Kumpi meistä on kohtuuton?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Väsynyt äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Väsynyt äiti"

Vieras
Meillä tilanne siis se, että olen sairastanut vaikeaa masennusta muutaman kuukauden parempaa jaksoa lukuunottamatta kohta kolme vuotta. Mahdollisesti kyseessä voi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö, diagnoosi vielä vaiheessa.

Meillä on kaksi lasta, joiden kanssa yöunet jää 6-7h yössä ja sekin on katkonaista, heräämään joudun 2-10 kertaa tuona aikana. Hoitavan sh:n kanssa olemme useamman kerran todenneet, että väsymys pahentaa oireitani ja minun pitäisi siis nukkua mahdollisimman paljon.

Minä hoidan meillä yöherätykset 6 yötä viikossa ja mies 1. Mies on pari kuukautta sitten aloittanut uudessa työpaikassa ja tekee luovaa ja vastuullista työtä eli töissä on oltava skarppina että pystyy työnsä hoitamaan.

Mielestäni mieheni pitäisi ottaa enemmön vastuuta yöheräilyistä, mutta hän ei suostu, vedoten työhönsä. Viikonloppuisin saan nukkua siis pe-la yön rauhassa ja aamulla niin kauan kuin haluan. Mies nukkuu sitten la-su yön ja aamulla tosi pitkään.

Mies ei tunnu ymmärtävän etten väsyneenä/masentuneena ole kiinnostunut seksistä pätkääkään ja on vaatimassa sitä muutaman kerran viikossa. Seksin tarve miehellä olisi päivittäin, joten tuo on hänen puoleltaan "kompromissi".

Mies tekee pitkää päivää töissä ja kotityöt ovat 95% minun vastuulla. Kotitöissä olen nyt sen verran relannut, että jätän tekemättä jos en jaksa. Sanomattakin on selvää, että yhteistä aikaa perheenö meillä on todella vähän, kun iltaisin ei aina edes ehdi lapsia näkemää ja viikonloput menee vuorotellen nukkuessa.

Onko miehelle kohtuutonta vaatia tässä tilanteessa seksiä noin usein? Entä onko minulle kohtuutonta vaatia miestä osallistumaan enemmän kotitöihinja yöheräilyihin? Oon ihan rikki tähän unenpuutteeseen, enkä tiedäkuinka kauan jaksan. Mielestäni se hidastaa paranemistan, eikä jatkuvasti väsynyt äiti ole lapsillekaan hyväksi.

Toisaalta ymmärrän miestäni, kun tämä minun tilanne on jatkunut niin kauan ja mies on todella seksuaalinen. Ymmärrän turhautumisensa, mutta jotenkin on alkanut tuntua, ettei miesoikein ole minun tukena tässä masennusasiassa, vturhautuneena painostaa seksiin...

Lapset 1,5 ja 3v eikä neuvolasta apua/ vinkkejä noihin yöheräilyihin ole saatu.
 
Jos olisin väsynyt, masentunut ja tyytymätön miehen rooliin puolisona niin tuskin kiinnostaisi kovin usein nussia ja miehen on täysin kohtuutonta vaatia sitä.

Mutta sitten taas miehen kannalta katsottuna on varmaan aika raskasta puolison vuosia kestäneet psyykkiset ongelmat ja vaatimukset raskaan ja vastuullisen työn lisäksi tehdä vielä kotona olevalle "kuuluvat" hommat eikä seksiäkään saa vaikka se on hänelle tärkeää. Kohtuton tilanne siis hänellekin.

Aikamoinen umpisolmu, on varmasti raskasta olla masentunut mutta niin kyllä myös ottaa koville olla masentuneen puoliso.
 
Voi mies parkaa ja voi lapsi parkoja.

Sinä otat nyt itseäsi niskasta kiinni. Hankit lääkityksen ja lakkaat säälimästä itseäsi. Ei ole vain sun elämästäsi ja sun jaksamisestasi kyse.
 
Masentuneen ihmisen kanssa on todella vaikea elää,käydä vastuullisessa työssä,mahdollisesti hoitaa vielä lapsiakin ja tehdä kotitöitä ja elää seksittömässä parisuhteessa.Vaatii todella paljon luonnetta että jaksaa sitä vuosikausia.
Sinun kannaltasi ajatellen kun elämässä ei huvita mikään ja olet tyytymätön miehesi panokseen perheessänne,olette umpikujassa.
 
Jos olisin väsynyt, masentunut ja tyytymätön miehen rooliin puolisona niin tuskin kiinnostaisi kovin usein nussia ja miehen on täysin kohtuutonta vaatia sitä.

Mutta sitten taas miehen kannalta katsottuna on varmaan aika raskasta puolison vuosia kestäneet psyykkiset ongelmat ja vaatimukset raskaan ja vastuullisen työn lisäksi tehdä vielä kotona olevalle "kuuluvat" hommat eikä seksiäkään saa vaikka se on hänelle tärkeää. Kohtuton tilanne siis hänellekin.

Aikamoinen umpisolmu, on varmasti raskasta olla masentunut mutta niin kyllä myös ottaa koville olla masentuneen puoliso.

Tätä täytyy peesata. Voi kun voisin ap:lle hieman omista voimistani antaa :(
 
Jos olisin väsynyt, masentunut ja tyytymätön miehen rooliin puolisona niin tuskin kiinnostaisi kovin usein nussia ja miehen on täysin kohtuutonta vaatia sitä.

Mutta sitten taas miehen kannalta katsottuna on varmaan aika raskasta puolison vuosia kestäneet psyykkiset ongelmat ja vaatimukset raskaan ja vastuullisen työn lisäksi tehdä vielä kotona olevalle "kuuluvat" hommat eikä seksiäkään saa vaikka se on hänelle tärkeää. Kohtuton tilanne siis hänellekin.

Aikamoinen umpisolmu, on varmasti raskasta olla masentunut mutta niin kyllä myös ottaa koville olla masentuneen puoliso.

Juurikin tätä ajoin takaa, eli ymmärrän kyllä ettei miehelläkään varmasti ole miun kanssa helppoa ja kyllä tässä parisuhdekin aika tiukilla on. Minun puolelta tuon yleisen tyytymättömyyden vuoksi ja miehelle sitten tuon seksin vuoksi. Hänen vuoksi olen seksiin suostunut aika usein, mutta kyllä se on jäätävää olla panokoneena kun itsellä halut täys nolla...
 
Jos olisin väsynyt, masentunut ja tyytymätön miehen rooliin puolisona niin tuskin kiinnostaisi kovin usein nussia ja miehen on täysin kohtuutonta vaatia sitä.

Mutta sitten taas miehen kannalta katsottuna on varmaan aika raskasta puolison vuosia kestäneet psyykkiset ongelmat ja vaatimukset raskaan ja vastuullisen työn lisäksi tehdä vielä kotona olevalle "kuuluvat" hommat eikä seksiäkään saa vaikka se on hänelle tärkeää. Kohtuton tilanne siis hänellekin.

Aikamoinen umpisolmu, on varmasti raskasta olla masentunut mutta niin kyllä myös ottaa koville olla masentuneen puoliso.

Samaa mieltä..
Mites oisko teillä mahollista saada jotain tukiperhettä? se vois kai vähän auttaa..
 
ja olet vielä tehnyt toisen lapsen, miksi? lapset valvottavat ja jos kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, niin ei siihen kannata toista lasta tehdä. Sinä olet kohtuuton,jos et ymmärrä miehesi työtä.
 
[QUOTE="vieras";23577453]Voi mies parkaa ja voi lapsi parkoja.

Sinä otat nyt itseäsi niskasta kiinni. Hankit lääkityksen ja lakkaat säälimästä itseäsi. Ei ole vain sun elämästäsi ja sun jaksamisestasi kyse.[/QUOTE]

Tällaiset kommentit pistää niin vihaksi, et ilmeisestikään tiedä yhtään mitä on olla masentunut ja taistella sitä vastaan.

Ja ihan tiedoksi, olen hankkinut lääkityksen, oikeaa annostusta vielä haetaan. Ihan mielellään vaihtaisin vaikka kanssasi osia kun sun näkökulman mukaan masennuksesta parannutaan nappeja popsimalla ryhdistäytymällä!
 
ei kukaan nainen VOI vaatia että mies joka käy töissä, heräilee vauvan kanssa öisin.. Mee ite töihin ja heräile öisin. Voin kertoa ettei ole mitään herkkua.. Meillä siihen oli pakko mennä hetkeksi kun itse olin leikkauksessa vauvan ollessa ihan pieni ja vauva heräisi öisin useasti. mies oli kuin kävelevä zombie. Käytä tämäkin aika ja kaikki lasten päiväuniajat nukkumiseen, älä lorvi netissä. Ulkoile, syö hyvin (ja terveellisesti!!!), pidä itsestäsi huolta. Seksi auttaa myös moneen huoleen, älä ainakaan seksillä kiristä miestäsi..
 
Nukkuvatko lapset eri huoneessa kuin te? Jos eri huionessa, niin minä ainakin ensimmäiseksi siirtäisin miehen pois parivuoteesta ja ottaisin lapset siihen. Eivät ehkä heräilisi niin paljon, kun huomaisivat äidin vieressään. Ja kaikkien uni paranisi. Tällaisessa tilanteessa pitää laittaa se uni etusijalle.
 
ja olet vielä tehnyt toisen lapsen, miksi? lapset valvottavat ja jos kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, niin ei siihen kannata toista lasta tehdä. Sinä olet kohtuuton,jos et ymmärrä miehesi työtä.

tämä pisti minullekin silmään että tehdä nyt toinen vauva kun edellisestäkin on puhjennut masennus.. Kenen etua tässä olet ajatellut? Luulitko että toinen vauva jotenkin helpottaa tilannetta?

ja että miehesi uppoutuu työhönsä.. näillä työmarkkinoilla, laman jälkeen on syytä uppoutuakin jos meinaa työpaikkansa pitää. Paljonko sitten masentaa, ja molempia kun postilaatikosta putoilee perintäkirjeitä, juostaan sossussa ja kelassa ja vauvalle ei ole varaa ostaa edes korvikemaitoa evääksi..
 
ja olet vielä tehnyt toisen lapsen, miksi? lapset valvottavat ja jos kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, niin ei siihen kannata toista lasta tehdä. Sinä olet kohtuuton,jos et ymmärrä miehesi työtä.

Huoh. Mitä helvettiä ton toisen lapsen puiminen tässä auttaa? Ja aapeella on jo hoitaja ;)
Et taida ihan ymmärtää miten vakava mielen sairastuminen oikeasti on.

Itse olen sitä mieltä että sun miehesi pitäisi ymmärtää sun sairaus, ja sitä mukaa auttaa sinua kotitöissä, ja myös osallistua enemmän lasten hoitoon (yöheräämiset), sitä kauttahan sinä olet virkeämpi, ja seksikin voi olla jonkun ajan päästä ihan kiva ajatus sinulle. Se olisi aika win-win tilanne jos miehesi ymmärtäisi että kun tukisi sinua, asiat alkaisi menemään parempaan suuntaan ja parisuhdekkin voisi paremmin...
 
seksin tarve on yhtä voimakas tarve kuin vaikka se että ihminen tarvitsee ruokaa... minä voisin elää vähemmälläkin ruoalla jos saisi seksiä lisää... ymmärrän oikein hyvin miestäsi, tarve se on siinä missä muutkin.
 
Nyt vaan reippaasti kyselemään lähipiiriltä, että ottaisivat lapsia yöhoitoon välillä. Tietenkään se ei niin yksiselitteistä ole jos ei ole tukiverkkoja..Mutta olen monta kertaa kuunnellessani huomannut, että monikin joka väittää ettei ole, niin heillä kuitenkin olisi. Kyse on vaan siitä usein, ettei tohdita kysyä hoitajaksi ketään, vaikka ottajia loppujenlopuksi olisikin. Pitää vaan reilusti avata se suu, harvemmin kukaan tulee lapsia kotiovelta hoitoon hakemaan, varsinkaan jos ei ole vuosiin oikein luottanut heitä kenenkään luokse. Silloin moni mummo tai kummi voi ajatella, että antaa olla, hoitakoon itse sitten.
 
[QUOTE="vieras";23577485]ei kukaan nainen VOI vaatia että mies joka käy töissä, heräilee vauvan kanssa öisin.. Mee ite töihin ja heräile öisin. Voin kertoa ettei ole mitään herkkua.. Meillä siihen oli pakko mennä hetkeksi kun itse olin leikkauksessa vauvan ollessa ihan pieni ja vauva heräisi öisin useasti. mies oli kuin kävelevä zombie. Käytä tämäkin aika ja kaikki lasten päiväuniajat nukkumiseen, älä lorvi netissä. Ulkoile, syö hyvin (ja terveellisesti!!!), pidä itsestäsi huolta. Seksi auttaa myös moneen huoleen, älä ainakaan seksillä kiristä miestäsi..[/QUOTE]

Voi kuule. Mä olen työssäkäyvä alle kaksivuotiaan äiti ja raskaana. Herään joka yö vähintään 4-5 kertaa. Jos ei lapsi itkullaan herätä, niin raskausvaivat herättävät. Mieskin herää peittelemään lasta, vaikka käy töissä. Jokaisella on oikeus yöuniin, myös äidillä!

Jos ei seksi kiinnosta, niin ei sitä pidä säälistäkään antaa. Muitakin keinoja on läheisyyteen.
 
[QUOTE="Aloittaja";23577452]Oletko koskaan kuullut synnytyksen JÄLKEISESTÄ masennuksesta?[/QUOTE]

Mutta jos masennusta on jatkunut 3 vuotta ja nuorimmainen on 1,5 vuotias. Minun laskuopin mukaan masennus on ollut jo päällä kun toinen lapsi on hankittu.
 
Ehdottaisin teille siivoojaa kotiin kerrran viikossa. Sinulta vähenisi yksi stressinaiheuttaja. Lisäksi tutkit seurakunnan yms kerhomahdollisuudet ja laitat 3v:n pari-kolme kertaa viikossa kerhoon. Alat nukkumaan päiväunia kun lapset nukkuvat.

Nimittäin sinun voi olla vaikea saada helpotusta noihin yöheräämisiin, koska ymmärrän kyllä, ettei miehesi niistä voi vastuuta ottaa. Yritä siksi helpottaa päiviä.
 
Ei mieheltäkään voi vaatia mahottomia.. : /
Kai teillä jotain tukiverkkoa on?
Nyt kaikki sellaiset avut peliin, hetkiä että saat itse levähtää.

Käytännössä ainoa tukiverkko on miehen äiti ja häneltä saamme hoitoapua ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Hänellä on myös muita velvotteita ja avun tarvitsijoita, vastuullinen työ jne. joten enempää en yksinkertaisesti kehtaa häntä kuormittaa.
 

Yhteistyössä