten vaatima tasa-arvo. Sen yhtenä edellytyksenä on, että molemmat osallistuvat taloudellisen toimeentulon hankkimiseen.

Olisi paluu kivikaudelle ja miehen armoille, jos naiset jäisivät kotiin elätettäviksi.

Mutta tästäkin ketjusta näkee, että on vielä olemassa epäitsenäisiä naisia, jotka ovat valmiita heittäytymään koko elämäkseenkin toisen armoille ja elätettäväksi.

Kuinkahan monelle työssäkäyvälle äidille on käynyt niin, että on hoitanut vanhempainvapaalla lapset ja kodin ja työhönpaluun jälkeen sama jatkuu? Varsinaista tasa-arvoa... Lapsia teet korkeintaan sen 20 vuotta, ja vaikka jokaisen hoitaisi kouluikään asti kotona, jää työ- ja opiskeluvuosia vielä paaaljon. Jos ei huomioida sitä, että harva tekee noin montaa lasta, varsinkin jos vain yksi tuo perheeseen tuloja... Tai sitä, että tuollainen rumba käy enemmän kuin päivätyöstä.

Opiskelu- ja työuraa minulla on 40 vuotta ja elämää arviolta 80 vuotta, se 3 vuotta jonka lapsi ovat pieni on tuosta kärpäsenpaskaan verrattava hetki. Jos tuon ajan "uhraaminen" ihmiselle ketä rakastan eniten tässä maailmassa tekee minusta epäitsenäisen, niin... No. Suomessa on uskonvapaus :xmas:

:wave:

 

[elokuu19]

minä oon ollu kotiäitinä nyt 8v.Meidän yhteinen sopimus miehen kanssa ollut ja siihen tyytyväisiä oltu.Välillä oon kotoa käsin tehnyt töitä..siinä samalla kuitenkin hoitanut kodin ja muksut.Me mieheni kans päätetään miten eletään eikä se kellekkää kuulu..sopi sitte tai ei=)

 

[meah]

Ihan pikkasen olisin huomaavinani, että menee ap:lla puheet ristiin...

Nyt ei ole kyse minusta naisena tai miehestäni, vaan lapsista. Siksi olen kotona, lasten takia.. en itseni.

Voihan isä olla kotona lasten kanssa tottakai ja se voisi olla parempaakin. Sanoin vain omia tunteitani, että minä haluan olla meistä vanhemmista se, joka on kotona ja syy se, että ikävöisin lapsia niin paljon töissä, etten pystyisi siellä vielä olemaan. Eli haluan olla lasten kanssa niin paljon, minulle ei riitä se kaksi tuntia illassa, mikä minulle jäisi heille aikaa, jos kävisin töissä.

Tarkoitin tuolla ekalla sanonnalla sitä, että en vieroksu työtä ja siksi en ole kotona, niin kuin kirjoittaja väitti. Olen kotona lasten takia, ilman lapsia kävisin mieluummin töissä. Kiitos kuitenkin kun vittuilit!

Jos kyse olisi pelkästään lasten parhaasta, niin silloin mun käsittääkseni kumpi tahansa teistä vanhemmista voisi olla kotona.

Siksi on ehkä ihan hiukan tekopyhää väittää, että nimenomaan sinä olet kotona vain ja ainoastaan lasten edun takia.
Varsinkin jos hetken perästä kuitenkin tunnustat, että kyse on myös siitä, että sinä itse et pärjää erossa lapsistasi kokonaista työpäivää.

Eikä kyse ole mistään vittuilusta, vaan siitä millainen kuva mulle jää noin ristiriitaisista puheista.
Mikä siinä on niin väärin myöntää, että joku ratkaisu on tehty myös, edes osittain, omaa itseä ajatellen? Miksi pitää vetää "lasten parasta ajatellen"-kortti ja piiloutua sinne uhrautuvuuden taakse?
Siitä nostan hattua töissä käyville äideille, että he usein mainitsevat yhdeksi syyksi oman tahtonsa ja mielenterveytensä...

 

[pyydän anteeksi]

Tunnustan, että mulla on negatiivinen asenne kotiäiteihin, mutta se johtuu vaan siitä, että mun tuntemani kotiäitini ovat olleet sossun elättejä jo ennen lapsiakin, se on ollut heidän mielestään ihan ok tapa elää (osa jopa halveksunut "tavallisia" työssäkäyviä tai pitävät kaikkia itsensä elättäviä ihmisarvoltaan alempina "porvareina", aika boheemeja tyyppejä siis nämä) ja ovat ihan suoraan sanoneet aikovansa jäädä kotiin siinäkin vaiheessa kun lapset menevät kouluun, koska töissäkäynti ei sovi heille.

Mun on vaikea sulattaa tuollaista vapaamatkustusta, se tuntuu jotenkin vaan niin epäreilulta, että jollain ei ole aikomustakaan ehkä koko elämänsä aikana pistää tikkua ristiin oman elantonsa eteen. Ihan vaan siksi, että töissäkäynti on niin ikävää, eikä jää aikaa toteuttaa itseään. Kiva mustakin olisi hengailla vaan kotona harrastusten parissa, mutta näin terveenä ja työkykyisenä (siis edes joihinkin töihin) se olisi musta kamalan väärin, etten edes yrittäisi elättää itseäni.

Kiva mm. tästä ketjusta huomata, että kaikilla ei ole samoin, vaan jotkut ovat oikeasti kotona ihan lasten edun vuoksi, vaikka kokisivat jopa pääsevänsä töissä helpommalla! Ja että kyse on vain yhdestä elämänvaiheesta, ei mistään elämänasenteesta.

 

[ap]

Ihan pikkasen olisin huomaavinani, että menee ap:lla puheet ristiin...

Nyt ei ole kyse minusta naisena tai miehestäni, vaan lapsista. Siksi olen kotona, lasten takia.. en itseni.

Voihan isä olla kotona lasten kanssa tottakai ja se voisi olla parempaakin. Sanoin vain omia tunteitani, että minä haluan olla meistä vanhemmista se, joka on kotona ja syy se, että ikävöisin lapsia niin paljon töissä, etten pystyisi siellä vielä olemaan. Eli haluan olla lasten kanssa niin paljon, minulle ei riitä se kaksi tuntia illassa, mikä minulle jäisi heille aikaa, jos kävisin töissä.

Tarkoitin tuolla ekalla sanonnalla sitä, että en vieroksu työtä ja siksi en ole kotona, niin kuin kirjoittaja väitti. Olen kotona lasten takia, ilman lapsia kävisin mieluummin töissä. Kiitos kuitenkin kun vittuilit!

Jos kyse olisi pelkästään lasten parhaasta, niin silloin mun käsittääkseni kumpi tahansa teistä vanhemmista voisi olla kotona.

Siksi on ehkä ihan hiukan tekopyhää väittää, että nimenomaan sinä olet kotona vain ja ainoastaan lasten edun takia.
Varsinkin jos hetken perästä kuitenkin tunnustat, että kyse on myös siitä, että sinä itse et pärjää erossa lapsistasi kokonaista työpäivää.

Eikä kyse ole mistään vittuilusta, vaan siitä millainen kuva mulle jää noin ristiriitaisista puheista.
Mikä siinä on niin väärin myöntää, että joku ratkaisu on tehty myös, edes osittain, omaa itseä ajatellen? Miksi pitää vetää "lasten parasta ajatellen"-kortti ja piiloutua sinne uhrautuvuuden taakse?
Siitä nostan hattua töissä käyville äideille, että he usein mainitsevat yhdeksi syyksi oman tahtonsa ja mielenterveytensä...

Koska syytit minua ristiriitaisuudesta, koska olin vastannut kahdesta ihan eri asiasta. Ensimmäisessä tekstissä tarkoitin, että oli isä taikka äiti kotona, niin he ovat taatusti kotona lasten takia eikä sen vuoksi, että vieroksuvat työn tekemistä.

Toisessa tekstissä tarkoitin, että jos minä taikka mieheni pitäisi olla kotona, niin minä haluan ehdottomasti olla ja juurikin siitä syystä, että haluan olla lasteni kanssa ja viettää aikaa heidän kanssaan, mutta en siitä syystä että vieroksuisin työn tekemistä.

Oletko joku yleinen syyttäjä! Lopeta ja anna jo olla.

 

[hippee]

Miten laskien se on vapaamatkustusta jos ei kuitenkaan valtion tukia käytetä? Jos miehen mielestä on yhtä tärkeä asia ja miehen palkalla eletään, kai se mies saa päättää mihin rahansa käyttää, eli esim. perheen elättämiseen jotta lasten ei tarvitse mennä päiväkerhoon?

Tuo on kyllä puppua että kotiäitien arvostamattomuus olisi joku nykypäivän keksintö. Oma äitini on ollut kotiäiti koko 70- ja 80-lukujen ajan ja paskaa tuli niskaan kaikkialta ja joka suunnalta ja sukulaiset kutsui hienostorouvaksi ja suunnilleen sylki meidän päälle että meillä on rahaa kuin roskaa kun pystytään elämään yhdellä palkalla. Ja todellisuus oli että meillä oli viikon ruokalista aina kerralla suunniteltu kuponkimainosten mukaan ja kun tuli kahvi ja sokeritajouksia niin jokainen haki suurimman sallitun määrän kaupasta jnejne.

 

[jonna]

Mä en ainakaan koe olevani sossun tai minkään muunkaan elätti, rahaa saan tasan minimikotihoidontuen verran, 251e/kk eikä saada (tarvita) mitään muitakaan tukia, esim. asumis- sun muita. Minä tingin mieluummin omista vaatteista, matkustelusta jne. kuin eläisin leveästi töissäkäyvänä. En siis pakota sitä vielä hoitoon. Mä voin lähtee kesälomalle vaikka ihan omalle mökille, ei tartte etelään lähteä. Itse sain olla kotona kouluikään asti, ja minusta se oli ihanaa. Olin ujo lapsena, ja pojasta taitaa tulla mammanpoika, vaikka kuinka koittais sosiaalistaa sitä.

 

[hippee]

Niin pitäisi vielä lisätä, että itse en koe kotihoitoa lasten edun mukaiseksi vaan koen että kotiin jäävät äidit jotka eivät osaa ja halua olla lapsistaan erossa. En ymmärrä mitenkä lasta palvelee kotihoito jotenkin paremmin.

 

[ulkopuolinen]

Ihan pikkasen olisin huomaavinani, että menee ap:lla puheet ristiin...

Nyt ei ole kyse minusta naisena tai miehestäni, vaan lapsista. Siksi olen kotona, lasten takia.. en itseni.

Voihan isä olla kotona lasten kanssa tottakai ja se voisi olla parempaakin. Sanoin vain omia tunteitani, että minä haluan olla meistä vanhemmista se, joka on kotona ja syy se, että ikävöisin lapsia niin paljon töissä, etten pystyisi siellä vielä olemaan. Eli haluan olla lasten kanssa niin paljon, minulle ei riitä se kaksi tuntia illassa, mikä minulle jäisi heille aikaa, jos kävisin töissä.

Tarkoitin tuolla ekalla sanonnalla sitä, että en vieroksu työtä ja siksi en ole kotona, niin kuin kirjoittaja väitti. Olen kotona lasten takia, ilman lapsia kävisin mieluummin töissä. Kiitos kuitenkin kun vittuilit!

Jos kyse olisi pelkästään lasten parhaasta, niin silloin mun käsittääkseni kumpi tahansa teistä vanhemmista voisi olla kotona.

Siksi on ehkä ihan hiukan tekopyhää väittää, että nimenomaan sinä olet kotona vain ja ainoastaan lasten edun takia.
Varsinkin jos hetken perästä kuitenkin tunnustat, että kyse on myös siitä, että sinä itse et pärjää erossa lapsistasi kokonaista työpäivää.

Eikä kyse ole mistään vittuilusta, vaan siitä millainen kuva mulle jää noin ristiriitaisista puheista.
Mikä siinä on niin väärin myöntää, että joku ratkaisu on tehty myös, edes osittain, omaa itseä ajatellen? Miksi pitää vetää "lasten parasta ajatellen"-kortti ja piiloutua sinne uhrautuvuuden taakse?
Siitä nostan hattua töissä käyville äideille, että he usein mainitsevat yhdeksi syyksi oman tahtonsa ja mielenterveytensä...

Vain kateus saa noin pahat sanat aikaan!

 

[hippee]

Ja hoitovapaa ei ole kotiäitiyttä vaan kotiäitiys alkaa kun hoitovapaa päättyy.

 

[jonna]

Mä en ainakaan koe olevani sossun tai minkään muunkaan elätti, rahaa saan tasan minimikotihoidontuen verran, 251e/kk eikä saada (tarvita) mitään muitakaan tukia, esim. asumis- sun muita. Minä tingin mieluummin omista vaatteista, matkustelusta jne. kuin eläisin leveästi töissäkäyvänä. Mä voin lähtee kesälomalle vaikka ihan omalle mökille, ei tartte etelään lähteä. Itse sain olla kotona kouluikään asti, ja minusta se oli ihanaa. Olin ujo lapsena, ja pojasta taitaa tulla mammanpoika, vaikka kuinka koittais sosiaalistaa sitä. En siis pakota sitä vielä hoitoon.

pikkasen lauseet sekasin, korjaan

 

[lue ja ymmärrä]

Niin pitäisi vielä lisätä, että itse en koe kotihoitoa lasten edun mukaiseksi vaan koen että kotiin jäävät äidit jotka eivät osaa ja halua olla lapsistaan erossa. En ymmärrä mitenkä lasta palvelee kotihoito jotenkin paremmin.

Lue tutkimustulokset!

 

[aijaa]

Miten laskien se on vapaamatkustusta jos ei kuitenkaan valtion tukia käytetä? Jos miehen mielestä on yhtä tärkeä asia ja miehen palkalla eletään, kai se mies saa päättää mihin rahansa käyttää, eli esim. perheen elättämiseen jotta lasten ei tarvitse mennä päiväkerhoon?

Tuo on kyllä puppua että kotiäitien arvostamattomuus olisi joku nykypäivän keksintö. Oma äitini on ollut kotiäiti koko 70- ja 80-lukujen ajan ja paskaa tuli niskaan kaikkialta ja joka suunnalta ja sukulaiset kutsui hienostorouvaksi ja suunnilleen sylki meidän päälle että meillä on rahaa kuin roskaa kun pystytään elämään yhdellä palkalla. Ja todellisuus oli että meillä oli viikon ruokalista aina kerralla suunniteltu kuponkimainosten mukaan ja kun tuli kahvi ja sokeritajouksia niin jokainen haki suurimman sallitun määrän kaupasta jnejne.

Hm. Oliko näin jo 70-80-luvuilla suomessa? Itse en tuosta tiedä kun oma äitini kävi töissä ja opiskeli ja hän sai todella paljon arvostusta osakseen.

 

[jaa]

Ja hoitovapaa ei ole kotiäitiyttä vaan kotiäitiys alkaa kun hoitovapaa päättyy.

siis miksi näin? minusta kotiäitiyttä on silloin jos hoitaa lapsiaan kotona, iästä riippumatta.

 

[naurattaa]

Miten laskien se on vapaamatkustusta jos ei kuitenkaan valtion tukia käytetä? Jos miehen mielestä on yhtä tärkeä asia ja miehen palkalla eletään, kai se mies saa päättää mihin rahansa käyttää, eli esim. perheen elättämiseen jotta lasten ei tarvitse mennä päiväkerhoon?

Tuo on kyllä puppua että kotiäitien arvostamattomuus olisi joku nykypäivän keksintö. Oma äitini on ollut kotiäiti koko 70- ja 80-lukujen ajan ja paskaa tuli niskaan kaikkialta ja joka suunnalta ja sukulaiset kutsui hienostorouvaksi ja suunnilleen sylki meidän päälle että meillä on rahaa kuin roskaa kun pystytään elämään yhdellä palkalla. Ja todellisuus oli että meillä oli viikon ruokalista aina kerralla suunniteltu kuponkimainosten mukaan ja kun tuli kahvi ja sokeritajouksia niin jokainen haki suurimman sallitun määrän kaupasta jnejne.

Hm. Oliko näin jo 70-80-luvuilla suomessa? Itse en tuosta tiedä kun oma äitini kävi töissä ja opiskeli ja hän sai todella paljon arvostusta osakseen.

Ja sit sen lapsesta tuli tommonen!

 

[niin]

Itse olin kotiäitinä melkein neljä vuotta, lapsia kaksi. En kyllä kokenut olevani millään tavalla vapaamatkustaja, päinvastoin koin tekeväni tärkeintä mahdollista työtä ollessani lasten kanssa kotona. Mieheni oli täysin samaa mieltä ja mun kotona olo oli yhteinen päätös joka tehtiin vain ja ainoastaan lasten etua ajatellen-ei haluttu, eikä haluta edelleenkään laittaa pieniä lapsia päiväkotiin. Nyt olen palannut töihin, mutta lastenhoito ollaan edelleen onneksi saatu järjestymään niin, ettei lapsia ole vielä tarvinnut päiväkotiin viedä. Mieskin olisi kyllä voinut mun puolesta jäädä kotiin lapsia hoitamaan, mutta raha ratkaisi meillä asian näin päin.

 

[hm]

Mä en ainakaan koe olevani sossun tai minkään muunkaan elätti, rahaa saan tasan minimikotihoidontuen verran, 251e/kk eikä saada (tarvita) mitään muitakaan tukia, esim. asumis- sun muita. Minä tingin mieluummin omista vaatteista, matkustelusta jne. kuin eläisin leveästi töissäkäyvänä. Mä voin lähtee kesälomalle vaikka ihan omalle mökille, ei tartte etelään lähteä. Itse sain olla kotona kouluikään asti, ja minusta se oli ihanaa. Olin ujo lapsena, ja pojasta taitaa tulla mammanpoika, vaikka kuinka koittais sosiaalistaa sitä. En siis pakota sitä vielä hoitoon.

pikkasen lauseet sekasin, korjaan

no ette te kyllä köyhiä ole jos teillä on oma kesämökki. ne muuten maksaa aika paljon

 

[doolei]

Mulle on ihan sama jos joku on kotiäiti, mutta itse en siihen hommaan lähtisi. Kaveripiirissäni ei ole yhtään kotiäitiä, johtunee siitä, että olemme kouluttautuneita ja elämää oli ennen lapsiakin. Lapsi on vain nyt yksi osa sitä elämää.

Se on ihan tosiasia, että kotiin jäävät äidit eivät ole niin kiinnostuneita siitä muusta elämästä, tai töistä, usein koulutustasokin on matalampi. Kotiäitejä olisi silti syytä arvostaa, ei nostaa millään tavalla jalustalle, sillä se on vain ratkaisu muiden joukossa, ei parempi eikä huonompi, mutta arvostaa siinä missä muitakin ihmisiä.

 

[aijaa]

Miten laskien se on vapaamatkustusta jos ei kuitenkaan valtion tukia käytetä? Jos miehen mielestä on yhtä tärkeä asia ja miehen palkalla eletään, kai se mies saa päättää mihin rahansa käyttää, eli esim. perheen elättämiseen jotta lasten ei tarvitse mennä päiväkerhoon?

Tuo on kyllä puppua että kotiäitien arvostamattomuus olisi joku nykypäivän keksintö. Oma äitini on ollut kotiäiti koko 70- ja 80-lukujen ajan ja paskaa tuli niskaan kaikkialta ja joka suunnalta ja sukulaiset kutsui hienostorouvaksi ja suunnilleen sylki meidän päälle että meillä on rahaa kuin roskaa kun pystytään elämään yhdellä palkalla. Ja todellisuus oli että meillä oli viikon ruokalista aina kerralla suunniteltu kuponkimainosten mukaan ja kun tuli kahvi ja sokeritajouksia niin jokainen haki suurimman sallitun määrän kaupasta jnejne.

Hm. Oliko näin jo 70-80-luvuilla suomessa? Itse en tuosta tiedä kun oma äitini kävi töissä ja opiskeli ja hän sai todella paljon arvostusta osakseen.

Ja sit sen lapsesta tuli tommonen!

Jep. Tällainen tuli.

 

[pyydän anteeksi]

Tarkoitin vapaamatkustuksella tilannetta, jossa nimenomaan käytetään niitä yhteiskunnan rahoja, ja ihminen on kotona ihan vaan huvikseen, vaikkei olisi siellä (pieniä) lapsiakaan. Jos joku voittaa lotossa tai saa miljoonaperinnön ja jää niillä rahoilla elelemään kotiin, joko lasten kanssa tai ilman, niin sehän ei taas ole keltään mitään pois. Samoin kuin ei sekään tilanne, että toinen puolisoista käy töissä ja toinen on yhteisestä sopimuksesta kotona eläen tämän rahoilla.

Ei monella suomalaisella pienituloisella (esim. siivooja) työssäkäyvälläkään, joka kitkuttelee ilman tukia etenkään pk-seudulla, missä asuminen maksaa, ole varaa mihinkään etelänmatkoihin tai kummoisiinkaan vaatteisiin.

 

[jonna]

No ei me kyllä rikkaitakaan olla, lainaakin on vielä, mutta sitähän on aikaa maksella vielä monta vuotta! Poika on pieni vaan muutaman vuoden. Ja kesämökkejä saa halvallakin, kun ei ole rantaa ihan vieressä eikä juoksevaa vettä.

 

[meah]

Ihan pikkasen olisin huomaavinani, että menee ap:lla puheet ristiin...

Nyt ei ole kyse minusta naisena tai miehestäni, vaan lapsista. Siksi olen kotona, lasten takia.. en itseni.

Voihan isä olla kotona lasten kanssa tottakai ja se voisi olla parempaakin. Sanoin vain omia tunteitani, että minä haluan olla meistä vanhemmista se, joka on kotona ja syy se, että ikävöisin lapsia niin paljon töissä, etten pystyisi siellä vielä olemaan. Eli haluan olla lasten kanssa niin paljon, minulle ei riitä se kaksi tuntia illassa, mikä minulle jäisi heille aikaa, jos kävisin töissä.

Tarkoitin tuolla ekalla sanonnalla sitä, että en vieroksu työtä ja siksi en ole kotona, niin kuin kirjoittaja väitti. Olen kotona lasten takia, ilman lapsia kävisin mieluummin töissä. Kiitos kuitenkin kun vittuilit!

Jos kyse olisi pelkästään lasten parhaasta, niin silloin mun käsittääkseni kumpi tahansa teistä vanhemmista voisi olla kotona.

Siksi on ehkä ihan hiukan tekopyhää väittää, että nimenomaan sinä olet kotona vain ja ainoastaan lasten edun takia.
Varsinkin jos hetken perästä kuitenkin tunnustat, että kyse on myös siitä, että sinä itse et pärjää erossa lapsistasi kokonaista työpäivää.

Eikä kyse ole mistään vittuilusta, vaan siitä millainen kuva mulle jää noin ristiriitaisista puheista.
Mikä siinä on niin väärin myöntää, että joku ratkaisu on tehty myös, edes osittain, omaa itseä ajatellen? Miksi pitää vetää "lasten parasta ajatellen"-kortti ja piiloutua sinne uhrautuvuuden taakse?
Siitä nostan hattua töissä käyville äideille, että he usein mainitsevat yhdeksi syyksi oman tahtonsa ja mielenterveytensä...

Koska syytit minua ristiriitaisuudesta, koska olin vastannut kahdesta ihan eri asiasta. Ensimmäisessä tekstissä tarkoitin, että oli isä taikka äiti kotona, niin he ovat taatusti kotona lasten takia eikä sen vuoksi, että vieroksuvat työn tekemistä.

Toisessa tekstissä tarkoitin, että jos minä taikka mieheni pitäisi olla kotona, niin minä haluan ehdottomasti olla ja juurikin siitä syystä, että haluan olla lasteni kanssa ja viettää aikaa heidän kanssaan, mutta en siitä syystä että vieroksuisin työn tekemistä.

Oletko joku yleinen syyttäjä! Lopeta ja anna jo olla.

Sä avaat keskustelun avoimella foorumilla, ja sitten komentelet kuka siihen saa osallistua ja kuka ei? Wau...

Mä en tarkkaan ottaen ole syyttänyt sua yhtään mistään, tai sitten olen ilmaissut itseäni epäselvästi. Mä olen vaan ihmetellyt omaan korvaani hyvin ristiriitaisia kommentteja, eli ilmeisesti en ole ainoa, joka on ilmaissut itseään epäselvästi...

Vain kateus saa noin pahat sanat aikaan!

Kerrotko vielä, mistä ihmeen syystä mä olisin kateellinen, ja kenelle??

 

[pyydän anteeksi]

Korostan siis nyt vielä, että tarkoitin vapaamatkustajalla ihmistä, jolla ei ollut aikomustakaan mennä töihin ennen lapsia eikä vielä lasten kouluiässäkään, en ihmistä, joka on pienten lasten kotihoidon vuoksi väliaikaisesti poissa töistä.