Lapsen virikkeet ja päivätouhut kotona vs. päiväkodissa

[6v kotona]

Mutta en nähnyt syytä pitää päiväkodissa. Siellä valtaosa päivästä kuluu pukemiseen, syömiseen, siirtymisiin ja muihin rutiineihin, Sitä peräänkuulutettua virikkeiden järjestämistä on itseasiassa hyvin pieni osa päivästä ja silloinkin parilla aikuisella saattaa olla 20 lasta aktivoitavana. Vanhemmilla on aivan eri käsitys touhusta.

Päiväkodissa virikkeet eivät ole yksinomaan aikuisten järjestämiä. Ikätovereiden seura on minusta se tärkein virike. Joidenkin ihmisten on täällä vaikea käsittää, että joka paikassa ei puistot ole täynnä 4-5-vuotiaita lapsia, jotta lapsi saisi päivittäin oman ikäistään leikkiseuraa. Muutaman tunnin kerhoilu pari kertaa viikossa ei riitä yli neljävuotiaalle, jos muina päivinä ei ole mahdollisuutta tavata muita samanikäisiä.

Mitenhän se meillä riittää 6-vuotiaalle Ei ole puistot pullollaan kavereita vaan kyläillään puolin ja toisin. Vanhat kaverit päiväkodista iltaisin ja viikonloppuisin ja joitakin kavereita on päiväsaikaan.

Siihen päälle kerho ja harrastus. Mitä ihmeen aktivoimiskeskuksia lapset nykyään kaipaavat jos ei normaali arki enää riitä? Ymmärrän asian laidan maaseudulla yms, mutta suurin osa suomalaisista asuu kaupungeissa, joissa muita lapsia on ihan varmasti. Mutta ei kukaan tule kotiovelta hakemaan vaan totta kai pitää nähdä vähän vaivaa, tutustua ihmisiin ja lähteä liikkeelle.

 

[katmat]

Nyt ei siis ole kyse mistään 1-vuotiaista, vaan vähän isommista, sanotaanko vaikka 3-vuotiaista.

Tuli vaan mieleen, että ainakin minun tuntemissani perheissä kun äiti on kotona lasten kanssa, niin ei se elämä kyllä niin kauhean virikkeellistä ole. Äiti laittaa ruokaa, siivoaa, pesee pyykkiä ym. eli ei ole 24/7 lapsen seurana ja lapsen kanssa leikkimässä. Tuntemissani perheissä katsotaan aika paljon telkkaria ja videoita (alle 3-vuotias osaa hyvin käyttää perheen dvd-laitteita). Lelujakin tietty löytyy, eli kaipa lapsi itsekseen niillä leluillaankin leikkii. Ehkä joskus luetaankin?

Joka tapauksessa, mielestäni päiväkodissa on aika hienosti järjestetty aktiviteetteja taaperoikäisille. Kuinka moni äiti järjestää lapsilleen kotona päivittäin vuodenaikaan ja eri teemoihin liittyviä askarteluhetkiä (siis jotain muutakin kuin piirtämistä)? Tai pitää päivittäisiä musiikkituokioita, soittelee eri soittimia ja lauleskelee ja opettaa loruja ja lauluja? Lukevat satuja? Ulkoilevat monta kertaa päivässä tuntien ajan?

Tai voihan toki olla että nämä täydelliset äidit tekevät sitäkin kotiaskareittensa lomassa ja jaksavat viihdyttää lastaan niin, ettei lapsen aika käy pitkäksi Itse vaan olen nähnyt aika tylsistyneen oloisia lapsia. Videoita katsovat ja sisällä leikkivät. Toki tähän varmasti vaikuttaa sekin, että jos kotona on taaperon lisäksi vauva, niin mennään aika paljon vauvan ehdoilla eikä ehkä voida olla tuntikausia ulkona tai lähteä kovin kauaksi kotoa.

Ja musta se on muuten jännä, kun päiväkodin vastustajat puolustelevat kotihoitoa sillä, että lapsi saa syödä ja nukkua silloin kun hän itse tahtoo eikä minkään tietyn aikataulun mukaan. Siis annatteko te muka lastenne itse päättää päiväjärjestyksen ja teette kaiken hänen mukaansa? Lapsiko teillä tosiaan päättää päivärutiinit? Minusta rutiinit ovat hyväksi lapselle ja luovat tuttuutta ja perusturvallisuuden tunteen.

Ensinnäkin: lapsi EI tarvitse koko ajan virikkeitä. Jos lapsella on aamusta iltaan ohjattua ohjelmaa, niin hän ei itse opi keksimään leikkejä eikä hän saa luovuutta. TOiseksi: ei ne päiväkodin täditkään ehdi siellä päiväkodissa koko aikaa olemaan läsnä lapselle ja kun lapsia on paljon, voi olla, että yksittäinen lapsi saa huomiota siellä vähemmän kuin kotonaan. Kolmanneksi: suuri osa 3-vuotiaista on jo kuitenkin jossain toiminnassa mukana, jos ei päiväkodissa niin sitten käyvät jossain kerhossa tms. Lapsi ei kehittyäkseen tartte ohjelmoitua ohjelmaa 8h/päivä 5 päivänä viikossa. Neljänneksi: kotiäitejäkin on niin monenlaisia. Varmasti on niitä, jotka ei käy missään, tee mitään ja joiden lapset vaan katsoo tv:tä aamusta iltaan. Mutta uskon näiden olevan vähemmistö...

Itse olin kotiäitinä 5 vuotta. Meillä on aina ollut tietty päivärytmi, joka on kokolailla sama kuin päiväkodeissa. Kotona olemisen lisäksi meillä oli seuraavaa ohjelmaa: ma seurakunnan päiväkerho, ti perhekerho, ke avoin päiväkoti, to seurakunnan päiväkerho, pe muskari, su pyhäkoulu. Emme siis todellakaan kykkineet kotona videoiden ääressä, vaan lapsilla oli virikkeitä ja kavereita sopivassa määrin, myöskin oppivat olemaan ryhmässä sekä äidin kanssa (avoin pk) että ilman äitiä (päiväkerho, muskari ja pyhäkoulu).Kaikissa kyseisissä paikoissa askarreltiin ja touhuttiin vuodenaikojen mukaisesti, ja sitä kyllä tehtiin myös kotona.

Nykyään lapsemme ovat päiväkodissa 10 päivää/kk kun minäkin olen töissä. Muun ajan ovat kotona(eli 20 päivää/kk) ja mielestäni tämä on sopiva yhdistelmä. Toukokuulla jään äitiyslomalle jälleen ja otan lapset pois päiväkodista. isompi menee syksyllä eskariin, mikä riittää vallan hyvin virikkeeksi, muuta ei tarvita. Pienemmän laitan seurakunnan päiväkerhoon ja alamme myös käydä taas avoimessa päiväkodissa.

Eli näin meillä. Pointtina nyt se, että päiväkodille on olemassa vaihtoehtoja, jotka ovat ihan yhtä hyviä. Itsekin olen sitä mieltä, että yli 3-vuotiaalle on hyväksi päästä olemaan muuallakin kuin omassa kodissaan ja omassa pihassaan, mutta sen paikan ei tarvitse olla päiväkoti. samoja virikkeitä saa muualtakin.

 

[ison perheen äiti]

Olen varmaan jäävi vastaamaan, kun lapseni ovat olleet kotihoidossa vain äitiyslomien ja niiden hoitovapaiden ajan joita minä tai mies ollaan pidetty.
Uskallan sen verran kuitenkin työntää lusikkaani soppaan, etten usko meidän 3-5-vuotiaiden kärsineen vaikka ovat kotona vauvan tullessa olleetkin. 6-vuotiaat nyt osittain ovat esikoulussa käyneetkin, muuten kotona.
Mulle työssäkäyvänä nämä kotiäitiysajat on olleet tilaisuus viettää aikaa myös isompien lasten kanssa, koululaisillekin on jäänyt enemmän aikaa, varsinkin pienille, joiden koulupäivät on lyhyempiä.
Minusta aika hyviä virikkeitä lapsille on kotityötkin, niitä olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman paljon päiväsaikaan lasten kanssa, jotta illalla olen saanut omaa aikaa, mies on saanut omaa harrastusaikaa ja myös sitä yhteistä aikaa esim. ulkoiluun, kyläilyyn jne.
Lapset on tykänneet esim. taitojensa mukaan osallistua ruuanlaittoon ja leipomiseen, pölyjen pyyhkimiseen, pyykin ripustukseen, astianpesukoneen tyhjentämiseen... Päiväohjelmaan on kuuluneet välillä pihatyöt, välillä mäenlasku, hiihdon opettelu, metsäretket (eväiden kanssa tai ilman), perhekerho tai päiväkerho, satutunti tms.
Joka päivä tehdään myös sellaista mitä päiväkodissa eli musisoidaan, lauletaan laululeikkejä tai lorutellaan, piirretään, maalataan, askarrellaan vuodenkierron mukaan tai muovaillaan.
Koska lapsia on enemmän on omastakin takaa leikkiseuraa ja usein myös muita kavereita. Vapaata leikkiä meidän lapset leikkii paljon, esim. erilaisia roolileikkejä. Lautapeleistä tykkäävät ja lukemisesta, varsinkin kun aikuinen tai joku isommista pelaa tai lukee mukana.
Olisko jotain mistä lapset jäisivät kotona ollessa paitsi? En keksi yhtään mitään. Syliäkin saa ja lohdutusta varmasti ihan yksilöllisen tarpeen mukaan.
Älkää äidit aliarvioiko itseänne, virikkeet on loppujen lopuksi aika pieniä siellä päiväkodissakin, eikä yksilöllistä aikaa ole lasta kohden läheskään niin paljon kuin kotona.

 

[Jellonainen]

Mitenhän se meillä riittää 6-vuotiaalle Ei ole puistot pullollaan kavereita vaan kyläillään puolin ja toisin. Vanhat kaverit päiväkodista iltaisin ja viikonloppuisin ja joitakin kavereita on päiväsaikaan.

Niin, teillähän on niitä kavereita ja siis seuraa lapselle. Kaikkialla ei yksinkertaisesti ole. Ei sekään ole minusta ainakaan pienempien sisarusten etu, että kaiket päivät ajellaan edestakaisin viemässä isompaa kerhoihin ja leikkitreffeille ja väliajat hengaillaan jossain kaupassa tai kahvilassa. Sekin on koettu, ja vasta jälkikäteen olen tajunnut ettei sekään ihan järkevää toimintaa pienelle ole.

 

[ajatus]

Päiväkodissa virikkeet eivät ole yksinomaan aikuisten järjestämiä. Ikätovereiden seura on minusta se tärkein virike. Joidenkin ihmisten on täällä vaikea käsittää, että joka paikassa ei puistot ole täynnä 4-5-vuotiaita lapsia, jotta lapsi saisi päivittäin oman ikäistään leikkiseuraa. Muutaman tunnin kerhoilu pari kertaa viikossa ei riitä yli neljävuotiaalle, jos muina päivinä ei ole mahdollisuutta tavata muita samanikäisiä.

No siinähän se ongelma monesti onkin: lapset tarvitsevat nimenomaan toisten lasten kanssa olemista: omia leikkejä, joita saa jatkaa vaikka päivästä toiseen. Leikissä, joka lähtee lapsesta ja johon aikuinen antaa aikaa ja leikkivälineitä, lapsen monet osa-alueet kehittyvät paremmin kuin aikuisen keksimissä virikkeissä. Jokaiselle on tuttua se kun lapsi tulee sanomaan: "Mulla ei oo mitään tekemistä". Ja ehdotat sitten mitä vaan, niin vastaus on yleensä: "En mä haluu." Hetken päästä lapsi kuitenkin leikkii jotain leikkiä minkä on itse keksinyt.

Samoin uskon, jos lapsilla on vapaasti käytettävissä niitä askartelu-maalaus-leikkaus-soitto-liikunta-yms. välineitä, niin lapsen luontainen uteliaisuus kyllä herättää kiinnostusta asiaan, ja silloin aikuisen tehtävänä on opastaa lasta. Tähän aika harvass pk:ssa kuitenkaan on mahdollisuutta, vaan monet virikkeet siis järjestetään näitä osin aikuilähtöisesti.

Osa syy näihin aikuislähtöisiin toimintoihin ovat myös vanhemmat. Monet vanhemmat odottavat lapsiensa tekemiä hienoja askarteluita, ja esim. piirtäminen jää vähemmälle arvostukselle, vaikka se on usein enemmän lapsen oma tuotos, kuin se askartelu, jonka joku aikuinen on usein askartelulehden mallin mukaan ideoinut.

Toisinaa törmää myös vanhempiin, jotka odottavat, että lapset opetetaan päivähoidossa esim. luitelemaan, hiihtämään, solmimaan kengännauhoja ja käymään potalla. Joskus vanhemmat myös odottavat että päivähoidossa lapsi opetetaan käyttäytymään ja että lapsi viedään tutustumaan erilaisiin kulttuuritarjontoihin, ja tietysti ilman erimaksua.

Ja koska päivähoito yrittää epätoivoisesti vastata vanhempien toiveisiin päivähoidosta tulee sisällöllisesti sillisalaattia, jossa lapsen omalle toiminnalle jää hyvin lyhyitä aikoja erilaisten siirtymien ja rutiinien väliin. Oikeastaan lapset ehtivät leikkiä vain ulkoilussa, ja sittenkin löytyy niitä vanhempia, jotka ihmettelevät, eikö hoitajien pitäisi järjestää lapsille jumppaa ja pallopelejä, eikä vain seistä tumput suorana?

 

[Jellonainen]

Ja koska päivähoito yrittää epätoivoisesti vastata vanhempien toiveisiin päivähoidosta tulee sisällöllisesti sillisalaattia, jossa lapsen omalle toiminnalle jää hyvin lyhyitä aikoja erilaisten siirtymien ja rutiinien väliin. Oikeastaan lapset ehtivät leikkiä vain ulkoilussa, ja sittenkin löytyy niitä vanhempia, jotka ihmettelevät, eikö hoitajien pitäisi järjestää lapsille jumppaa ja pallopelejä, eikä vain seistä tumput suorana?

Hmm, ainakin minun nelivuotiaani leikkii päiväkodissa vapaata leikkiä myös sisällä. Ja käy "ateljeessa" askartelemassa ja piirtelemässä omaehtoisesti (tuotokset odottavat joka iltapäivä lokerossa). Minusta hänen päiväänsä mahtuu aika paljonkin vapaata leikkiä.

 

[vieras]

Meilläkin tuleva eskarilainen edelleen kotona eikä todellakaan vaikuta mitenkään tylsistyneeltä =) Leikkii pikkusisaren kanssa ja kavereiden kanssa leikkipuistoissa ja omalla pihalla. Kyllä niitä virikkeitä löytyy nykyajan lapselle ihan jo liiaksisikin ilman päiväkotiakin. Se on vain vanhempien mielikuvituksesta kiinni. Eikä ne lapset mitään sirkushuveja tarvitsekaan vaan normaalia arkea ja kotitöihin osallistumista. Myös sisarussuhteet luodaan varhaisina vuosina. Miettikää te, jotka virikehoitoon lapsianne raahaatte, millaiseksi mahtaa kehittyä lasten suhteet toisiinsa? Itse olin aikoinaan kotona siskojen kanssa ja se oli maailman ihaninta aikaa =) Ollaan läheisiä edelleen!

Pk:ssa työskentelevät tuttavat ovat sanoneet, että niin useammin on kotona hoidetuilla. Arki on yhteistä. Ero voi kuulemma olla silmiinpistävä.

Olen kokenut, että oma suhde vanhempaan lapseen on myös paljon läheisempi kuin päiväkoti-aikoina. Sääli, etteivät vanhemmat käytä hyväkseen tilaisuuksia olla lastensa kanssa ennen kouluputken alkua, sillä lapsille omistetulle ajalle suhde perustuu myös tulevaisuudessa.

Tämä virikekeskustelu mielestäni aivan älytön. Kasvava lapsi tarvitsee eri ikävaiheissa meidän aikuisten tukea eri tavoin. Ennen sbjektiivista oikeutta alle kolmevuotiaille suurin osa pienistä olivat kotona äidin kanssa tai saman tutun hoitajan kanssa ja tällöin tavallisesti säilyi riittävän kiinteä suhde lapsen ja äidin välillä joka tuki kehitystä oikealla tavalla. Leikkikoulut olivat tavallisia yli kolmevuotiaille.Oltiin tietoisia siitä että tämän ikäinen lapsi hyötyy ja kasvaa kun hänelle tarjotaan mahdollisuuden ja haasteet jotka leikkikoulu ilman äitiä tuo mukanaan. Oli kyse sopivasta kolmesta tunnista,sitten taas palattiin kotiin. Siis pärjääminen ilman äitiä ja harjoittelu ryhmässä on lapsen kehityksen kannalta tärkeä asia,sitä vaan ei saa lapselta vaatia enempää kuin mihin valmis, vaan sopivassa määrin. Tämän asian näkeminen keskustelussa mielestäni myös tärkeä, ettei lapsi myöskään voi hyvin siitä että emme aseta vanhempina ikäävastaavia tavoitteita ja haasteita, näiden kautta han lapsi kasvaa ja kehittyy.

 

[katmat]

Voi, kyllä meidän 3-vuotias on niin usein todennut, että: "Ihanaa olla kotona!" ja jos kysytään olisiko kiva mennä hoitopaikkaa, vastaa, että: "ei, kotona on mukavaa", etten epäile hetkeäkään, kumpi on parempi paikka lapselle, koti vai tarha. Meillä siis vauva ja 3-vuotias. Isompi ehti olla reilun vuoden hoidossa, kun jäi kotiin. Ja vaikkei joka päivä askarrella, niin kyllä lapsi kiittää ja nauttii.

Meillä sama juttu. Lapset 2,5v ja 5,5v ja ilon päivä on aina se päivä kun saa olla kotona eikä tartte mennä päiväkotiin. Joskus on ollu päiviä jolloin oon antanu lasten valita: menevätkö päiväkotiin vai jäävätkö kotiin. Joka kerta vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: haluamme olla kotona!

 

[ajatus]

Ja koska päivähoito yrittää epätoivoisesti vastata vanhempien toiveisiin päivähoidosta tulee sisällöllisesti sillisalaattia, jossa lapsen omalle toiminnalle jää hyvin lyhyitä aikoja erilaisten siirtymien ja rutiinien väliin. Oikeastaan lapset ehtivät leikkiä vain ulkoilussa, ja sittenkin löytyy niitä vanhempia, jotka ihmettelevät, eikö hoitajien pitäisi järjestää lapsille jumppaa ja pallopelejä, eikä vain seistä tumput suorana?

Hmm, ainakin minun nelivuotiaani leikkii päiväkodissa vapaata leikkiä myös sisällä. Ja käy "ateljeessa" askartelemassa ja piirtelemässä omaehtoisesti (tuotokset odottavat joka iltapäivä lokerossa). Minusta hänen päiväänsä mahtuu aika paljonkin vapaata leikkiä.

Hieno juttu jos näin on ja tämä on mahdollista vielä joka päivä. Totuus on kuitenkin se, että läheskään jokaisessa päiväkodissa tällaista mahdollisuutta ei ole.

Vanhemmille usein kyllä esitellään kuinka hienoja tiloja lapsilla on käytettävissä, mutta se kuinka usein juuri se oma lapsi saa niitä tiloja käyttää jää usein kertomatta.

 

[6v kotona]

Mitenhän se meillä riittää 6-vuotiaalle Ei ole puistot pullollaan kavereita vaan kyläillään puolin ja toisin. Vanhat kaverit päiväkodista iltaisin ja viikonloppuisin ja joitakin kavereita on päiväsaikaan.

Niin, teillähän on niitä kavereita ja siis seuraa lapselle. Kaikkialla ei yksinkertaisesti ole. Ei sekään ole minusta ainakaan pienempien sisarusten etu, että kaiket päivät ajellaan edestakaisin viemässä isompaa kerhoihin ja leikkitreffeille ja väliajat hengaillaan jossain kaupassa tai kahvilassa. Sekin on koettu, ja vasta jälkikäteen olen tajunnut ettei sekään ihan järkevää toimintaa pienelle ole.

Ajattelitko, että meillä oli valtava joukko kavereita kun jäin kotiin? No ei todella ollut ainuttakaan. Kaikki on saatu ihan sillä tavalla että äiti tai lapsi avannut suun ja pyytänyt kylään ja ennenkaikkea ollaan lähdetty kotoa liikkeelle.

Väliajat ollaan kotona, lapset ovat toistensa luona kylässä puoli päivää, siis totta kai myös meillä, voihan kavereita kutsua kotiinkin vai? Päiväkodista ja kerhosta jos ei muita tuttuja ole. Sisarus kulkee rattaissa matkat ja tottuu samalla liikkumiseen. Välillä vien muidenkin lapsia ulkoilemaan ja kerhoon ja saan vastapalveluksia muilta.

Olin skeptinen kotihoidon onnistumisen suhteen mutta nyt voin vain todeta sen minkä moni muu on jo ääneen sanottu. Se on itsestä kiinni. Meillä tämä kotiin jäänyt on vielä vilkas, menevä poika.

Kuten joku jo sanoikin, nykyajan lapsille olisi myös hyvä opettaa, että aina ei ole virikettä ja viihdykettä. Vain sillä tavalla kehittyvät oma leikki ja luovuus ja oma-aloitteisuus. Jos lähdet siitä, että lasta pitää koko ajan aktivoida, voit varautua siihen, että homma vaan pahenee vuosien myötä. Tiedän tällaisia lapsia, joita pitää viikonloput kuskata hoploppeihin ja muualle kun 'pomppivat muuten seinille'.

Luulen että monelle perustavanlaatuinen ongelma tässä on se, että kokee jäävänsä vaille omaa aikaa tai sitten halutaan pitää koti viimeisen päälle siistinä ja järjestyksessä. Ei oikein osata nauttia siitä lyhyestä ajasta, miitä lapset ovat pieniä.

En minä ole kokenut olevani mikään 'sankariäiti' kuten joku asian ilmaisi. Ratkaisuun ei vaikuttanut ulkopuolisten ajatukset vaan pelkästään halu saada olla lasten kanssa pitkän työputken jälkeen. Pulla ei meillä tuoksu ja välillä pinna palaa, mutta kotona ollaan ennenkaikkea lasten takia ja lapsia varten, ei vaan yhtä lasta varten.

 

[vieras]

Meilläkin tuleva eskarilainen edelleen kotona eikä todellakaan vaikuta mitenkään tylsistyneeltä =) Leikkii pikkusisaren kanssa ja kavereiden kanssa leikkipuistoissa ja omalla pihalla. Kyllä niitä virikkeitä löytyy nykyajan lapselle ihan jo liiaksisikin ilman päiväkotiakin. Se on vain vanhempien mielikuvituksesta kiinni. Eikä ne lapset mitään sirkushuveja tarvitsekaan vaan normaalia arkea ja kotitöihin osallistumista. Myös sisarussuhteet luodaan varhaisina vuosina. Miettikää te, jotka virikehoitoon lapsianne raahaatte, millaiseksi mahtaa kehittyä lasten suhteet toisiinsa? Itse olin aikoinaan kotona siskojen kanssa ja se oli maailman ihaninta aikaa =) Ollaan läheisiä edelleen!

Pk:ssa työskentelevät tuttavat ovat sanoneet, että niin useammin on kotona hoidetuilla. Arki on yhteistä. Ero voi kuulemma olla silmiinpistävä.

Olen kokenut, että oma suhde vanhempaan lapseen on myös paljon läheisempi kuin päiväkoti-aikoina. Sääli, etteivät vanhemmat käytä hyväkseen tilaisuuksia olla lastensa kanssa ennen kouluputken alkua, sillä lapsille omistetulle ajalle suhde perustuu myös tulevaisuudessa.

Tämä virikekeskustelu mielestäni aivan älytön. Kasvava lapsi tarvitsee eri ikävaiheissa meidän aikuisten tukea eri tavoin. Ennen sbjektiivista oikeutta alle kolmevuotiaille suurin osa pienistä olivat kotona äidin kanssa tai saman tutun hoitajan kanssa ja tällöin tavallisesti säilyi riittävän kiinteä suhde lapsen ja äidin välillä joka tuki kehitystä oikealla tavalla. Leikkikoulut olivat tavallisia yli kolmevuotiaille.Oltiin tietoisia siitä että tämän ikäinen lapsi hyötyy ja kasvaa kun hänelle tarjotaan mahdollisuuden ja haasteet jotka leikkikoulu ilman äitiä tuo mukanaan. Oli kyse sopivasta kolmesta tunnista,sitten taas palattiin kotiin. Siis pärjääminen ilman äitiä ja harjoittelu ryhmässä on lapsen kehityksen kannalta tärkeä asia,sitä vaan ei saa lapselta vaatia enempää kuin mihin valmis, vaan sopivassa määrin. Tämän asian näkeminen keskustelussa mielestäni myös tärkeä, ettei lapsi myöskään voi hyvin siitä että emme aseta vanhempina ikäävastaavia tavoitteita ja haasteita, näiden kautta han lapsi kasvaa ja kehittyy.

Totta kai, mutta tarvitaanko siihen jopa kokopäiväistä päivähoitoa? Kerhothan monissa kunnissa tai vaihtoehtoisesti seurakunnissa palvelevat samaa tarkoitusta. Harmi ettei niitä ole kaikkialla/ riittävästi.

 

[Kowalski]

Esimerkki esikoiseni (6 v) päiväkodin tämän viikon ohjelmasta:

Ma, ti, ke: Uimakoulua.
To: Kaupunginorkesterin lastenkonsertti konserttisalilla
Pe: Koristellaan virpomisoksia. Illalla alkaa "Yö päiväkodissa". Käyvät pizzalla, tulevat takaisin päiväkodille missä on järjestetty kaikenlaista hauskaa lapsille, syövät pikku karkkipussinsa ja juovat mehunsa/limpparinsa, nukkuvat makuupusseissa ja la-aamuna kello 9 lapset haetaan kotiin.

Tyttö on innoissaan. Minä myös . Onkohan srk:n kerhossa tällaista?

 

[vieras]

Meilläkin tuleva eskarilainen edelleen kotona eikä todellakaan vaikuta mitenkään tylsistyneeltä =) Leikkii pikkusisaren kanssa ja kavereiden kanssa leikkipuistoissa ja omalla pihalla. Kyllä niitä virikkeitä löytyy nykyajan lapselle ihan jo liiaksisikin ilman päiväkotiakin. Se on vain vanhempien mielikuvituksesta kiinni. Eikä ne lapset mitään sirkushuveja tarvitsekaan vaan normaalia arkea ja kotitöihin osallistumista. Myös sisarussuhteet luodaan varhaisina vuosina. Miettikää te, jotka virikehoitoon lapsianne raahaatte, millaiseksi mahtaa kehittyä lasten suhteet toisiinsa? Itse olin aikoinaan kotona siskojen kanssa ja se oli maailman ihaninta aikaa =) Ollaan läheisiä edelleen!

Pk:ssa työskentelevät tuttavat ovat sanoneet, että niin useammin on kotona hoidetuilla. Arki on yhteistä. Ero voi kuulemma olla silmiinpistävä.

Olen kokenut, että oma suhde vanhempaan lapseen on myös paljon läheisempi kuin päiväkoti-aikoina. Sääli, etteivät vanhemmat käytä hyväkseen tilaisuuksia olla lastensa kanssa ennen kouluputken alkua, sillä lapsille omistetulle ajalle suhde perustuu myös tulevaisuudessa.

Tämä virikekeskustelu mielestäni aivan älytön. Kasvava lapsi tarvitsee eri ikävaiheissa meidän aikuisten tukea eri tavoin. Ennen sbjektiivista oikeutta alle kolmevuotiaille suurin osa pienistä olivat kotona äidin kanssa tai saman tutun hoitajan kanssa ja tällöin tavallisesti säilyi riittävän kiinteä suhde lapsen ja äidin välillä joka tuki kehitystä oikealla tavalla. Leikkikoulut olivat tavallisia yli kolmevuotiaille.Oltiin tietoisia siitä että tämän ikäinen lapsi hyötyy ja kasvaa kun hänelle tarjotaan mahdollisuuden ja haasteet jotka leikkikoulu ilman äitiä tuo mukanaan. Oli kyse sopivasta kolmesta tunnista,sitten taas palattiin kotiin. Siis pärjääminen ilman äitiä ja harjoittelu ryhmässä on lapsen kehityksen kannalta tärkeä asia,sitä vaan ei saa lapselta vaatia enempää kuin mihin valmis, vaan sopivassa määrin. Tämän asian näkeminen keskustelussa mielestäni myös tärkeä, ettei lapsi myöskään voi hyvin siitä että emme aseta vanhempina ikäävastaavia tavoitteita ja haasteita, näiden kautta han lapsi kasvaa ja kehittyy.

Totta kai, mutta tarvitaanko siihen jopa kokopäiväistä päivähoitoa? Kerhothan monissa kunnissa tai vaihtoehtoisesti seurakunnissa palvelevat samaa tarkoitusta. Harmi ettei niitä ole kaikkialla/ riittävästi.

Kuten yllä totesin. Ei todellakaan tarvita kokopäiväistä päiväkotihoitoa, vaan juuri lapsen ikävaihekotaiset tarpeet ja haasteet tulisi oikealla tavalla huomioida. Esim. Äidin joka on vauvan kanssa kotona ja kokee liian haasteellisena taaperon hoidon kotona olisi tärkeä nähdä ettei kukaan taapero hyödy siitä että on kokopäivähoidossa päiväkodissa kun äiti kotona lapsen kanssa. Tilanteessa on suuri riski että lapsen hyvinvointi tästä kärsii.
Jos äitinä ei kuitenkaan jaksa on parempi vaihtoehto se että vie taaperon päiväkotiin vain korkeintaan kolmeksi tunniksi päivittäin, eikä niin kuin tavallisesti tehdään että taapero on esim.kolme kokonaista päivää hoidossa. Saattaa olla että äidin näkökulmasta tuntuu paremmalta, mutta varmaa on että taaperosta huomattavasti raskaampi ja stressaavampi vaihtoehto.

 

[vieras]

Esimerkki esikoiseni (6 v) päiväkodin tämän viikon ohjelmasta:

Ma, ti, ke: Uimakoulua.
To: Kaupunginorkesterin lastenkonsertti konserttisalilla
Pe: Koristellaan virpomisoksia. Illalla alkaa "Yö päiväkodissa". Käyvät pizzalla, tulevat takaisin päiväkodille missä on järjestetty kaikenlaista hauskaa lapsille, syövät pikku karkkipussinsa ja juovat mehunsa/limpparinsa, nukkuvat makuupusseissa ja la-aamuna kello 9 lapset haetaan kotiin.

Tyttö on innoissaan. Minä myös . Onkohan srk:n kerhossa tällaista?

ei, mutta etkö sä halua itse tehdä lastesi kanssa mitään??
mä haluan itse käydä lasteni kanssa uimassa, konserteissa, elokuvissa, teatterissa, puistoissa, lapsi käy kaverien luona yökyläilemässä ja samoin meillä käy ystäviä leikkimässä. mä en oikeasti ymmärrä, mitä niin hienoa tuossa päiväkotielämässä on? sun lapses on yksi siellä karjalaumassa, onpa ihailtavaa...

 

[Kowalski]

ei, mutta etkö sä halua itse tehdä lastesi kanssa mitään??
mä haluan itse käydä lasteni kanssa uimassa, konserteissa, elokuvissa, teatterissa, puistoissa, lapsi käy kaverien luona yökyläilemässä ja samoin meillä käy ystäviä leikkimässä. mä en oikeasti ymmärrä, mitä niin hienoa tuossa päiväkotielämässä on? sun lapses on yksi siellä karjalaumassa, onpa ihailtavaa...

Ai se, että tyttöni pk:ssa on monipuolista ohjelmaa, tarkoittaa etten halua itse tehdä lasteni kanssa mitään?

Meilläkin käy ystäviä leikkimässä, lapset käy ystävien luona, on yökyläilyä, käydään lasten kanssa uimassa, elokuvissa, lastentapahtumissa yms. Ei kai mukava ja aktiivinen päiväkoti noita asioita meiltä riistä?

Tytön ryhmässä on 13 lasta, koko päiväkotirakennuksessa n.25 lasta. Että onpa karjalauma.

Ja koska mä opiskelen ja mieheni on töissä, niin hiton vaikeaa olisi hoitaa lapset kotona. Eikä ensi syksynä kouluun menevän lapsen paikka edes ole mielestäni 100% kotihoidossa.

 

[vieras]

Onpa tosi kiva päiväkoti! Vaikea uskoa, että olisi kovin tavallista noin rikas ohjelma. Meillä ohjelma näyttäisi hyvin erilaiselta. Viikon rutiinit katkeaisivat puolen tunnin jumpan ja yhden luontoretken verran.

Me ollaan muuten tehty kotihoidossa olevan kaikkea mainittua menneellä viikolla, konsertti vaan oli teatteri ja kaveri yökylässä

 

[vieras]

ei, mutta etkö sä halua itse tehdä lastesi kanssa mitään??
mä haluan itse käydä lasteni kanssa uimassa, konserteissa, elokuvissa, teatterissa, puistoissa, lapsi käy kaverien luona yökyläilemässä ja samoin meillä käy ystäviä leikkimässä. mä en oikeasti ymmärrä, mitä niin hienoa tuossa päiväkotielämässä on? sun lapses on yksi siellä karjalaumassa, onpa ihailtavaa...

Ai se, että tyttöni pk:ssa on monipuolista ohjelmaa, tarkoittaa etten halua itse tehdä lasteni kanssa mitään?

Meilläkin käy ystäviä leikkimässä, lapset käy ystävien luona, on yökyläilyä, käydään lasten kanssa uimassa, elokuvissa, lastentapahtumissa yms. Ei kai mukava ja aktiivinen päiväkoti noita asioita meiltä riistä?

Tytön ryhmässä on 13 lasta, koko päiväkotirakennuksessa n.25 lasta. Että onpa karjalauma.

Ja koska mä opiskelen ja mieheni on töissä, niin hiton vaikeaa olisi hoitaa lapset kotona. Eikä ensi syksynä kouluun menevän lapsen paikka edes ole mielestäni 100% kotihoidossa.

Eli lapsi on eskarissa? Se onkin asia erikseen, kyllä eskariin kannattaa kotihoidettukin viedä.

 

[mrs smith]

Aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Tyttäreni lähenee kolmea ikävuotta, ja en ajatellut kotihoitoa enää pitkään. Raukkaparka katsoo liikaa piirrettyjä, toisia lapsia näkee 2xvko (kesällä enemmän) ja minulla jatkuvasti sellainen olo että ainokaiseni elämä on ankeaa Kärjistetysti kyllä, mielestäni päiväkoti on sopiva paikka yli 3vuotiaalle.

 

[Kowalski]

Eli lapsi on eskarissa? Se onkin asia erikseen, kyllä eskariin kannattaa kotihoidettukin viedä.

Päiväkodin eskarissa on juu, aloitti päiväkodin kolmen vanhana. Ja toinen lapsi, 4 v, myös päiväkodissa. Sitten joskus taas...nyt on ollut kotosalla viikon päivät ja molemmat hypitään seinille

 

[6v kotona]

Eli lapsi on eskarissa? Se onkin asia erikseen, kyllä eskariin kannattaa kotihoidettukin viedä.

Päiväkodin eskarissa on juu, aloitti päiväkodin kolmen vanhana. Ja toinen lapsi, 4 v, myös päiväkodissa. Sitten joskus taas...nyt on ollut kotosalla viikon päivät ja molemmat hypitään seinille

Meiläkin eskarin päivät ovat todella kivoja ja ihan erilaisia kuin pelkässä päivähoidossa. Varmasti lapsi tykkää olla siellä, mutta kivasti menee nytkin.

 

[Kowalski]

Meiläkin eskarin päivät ovat todella kivoja ja ihan erilaisia kuin pelkässä päivähoidossa. Varmasti lapsi tykkää olla siellä, mutta kivasti menee nytkin.

Meillä taas ei oo juuri eroa eskarin ja "pelkän" päivähoidon välillä. Ainoastaan uimakoulu on vain eskarilaisten juttu, sitä on yhteensä 8 kertaa. Lähes saman verran noilla on aktiviteetteja, ikätason huomioiden tietty.

 

[vieras]

Aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Tyttäreni lähenee kolmea ikävuotta, ja en ajatellut kotihoitoa enää pitkään. Raukkaparka katsoo liikaa piirrettyjä, toisia lapsia näkee 2xvko (kesällä enemmän) ja minulla jatkuvasti sellainen olo että ainokaiseni elämä on ankeaa Kärjistetysti kyllä, mielestäni päiväkoti on sopiva paikka yli 3vuotiaalle.

Onko sinusta oikeasti päiväkoti parempi kuin koti? Ajattelitko, että lapsia saadaan, jotta yhteiskunta voisi huolehtia heidän kasvatuksestaan?

Oi aikoja, oi tapoja..

 

[vieras]

Aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Tyttäreni lähenee kolmea ikävuotta, ja en ajatellut kotihoitoa enää pitkään. Raukkaparka katsoo liikaa piirrettyjä, toisia lapsia näkee 2xvko (kesällä enemmän) ja minulla jatkuvasti sellainen olo että ainokaiseni elämä on ankeaa Kärjistetysti kyllä, mielestäni päiväkoti on sopiva paikka yli 3vuotiaalle.

Onko sinusta oikeasti päiväkoti parempi kuin koti? Ajattelitko, että lapsia saadaan, jotta yhteiskunta voisi huolehtia heidän kasvatuksestaan?

Oi aikoja, oi tapoja..

Miksi lapsi sitten katsoo niin paljon telkkaria? Miksi tekemistä on niin vähän? Eikö vanhempi ole kotona juuri sitä varten, että olisi muutakin tekemistä kuin piirretyt?

 

[vieras]

ei, mutta etkö sä halua itse tehdä lastesi kanssa mitään??
mä haluan itse käydä lasteni kanssa uimassa, konserteissa, elokuvissa, teatterissa, puistoissa, lapsi käy kaverien luona yökyläilemässä ja samoin meillä käy ystäviä leikkimässä. mä en oikeasti ymmärrä, mitä niin hienoa tuossa päiväkotielämässä on? sun lapses on yksi siellä karjalaumassa, onpa ihailtavaa...

Ai se, että tyttöni pk:ssa on monipuolista ohjelmaa, tarkoittaa etten halua itse tehdä lasteni kanssa mitään?

Meilläkin käy ystäviä leikkimässä, lapset käy ystävien luona, on yökyläilyä, käydään lasten kanssa uimassa, elokuvissa, lastentapahtumissa yms. Ei kai mukava ja aktiivinen päiväkoti noita asioita meiltä riistä?

Tytön ryhmässä on 13 lasta, koko päiväkotirakennuksessa n.25 lasta. Että onpa karjalauma.

Ja koska mä opiskelen ja mieheni on töissä, niin hiton vaikeaa olisi hoitaa lapset kotona. Eikä ensi syksynä kouluun menevän lapsen paikka edes ole mielestäni 100% kotihoidossa.

eikö tässä ollutkaan kysymys virikehoidosta ja päiväkodin virikkeellisyydestä? mä olen vahvasti sitä mieltä, että lapsen voi pitää kotihoidossakin, JOS vanhemmilla on siihen mahdollisuus. Toki meidänkin lapsi on tarhassa, silloin kun olemme molemmat töissä! Mutta se ei ole mikään ihalitava itseisarvo, vaan kotihoidossa voi tarjota lapselle aivan samoja asioita. Älä ymmärrä tahallasi väärin!

 

[vieras]

Aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Tyttäreni lähenee kolmea ikävuotta, ja en ajatellut kotihoitoa enää pitkään. Raukkaparka katsoo liikaa piirrettyjä, toisia lapsia näkee 2xvko (kesällä enemmän) ja minulla jatkuvasti sellainen olo että ainokaiseni elämä on ankeaa Kärjistetysti kyllä, mielestäni päiväkoti on sopiva paikka yli 3vuotiaalle.

Onko sinusta oikeasti päiväkoti parempi kuin koti? Ajattelitko, että lapsia saadaan, jotta yhteiskunta voisi huolehtia heidän kasvatuksestaan?

Oi aikoja, oi tapoja..

en minäkään ymmärrä surullista nykyajan lapsille...