Lastensuojelun pelko - miten käy?

[surusilmä1234]

Haluan purkaa sydäntäni tänne ja pyytää apua. Paljon on keskustelupalstoilla ja mediassa juttuja lastensuojelusta, sen toimimattomuudesta ja mielivallasta. Nyt pelko on hiipinyt minunkin mieleeni.

Tyttäreni, aikuinen ihminen, asuu kahden pienen lapsensa ja miehensä kanssa. Suvussamme on aikaisemminkin ilmennyt mielenterveysongelmia, enkä yllättynyt kun kuulin tyttäreni olevan vaikesti masentunut. Osastohoitojen myötä diagnoosi muuttui psykoottiseksi masennukseksi. Lastensuojelu on nyt jonkin aikaa kulkenut perheen matkassa, kyseenalaistaen tyttäreni vanhemmuuden. Perheessä tehtiin vanhemmuuden arviointi, ja siitä selvisivät puhtain paperein. Lastensuojelun stt epäilee silti yhä, sillä tyttärellä on huono hoitomotivaatio; välillä hän kokee olevansa täysin maassa ja kokee tarvitsevansa apua, paremmalla hetkellä hän katkoo hoitokontaktit ja lopettaa lääkkeiden syönnin. Äitinä hän kuitenkin mielestäni on hyvä, hän rakastaa lapsiaan, hoitaa kotia, käy jopa säännöllisesti töissä. Tai on niin hyvä, kuin mitä minä itse odottaisin äitiydeltä.Toki joskus hän hermostuu lapsiinsa helposti, hän saattaa olla välillä hyvin impulsiivinen, jossain vaiheessa hänellä käsittääkseni oli epäilty epävakaata persoonallisuuttakin.

Sivusta seuranneena arki heidän perheessä kuitenkin toimii. Masennus alkaa olla selkeästi voiton puolella, sillä tällä hetkellä hän on sitoutunut lääkehoitoon. En tiedä syökö kaikkia määrättyjä lääkkeitä, mutta edes sen verran, että hän vaikuttaa tasapainoisemmalta. Ongelma onkin tällä hetkellä se, että lääkehoidosta huolimatta hän on katkaissut hoitokontaktinsa, hän ei käy kesustelemassa polilla, mitä lastensuojelu häneltä on vaatinut. Voiko lastensuojelu vaikeuttaa heidän elämäänsä tämän vuoksi, ettei tyttäreni "anna seurata tilannettaan", vaikkakin lääkkeitä syökin? Lapset vaikuttavat onnellisilta, ja lasten isä on terve tasapainoinen nuori mies. Riittääkö tämä stt:lle? Vai voivatko ottaa lapset huostaan tyttäreni toiminnan vuoksi? Ei kai heitä mitenkään rnkaista tilanteesta? Toki minulle mummona on ehdottoman tärkeää, että lapsenlapset voivat hyvin ja saavat tasapainoisen elämän, mutta sitä he eivät saa, jos heidät otetaan hyvästä kodista pois

Paljon tuli kysymyksiä, toivottavasti joku vastaa ja osaa kertoa, onko pelkoni aiheeton vai täysin aiheellinen. Surullista, että ihmisen täytyy pelätä sellaisen instanssin puolesta, jonka pitäisi auttaa ja tukea perheitä.

 

["vieras"]

Jos lapsilla oikeasti hyvät oltavat, eli saavat hoivaa, ruokaa, puhtaat vaatteet, koti järjestyksessä ym ja tyttäresi mies on normaali ja rakastava isä, joka ehkä enemmän jaksaa olla lapsille läsnä, en usko, että huostaanotetaan. Huostaanotto on vihoviimeinen asia joka tehdään. Jos tyttäresi olisi yksinhuoltaja tilanne voisi ehkä olla erilainen. Yksittäistapauksia löytyy huonoista huostaanotoista, mutta pääosin tuntuu rahallisista syistä huostaanotot tapahtuvan ihan liian myöhään.

 

[surusilmä1234]

Miehensä varaan tyttärenikin tuntuu asian laskevan: hän jotenkin ajattelee, että saa tehdä oman mielensä mukaan, eikä ls-viranomaisista tarvitse välittää, kun on mies, joka on "täysijärkinen". Toivottavasti asia on näin, sillä sitten hän putoaa korkealta, jos aletaan uhkailla huostaanotolla.

 

[Chala]

Ei se huostaanotto todellakaan ole mikään ensisijainen vaihtoehto eikä lähelläkään siinä tapauksessa, ellei ole vahvaa epäilystä siitä, että lasten olo vaarantuu äitinsä kanssa. Pakko kritisoida sen verran, että ei ole hyvää äitiyttä olla hoitamatta itseään kunnolla, katkoa hoitokontaktit ym., koska kaiken sen tarkoitus on auttaa häntä jaksamaan ja olemaan myös tasapainoinen ja läsnäoleva äiti lapsilleen. Mikä hänen syynsä siihen on? Eli en ihmettele sossujen epäilystä siitä, mitä taustalla onkaan. Jos tyttäresi kykenee yhteistyöhön ja olemaan rehellinen, osaa ehkä selittää miksi tekee näin radikaalisti lastensa hyvinvointia vastaan?

Miten paljon sä oikeasti tiedät tilanteesta, mitä kotona tapahtuu? On hyvä että lapsilla on isä läsnä. Tyttäresi kuulostaa pelkän kertomasi perusteella hyvin epävakaalta, ja jos tosiaan olisi yh kuten ensimmäinen kommentoija sanoi, olisi tilanne hyvin erilainen.

Kun lastensuojelu on mukana kuvioissa, kannattaa oikeasti tehdä yhteistyötä, koska tarkoitus on auttaa perhettä ja taata lapsille tasapainoinen kasvuympäristö, ei ottaa lapsia mielivaltaisesti huostaan vain koska huvittaa tehdä kiusaa. Mutta tyttäresi ei kuulosta kaikkein yhteistyökykyisimmältä, mitä voisit hänenkin kanssaan keskustella, jos teillä hyvät puhevälit on. Mikä siinä hoitokontaktissa esim. niin korpeaa että se pitää katkaista? Miksi ei halua kunnolla itseään kuntoon? Kaikkien kannalta, ihan ilman lastensuojelun puuttumista asiaankin, olisi parempi niin.

 

[Chala]

Miehensä varaan tyttärenikin tuntuu asian laskevan: hän jotenkin ajattelee, että saa tehdä oman mielensä mukaan, eikä ls-viranomaisista tarvitse välittää, kun on mies, joka on "täysijärkinen". Toivottavasti asia on näin, sillä sitten hän putoaa korkealta, jos aletaan uhkailla huostaanotolla.

Pahimmassa tapauksessahan mies voi joutua tekemään valinnan; vaimo vai lapset. Käytännössä joko pelastaa itsensä ja lapsensa ja jättää äidin oman onnensa nojaan (jos liian huonoon kuntoon menee ja kieltäytyy hoidosta), tai antamaan lapset pois. Kärjistettyä ja toivottavasti vielä kaukana tällaisesta tilanteesta, mutta kyllä näitäkin tapahtuu ikävä kyllä, ihan molempien vanhempien kohdalla.

 

["vieras"]

Vaikka perheessä olisi kaikki ulkoisesti ja toisen vanhemman osalta hyvin, niin pelkästään sen toisen vanhemman epävakaisuus haittaa lasta ja tuo elämään turvattomuutta ja epävarmuutta. Pelkkä lääkkeiden syöminen ei riitä mielenterveysongelmien hoidossa. Lastensuojelu haluaa, että tyttäresi "tilannetta seurataan", koska he eivät halua tehdä huostaanottoa, mutta jos tyttäresi ei ole yhteistyökykyinen, niin siihen voidaan päätyä.

Puhu tyttärellesi järkeä: onko oikein, että hän panee oman halunsa takia perheenjäsentensä elämän vaakalaudalle?

 

[surusilmä1234]

Tyttäreni on hyvin voimakastahtoinen, järkeä olen yrittänyt puhua, mutta hän tekee kuitenkin oman päänsä mukaan. Hän suostuu miettimään muita vaihtoehtoja vasta, kun on tosi kyseessä. En voi sanoa tietäväni perheen tilannetta täysin tarkasti, uskon kuulevani tyttäreltäni vain sensuroidun tarinan. Lisäksi lähimenneisyyten kuuluu monia muita tilannetta huonontavia tekijöitä, joita en tässä kehtaa tuoda julki.

Luulen että suurin syy hoitokontaktie katkomiseen on juurikin tuo epävakaus, hän ei halua sitoutua hoitoonsa. En tiedä miksi näin, tvallisesti hän on vain kommentoinut asiaa sanomalla että "menee hermot kun pitää käydä asioistaan puhumassa".

Eniten itse pelkään juuri tuota, että ls:sta sanotaan perheen isälle, että nyt on valittava jompi kumpi, vaimo tai lapset. Siinä vaiheessa tyttäreni käy huonosti.

Joskus mietin myös sitä, että pystynkö ajattelemaan heidän koko perheen parasta, lasten parasta, vai ajattelenko vain tyttäreni parasta, peläten hänen romahtamistaan mahdollisten vastoinkäymisten vuoksi. Omaa lastaan kun ei kuitenkaan voi suojella hänen omilta ratkaisuiltaan.

 

["vieras"]

Oletko varma, että tyttäresi mies jaksaa nykyistä tilannetta? Oletko puhunut hänen kanssaan?

Mun mielestä sun pitäisi harkita sitä, että pyydät lastensuojelua pakottamaan tyttäresi hoitoon. Olet selvästi itsekin siitä huolissasi.

 

[Chala]

Tyttäreni on hyvin voimakastahtoinen, järkeä olen yrittänyt puhua, mutta hän tekee kuitenkin oman päänsä mukaan. Hän suostuu miettimään muita vaihtoehtoja vasta, kun on tosi kyseessä. En voi sanoa tietäväni perheen tilannetta täysin tarkasti, uskon kuulevani tyttäreltäni vain sensuroidun tarinan. Lisäksi lähimenneisyyten kuuluu monia muita tilannetta huonontavia tekijöitä, joita en tässä kehtaa tuoda julki.

Luulen että suurin syy hoitokontaktie katkomiseen on juurikin tuo epävakaus, hän ei halua sitoutua hoitoonsa. En tiedä miksi näin, tvallisesti hän on vain kommentoinut asiaa sanomalla että "menee hermot kun pitää käydä asioistaan puhumassa".

Eniten itse pelkään juuri tuota, että ls:sta sanotaan perheen isälle, että nyt on valittava jompi kumpi, vaimo tai lapset. Siinä vaiheessa tyttäreni käy huonosti.

Joskus mietin myös sitä, että pystynkö ajattelemaan heidän koko perheen parasta, lasten parasta, vai ajattelenko vain tyttäreni parasta, peläten hänen romahtamistaan mahdollisten vastoinkäymisten vuoksi. Omaa lastaan kun ei kuitenkaan voi suojella hänen omilta ratkaisuiltaan.

Mielenterveysongelmien kanssa on joskus niin, että on pakko käydä siellä pohjalla, vähän samaan tapaan kuin päihderiippuvaisen, että oikeasti ymmärtää tilanteen olevan niin huono, ettei yksin siitä selviä.

Tunnen monia joiden kohdalla lastensuojelun puuttuminen asiaan on jo ollut se pohjakosketus, tai se on tapahtunut yhtaikaa pahimman romahduksen kanssa. Toisaalta on niitä, jotka eivät ota kuuleviin korviinsa mitään, ennenkuin on liian myöhäistä ja lapset on esim. oman turvallisuutensa takia pakko sijoittaa. Se on karua, mutta lasten parasta siinä on pakko ajatella.

Sun pitää luottaa siihen, että tyttäresi aikuisena ihmisenä tekee omat valintansa ja sinä olet hänen tukenaan niissä missä omatuntosi sallii. Lapsenlapsesi taas ovat viattomia, joita sinä tuet tapahtui mitä tapahtui, koska haluat varmasti olla myös osa heidän elämäänsä.

 

[surusilmä1234]

Mies jaksaa vaihtelevasti, nyt on mennyt paremmin kun lääkitys tuntuu toimivan. Välillä meni huonommin. Kuinka ls voisi pakottaa aikuisen ihmisen hoitoon? Onko se oikeasti mahdollista? Kyllä, olen todella huolissani ja peloissani, sekä tyttäreni, että hänen koko perheensä puolesta.

 

[Chala]

[QUOTE="vieras";29135402]Oletko varma, että tyttäresi mies jaksaa nykyistä tilannetta? Oletko puhunut hänen kanssaan?

Mun mielestä sun pitäisi harkita sitä, että pyydät lastensuojelua pakottamaan tyttäresi hoitoon. Olet selvästi itsekin siitä huolissasi.[/QUOTE]

Lastensuojelu ei voi käytännössä pakkohoitoon ketään laittaa. Jos taas tilanne liian pitkälle menee, äidin ja miehen pitäisi yhdistää voimansa ja tehdä yhteistyötä esim. tytärtä hoitavan lääkärin kanssa ja miettiä, onko pakkohoitoon edellytykset. Ei ne ihan heppoisin kriteerein täyty.

 

["vieras"]

Mies jaksaa vaihtelevasti, nyt on mennyt paremmin kun lääkitys tuntuu toimivan. Välillä meni huonommin. Kuinka ls voisi pakottaa aikuisen ihmisen hoitoon? Onko se oikeasti mahdollista? Kyllä, olen todella huolissani ja peloissani, sekä tyttäreni, että hänen koko perheensä puolesta.

Esittämällä ukaasin.

Mun mielestä sun olisi hyvä puhua lastenlastesi isän kanssa siitä, että mitä hän haluaisi ja että jaksaako hän oikeasti. Jos isä romahtaa, niin lapset romahtavat.

 

[surusilmä1234]

Mutta onko tyttäreni niin vaaraksi lapsille kuin mitä kaikki tuntuvat ajattelevan? Toki näin perhesurmien kulta-aikaan helposti epäillään mt-ongelmaista vaaraksi lapsille, mutta onko se välttämättä näin? Vai katsonko asiaa liian läheisen silmin? Välillä tuntuu, että vävypojankin silmissä tyttäreni on ihan "normaali", toki joskus hän väsyy kun tinen oikein syyllistää ja valittaa.

En usko että pakkohoidon kriteerit täyttyisivät. Ne on monta kertaa jo täyttyneet, mutta nyt tilanne on kuitenkin rauhallisempi kuin silloin. Enää ei ole itkua ja itsetuhoisia puheita. Ehkä yksi syy hoitokontaktin katkaisemiseen onkin juuri se, että nyt menee "liian hyvin", ei koe hoidon tarvetta. Vaikeita asioita kun ei toisen pään sisälle näe, mitä siellä liikkuu.

 

[Chala]

Mutta onko tyttäreni niin vaaraksi lapsille kuin mitä kaikki tuntuvat ajattelevan? Toki näin perhesurmien kulta-aikaan helposti epäillään mt-ongelmaista vaaraksi lapsille, mutta onko se välttämättä näin? Vai katsonko asiaa liian läheisen silmin? Välillä tuntuu, että vävypojankin silmissä tyttäreni on ihan "normaali", toki joskus hän väsyy kun tinen oikein syyllistää ja valittaa.

En usko että pakkohoidon kriteerit täyttyisivät. Ne on monta kertaa jo täyttyneet, mutta nyt tilanne on kuitenkin rauhallisempi kuin silloin. Enää ei ole itkua ja itsetuhoisia puheita. Ehkä yksi syy hoitokontaktin katkaisemiseen onkin juuri se, että nyt menee "liian hyvin", ei koe hoidon tarvetta. Vaikeita asioita kun ei toisen pään sisälle näe, mitä siellä liikkuu.

Lapsiltahan sen parhaiten kuulisi. Ei sitä ulkopuoliset voi tietää, miten turvaton tai turvallinen olo lapsilla kotonaan on. Joutuvatko pelkäämään äidin käytöstä tai mielialojen vaihtelua? Onko itsetuhoisia ajatuksia silti edelleen? Tuleeko se esiin käytöksessä? Ei perhesurmat tai vastaavat mikään ensimmäinen ajatus varmasti ole, mutta fakta on, että rajua henkistä väkivaltaa voivat lapset mt-ongelmaisessa perheessä joutua kohtaamaan. Kyllä se vaikuttaa lapsiin ja paljon, vaikka heihin ei fyysisesti koskaan kajottaisi.

Mutta kuten sanottu, tyttäresi ei ole oikea ihminen tätä arvioimaan, ja uskaltaako lasten isäkään sanoa asioita suoraan vai pelkääkö seurauksia? Lasten etu, sitä pitäisi kaikkien ajaa. Lasten etu ei aina ole olla sen vanhemman kanssa, joka voi todella huonosti. Mua edelleen ihmetyttää kaikkein eniten se, miten tyttäresi ei lastensa takia voi sitoutua hoitoon? Tämä antaa ymmärtää, että joko salaa jotain tai pelkää seurauksia, tai sitten ei oikeasti ymmärrä riskiä johon lapset laittaa, ts. välinpitämätöntä toimintaa. Kyllä lapset jo liiankin pienenä ymmärtää, että meillä vanhemmat on vähän erilaisia kuin muilla, eikä se ole pelkästään hyvä juttu..

 

[surusilmä1234]

Ehkä hän on sairaudentunnoton, ei vaan näe tilannetta lasten kannalta. Lapset kun ovat niin pieniä etteivät he voi kertoa kotioloista, niin todellinen tilanne kotona jää epäselväksi. Minä näen vain onnellisen tyttäreni, joka nauttii olosta lasten kanssa, ja lapset, jotka tykkäävät istua äitinsä sylissä, pelleillä, leikkiä ja touhuta äitinsä kanssa. Ehkä salaa haluaisin että stt:tkin tämän näkisivät ja sanoisivat, että tyttäeni on ihan hyvä äiti, eikä hänen elämäänsä tarvitsisi puuttua mitenkään.

 

[Chala]

Ehkä hän on sairaudentunnoton, ei vaan näe tilannetta lasten kannalta. Lapset kun ovat niin pieniä etteivät he voi kertoa kotioloista, niin todellinen tilanne kotona jää epäselväksi. Minä näen vain onnellisen tyttäreni, joka nauttii olosta lasten kanssa, ja lapset, jotka tykkäävät istua äitinsä sylissä, pelleillä, leikkiä ja touhuta äitinsä kanssa. Ehkä salaa haluaisin että stt:tkin tämän näkisivät ja sanoisivat, että tyttäeni on ihan hyvä äiti, eikä hänen elämäänsä tarvitsisi puuttua mitenkään.

Pyri uskomaan se, että siihen on parempi puuttua, erityisesti niin kauan kuin tyttäresi ei kohtaa todellisuutta, eli omaa avuntarvettaan. Lapsilla ja perheellä on varmasti myös hyvä olla, mutta vastapainona voi olla myös jotain aivan muuta. Ikävä kyllä lastensuojelun tehtävänä on nähdä myös ne uhkakuvat ja pyrkiä ennaltaehkäisemään mahdollisimman tehokkaasti tilanteen kärjistymistä. Tyttäresi ei nyt kovin hyvin itse auta asiaa..

 

[Joosukka]

Lastensuojelu ei varmaankaan huostaa lasta/lapsia, mutta saattaa vaatia perheeltä erinäisiä asioita, kuten lasten veiemistä tarhaan isän työpäivän ajaksi tai isän jäämistä kotiin.

Ongelmia lähinnä saattaa tulla sellaisessa tapauksessa, että jos tyttäresi ja hänen meihensä eroaisi, niin saisiko tyttäresi lapset vai meniskö miehelle. Tai jos Tyttärellesi yksin lasten kanssa asuvana vanhempana tulisi lastensuojelun puuttumista johonkin, niin tuo hoitokontaktien katkominen menneisyydessä todennäköisesti jonkun verran aiheuttaisi tiivimpää seurantaa Lasun osalta.

 

["vieras"]

Isällä ei ls:n mielestä ole mitään roolia lastenkasvatuksessa joten siinä meni se oljenkorsi.

Isää ei noteerata mitenkään..

 

[Kolmas korppi harmaana]

Mikä lääkitys tyttärelläsi juuri nyt on? Entä mikä diagnoosi? Mainitsin masennuksen ja rajatila-epäilyn, joista jälkimmäinen on persoonallisuushäiriö. Sen oireistoon voi kuulua masennus, mutta sitä ei lääkityksellä "paranneta." Toivon mukaan voitte puhua rehellistii mutta rakastavasti varhaisen kiintymyssuhteenne syistä ja seurauksista.

Jollei yhteistä hiiltä ole puhallettavissa, miksi olisi huono asia, jos lastensuojelu astuu kuvaan? Juuri nyt lasten hyvinvointi kai lienee tärkeintä

 

[Kolmas korppi harmaana]

Tyttäreni on hyvin voimakastahtoinen, järkeä olen yrittänyt puhua, mutta hän tekee kuitenkin oman päänsä mukaan. Hän suostuu miettimään muita vaihtoehtoja vasta, kun on tosi kyseessä. En voi sanoa tietäväni perheen tilannetta täysin tarkasti, uskon kuulevani tyttäreltäni vain sensuroidun tarinan. Lisäksi lähimenneisyyten kuuluu monia muita tilannetta huonontavia tekijöitä, joita en tässä kehtaa tuoda julki.

Luulen että suurin syy hoitokontaktie katkomiseen on juurikin tuo epävakaus, hän ei halua sitoutua hoitoonsa. En tiedä miksi näin, tvallisesti hän on vain kommentoinut asiaa sanomalla että "menee hermot kun pitää käydä asioistaan puhumassa".

Eniten itse pelkään juuri tuota, että ls:sta sanotaan perheen isälle, että nyt on valittava jompi kumpi, vaimo tai lapset. Siinä vaiheessa tyttäreni käy huonosti.

Joskus mietin myös sitä, että pystynkö ajattelemaan heidän koko perheen parasta, lasten parasta, vai ajattelenko vain tyttäreni parasta, peläten hänen romahtamistaan mahdollisten vastoinkäymisten vuoksi. Omaa lastaan kun ei kuitenkaan voi suojella hänen omilta ratkaisuiltaan.

Onko tytärtäsi käytetty lapsuudessa seksuaalisesti hyväksi? Onko hän saanut terapiaa ennenkuin/ silloin kun tuli nuorena äidiksi?

Minusta lasta juuri tulee suojata hänen omilta ratkaisuiltaan, jos tietää että ne ovat vääriä ja jos vielä jaksaa -- on siis vielä jotakin annettavaa

 

[yksi asia]

Tuossa tilanteessa terapiassa käyminen on haastavaa.Terapian tarkoitushan on että voi avoimesti puhua kipeistä asioista.Tuossa tilanteessa tyttäresi ei kannata puhua kuin -jo on ilmoja pidellyt-juttuja.Koska lastensuojelu saa tietoonsa kaiken mitä terapiassa kertoo.Ristiriitaista.Lasten elämä on takuulla parempaa kotona kuin huostassa.

 

["vieras"]

Tuossa tilanteessa terapiassa käyminen on haastavaa.Terapian tarkoitushan on että voi avoimesti puhua kipeistä asioista.Tuossa tilanteessa tyttäresi ei kannata puhua kuin -jo on ilmoja pidellyt-juttuja.Koska lastensuojelu saa tietoonsa kaiken mitä terapiassa kertoo.Ristiriitaista.Lasten elämä on takuulla parempaa kotona kuin huostassa.

Ei lastensuojelulla ole mitään oikeuksia ap:n tyttären terapiakäyntien sisältöön. Vaikka tytär istuisi siellä koko ajan hiljaa, niin lasu ei siitä saisi tietää vaan ajattelisi tyttären hoitavan itseään.

 

["Niinpä"]

Itse aikoinaan sain pahasti turpiin,terapioistani meni lopulta yhteentiivitelmä lasuun.

 

[Totuus on toisenlainen]

"Moniko näilläkin sivuilla kävijä on tietoinen, että perheille luodaan sosiaalihuollon toimesta ongelmia ja perheistä tehdään paperiperheitä, joiden todellisuus on kaukana siitä elämästä mitä perhe itse elää? Eli, että lastensuojeluviranomaiset ovat kehittäneet itselleen jumalaseman ja touhuavat sen varjolla perheiden selän takana hankkien kaikenlaista tietoa perheestä. Tehden jopa omia oletuskirjauksia asiakkaiden asiapapereihin. Nämä heidän oletukset kasvavat totuuksiksi, jotka hallinto-oikeudet nuijivat hyväksytyiksi."

 

["purppura"]

Pakko kritisoida sen verran, että ei ole hyvää äitiyttä olla hoitamatta itseään kunnolla, katkoa hoitokontaktit ym., koska kaiken sen tarkoitus on auttaa häntä jaksamaan ja olemaan myös tasapainoinen ja läsnäoleva äiti lapsilleen. Mikä hänen syynsä siihen on?

Kysyt syytä. Minäpä kerron hän on sairas, aina ihmiset eivät vain jaksa, ehkä hän haluaisi mutta ei pysty. Voimat eivät aina riitä. Sama pätee myös moniin muihin sairauksiin.

Näissä tilanteissa tarvittaisiin APUA, sitä että kun alkaa tuntua pahalta olisi joku jolle soittaa heti. Ongelma on siinä, että kun tiettyjä isoja mielenterveyshuollon laitoksia ja pisteitä suljettiin luvattiin julkisuudessa lisätä avohuoltoa huomattavasti. (Voin etsiä ko. poliitikkojen nimiä) Mitään ei saatu.

Sossut voisivat nyt vain kääntää sen syyttävän kätensä kohti päättäjiä.