Lapsi vierastaa omaa äitiään !!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Leena"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";22032323]Suurin osa K-Euroopan äideistä ovat kotona 3v asti ja siitä jatkaavat osa-aikaisesti.
T:[/QUOTE]

Saksassa on tavallista mennä töihin lapsen ollessa 2-3 vuotias, Hollannissa lapsen ollessa n. 3 kuukautta vanha. Tietääkseni myös Belgiassa mennään Hollannin mallilla. Muista Keski-Euroopan maista en kyllä tiedä.
 
Ihan tavallista tuo on, ja kertoo siitä että uskaltaa äidille näyttää tunteensa. Meilläkin lapsi kiukkuaa, joskus tosin syy on enemmänkin se, ettei halua lähteä kotiin vaan haluaisi olla hellittävänä mummolassa...

Eli ei se mitään vierastamista ole.
 
[QUOTE="Jee-jee";22032455]Ihan normaalia käytöstä lapseltasi.

Suomessa lasta voi hoitaa kotona, jos on hyvätuloinen puoliso, perintöä tai muuta varallisuutta. Toinen vaihtoehto on olla niin köyhä, että sossu kustantaa elämisen suurelta osalta. Nämä viimeksi maintut rellestää täällä palstalla ja kiillottavat sädekehäänsä, kuinka HE hoitavat lapsensa kotona! [ja me työssäkäyvät maksetaan se verorahoillamme] Paska koulutus-ei töitä-ei kiirettä "töihin"(lue kortistoon) äitiysloman jälkeen.[/QUOTE]

Täysin totta. Ja nämä samaiset palstamammat sitten riehuvat vuorotellen päiväkotiketjuissa ("miksi edes teit lapsia jos et viitsi hoitaa, lapsistasi tulee turvattomasti kiintyneitä, itsekkäät vanhemmat, raha menee lasten edelle") ja sitten aloittelevat samaan aikaan nimettöminä ketjuja juuri näihin yhteiskunnan tukiin liittyen ("milloin lapsilisät/ttt tulee tilille? Mitä ruokaa loppuviikoksi viidelle kun tilillä rahaa 4,20€? saako sossusta tiskikoneen?")
 
Hui, en edes uskalla lukea tätä ketjua kokonaan... onpa taas vihaisia kommentteja.

Lohdutukseksi että minä olin puolipäiväisesti kurssilla kun lapseni oli tuon ikäinen ja isä oli kotona hänen kanssaan ja kyllä se niin meni että kun minä tulin kotiin ja isä ojensi lapsen minulle niin yleensä tyttö parahti samantein itkuun ja halusi takaisin isän syliin :D

Ja niin, minun lapseni isä on belgialainen ja serkut ovat menneet hoitoon noin 3-4 kk iässä kun äidit ovat palanneet töihin - täyspäiväisesti.

Ja ihan täyspäisiä ja iloisia ja erittäin sosiaalisia serkkuja hänellä on.
 
[QUOTE="Jee-jee";22032455]Ihan normaalia käytöstä lapseltasi.

Suomessa lasta voi hoitaa kotona, jos on hyvätuloinen puoliso, perintöä tai muuta varallisuutta. Toinen vaihtoehto on olla niin köyhä, että sossu kustantaa elämisen suurelta osalta. Nämä viimeksi maintut rellestää täällä palstalla ja kiillottavat sädekehäänsä, kuinka HE hoitavat lapsensa kotona! [ja me työssäkäyvät maksetaan se verorahoillamme] Paska koulutus-ei töitä-ei kiirettä "töihin"(lue kortistoon) äitiysloman jälkeen.[/QUOTE]

Suomessa voi huonotuloisenkin puoliso hoitaa lapset kotona, jopa ilman mitään tukia. Mielikuvitus ja ahkeruus ja säästäväisyys kunniaan. Ja sellainen työ, että siellä käydään puolison kanssa vuorotellen. Esim. iltasiivous sopii lisätuloina äidille kuin äidille, koulutetullekin. Vink vink.
 
[QUOTE="jou";22033315]Suomessa voi huonotuloisenkin puoliso hoitaa lapset kotona, jopa ilman mitään tukia. Mielikuvitus ja ahkeruus ja säästäväisyys kunniaan. Ja sellainen työ, että siellä käydään puolison kanssa vuorotellen. Esim. iltasiivous sopii lisätuloina äidille kuin äidille, koulutetullekin. Vink vink.[/QUOTE]

Vink, vink vaan itsellesi, kyllä se niin on, että kun olemme mieheni kanssa molemmat akateemisen koulutuksen saaneita, niin ei me kyllä mennä siivoamaan iltaisin, että voitais olla kotona vaikka se 3 vuotta lapsen kanssa. Tää on kyllä ehkä huvittavin vinkki, mitä olen ikinä saanut!

Ehkä sitä katselee maailmaa vähän eri kantilta...

En voi olla mainitsematta sitä tutkimusta, joka juuri hiljattain julkaistiin, että kun tarkasteltiin kokonaisutta, niin äidin töihinmeno paransi lapsen(kin) hyvinvointia.
 
[QUOTE="Jee-jee";22033524]

En voi olla mainitsematta sitä tutkimusta, joka juuri hiljattain julkaistiin, että kun tarkasteltiin kokonaisutta, niin äidin töihinmeno paransi lapsen(kin) hyvinvointia.[/QUOTE]

Joo voi parantaakin silloin kun asiat ei kotona ole kohdallaan..
 
[QUOTE="vieras";22031877]Höh teidän kanssanne. Tuo on yksi tapa reagoida ikävään. Itkeä, kun äiti tulee ja jopa kieltäytyä lähtemästä mukaan. Noin toimii moni vanhempikin lapsi. Joskus silloin selityksenä kuulee, että kun hoidossa on niin kivaa eikä malteta lähteä. Ennemminkin johtuu siitä, että ikävä on ollut kova, se on kestetty siihen asti kunnes äiti tulee ja silloin ikävä iskee, mutta pienellä ei vielä ole keinoja käsitellä ikäväänsä. Meillä oli noita oireita 3v:n kanssa hoitotädin vaihtuessa.[/QUOTE]

Iso PEESI!!!
 
Kyllä se oikeasti alle vuoden ikäisen kanssa tai vielä pienemmän kanssa on usein sitä unohtamista eli ihan oikeasti vierastamista eikä mitään mielenosotusta poissaolosta. Ei se lapsi siitä rikki mene vaikka noin tapahtuukin, kyllä ihan oikeasti keski-euroopassakin pienenä hoitoon vietävät vauvat vierastavat hetkittäin vanhempiaan koska ovat virkeimmillään juuri silloin kun ovat hoidossa. Isommat taas sitten ilmaisevat ikävän itklla jälkikäteen ja mielenosoituksellisestikin joskus. Se on vain elämää, niele se pahamieli mitä sulle lapsen reaktiosta tulee, nieleehän sekin sen että joutuu hoitoon.
 
[QUOTE="vieras";22031877]Höh teidän kanssanne. Tuo on yksi tapa reagoida ikävään. Itkeä, kun äiti tulee ja jopa kieltäytyä lähtemästä mukaan. Noin toimii moni vanhempikin lapsi. Joskus silloin selityksenä kuulee, että kun hoidossa on niin kivaa eikä malteta lähteä. Ennemminkin johtuu siitä, että ikävä on ollut kova, se on kestetty siihen asti kunnes äiti tulee ja silloin ikävä iskee, mutta pienellä ei vielä ole keinoja käsitellä ikäväänsä. Meillä oli noita oireita 3v:n kanssa hoitotädin vaihtuessa.[/QUOTE]

piti kirjoittaa just näin,hyvä että täälä on joku muukin joka tietää ;)
 
Kyllä se oikeasti alle vuoden ikäisen kanssa tai vielä pienemmän kanssa on usein sitä unohtamista eli ihan oikeasti vierastamista eikä mitään mielenosotusta poissaolosta. Ei se lapsi siitä rikki mene vaikka noin tapahtuukin, kyllä ihan oikeasti keski-euroopassakin pienenä hoitoon vietävät vauvat vierastavat hetkittäin vanhempiaan koska ovat virkeimmillään juuri silloin kun ovat hoidossa. Isommat taas sitten ilmaisevat ikävän itklla jälkikäteen ja mielenosoituksellisestikin joskus. Se on vain elämää, niele se pahamieli mitä sulle lapsen reaktiosta tulee, nieleehän sekin sen että joutuu hoitoon.

On se hassua, että vastasyntynytkin tunnistaa äitinsä äänen ja tuoksun (ja muutaman päivän iässä myös kasvot) mutta alle vuoden ikäinen ryhtyy muutaman tunnin eron jälkeen vierastamaan äitiään. Vai olisiko tässä(kin) kysymys siitä, että teoriat pitää kirjoittaa uudelleen jotta syrjäytyneille kotiäideille tulisi parempi mieli...
 
[QUOTE="Leena";22031575]Lapsi on nyt ollu ensimmäiset viikot päivähoitopaikassaa mummolassa minun ollessa töissä. Tänään lapsi alkoi itkemään vimmatusti, kun joutui lähtemään kotiin minun mukaan. Siis vierasti omaa äitiään ! Lapsi on nyt 11 kk. Onko tämä ihan normaalia ? Äitiysloman ajan olin lapsen kanssa tiiviisti kahdestaan, eikä lapsi ollu hoidossa.[/QUOTE]

On se normaalia.

Sitähän aina jankutetaan ettei lapsi kärsi kun on hyvässä päivähoidossa. Sitä ei vaan tajuta, että äidin ja lapsen suhde väistämättä kärsii. Siinä oikein malliesimerkki.
 
jaahas, mä taidan sitten olla ihan kusipää ku oon vienyt poikani 8,5 kk:n ikäisenä pph:lle, kun ite palasin kouluun... :) Kuitenkin poikani on ihan tasapainoinen ja sosiaalinen.. ja vertaukseksi kaverillani on 5 vuotias, joka oli 3 vuotta kotona niin ei osaa olla saman ikäisten lapsien kanssa ollenkaan ja todella ujo ja arka.. että mielummin vien nuorena hoitoon, että lapseni oppii sosiaalista kanssakäymistä eikä ole ujo ja arka ja pelkkää kaikkia vieraita ihmisiä..
 
[QUOTE="eve";22032128]Parempi kenelle?[/QUOTE]

Ööööö... lapselle? Vai oletko sitä mieltä että jos ei pysty, syystä tai toisesta, olemaan joka lapsen kanssa 3 vuotta kotona niin abortti on tehtävä?

Olisitko itse mieluummin tullut abortoiduksi kuin mennyt alta 3 veenä hoitoon?
 
On se hassua, että vastasyntynytkin tunnistaa äitinsä äänen ja tuoksun (ja muutaman päivän iässä myös kasvot) mutta alle vuoden ikäinen ryhtyy muutaman tunnin eron jälkeen vierastamaan äitiään. Vai olisiko tässä(kin) kysymys siitä, että teoriat pitää kirjoittaa uudelleen jotta syrjäytyneille kotiäideille tulisi parempi mieli...

En kirjoittanut todellakaan kotiäidin näkökulmasta vaan nimenomaan siitä, että itsekin olen jättänyt 8kuisen lapsen ensin kotiin isän ja myöhemmin hoitoon. Kyllä, totta että vauva tunnistaa äidin, totta myös se että vauvalle ei voi olla montaa läheistä ihmistä, useampi kyllä, muttei montaa. Meillä oli vierastusherkkä vauva ja oli kausi jolloin vierasti kaikkia muita paitsi isäänsä. Eikä se ollut taatusti mitään ikäväprotestia, sen olen lasten kanssa kokenut kyllä monet kerrat taaperovaiheessa. Vierastus äitiä kohtaan oli ihan samanlaista kuin muitakin ihmisiä kohtaan ja hellitti leikkiessä turvallisesti sylistä (isän sylistä). Itkua siihen vierastukseen ei edes sisältynyt.

Kyllä äiti on syrjäytettävissä lapsen mielessä vaikkei ihmiset halua sitä myöntääkään. Itse olen hoidattanut lapseni muilla työpäivät mutta kyllä minun itsetuntoni totuuden kärsii myöntää. nuorena olen myös itse ollut kolmeen otteeseen au pairina ulkomailla ja kahdessa perheessä minua haluttiin väkisin kutsua äidiksi vaikka kuinka kielsin. Äiti kun oli paikalla klo 20-21 ja minä kaiken muun ajan ja isä vähän enemmän niin eipä ihme ettei lapset äititermiä enää ymmärtäneet, vaikka vanhin oli jo kouluiässä.
 
[QUOTE="vieras";22032323]Suurin osa K-Euroopan äideistä ovat kotona 3v asti ja siitä jatkaavat osa-aikaisesti.
T:äiti K-Euroopasta[/QUOTE]

Siis missa maassa oikein asut? Ei pade ainakaan Benelux-maissa, kylla taalla suurin osa menee hoitoon 3-4 kuukautisina.
 
On se hassua, että vastasyntynytkin tunnistaa äitinsä äänen ja tuoksun (ja muutaman päivän iässä myös kasvot) mutta alle vuoden ikäinen ryhtyy muutaman tunnin eron jälkeen vierastamaan äitiään. Vai olisiko tässä(kin) kysymys siitä, että teoriat pitää kirjoittaa uudelleen jotta syrjäytyneille kotiäideille tulisi parempi mieli...

Juuri näin. Tuntuu että tällä palstailla otetaan teorioita käyttöön juuri silloin kun ne itselle sopivat :D.
 
Kyllä äiti on syrjäytettävissä lapsen mielessä vaikkei ihmiset halua sitä myöntääkään. Itse olen hoidattanut lapseni muilla työpäivät mutta kyllä minun itsetuntoni totuuden kärsii myöntää. nuorena olen myös itse ollut kolmeen otteeseen au pairina ulkomailla ja kahdessa perheessä minua haluttiin väkisin kutsua äidiksi vaikka kuinka kielsin. Äiti kun oli paikalla klo 20-21 ja minä kaiken muun ajan ja isä vähän enemmän niin eipä ihme ettei lapset äititermiä enää ymmärtäneet, vaikka vanhin oli jo kouluiässä.

Onneksi en tiedä enkä tunne yhtäkään lasta, jonka mielestä äiti (ja isä) olisi syrjäytetty. Jopa kaikkein rikkinäisimpien kotien lapset, huostaanotetut kovia kokeneet laitostuneet lapset kyllä ylläpitävät mielessään kuvaa äidistä/isästä. Se, kuinka realistinen tuo kuva on, on toinen asia.
 

Yhteistyössä