Kuinka paljon lapsen käytös on vanhemmista kiinni?

[Tämäkin Menee Ohi]

No en ihan allekirjoita tuota B) Meillä kun sattuu perheessä olemaan se todella rauhallinen ja kiltti tapaus ja sitten myös se todella villi "kauhukakara". Ja Ihan samoilla säännöillä mennään molempien kanssa.

Ehkä se vika onkin juuri siinä että on samat säännöt.

Meillä on ihan eriluonteisia nuo koululaiset ja eri metodeja joutuu käyttämään. Pojalle tehoaa hyvin perustelut ja syvälliset keskustelut.Hänellä on vahva omatunto ja luja oikeudentunto.Häneltä voi kysyä mikä olisi sopiva rangaistus mistäkin ja hän tosi hyvin mieltää että rangasitus on tarpeen.

Esim kerran lunttasi kokeessa, tuli tunnustamaan kun ei kestänyt oloaan ja ehdotti ise että palkitsemissysteemi kannaattasi poistaa, koska kympistä sai 2e ja se kannusti häntä lunttaamaan. Hän ehdotti että tekisi parhaans akoko lukuvuoden ja sitten siitä saisi todistuspäivänä jomkun könttäpalkkion. Kaveri oli silloin neljännellä.

Tyttö on pässinpää monessa.On turha perustella jankkaajalle mitään moneen kertaan. Itkun kanssa pitää usein edetä.Hän kuitenkin on herkkä eikä kestä huutoa tai äänen korottamista juurikaan. Hän myös on varsin empaattinen ja hänelle tulee usein paha mieli jos jollain muulla on paha mieli.

 

[IamWeasel]

pakko kyllä sellanen juttu sanoo tähän vaikkei nyt varsinaisesti asiaan kuulu mutta kummiskin vähän että mua veetuttaa suuresti semmoset vanhemmat, joiden lapset tulee tonne vaikkapas hesen pallomereen ja terrorisoi koko mestan, ja vanhemmat saattaa olla siinä vieressä kattomassa eikä komenna lapsiaan yhtään :headwall: Kerrankin oltiin ja yks poika heitteli palloja toisten lasten kasvoille, riehu ja töni ja vieläpä mun lapselta otti rakkaan lelun kädestä ja heitti sen liukumäen yläpäähän ja mun poika vaan itkee että antais sen lelun takas.. ja tän riehujan äiti seisoi mun vieressä ja minä seisoin siinä pallomeren verkon takana ihan vieres |O Että kyllä epäilisin että sillä pojalla ainakin kasvatus jossain kohdin menny pieleen.. Nimittäin kyllä siinä ittensä vähän idiootiksi tunsi kun piti komentaa toisen lasta, mutta jumankekka kyllä otti päähän se.

 

[mamma kolmelle]

Olen tässä alkanut pohtia, kun on kuullut näitä lauseita, että "meillä on niin villit lapset" jne, että kuinka paljon lopulta tuo lasten villeys on kiinni siitä, että vanhemmat eivät viitsi komentaa lapsiaan? Ehkä meillä sitten rauhallinen lapsi, mutta myöskin ei-sanan tietää ja sitä tottelee. Ja jotenkin alkanut vain enemmän olla sitä mieltä, että tuo villiys johtuu siitä, että lapsi saa tehdä mitä lystää. Mitä mieltä muut?

Sulla on sit vaan yks lapsi näin ainakin ymmärrän tästä tekstistä ja minkä ikäinen jos saa kysyä. Ei se kyllä aina ole kasvatuksesta kiinni, joskus kyllä, mutta aikas harvoin loppujen lopuks. Munkin esikko on erittäin rauhallinen ja "kiltti" on oikeestaan tosi pienestä uskonut ei sanan aina käyttäytynyt hyvin. Mutta tää seuraava sitten... aivan eri maata. Kasvatettu on samalla lailla, mutta kun sillä lapsella on vain aivan erilainen luonne niinku meil aikuisillakin on kaikilla erilaiset ja omat luonteemme. Ja kolmonen on viel liian pieni jotta osaisin sanoo onko villi vai kiltti.

Mut jos ois vaan toi esikko niin olisin varmaan samaa mieltä. Yhden kanssa se elämä oli vielä niin helppoa, vaikka sillon se tuntuki muulta..mutta kyllä se elämä muuttuu kummasti kun on useempia lapsia ja sitä alkaa ajatteleen aivan toisella tavalla.

 

[zizilisko]

No en ihan allekirjoita tuota B) Meillä kun sattuu perheessä olemaan se todella rauhallinen ja kiltti tapaus ja sitten myös se todella villi "kauhukakara". Ja Ihan samoilla säännöillä mennään molempien kanssa.

Ehkä se vika onkin juuri siinä että on samat säännöt.

Meillä on ihan eriluonteisia nuo koululaiset ja eri metodeja joutuu käyttämään. Pojalle tehoaa hyvin perustelut ja syvälliset keskustelut.Hänellä on vahva omatunto ja luja oikeudentunto.Häneltä voi kysyä mikä olisi sopiva rangaistus mistäkin ja hän tosi hyvin mieltää että rangasitus on tarpeen.

Esim kerran lunttasi kokeessa, tuli tunnustamaan kun ei kestänyt oloaan ja ehdotti ise että palkitsemissysteemi kannaattasi poistaa, koska kympistä sai 2e ja se kannusti häntä lunttaamaan. Hän ehdotti että tekisi parhaans akoko lukuvuoden ja sitten siitä saisi todistuspäivänä jomkun könttäpalkkion. Kaveri oli silloin neljännellä.

Tyttö on pässinpää monessa.On turha perustella jankkaajalle mitään moneen kertaan. Itkun kanssa pitää usein edetä.Hän kuitenkin on herkkä eikä kestä huutoa tai äänen korottamista juurikaan. Hän myös on varsin empaattinen ja hänelle tulee usein paha mieli jos jollain muulla on paha mieli.

Niin tarkoitin tuossa lähinnä noita periaatteita mistä pidetään kiinni. Huonosti ilmaistu. Todellakaan ei voi noihin kahteen samoja keinoja käyttää, eikä edes tarvitse. Toisen kanssa pääsee paljon helpommalla.

 

[mamma kolmelle]

Olen tässä alkanut pohtia, kun on kuullut näitä lauseita, että "meillä on niin villit lapset" jne, että kuinka paljon lopulta tuo lasten villeys on kiinni siitä, että vanhemmat eivät viitsi komentaa lapsiaan? Ehkä meillä sitten rauhallinen lapsi, mutta myöskin ei-sanan tietää ja sitä tottelee. Ja jotenkin alkanut vain enemmän olla sitä mieltä, että tuo villiys johtuu siitä, että lapsi saa tehdä mitä lystää. Mitä mieltä muut?

Sulla on sit vaan yks lapsi näin ainakin ymmärrän tästä tekstistä ja minkä ikäinen jos saa kysyä. Ei se kyllä aina ole kasvatuksesta kiinni, joskus kyllä, mutta aikas harvoin loppujen lopuks. Munkin esikko on erittäin rauhallinen ja "kiltti" on oikeestaan tosi pienestä uskonut ei sanan aina käyttäytynyt hyvin. Mutta tää seuraava sitten... aivan eri maata. Kasvatettu on samalla lailla, mutta kun sillä lapsella on vain aivan erilainen luonne niinku meil aikuisillakin on kaikilla erilaiset ja omat luonteemme. Ja kolmonen on viel liian pieni jotta osaisin sanoo onko villi vai kiltti.

Mut jos ois vaan toi esikko niin olisin varmaan samaa mieltä. Yhden kanssa se elämä oli vielä niin helppoa, vaikka sillon se tuntuki muulta..mutta kyllä se elämä muuttuu kummasti kun on useempia lapsia ja sitä alkaa ajatteleen aivan toisella tavalla.

Niin ja lisäämpä tähän vielä että kun puhutaan samanlaisesta kasvatuksesta niin tokikin huomioimme lapset yksilöinä ja käytämme hieman eri kasvatusmetodeja jos on tarvis, mutta lähinnä nyt tarkoitan että samanperheen lapset jotka elävät suunnillleen samanlaisessa tilanteessa voivat olla kuin yö ja päivä. Se on se luonne ero.

 

[Fleur de la Cour]

Millaiset vanhemmat mahtaa olla kiusaajalapsella?? Olen tuota asiaa nyt pohtinut kun naapurustostamme ( luojan kiitos) muutti pois yhdestä perheestä osa, siis äiti ja lapset (äiti löysi uuden miehen, tai ehkä tuo edellinen mies ei oikeen tykännyt kun alkoi vaimolla vatsa pyöristyä muttei ollut aviomiehen tekosista johtuvaa pyöristymistä) ja kylläpä on rauhallista ja mukavaa ollut tuo lasten leikkiminen nyt kun se yksi kiusanhenki lähti pois.. nyt olivat viikonloppuvisiitillä isällään ja taas huomaa että tämä kyseinen 'mätä omena' oli paikalla! Millaiset siis mahtavat olla vanhemmat ja mitkä on olot perheessä olleet.. ainakin ovat lapsensa pilanneet, varsinkin se vanhempi on yks pirunkakara itse ( nytkin mielikuvissa on sellaisia kuristamisia kun kirjoitan edes asiasta) ja pienempi osoittaa väkivaltaisia taipumuksia toistuvasti..

 

[Tämäkin Menee Ohi]

Usein kiusaajat ovat joko diagnoosia vailla eli sairaita tai sitten laiminlyötyjä tai huomionkipeitä.

 

[Tammikuu]

Lasten käyttäytyminen toisia ihmisiä kohtaan on minun mielestäni kiinni vanhemmista.. En voi ymmärtää kuinka lasten annetaan päästää suustaan kaiken maailman törkeyksiä toisia kohtaan, annetaan arvostella tms. Luulisi jokaisen vanhemman yrittävän kasvattaa jälkeläisistään suvaitsevaisia ja normaalin kohteliaita, toiset huomioon ottavia yksilöitä.. Miksi näin ei aina ole? Omassa tuttava piirissä jokainen lapsi on oma persoonanasa ja heidät on kasvatettu hyvin, rakastamaan toista..
En vaan kertakaikkiaan jaksa vittua huutelevia penskoja, jotka tekevät tuhojaan, kiusaavat muita vanhempien vain katsellessa vieressä välinpitämättöminä. Kurja juttu..

Niin(kö ) ... Ei lasten käyttäytyminen, toisiakaan kohtaan, suinkaan AINA ole kiinni vanhemmista. Siihen vaikuttaa moni asia, ei vähiten luonne/uhma/ muu "opittu" käytös, tms. Meillä on yksi sellainen, liki v.ittua huuteleva "penska" enkä TOSIAAN ole häntä niin opastanut käyttäytymään. Rangaistukset on käytössä, kuten myös opastus ns. toivottuun käytökseen. Lapsi vain perin pohjin suivaamntuessaan saattaa päästää suustaan niitä rumiakin lausahduksia. Enkä itse veetä huuda, paitsi joskus ehkä mielessäni

Ei elämä mene noin yksioikoisesti.

Minusta ns. villiys on enemmänkin kuitenkin luonteenpiirre, ei opittu kaava käyttäytyä. Eikä villi lapsi ole pahatapainen.

Siinä olen samoilla linjoilla, että niitä, mitä tahansa huutelevia "penskoja" sikiää nykyään enemmän, kuin esim. silloin kun itse olin lapsi.. Mistähän johtunee? Ehkä siitä, että annetut rangaistukset eivät ole suhteessa tekoihin.. eihän nykyään saa lasta kurittaa B) Ja korostan edelleen, että lapsi voi huudella, vaikka tavat olisi opetettu, ja rangaistuksetkin käytössä.

 

[pikku-lumikko]

Millaiset vanhemmat mahtaa olla kiusaajalapsella?? Olen tuota asiaa nyt pohtinut kun naapurustostamme ( luojan kiitos) muutti pois yhdestä perheestä osa, siis äiti ja lapset (äiti löysi uuden miehen, tai ehkä tuo edellinen mies ei oikeen tykännyt kun alkoi vaimolla vatsa pyöristyä muttei ollut aviomiehen tekosista johtuvaa pyöristymistä) ja kylläpä on rauhallista ja mukavaa ollut tuo lasten leikkiminen nyt kun se yksi kiusanhenki lähti pois.. nyt olivat viikonloppuvisiitillä isällään ja taas huomaa että tämä kyseinen 'mätä omena' oli paikalla! Millaiset siis mahtavat olla vanhemmat ja mitkä on olot perheessä olleet.. ainakin ovat lapsensa pilanneet, varsinkin se vanhempi on yks pirunkakara itse ( nytkin mielikuvissa on sellaisia kuristamisia kun kirjoitan edes asiasta) ja pienempi osoittaa väkivaltaisia taipumuksia toistuvasti..

Varmaan just sellaisten lapset, joita ei kielletä pienenä. Vanhemmat ei välitä vaikka kuinka pikkusena kiusaa toisia.
Kaverini lasta, tyttöä kiusasi pari poikaa koulussa kaiken aikaa. Ja kun vanhemmat otti asiasta yhteyttä kouluun ja kiusaajien vanhempiin, kävi toinen pojista tytön kotona pyytämäss anteeksi. Kun taas toisen pojan isä oli todennut, että meidän poikahan ei tytöiltä tuu anteeksi pyytelemään, eikä muiltakaan, että näin |O

 

[Tämäkin Menee Ohi]

Lasten käyttäytyminen toisia ihmisiä kohtaan on minun mielestäni kiinni vanhemmista.. En voi ymmärtää kuinka lasten annetaan päästää suustaan kaiken maailman törkeyksiä toisia kohtaan, annetaan arvostella tms. Luulisi jokaisen vanhemman yrittävän kasvattaa jälkeläisistään suvaitsevaisia ja normaalin kohteliaita, toiset huomioon ottavia yksilöitä.. Miksi näin ei aina ole? Omassa tuttava piirissä jokainen lapsi on oma persoonanasa ja heidät on kasvatettu hyvin, rakastamaan toista..
En vaan kertakaikkiaan jaksa vittua huutelevia penskoja, jotka tekevät tuhojaan, kiusaavat muita vanhempien vain katsellessa vieressä välinpitämättöminä. Kurja juttu..

Niin(kö)... Ei lasten käyttäytyminen, toisiakaan kohtaan, suinkaan AINA ole kiinni vanhemmista. Siihen vaikuttaa moni asia, ei vähiten luonne/uhma/ muu "opittu" käytös, tms. Meillä on yksi sellainen, liki v.ittua huuteleva "penska" enkä TOSIAAN ole häntä niin opastanut käyttäytymään. Rangaistukset on käytössä, kuten myös opastus ns. toivottuun käytökseen. Lapsi vain perin pohjin suivaamntuessaan saattaa päästää suustaan niitä rumiakin lausahduksia. Enkä itse veetä huuda, paitsi joskus ehkä mielessäni

Ei elämä mene noin yksioikoisesti.

Minusta ns. villiys on enemmänkin kuitenkin luonteenpiirre, ei opittu kaava käyttäytyä. Eikä villi lapsi ole pahatapainen.

Siinä olen samoilla linjoilla, että niitä, mitä tahansa huutelevia "penskoja" sikiää nykyään enemmän, kuin esim. silloin kun itse olin lapsi.. Mistähän johtunee? Ehkä siitä, että annetut rangaistukset eivät ole suhteessa tekoihin.. eihän nykyään saa lasta kurittaa B) Ja korostan edelleen, että lapsi voi huudella, vaikka tavat olisi opetettu, ja rangaistuksetkin käytössä.

Juu kyllä meidänkin rauhallinen poika joskus tulistuu niin että tulee ihan holtitonta tekstiä ja ovet paukkuu-tietää kyllä että "helvetin homoa" ei huudella kenellekään, mutta kun menee hermo kerran vuoteen niin sit menee :/

 

[Pastori]

Usein kiusaajat ovat joko diagnoosia vailla eli sairaita tai sitten laiminlyötyjä tai huomionkipeitä.

Luulen asian olevan näin. Ja tällaisia aikuisiakin näemmä riittää, varsinkin näitä huomionhakuisia/aina oikeassa/ kapeakatseisia

 

[vieras]

Usein kiusaajat ovat joko diagnoosia vailla eli sairaita tai sitten laiminlyötyjä tai huomionkipeitä.

Luulen asian olevan näin. Ja tällaisia aikuisiakin näemmä riittää, varsinkin näitä huomionhakuisia/aina oikeassa/ kapeakatseisia

peesi tähän