lapsi asumaan äidille vai isälle, tässä tapauksessa?

[ap]

Minun mielestäni hullua, että äidin annetaan KOKEILLA. Ei missään tapauksessa. Ei lapset ole mitää esineitä, joita voidaan siirrellä paikasta toiseen, ne kärsii siitä valtavasti!

*pukku pystyssä*

 

[----]

Minun mielestäni hullua, että äidin annetaan KOKEILLA. Ei missään tapauksessa. Ei lapset ole mitää esineitä, joita voidaan siirrellä paikasta toiseen, ne kärsii siitä valtavasti!

*pukku pystyssä*

turhaa liputat, yhtä hullulta tuntuis jos teidän annettas kokeilla kun isä ei ole ikinä edes elänyt arkea yksin lasten kanssa. Vois olla isällekkin ylläri et ei ollukkaan ihan sama asia kuin se että käyvät teillä ja isin kanssa huvipuistossa..

 

[ap]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

 

[-----]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

 

[jepjep]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

Aha. Millä sanalla sitten kuvaisit sitä, että 6-v lapsi ei voinut muuttaa isälleen asumaan koska kolmioon ei mahtunut toista lasta ja säkin odotit taas uutta vauvaa? Se ei siis ole hylkäämistä vaan..?? Mitä? Kerro, mä haluan ymmärtää.

 

[ap]

Minun mielestäni hullua, että äidin annetaan KOKEILLA. Ei missään tapauksessa. Ei lapset ole mitää esineitä, joita voidaan siirrellä paikasta toiseen, ne kärsii siitä valtavasti!

*pukku pystyssä*

turhaa liputat, yhtä hullulta tuntuis jos teidän annettas kokeilla kun isä ei ole ikinä edes elänyt arkea yksin lasten kanssa. Vois olla isällekkin ylläri et ei ollukkaan ihan sama asia kuin se että käyvät teillä ja isin kanssa huvipuistossa..

Eihän isä yksin mitään, mä olen tässä myös. Ja eiköhän tuollainen koululainen ole helpompi, tämä ainakin, verrattuna kahteen uhmaikäiseen.
Meillä lapsi on asunut jopa kaksi viikkoa, ja hyvin mennyt. Mulla ei myöskään ole mitään huonoja merkintöjä lasten kasvatuksesta tai muuta. Joita äidillä on. Ja on isällä ollut lapset viikonloppuja tai pidempiäkin aikoja kun yksin asui. Lapset kun piti palauttaa äidille, kun miehen piti mennä töihin, eipäs äiti ollutkaan kotona, eikä vastannut puhelimeen. Mummille sitten menivät lapset, jotta isä pääsi töihin. Näitä ohareita riittää. Mies on aina pitänyt sanansa ja ollut hyvä isä.

 

[ap]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

korjasin että esikoinen oli juuri syntynyt, toista en vielä odottanut. Mummille lapsi pääsi muuttamaan heti, mutta meille vasta kun olisi löytynyt isompi asunto. Meillä oli pieni asunto. Olohuoneessa sohva ja tv-taso, ei olisi mahtunut sänkyä. Makkarissa oli meidän sänky, ei mahtunut muuta, toisessa vauvan sänky ja hoitopöytä, ei mahtunut muuta. Oli todella ahdas asunto. Lapset kun kävivät meillä nukkuivat keittiössä ja eteisessä.

 

[ap]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

Aha. Millä sanalla sitten kuvaisit sitä, että 6-v lapsi ei voinut muuttaa isälleen asumaan koska kolmioon ei mahtunut toista lasta ja säkin odotit taas uutta vauvaa? Se ei siis ole hylkäämistä vaan..?? Mitä? Kerro, mä haluan ymmärtää.

Emme hylänneet vaan ajattelimme lapsen parasta! Olisi ollut heti tiedossa muutto, ei tietoa mihin ja koulun vaihto, heti kun olisi aloittanut koulun.

 

[joopa joo]

Ihan yhtälailla se isä on ne lapsensa hylänny kun äitikin!Ei se huvipuistoissa ja tavaran ostelu korvaa lapsille sitä että heiltä puuttuu läheisyys isäänsä kanssa...Ai et oikein 2 VIIKKOA ASUNU TEILLÄ...eipä tota asumiseks voi sanoa. Miten oot ees tollasen äijän kans lapsia tehny?kokee vielä teidänkin lapset saman kohtalon (hylkäyksen) jos eroatte joskus..

 

[----]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

korjasin että esikoinen oli juuri syntynyt, toista en vielä odottanut. Mummille lapsi pääsi muuttamaan heti, mutta meille vasta kun olisi löytynyt isompi asunto. Meillä oli pieni asunto. Olohuoneessa sohva ja tv-taso, ei olisi mahtunut sänkyä. Makkarissa oli meidän sänky, ei mahtunut muuta, toisessa vauvan sänky ja hoitopöytä, ei mahtunut muuta. Oli todella ahdas asunto. Lapset kun kävivät meillä nukkuivat keittiössä ja eteisessä.

just joo eli teidän lapsi oli tärkeämpi. Miehen lapsi tungettiin muualle ja vieraillessaan nukkui eteisen lattialla kuin koira.. ei tullut mieleen hommata pienempää sänkyä makkariinne..ja hoitopöytä ei ole pakko olla iso lipastonmallinen..ite olen asunut 59 neliön kolmiossa sujuvasti kahden lapsen kanssa..

 

[jepjep]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

korjasin että esikoinen oli juuri syntynyt, toista en vielä odottanut. Mummille lapsi pääsi muuttamaan heti, mutta meille vasta kun olisi löytynyt isompi asunto. Meillä oli pieni asunto. Olohuoneessa sohva ja tv-taso, ei olisi mahtunut sänkyä. Makkarissa oli meidän sänky, ei mahtunut muuta, toisessa vauvan sänky ja hoitopöytä, ei mahtunut muuta. Oli todella ahdas asunto. Lapset kun kävivät meillä nukkuivat keittiössä ja eteisessä.

Hehheh. Ei kun paranee.
Tuon asunnon minäkin oisin halunnut jo nähdä Että ihan eteisessä ja keittiössä joutuivat nukkumaan.

Tiedoksi vain, että JOS omaa lastaan rakastaa ja JOS tämä on vanhemmalle tärkeä, on silloin AIVAN SE JA SAMA, onko asunto leikkimökin kokoinen vai 200 neliöinen lukaali. Ei sitä lasta asunnon neliöiden takia pois anneta!

Uskomatonta paskaa säkin jaksat jauhaa. Uskotko itte tuohon kaikkeen, oikeesti??

 

[ap]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

korjasin että esikoinen oli juuri syntynyt, toista en vielä odottanut. Mummille lapsi pääsi muuttamaan heti, mutta meille vasta kun olisi löytynyt isompi asunto. Meillä oli pieni asunto. Olohuoneessa sohva ja tv-taso, ei olisi mahtunut sänkyä. Makkarissa oli meidän sänky, ei mahtunut muuta, toisessa vauvan sänky ja hoitopöytä, ei mahtunut muuta. Oli todella ahdas asunto. Lapset kun kävivät meillä nukkuivat keittiössä ja eteisessä.

just joo eli teidän lapsi oli tärkeämpi. Miehen lapsi tungettiin muualle ja vieraillessaan nukkui eteisen lattialla kuin koira.. ei tullut mieleen hommata pienempää sänkyä makkariinne..ja hoitopöytä ei ole pakko olla iso lipastonmallinen..ite olen asunut 59 neliön kolmiossa sujuvasti kahden lapsen kanssa..

oli oltava kunnon hoitopöytä että sai lapsen vaatteet siihen. Joo olishan sen pienemmän sängyn voinu ostaa, mutta ei olis mahtunu silti.

Ja ei nukkunut eteisen lattialla vaan varasängyssä. Ikävää että asunto oli ahdas, mutta ei muutakaan ollut, ei ollut tuolloin komioita ollenkaan vapaana missään. Asuntoa etsittiin kyllä isompaa.

 

[olkinalle]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

korjasin että esikoinen oli juuri syntynyt, toista en vielä odottanut. Mummille lapsi pääsi muuttamaan heti, mutta meille vasta kun olisi löytynyt isompi asunto. Meillä oli pieni asunto. Olohuoneessa sohva ja tv-taso, ei olisi mahtunut sänkyä. Makkarissa oli meidän sänky, ei mahtunut muuta, toisessa vauvan sänky ja hoitopöytä, ei mahtunut muuta. Oli todella ahdas asunto. Lapset kun kävivät meillä nukkuivat keittiössä ja eteisessä.

just joo eli teidän lapsi oli tärkeämpi. Miehen lapsi tungettiin muualle ja vieraillessaan nukkui eteisen lattialla kuin koira.. ei tullut mieleen hommata pienempää sänkyä makkariinne..ja hoitopöytä ei ole pakko olla iso lipastonmallinen..ite olen asunut 59 neliön kolmiossa sujuvasti kahden lapsen kanssa..

oli oltava kunnon hoitopöytä että sai lapsen vaatteet siihen. Joo olishan sen pienemmän sängyn voinu ostaa, mutta ei olis mahtunu silti.

Ja ei nukkunut eteisen lattialla vaan varasängyssä. Ikävää että asunto oli ahdas, mutta ei muutakaan ollut, ei ollut tuolloin komioita ollenkaan vapaana missään. Asuntoa etsittiin kyllä isompaa.

Hoh hoijaa... Seli seli.

 

[----]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

korjasin että esikoinen oli juuri syntynyt, toista en vielä odottanut. Mummille lapsi pääsi muuttamaan heti, mutta meille vasta kun olisi löytynyt isompi asunto. Meillä oli pieni asunto. Olohuoneessa sohva ja tv-taso, ei olisi mahtunut sänkyä. Makkarissa oli meidän sänky, ei mahtunut muuta, toisessa vauvan sänky ja hoitopöytä, ei mahtunut muuta. Oli todella ahdas asunto. Lapset kun kävivät meillä nukkuivat keittiössä ja eteisessä.

just joo eli teidän lapsi oli tärkeämpi. Miehen lapsi tungettiin muualle ja vieraillessaan nukkui eteisen lattialla kuin koira.. ei tullut mieleen hommata pienempää sänkyä makkariinne..ja hoitopöytä ei ole pakko olla iso lipastonmallinen..ite olen asunut 59 neliön kolmiossa sujuvasti kahden lapsen kanssa..

oli oltava kunnon hoitopöytä että sai lapsen vaatteet siihen. Joo olishan sen pienemmän sängyn voinu ostaa, mutta ei olis mahtunu silti.

Ja ei nukkunut eteisen lattialla vaan varasängyssä. Ikävää että asunto oli ahdas, mutta ei muutakaan ollut, ei ollut tuolloin komioita ollenkaan vapaana missään. Asuntoa etsittiin kyllä isompaa.

olet uskomaton..antaisitko oman lapsesi pois pienen kämpän takia? kerroppa nyt kuinka pienet neliöt teillä oli ja miten ette voinut edes asunnon ettimisen ajaksi järjestellä huonekaluja toisin?

 

[m]

Tottakai sinä olet tässä sopassa osallisena myös mutta yritä hyvä ihminen ymmärtää että sen isän on oltava se aktiivisempi osapuoli. Tuon ikäinen kyllä jo ymmärtää asioita etkä sinä voi korvata biologista isää ja äitiä kun molemmat ovat kuitenkin tavallaan läsnä.

Veljelläni on vähän samantyylinen tilanne: ex sai erossa tytön itselleen, ei tätä hoitanut ja tyttö oli vuorotellen molemmissa mummoloissa mutta isälläänkin välillä. Kun veljeni perusti uuden perheen, käynnit isän luona vähenivät juuri samantyyppisistä syistä (pieni asunto, uusi vauva, nuori äiti). Nyt tyttö koulussa ja osittain sen takia asuu viikot äitinsä kanssa mutta kaiken vapaa-ajan on edelleen mummoloissa (kiintynyt mummoihin) tai sitten sovitut ajat isällään. Veljeni uusi vaimo kyllä voisi suostua tytön muuttoon isälleen mutta se ei enää tytölle riitäkään: vaikka siis on nähnyt isäänsä koko ajan ja olisi vanhempiensa erotessa halunnut isälleen (sossu päätti toisin). Ei siis halua isälleen enää asumaan koska vaistoaa että isä on luotaan työntävä (halaa vähän, ei ota syliin jne. jne.). Veljeni kyllä toki edelleen rakastaa kovin tyttöä mutta ei ole saanut tehtyä tikkua ristiin tilanteen parantamiseksi. Mummot (myös äitini eli exän anoppi) ja me tädit päädyimme aikoinaan siihen että alamme tukea äidin äitiyttä eli olemme auttaneet kun lapset (sai toisen uuden miehen kanssa, josta erosi jo) sairaana jne. ja tilanne onkin kohentunut huomattavasti. Äiti on myöhemmin myöntänyt kärsineensä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja hänellä on muutenkin ottanut aikaa oppia äitiyttä. Mutta nyt siis tilanne parempi ja sanoisin jopa että hyvä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut olla paprempi että tyttö olisi alunperin saanut pysyvämmän kodin jostain. Vaikka tilanne nyt onkin ok kun omaa äitiä on autettu kaikin mahdollisin tavoin.

 

[ap]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

korjasin että esikoinen oli juuri syntynyt, toista en vielä odottanut. Mummille lapsi pääsi muuttamaan heti, mutta meille vasta kun olisi löytynyt isompi asunto. Meillä oli pieni asunto. Olohuoneessa sohva ja tv-taso, ei olisi mahtunut sänkyä. Makkarissa oli meidän sänky, ei mahtunut muuta, toisessa vauvan sänky ja hoitopöytä, ei mahtunut muuta. Oli todella ahdas asunto. Lapset kun kävivät meillä nukkuivat keittiössä ja eteisessä.

Hehheh. Ei kun paranee.
Tuon asunnon minäkin oisin halunnut jo nähdä Että ihan eteisessä ja keittiössä joutuivat nukkumaan.

Tiedoksi vain, että JOS omaa lastaan rakastaa ja JOS tämä on vanhemmalle tärkeä, on silloin AIVAN SE JA SAMA, onko asunto leikkimökin kokoinen vai 200 neliöinen lukaali. Ei sitä lasta asunnon neliöiden takia pois anneta!

Uskomatonta paskaa säkin jaksat jauhaa. Uskotko itte tuohon kaikkeen, oikeesti??

Olisitpa nähnyt kaiken tämän vierestä, sitten ymmärtäisit! Niin ja nyt sitä sitten väitetään että ei rakasteta ja välitetä. Älkää sanoko mitään jos tarvii vääristellä ja olla ilkeitä. Pahan mielen tässä vaan saa.

Asunnossa oli huoneet tajuttoman ahtaat. Keittiö oli iso kun mikä, vaikka asuntoon ei mahdu montaa ihmistä. Keittiöön olis pöydän lisäks mahtunu vaikka parisänky

 

[----]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

korjasin että esikoinen oli juuri syntynyt, toista en vielä odottanut. Mummille lapsi pääsi muuttamaan heti, mutta meille vasta kun olisi löytynyt isompi asunto. Meillä oli pieni asunto. Olohuoneessa sohva ja tv-taso, ei olisi mahtunut sänkyä. Makkarissa oli meidän sänky, ei mahtunut muuta, toisessa vauvan sänky ja hoitopöytä, ei mahtunut muuta. Oli todella ahdas asunto. Lapset kun kävivät meillä nukkuivat keittiössä ja eteisessä.

just joo eli teidän lapsi oli tärkeämpi. Miehen lapsi tungettiin muualle ja vieraillessaan nukkui eteisen lattialla kuin koira.. ei tullut mieleen hommata pienempää sänkyä makkariinne..ja hoitopöytä ei ole pakko olla iso lipastonmallinen..ite olen asunut 59 neliön kolmiossa sujuvasti kahden lapsen kanssa..

oli oltava kunnon hoitopöytä että sai lapsen vaatteet siihen. Joo olishan sen pienemmän sängyn voinu ostaa, mutta ei olis mahtunu silti.

Ja ei nukkunut eteisen lattialla vaan varasängyssä. Ikävää että asunto oli ahdas, mutta ei muutakaan ollut, ei ollut tuolloin komioita ollenkaan vapaana missään. Asuntoa etsittiin kyllä isompaa.

olet uskomaton..antaisitko oman lapsesi pois pienen kämpän takia? kerroppa nyt kuinka pienet neliöt teillä oli ja miten ette voinut edes asunnon ettimisen ajaksi järjestellä huonekaluja toisin?

Ja jos sänky mahtui eteiseen ei siihen sitten voinut hoitopöytää laittaa tai vaikka lipastoa jossa vauvan vaatteet ja pesukoneen päälle hoitotaso ja vauva ensisängyssä teidän makkariin ja jos ei muuten mahdu niin teille 120cm sänky ja tytölle ois jääny koko makkari

 

[olkinalle]

Olisitpa nähnyt kaiken tämän vierestä, sitten ymmärtäisit! Niin ja nyt sitä sitten väitetään että ei rakasteta ja välitetä. Älkää sanoko mitään jos tarvii vääristellä ja olla ilkeitä. Pahan mielen tässä vaan saa.

Asunnossa oli huoneet tajuttoman ahtaat. Keittiö oli iso kun mikä, vaikka asuntoon ei mahdu montaa ihmistä. Keittiöön olis pöydän lisäks mahtunu vaikka parisänky

No voi yhden kerran, sillä ei mun mielestä ole mitään väliä vaikka sinä saisit pahan mielen. Mä ajattelen sitä lasta joka on paiskattu mummon luokse kun vanhemmat eivät viitsineet luokseen ottaa. Ja ymmärrät varmaan itsekin, että ahtaat huoneet eivät ole mikään syy, jos olisi halua ollut niin ei se huoneiden ahtaus olisi väliaikaisesti mitään haitannut. Olisitte sitten laittaneet sen parisangyn vaikka keittiöön siksi aikaa kun uutta kämppää haitte.

 

[jepjep]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

korjasin että esikoinen oli juuri syntynyt, toista en vielä odottanut. Mummille lapsi pääsi muuttamaan heti, mutta meille vasta kun olisi löytynyt isompi asunto. Meillä oli pieni asunto. Olohuoneessa sohva ja tv-taso, ei olisi mahtunut sänkyä. Makkarissa oli meidän sänky, ei mahtunut muuta, toisessa vauvan sänky ja hoitopöytä, ei mahtunut muuta. Oli todella ahdas asunto. Lapset kun kävivät meillä nukkuivat keittiössä ja eteisessä.

Hehheh. Ei kun paranee.
Tuon asunnon minäkin oisin halunnut jo nähdä Että ihan eteisessä ja keittiössä joutuivat nukkumaan.

Tiedoksi vain, että JOS omaa lastaan rakastaa ja JOS tämä on vanhemmalle tärkeä, on silloin AIVAN SE JA SAMA, onko asunto leikkimökin kokoinen vai 200 neliöinen lukaali. Ei sitä lasta asunnon neliöiden takia pois anneta!

Uskomatonta paskaa säkin jaksat jauhaa. Uskotko itte tuohon kaikkeen, oikeesti??

Olisitpa nähnyt kaiken tämän vierestä, sitten ymmärtäisit! Niin ja nyt sitä sitten väitetään että ei rakasteta ja välitetä. Älkää sanoko mitään jos tarvii vääristellä ja olla ilkeitä. Pahan mielen tässä vaan saa.

Asunnossa oli huoneet tajuttoman ahtaat. Keittiö oli iso kun mikä, vaikka asuntoon ei mahdu montaa ihmistä. Keittiöön olis pöydän lisäks mahtunu vaikka parisänky

no miksi sinne keittiöön sitten ei voinut laittaa pientä sänkyä?

lapsi kyllä mahtui nukkumaan ja olemaan siellä silloin, kun tuli hetkeksi käymään mutta ei missään nimessä pitemmäksi aikaa?

mä en jaksa enää jauhaa sun kanssas, sä vedät marttyyrinroolias niin taidolla että mä saan tästä kaikesta vaan migreenin.

oletteko ja muuten valmiiksi miettineet, kenet lapsista annatte seuraavaksi pois, jos sattuu tapahtumaan jotain jonka takia pitää muuttaa nykyistä pienempään asuntoon? koskaanhan ei voi tietää, milloin iskee työttömyys niin ettei selviä nykyisistä asumiskuluista tai jos vaikka käy vesivahinko ja on pakko muuttaa väliaikaisesti pienempään ...

 

[----]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

korjasin että esikoinen oli juuri syntynyt, toista en vielä odottanut. Mummille lapsi pääsi muuttamaan heti, mutta meille vasta kun olisi löytynyt isompi asunto. Meillä oli pieni asunto. Olohuoneessa sohva ja tv-taso, ei olisi mahtunut sänkyä. Makkarissa oli meidän sänky, ei mahtunut muuta, toisessa vauvan sänky ja hoitopöytä, ei mahtunut muuta. Oli todella ahdas asunto. Lapset kun kävivät meillä nukkuivat keittiössä ja eteisessä.

Hehheh. Ei kun paranee.
Tuon asunnon minäkin oisin halunnut jo nähdä Että ihan eteisessä ja keittiössä joutuivat nukkumaan.

Tiedoksi vain, että JOS omaa lastaan rakastaa ja JOS tämä on vanhemmalle tärkeä, on silloin AIVAN SE JA SAMA, onko asunto leikkimökin kokoinen vai 200 neliöinen lukaali. Ei sitä lasta asunnon neliöiden takia pois anneta!

Uskomatonta paskaa säkin jaksat jauhaa. Uskotko itte tuohon kaikkeen, oikeesti??

Olisitpa nähnyt kaiken tämän vierestä, sitten ymmärtäisit! Niin ja nyt sitä sitten väitetään että ei rakasteta ja välitetä. Älkää sanoko mitään jos tarvii vääristellä ja olla ilkeitä. Pahan mielen tässä vaan saa.

Asunnossa oli huoneet tajuttoman ahtaat. Keittiö oli iso kun mikä, vaikka asuntoon ei mahdu montaa ihmistä. Keittiöön olis pöydän lisäks mahtunu vaikka parisänky

no miksi sinne keittiöön sitten ei voinut laittaa pientä sänkyä?

lapsi kyllä mahtui nukkumaan ja olemaan siellä silloin, kun tuli hetkeksi käymään mutta ei missään nimessä pitemmäksi aikaa?

mä en jaksa enää jauhaa sun kanssas, sä vedät marttyyrinroolias niin taidolla että mä saan tästä kaikesta vaan migreenin.

oletteko ja muuten valmiiksi miettineet, kenet lapsista annatte seuraavaksi pois, jos sattuu tapahtumaan jotain jonka takia pitää muuttaa nykyistä pienempään asuntoon? koskaanhan ei voi tietää, milloin iskee työttömyys niin ettei selviä nykyisistä asumiskuluista tai jos vaikka käy vesivahinko ja on pakko muuttaa väliaikaisesti pienempään ...

sen isomman tietysti

 

[ap]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

korjasin että esikoinen oli juuri syntynyt, toista en vielä odottanut. Mummille lapsi pääsi muuttamaan heti, mutta meille vasta kun olisi löytynyt isompi asunto. Meillä oli pieni asunto. Olohuoneessa sohva ja tv-taso, ei olisi mahtunut sänkyä. Makkarissa oli meidän sänky, ei mahtunut muuta, toisessa vauvan sänky ja hoitopöytä, ei mahtunut muuta. Oli todella ahdas asunto. Lapset kun kävivät meillä nukkuivat keittiössä ja eteisessä.

just joo eli teidän lapsi oli tärkeämpi. Miehen lapsi tungettiin muualle ja vieraillessaan nukkui eteisen lattialla kuin koira.. ei tullut mieleen hommata pienempää sänkyä makkariinne..ja hoitopöytä ei ole pakko olla iso lipastonmallinen..ite olen asunut 59 neliön kolmiossa sujuvasti kahden lapsen kanssa..

oli oltava kunnon hoitopöytä että sai lapsen vaatteet siihen. Joo olishan sen pienemmän sängyn voinu ostaa, mutta ei olis mahtunu silti.

Ja ei nukkunut eteisen lattialla vaan varasängyssä. Ikävää että asunto oli ahdas, mutta ei muutakaan ollut, ei ollut tuolloin komioita ollenkaan vapaana missään. Asuntoa etsittiin kyllä isompaa.

olet uskomaton..antaisitko oman lapsesi pois pienen kämpän takia? kerroppa nyt kuinka pienet neliöt teillä oli ja miten ette voinut edes asunnon ettimisen ajaksi järjestellä huonekaluja toisin?

Ja jos sänky mahtui eteiseen ei siihen sitten voinut hoitopöytää laittaa tai vaikka lipastoa jossa vauvan vaatteet ja pesukoneen päälle hoitotaso ja vauva ensisängyssä teidän makkariin ja jos ei muuten mahdu niin teille 120cm sänky ja tytölle ois jääny koko makkari

Eteiseen, sillon ovesta ei päässyt kulkemaan eikä päässyt eteisen kaapeille. Just mahtui kävelemään sivuttain sängyn ohi. Pesukone oli päältä täytettävä. Ei olisi auttanut se 120cm sänky, kun oli kaapit. Meillä oli 160cm sänky, mutta se 20cm pois, ei se auta.

 

[----]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

korjasin että esikoinen oli juuri syntynyt, toista en vielä odottanut. Mummille lapsi pääsi muuttamaan heti, mutta meille vasta kun olisi löytynyt isompi asunto. Meillä oli pieni asunto. Olohuoneessa sohva ja tv-taso, ei olisi mahtunut sänkyä. Makkarissa oli meidän sänky, ei mahtunut muuta, toisessa vauvan sänky ja hoitopöytä, ei mahtunut muuta. Oli todella ahdas asunto. Lapset kun kävivät meillä nukkuivat keittiössä ja eteisessä.

just joo eli teidän lapsi oli tärkeämpi. Miehen lapsi tungettiin muualle ja vieraillessaan nukkui eteisen lattialla kuin koira.. ei tullut mieleen hommata pienempää sänkyä makkariinne..ja hoitopöytä ei ole pakko olla iso lipastonmallinen..ite olen asunut 59 neliön kolmiossa sujuvasti kahden lapsen kanssa..

oli oltava kunnon hoitopöytä että sai lapsen vaatteet siihen. Joo olishan sen pienemmän sängyn voinu ostaa, mutta ei olis mahtunu silti.

Ja ei nukkunut eteisen lattialla vaan varasängyssä. Ikävää että asunto oli ahdas, mutta ei muutakaan ollut, ei ollut tuolloin komioita ollenkaan vapaana missään. Asuntoa etsittiin kyllä isompaa.

olet uskomaton..antaisitko oman lapsesi pois pienen kämpän takia? kerroppa nyt kuinka pienet neliöt teillä oli ja miten ette voinut edes asunnon ettimisen ajaksi järjestellä huonekaluja toisin?

Ja jos sänky mahtui eteiseen ei siihen sitten voinut hoitopöytää laittaa tai vaikka lipastoa jossa vauvan vaatteet ja pesukoneen päälle hoitotaso ja vauva ensisängyssä teidän makkariin ja jos ei muuten mahdu niin teille 120cm sänky ja tytölle ois jääny koko makkari

Eteiseen, sillon ovesta ei päässyt kulkemaan eikä päässyt eteisen kaapeille. Just mahtui kävelemään sivuttain sängyn ohi. Pesukone oli päältä täytettävä. Ei olisi auttanut se 120cm sänky, kun oli kaapit. Meillä oli 160cm sänky, mutta se 20cm pois, ei se auta.

hmm..40cm...

 

[ap]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

korjasin että esikoinen oli juuri syntynyt, toista en vielä odottanut. Mummille lapsi pääsi muuttamaan heti, mutta meille vasta kun olisi löytynyt isompi asunto. Meillä oli pieni asunto. Olohuoneessa sohva ja tv-taso, ei olisi mahtunut sänkyä. Makkarissa oli meidän sänky, ei mahtunut muuta, toisessa vauvan sänky ja hoitopöytä, ei mahtunut muuta. Oli todella ahdas asunto. Lapset kun kävivät meillä nukkuivat keittiössä ja eteisessä.

Hehheh. Ei kun paranee.
Tuon asunnon minäkin oisin halunnut jo nähdä Että ihan eteisessä ja keittiössä joutuivat nukkumaan.

Tiedoksi vain, että JOS omaa lastaan rakastaa ja JOS tämä on vanhemmalle tärkeä, on silloin AIVAN SE JA SAMA, onko asunto leikkimökin kokoinen vai 200 neliöinen lukaali. Ei sitä lasta asunnon neliöiden takia pois anneta!

Uskomatonta paskaa säkin jaksat jauhaa. Uskotko itte tuohon kaikkeen, oikeesti??

Olisitpa nähnyt kaiken tämän vierestä, sitten ymmärtäisit! Niin ja nyt sitä sitten väitetään että ei rakasteta ja välitetä. Älkää sanoko mitään jos tarvii vääristellä ja olla ilkeitä. Pahan mielen tässä vaan saa.

Asunnossa oli huoneet tajuttoman ahtaat. Keittiö oli iso kun mikä, vaikka asuntoon ei mahdu montaa ihmistä. Keittiöön olis pöydän lisäks mahtunu vaikka parisänky

no miksi sinne keittiöön sitten ei voinut laittaa pientä sänkyä?

lapsi kyllä mahtui nukkumaan ja olemaan siellä silloin, kun tuli hetkeksi käymään mutta ei missään nimessä pitemmäksi aikaa?

mä en jaksa enää jauhaa sun kanssas, sä vedät marttyyrinroolias niin taidolla että mä saan tästä kaikesta vaan migreenin.

oletteko ja muuten valmiiksi miettineet, kenet lapsista annatte seuraavaksi pois, jos sattuu tapahtumaan jotain jonka takia pitää muuttaa nykyistä pienempään asuntoon? koskaanhan ei voi tietää, milloin iskee työttömyys niin ettei selviä nykyisistä asumiskuluista tai jos vaikka käy vesivahinko ja on pakko muuttaa väliaikaisesti pienempään ...

Sä vedät ihan yli. Et edes yritä ymmärtää. Jos lapsi äitinsäkin kanssa asui paljon mummolla, niin mitä pahaa. On paljon lapsia jotka syystä tai toisesta asuvat isovanhemmilla. Ja hyviä heistä on tullut. Pienempi muutos lapselle oli mennä mummille, johon halusi mennä joka kerta meilläkin käydessä, kun muuttaa meille. Ja mä sanoin että olisi pitänyt lapsi ottaa sillon heti meille, Myönsin virheen. Miksi siitä pitää vieläkin rankaista, 3 vuoden jälkeen?

 

[ap]

Tohon otsikkoon viitaten suora vastaus: EI KUMMALLEKKAAN!
Mies voi esittää oman toivomuksensa, että lapsi jäisi asumaan edelleen mummon luo. Ei siis suostus tohon äidin ehdotukseen, eikä alkais sen tähden lasta itselleenkään kinuamaan.

Peesi tähän. Kerran hylätylle on pahinta tulla uudelleen hylätyksi eli jos muuttaisi nyt äidilleen tai isälleen, ennen pitkää näin myös kävisi. Jos mummo jostain syystä ei jaksa tms. on lapsi paras sijoittaa kokonaan uuteen perheeseen niin että voitte jatkaa samanlaista yhteydenpitoa kuin tähänkin saakka. Vaikka sinä kuinka haluaisit lapsen teille, se ei riitä. Myös isän on sitä haluttava ja siihen sitouduttava. Äidilleen ei kannata ilmeisesti antaa, jos arviosi hänestä on puolueeton ja tosi.

jos lapsi meille joskus tulee, niin se on sitten meillä niin kauan kun joskus muuttaa itse omaan asuntoon. Me ei hylätty, eikä ikinä hylätä.

isä on hylännyt lapsen sillon kun äiti sitä estyi hoitamasta ja isä vetosi raskaana olevaan(ja myöhemmin sitten jos synnyttäneeseen) pikkuvaimoon ja kämpän pienuuteen !

korjasin että esikoinen oli juuri syntynyt, toista en vielä odottanut. Mummille lapsi pääsi muuttamaan heti, mutta meille vasta kun olisi löytynyt isompi asunto. Meillä oli pieni asunto. Olohuoneessa sohva ja tv-taso, ei olisi mahtunut sänkyä. Makkarissa oli meidän sänky, ei mahtunut muuta, toisessa vauvan sänky ja hoitopöytä, ei mahtunut muuta. Oli todella ahdas asunto. Lapset kun kävivät meillä nukkuivat keittiössä ja eteisessä.

just joo eli teidän lapsi oli tärkeämpi. Miehen lapsi tungettiin muualle ja vieraillessaan nukkui eteisen lattialla kuin koira.. ei tullut mieleen hommata pienempää sänkyä makkariinne..ja hoitopöytä ei ole pakko olla iso lipastonmallinen..ite olen asunut 59 neliön kolmiossa sujuvasti kahden lapsen kanssa..

oli oltava kunnon hoitopöytä että sai lapsen vaatteet siihen. Joo olishan sen pienemmän sängyn voinu ostaa, mutta ei olis mahtunu silti.

Ja ei nukkunut eteisen lattialla vaan varasängyssä. Ikävää että asunto oli ahdas, mutta ei muutakaan ollut, ei ollut tuolloin komioita ollenkaan vapaana missään. Asuntoa etsittiin kyllä isompaa.

olet uskomaton..antaisitko oman lapsesi pois pienen kämpän takia? kerroppa nyt kuinka pienet neliöt teillä oli ja miten ette voinut edes asunnon ettimisen ajaksi järjestellä huonekaluja toisin?

Ja jos sänky mahtui eteiseen ei siihen sitten voinut hoitopöytää laittaa tai vaikka lipastoa jossa vauvan vaatteet ja pesukoneen päälle hoitotaso ja vauva ensisängyssä teidän makkariin ja jos ei muuten mahdu niin teille 120cm sänky ja tytölle ois jääny koko makkari

Eteiseen, sillon ovesta ei päässyt kulkemaan eikä päässyt eteisen kaapeille. Just mahtui kävelemään sivuttain sängyn ohi. Pesukone oli päältä täytettävä. Ei olisi auttanut se 120cm sänky, kun oli kaapit. Meillä oli 160cm sänky, mutta se 20cm pois, ei se auta.

hmm..40cm...

sori

 

[huoh]

Miks ihmeessä aloitte sitten pykäämään toista lasta maailmaan, kun asuntoonne ei mahtunut millään jo olemassa olevatkaan lapset?

Onko sulla ja miehelläs koskaan pälkähtänyt päähän ajatus, että lapsetkin ovat ihmisiä, eivät mitään lemmikkieläimiä joita voi sitten lahjoitella pois kun asunnosta rupeaa neliöt loppumaan kesken?!!