lapsi asumaan äidille vai isälle, tässä tapauksessa?

[psyk.sh]

Noniin... Onpa taas ketju, jossa ei sitten yhtään keskitytä asiaan vaan jauhetaan siitä, miksi mies ei ole ottanut lastaan..

Kyse on nähtävästi miehestä, joka erosi naisesta, jolla oli selviä ongelmia elämässään. Heillä oli kehitysvammainen lapsi ja toinen normaali lapsi, joka ap.n mukaan uhmasi todella paljon.

Tämä kertoo, että lasten taustat olivat heikot.
Kehitysvammaisen lapsen tulee aina olla paikassa, jossa hän saa kuntoutusta, jossa hänellä on hoitajia jotka ovat asiantuntijoita. Kehitysvammaiset lapset tarvitsevat todella paljon kuntouttavaa hoitoa, jos he eivät saa kuntoutusta, he voivat taantua vielä enemmän.
Kehitysvammaisella lapsella on tarpeita, joihin isä eikä äiti ei pysty antamaan sellaista tukea, mitä antaa esim laitoshoito. Laitoshoidot eivät ole vankiloita, eivätkä mitään kauheita luukkuja. Siellä pyritään kodinomaisuuteen, hoidetaan asiakasta yksilöllisesti ja kuntoutetaan, kuntoutetaan, kuntoutetaan.

Mitä luulette, pystyisikö isä antamaan tällaisen mahdollisuuden kehitysvammaiselle lapselle?
Ei.
Isähän ei ole kehitysvamma-alan hoitaja eikä asiantuntija. Oletettavasti lapsi taantuisi hänen luonaan.
Kehitysvammaisia lapsia osaa hoidetaan kotona, mutta heille tarjotaan yleensä laitoshoitoa, koska siellä on kehitysvammaiselle sellaista hoitoa ja mahdollisuutta kuntoutumiseen, mitä vanhemmat eivät pysty järjestämään.
Ei maallikko tiedä eikä kykene, ei varsinkaan yksin.

Uhmaava lapsi on raskas hoidettava. Koska ap.n miehellä ja eksällä oli nähtävästi melkoinen hullunmylly päällä, lapsi oireilee näin.
En yhtään syytä miestä, että hän teidän sanomanne mukaan "jätti" lapsensa. Tervettä järkeä se oli antaa lapsi mummolle.
Ja mitä vikaa siinä on, että mummolla on lapsi? Ei mitään. Tämä palsta vaan on mummovastainen.
Joskus puistattaa lukea näitä kampanjoita mummoja vastaan.
Lapsella on tärkeä saada yksi aikuinen ihminen häntä rakastamaan ja hoitamaan.
Mies on tavannut lasta ap.n mukaan.

Vauva ja käytöshäiriöinen lapsi yhdessä on uskomattoman haastava tekijä.
Minulla on lapsi jolla on Asperger ja autistisia piirteitä. Te ette yksinkertaisesti voi tietää, miltä tuntuu olla uhmaavan lapsen kanssa.
Oletteko koskaan olleet töissä lastenkodissa? Siellä on huostaanotettuja lapsia, joilla osalla on uhmakkuushäiriö.
Raskaana oleva ja vasta synnyttänyt nainen ei ole tällaisen lapsen asiantuntija, puhumattakaan siitä, että hän hoitaa vielä vauvaa.
En tiedä, millaisia oireita tällä lapsella on, mutta kokemuksesta tiedän, että uhmaava lapsi joka oikeasti uhmaa, voi olla vaarallinen ympäristölleen, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Mummo tuntuu paikalta, johon lapsi voidaan sijoittaa, koska mummo on hoitanut lasta ennenkin.
On luonnollista, että uutta äitipuolta uhmataan ja lapsi jolla on näin traumaattisia kokemuksia, uhmaa varmasti rajustikin.

Mielestäni lapsen paras olisi olla mummollaan. Mutta sen päättää muu kuin minä.
Toivon vain voimia, ja kykyä palstalaisiile ymmärtää muidenkin ihmisten elämää ja lähtökohtia kuin omaansa.
Älkää olko aina niin tuomitsevia, ette te voi tietää toisten taustoja ja vaikuttimia

 

[mä]

Hmm,eipä ole koskaan tullut mieleen että olisin lahjoittanut lapsia pois vanhemmasta päästä kun uus vauva on syntynyt Jotkut näköjään toimivat niin...

 

[nimetön]

Tossa taas vastailee ah-niin-järkeviä ihmisiä joilla luultavamminkaan ei ole kokemusta uusioperheistä tai sossun äitien suosimisesta.

Tutkittu juttu on se, että äitiä pidetään parempana vanhempana koska äiti on nainen. Isällä se on vähän niin kuin kerrasta poikki, tee yksikin virhe ja se on siinä sitten. Äidin sallitaan tehdä virheitä ja myös hylätä lapsensa useasti ja silti annetaan aina mahdollisuus uudestaan ja uudestaan yrittää olla äiti. Tässä unohtuu lapsen oikeudet ja mikä on milloinkin parasta lapselle. Eikö lapsellakin ole oikeus hyvään ja tasapainoiseen vanhempaan mitä tässäkin tapauksessa on pyritty toteuttamaan? Isä on kuitenkin säännöllisesti tavannut lapsiaan MOLEMPIA!

Tässä kyseisessä tilanteessa lapsen on varmasti ollut paras mennä mummolleen joka on voinut tarjota hänelle parhaimman kodin tuohon aikaan. Mikäli äiti ei ole edelleenkään kykenevä pitämään kiinni lapsilleen antamista lupauksista on hänen sitoutumisensa ylipäätään vanhemmuuteen aika kyseenalaista.

Ihmettelen tuomitsevia viestejä "miksi olet tehnyt lapsen tuollaisen miehen kanssa?" Mistä kukaan ulkopuolisena voi tietää kaikki mikä tilanteeseen liittyy? Onhan se helppo tuomita nimimerkkien kautta. Itse on olen kantapään kautta oppinut, ettei auta arvostella tietämättä ja ilman kokemusta.

Ydinperheeseen kuuluvan on vaikea käsittää uusperheeseen liittyviä ongelmia, mutta on helppo tuomita ja arvottaa toisen tekemisiä. Lapsen isä on tai ainakin hänen tulisi olla yhtä tasa-arvoinen vanhempi kuin äitikin. Joskus vaan isätkin tekee virheitä, niin kuin myös äidit. Tässä tapauksessa isä on varmasti yrittänyt parhaansa ja päätynyt aikoinaan tuohon ratkaisuun, että lapsi muuttaa mummolle LAPSEN PARASTA AJATELLEN. Kannattaisi vähän miettiä, että asioilla on aina kaksi puolta ennen kuin alkaa toisia syyttelemään! Isälle on tietenkin haaste ottaa lapsi/lapset eron jälkeen, eikö olisi järkevämpää yrittää tukea isyyttä kuin syytellä?