Mä en mee enää mun lääkärin luo,tuntu että oikeasti pakko mennä yksityiselle,kun...

Eestlanna Savanna

Aktiivinen jäsen
01.11.2007
38 773
0
36
hän pitää mua liian terveenä :kieh: eli tänäänkin hän sanoi että se kuuluu äitiyteen,erilaiset huolet,sekä että suun kauta mikään ei auta kun äitiys on jo perumaton asia ja että se huoli menee itsestään pikkuhilja pois,mutta varma vielä vuosia menee,sekä sanoi mulle lopeta lääkitystä :ashamed:
Siis,ok,mutta miten elää tommosen typerän huolen kanssa,mä haluan nauttia lapsista,mutta en voi,se stressi sekä raskaus paina mieltä ja joskus hirveästi paina,pitääkö siis mulle se kestää loppu elämän astia tämä huoli?Jos mikään ei siihen auta vai pitääkö mun kestää siihen asti kunnes lapsi kasvaa kun näen itse että kaikki ok,jos kaikki ok,arghhh...
Mä tiedän että itken paljon mutta olen tommonen itkevä henkilö,en mitään voi :/
Suositelkaa mulle jotain?
 
Jos sä kerrot ihan rauhallisessa mielentilassa kokemuksiasi ja tunteitasi, niin ei niistä sa kokonaiskuvaa. Kokeileppa joku kerta tulostaa vaikka muutama täällä kiihtyneenä käymäsi keskustelu (tai kirjoita omat tunteesi wordiin silloin kun oot kiihtyny ), ja ota lääkäriin mukaan
 
Mä olen käynyt jo jopa miehen kanssa :D mies kertoi ihan kaikki miten se mua vaiva |O .Ei se häntä kiinosta hän on kuitenkin siitä mieltä että normaalia se on,vaikka mua ahdistaa,prkle.
Mä inhoan tämä huoli,mutta mitään en voi tehdä,kuka se laita pois mun päästä? :/
 
Ei ole olemassa valitettavasti mitään ihmepilleriä, jonka ottamalla kaikki murheet ja ahdistukset mielestä lähtee. Kyllä se hyvä olo lähtee ihmisestä itsestään. KAIKILLA ihmisillä on ikäviä ajatuksia, ahdistusta, stressiä, pelkoja ja surua, mutta ei niitä pidä ajatella koko aikaa! Täytyy nauttia elämän hyvistä asioista, eikä tuhlata aikaansa murehtimalla. Olla onnellinen siitä MITÄ ON eikä pelätä kokoaika asioita mitä ei edes ole. Kerran täällä vaan eletään ja mä ainakin nautin mielummin siitä ajasta kuin ruikutan asioista joille en mitään mahda.

Tottakai olen välillä todella surullinen, mutta vain välillä. Ja jos sä koet, että sun täytyy mennä ykstyiselle lääkärille, niin sitten menet. Itse tiedät parhaiten mikä on itsellesi tarpeen. En minä eikä kukaan muukaan palstalainen.
 
Jatkuva huoli ja syyllisyydentunteet kuuluvat vanhemmuuteen, mutta näyttää siltä että sinulla nämä ovat jatkuvasti liian vahvasti pinnalla. Pelkällä lääkityksellä näitä tunteita ei voida hallita, joten suosittelisin lääkityksen vaihtamista säännölliseen psykoterapiaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
hän pitää mua liian terveenä :kieh: eli tänäänkin hän sanoi että se kuuluu äitiyteen,erilaiset huolet,

No, niin kuuluukin. Ihan älytöntä stressata jostain täistä vaikka älyttömästi. Miten muuten saitko ne täit jo pois?
 
Mutta oikeasti,miks se huoli kasvoi niin älytömästi :ashamed: Jos mä olisin varma että mitään en olisi aiheutanut stressaamalla silloin niin olisin onnellinen,se paina helvettisti mieltä ja vielä se uus tutkimus,arghh :ashamed:
Ehkä se on niin iso,kun olen kantanut siitä vuos ja menin tommosen kierteseen
 
Miks musta tuntuu et Savanna ei vaan HALUA parantua tai myöntää et asiat on paremmin kuin väittää. Eihän sit sais huomiota ollenkaan yhtä paljon... Haluaa vaan olla "erilainen" yms. Noita vastaavia on maailman sivu täys!
 
Sairaalloinen huoli on eriasia kuin meitä kaikkia äitejä piinaava huoli. Ja nuo "meillä kaikilla on ahdistavia ajatuksia" vain pahentavat silloin kun ihminen on sairas! :headwall:

Millä paikkakunnalla olet? Minä varaisin ajan yksityiselle psykiatrille. Mies mukaan ei ole huono idea, eikä tuo wordille kirjoittaminenkaan. Lääkkeitä löytyy, jotka katkaisevat pahimmilta ajatuksilta siivet. Mutta ehdottomasti suosittelen kokenutta psykiatria.
 
Oletko, Savanna, ajatellut mitä aiheutat lapsille tuolla nykyisellä stressaamisellasi menneitä. Elä tätä päivää, äläkä murehdi sellaista, mitä et voi enää muuttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Mutta oikeasti,miks se huoli kasvoi niin älytömästi :ashamed: Jos mä olisin varma että mitään en olisi aiheutanut stressaamalla silloin niin olisin onnellinen,se paina helvettisti mieltä ja vielä se uus tutkimus,arghh :ashamed:
Ehkä se on niin iso,kun olen kantanut siitä vuos ja menin tommosen kierteseen

Jos mä nyt sanon, että et ole aiheuttanut mitään stressaamalla ja pahempaa aiheutat nyt tolla stressillä, niin uskotko? Entä uskotko jos joku lääkäri sanoo? Oikeesti pyydä, että mies vaikka estää sulta pääsyn googleen tai jotain, ettet löydä enää mitään tutkimuksia. Ja eikös siinä tutkimuksessa ollut kyse sodasta, läheisen kuolemasta tms. isosta stressistä. Meillä ihan jokaisella on pientä stressiä melkein koko ajan. Ja mieti vielä sitä, että meidänkin mummot, ja vaarit, jotka ovat syntyneet tai eläneet sota-aikana ovat kuitenkin ihan fiksuja ihmisiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Mutta oikeasti,miks se huoli kasvoi niin älytömästi :ashamed: Jos mä olisin varma että mitään en olisi aiheutanut stressaamalla silloin niin olisin onnellinen,se paina helvettisti mieltä ja vielä se uus tutkimus,arghh :ashamed:
Ehkä se on niin iso,kun olen kantanut siitä vuos ja menin tommosen kierteseen

Huoli kasvaa isoksi paisuttamalla sitä itse päässään. On muuten ihan turha stressata mennyttä, jolle nyt ei vaan yksinkertaisesti mitään voi. Aivan turhaa! Mennyttä ei tekemättömäksi saa ja se nyt vain on hyväksyttävä. Sen sijaan tulevaisuuteen pystyy vaikuttamaan ja jos haluat kasvattaa tasapainoisia lapsia olisi sinunkin tärkeää olla tasapainoinen ja iloinen äiti. Eli älä aiheuta hallaa lapsillesi stressaamalla vaan ole onnellinen! Anna meneen jo olla.

 
Sen voin sanoa 20 vuoden äitinäolon kokemuksella että huoli omista lapsista ei katoa koskaan,sitten vasta murehtiikin lapsen puolesta kun se lähtee pois kotoa ja tulee niin isoksi ettei sitä enää kykene joka askelta vahtimaan.Että ajatukseen on syytä asennoitua heti.
Kyllä sä dramatisoit joka asian niin hirveesti mitä täältä sun juttujasi on lukenut.
Kai ikä tuo sullekkin sitten sitä rauhallisuutta aikaa myöden.
Joka ikistä asiaa ei kannata ottaa kuolemanvakavasti,elämä on silloin monin verroin hankalampaa.
 
OIKEESTI MENE YKSITYISELLE, NIIN MÄKIN MENIN JA ALOIN SAADA APUA
sori ku tuli isolla, mutta jos vaan mitenkään saat kirjastosta hyvä terveys lehden maaliskuu 2007, niin siinä oli juttu että miten löydät hyvän psykoterapeutin, oli aika hyvin selitetty sekin että mihin ihminen tarttee terapeuttia.
Mullakin oli pari siis täysin kökköö ihmistä kunnallisella puolella ja nyt ko itse maksan niin asiat alkaa selkiytyy
 
Alkuperäinen kirjoittaja h:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Mutta oikeasti,miks se huoli kasvoi niin älytömästi :ashamed: Jos mä olisin varma että mitään en olisi aiheutanut stressaamalla silloin niin olisin onnellinen,se paina helvettisti mieltä ja vielä se uus tutkimus,arghh :ashamed:
Ehkä se on niin iso,kun olen kantanut siitä vuos ja menin tommosen kierteseen

Jos mä nyt sanon, että et ole aiheuttanut mitään stressaamalla ja pahempaa aiheutat nyt tolla stressillä, niin uskotko? Entä uskotko jos joku lääkäri sanoo? Oikeesti pyydä, että mies vaikka estää sulta pääsyn googleen tai jotain, ettet löydä enää mitään tutkimuksia. Ja eikös siinä tutkimuksessa ollut kyse sodasta, läheisen kuolemasta tms. isosta stressistä. Meillä ihan jokaisella on pientä stressiä melkein koko ajan. Ja mieti vielä sitä, että meidänkin mummot, ja vaarit, jotka ovat syntyneet tai eläneet sota-aikana ovat kuitenkin ihan fiksuja ihmisiä.
Ehkä
:ashamed: Onko sulla kokemuksia stressitsä,must tuntu että se oli niin iso mulla ja olin loppuraskaudessa ihan stressaantunut kolme viikkoa,inhoan itseä että silloin luin lehetä ja menin vielä nettiin hakemaan tuska,niin sain ensimäinen kohtaus mistä en enää pässyt pois,sekä kantanut sen vuos,en ole puhunut kenelle,eli ajatukset menivät niin huonoon suntaan etten ole purkanut että pelko kasvoi liian isoks :/ :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Alkuperäinen kirjoittaja h:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Mutta oikeasti,miks se huoli kasvoi niin älytömästi :ashamed: Jos mä olisin varma että mitään en olisi aiheutanut stressaamalla silloin niin olisin onnellinen,se paina helvettisti mieltä ja vielä se uus tutkimus,arghh :ashamed:
Ehkä se on niin iso,kun olen kantanut siitä vuos ja menin tommosen kierteseen

Jos mä nyt sanon, että et ole aiheuttanut mitään stressaamalla ja pahempaa aiheutat nyt tolla stressillä, niin uskotko? Entä uskotko jos joku lääkäri sanoo? Oikeesti pyydä, että mies vaikka estää sulta pääsyn googleen tai jotain, ettet löydä enää mitään tutkimuksia. Ja eikös siinä tutkimuksessa ollut kyse sodasta, läheisen kuolemasta tms. isosta stressistä. Meillä ihan jokaisella on pientä stressiä melkein koko ajan. Ja mieti vielä sitä, että meidänkin mummot, ja vaarit, jotka ovat syntyneet tai eläneet sota-aikana ovat kuitenkin ihan fiksuja ihmisiä.
Ehkä
:ashamed: Onko sulla kokemuksia stressitsä,must tuntu että se oli niin iso mulla ja olin loppuraskaudessa ihan stressaantunut kolme viikkoa,inhoan itseä että silloin luin lehetä ja menin vielä nettiin hakemaan tuska,niin sain ensimäinen kohtaus mistä en enää pässyt pois,sekä kantanut sen vuos,en ole puhunut kenelle,eli ajatukset menivät niin huonoon suntaan etten ole purkanut että pelko kasvoi liian isoks :/ :/

Mä olin stressaantunut lähes koko raskauden ajan, että sun kolme viikkoa tuntuu vähältä. Mua painoi opiskelut, työt ja tieto siitä, että työt loppuu ennen äippälomaa (huoli miten pärjätään) . Kaikki meni kuitenkin hyvin ja vauvakin vaikuttaa ihan normaalilta. Toki ihmiset kokee stressin eri lailla, toisille pieni stressi voi tuntua toisesta suurelta. Nyt vaan unohdat noi jutut ja keskityt sun lapsiin :).
 
Alkuperäinen kirjoittaja h:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Alkuperäinen kirjoittaja h:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Mutta oikeasti,miks se huoli kasvoi niin älytömästi :ashamed: Jos mä olisin varma että mitään en olisi aiheutanut stressaamalla silloin niin olisin onnellinen,se paina helvettisti mieltä ja vielä se uus tutkimus,arghh :ashamed:
Ehkä se on niin iso,kun olen kantanut siitä vuos ja menin tommosen kierteseen

Jos mä nyt sanon, että et ole aiheuttanut mitään stressaamalla ja pahempaa aiheutat nyt tolla stressillä, niin uskotko? Entä uskotko jos joku lääkäri sanoo? Oikeesti pyydä, että mies vaikka estää sulta pääsyn googleen tai jotain, ettet löydä enää mitään tutkimuksia. Ja eikös siinä tutkimuksessa ollut kyse sodasta, läheisen kuolemasta tms. isosta stressistä. Meillä ihan jokaisella on pientä stressiä melkein koko ajan. Ja mieti vielä sitä, että meidänkin mummot, ja vaarit, jotka ovat syntyneet tai eläneet sota-aikana ovat kuitenkin ihan fiksuja ihmisiä.
Ehkä
:ashamed: Onko sulla kokemuksia stressitsä,must tuntu että se oli niin iso mulla ja olin loppuraskaudessa ihan stressaantunut kolme viikkoa,inhoan itseä että silloin luin lehetä ja menin vielä nettiin hakemaan tuska,niin sain ensimäinen kohtaus mistä en enää pässyt pois,sekä kantanut sen vuos,en ole puhunut kenelle,eli ajatukset menivät niin huonoon suntaan etten ole purkanut että pelko kasvoi liian isoks :/ :/

Mä olin stressaantunut lähes koko raskauden ajan, että sun kolme viikkoa tuntuu vähältä. Mua painoi opiskelut, työt ja tieto siitä, että työt loppuu ennen äippälomaa (huoli miten pärjätään) . Kaikki meni kuitenkin hyvin ja vauvakin vaikuttaa ihan normaalilta. Toki ihmiset kokee stressin eri lailla, toisille pieni stressi voi tuntua toisesta suurelta. Nyt vaan unohdat noi jutut ja keskityt sun lapsiin :).

Minkä ikäinen sun lapsi? =) Mun lapsi 1,5v ja kans vaikuttaa niin normaalilta,että koko ajatus tuntu hirveältä jos niin tervelle lapselle tulee jotain :ashamed: olen hölmö tiedän,mutta suyylisyyden tunne paina mua.Mä inhoan nä tutkimukset ja kohta oikeasti laitan varma koko netti lukkoon,kun olen liian herkkä ihminen ja netti ei mulle sovi,mä oikeasti haluan edes päivää nautia täysin tervestä lapsesta ilman huolia tai ilman ajatuksia että voi olla jotain tulee ja mun syy se on :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Alkuperäinen kirjoittaja h:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Alkuperäinen kirjoittaja h:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Mutta oikeasti,miks se huoli kasvoi niin älytömästi :ashamed: Jos mä olisin varma että mitään en olisi aiheutanut stressaamalla silloin niin olisin onnellinen,se paina helvettisti mieltä ja vielä se uus tutkimus,arghh :ashamed:
Ehkä se on niin iso,kun olen kantanut siitä vuos ja menin tommosen kierteseen

Jos mä nyt sanon, että et ole aiheuttanut mitään stressaamalla ja pahempaa aiheutat nyt tolla stressillä, niin uskotko? Entä uskotko jos joku lääkäri sanoo? Oikeesti pyydä, että mies vaikka estää sulta pääsyn googleen tai jotain, ettet löydä enää mitään tutkimuksia. Ja eikös siinä tutkimuksessa ollut kyse sodasta, läheisen kuolemasta tms. isosta stressistä. Meillä ihan jokaisella on pientä stressiä melkein koko ajan. Ja mieti vielä sitä, että meidänkin mummot, ja vaarit, jotka ovat syntyneet tai eläneet sota-aikana ovat kuitenkin ihan fiksuja ihmisiä.
Ehkä
:ashamed: Onko sulla kokemuksia stressitsä,must tuntu että se oli niin iso mulla ja olin loppuraskaudessa ihan stressaantunut kolme viikkoa,inhoan itseä että silloin luin lehetä ja menin vielä nettiin hakemaan tuska,niin sain ensimäinen kohtaus mistä en enää pässyt pois,sekä kantanut sen vuos,en ole puhunut kenelle,eli ajatukset menivät niin huonoon suntaan etten ole purkanut että pelko kasvoi liian isoks :/ :/

Mä olin stressaantunut lähes koko raskauden ajan, että sun kolme viikkoa tuntuu vähältä. Mua painoi opiskelut, työt ja tieto siitä, että työt loppuu ennen äippälomaa (huoli miten pärjätään) . Kaikki meni kuitenkin hyvin ja vauvakin vaikuttaa ihan normaalilta. Toki ihmiset kokee stressin eri lailla, toisille pieni stressi voi tuntua toisesta suurelta. Nyt vaan unohdat noi jutut ja keskityt sun lapsiin :).

Minkä ikäinen sun lapsi? =) Mun lapsi 1,5v ja kans vaikuttaa niin normaalilta,että koko ajatus tuntu hirveältä jos niin tervelle lapselle tulee jotain :ashamed: olen hölmö tiedän,mutta suyylisyyden tunne paina mua.Mä inhoan nä tutkimukset ja kohta oikeasti laitan varma koko netti lukkoon,kun olen liian herkkä ihminen ja netti ei mulle sovi,mä oikeasti haluan edes päivää nautia täysin tervestä lapsesta ilman huolia tai ilman ajatuksia että voi olla jotain tulee ja mun syy se on :ashamed:
MUn kuopus on nyt 9 vuotias,täysin terve iloinen normaali poika.Ja mä kärsin stressistä ja pahasta masennuksesta koko odotusajan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Alkuperäinen kirjoittaja h:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Alkuperäinen kirjoittaja h:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Mutta oikeasti,miks se huoli kasvoi niin älytömästi :ashamed: Jos mä olisin varma että mitään en olisi aiheutanut stressaamalla silloin niin olisin onnellinen,se paina helvettisti mieltä ja vielä se uus tutkimus,arghh :ashamed:
Ehkä se on niin iso,kun olen kantanut siitä vuos ja menin tommosen kierteseen

Jos mä nyt sanon, että et ole aiheuttanut mitään stressaamalla ja pahempaa aiheutat nyt tolla stressillä, niin uskotko? Entä uskotko jos joku lääkäri sanoo? Oikeesti pyydä, että mies vaikka estää sulta pääsyn googleen tai jotain, ettet löydä enää mitään tutkimuksia. Ja eikös siinä tutkimuksessa ollut kyse sodasta, läheisen kuolemasta tms. isosta stressistä. Meillä ihan jokaisella on pientä stressiä melkein koko ajan. Ja mieti vielä sitä, että meidänkin mummot, ja vaarit, jotka ovat syntyneet tai eläneet sota-aikana ovat kuitenkin ihan fiksuja ihmisiä.
Ehkä
:ashamed: Onko sulla kokemuksia stressitsä,must tuntu että se oli niin iso mulla ja olin loppuraskaudessa ihan stressaantunut kolme viikkoa,inhoan itseä että silloin luin lehetä ja menin vielä nettiin hakemaan tuska,niin sain ensimäinen kohtaus mistä en enää pässyt pois,sekä kantanut sen vuos,en ole puhunut kenelle,eli ajatukset menivät niin huonoon suntaan etten ole purkanut että pelko kasvoi liian isoks :/ :/

Mä olin stressaantunut lähes koko raskauden ajan, että sun kolme viikkoa tuntuu vähältä. Mua painoi opiskelut, työt ja tieto siitä, että työt loppuu ennen äippälomaa (huoli miten pärjätään) . Kaikki meni kuitenkin hyvin ja vauvakin vaikuttaa ihan normaalilta. Toki ihmiset kokee stressin eri lailla, toisille pieni stressi voi tuntua toisesta suurelta. Nyt vaan unohdat noi jutut ja keskityt sun lapsiin :).

Minkä ikäinen sun lapsi? =) Mun lapsi 1,5v ja kans vaikuttaa niin normaalilta,että koko ajatus tuntu hirveältä jos niin tervelle lapselle tulee jotain :ashamed: olen hölmö tiedän,mutta suyylisyyden tunne paina mua.Mä inhoan nä tutkimukset ja kohta oikeasti laitan varma koko netti lukkoon,kun olen liian herkkä ihminen ja netti ei mulle sovi,mä oikeasti haluan edes päivää nautia täysin tervestä lapsesta ilman huolia tai ilman ajatuksia että voi olla jotain tulee ja mun syy se on :ashamed:
MUn kuopus on nyt 9 vuotias,täysin terve iloinen normaali poika.Ja mä kärsin stressistä ja pahasta masennuksesta koko odotusajan.
Tosi kiva kuulla sellaista,tosi kiva
=) :hug: ja onneks kaikki on hyvin sulla ja lapsella ihana :hug: :hug:
 
Jos sinulla on psyykkinen sairaus (ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, fobia tms.) niin se ei parane vain päättämällä! Suosittelen käyntiä mielenterveystoimistossa psykiatrin juttusilla ellei sinulla ole varaa mennä yksityiselle psykiatrille. On olemassa lääkkeitä, ei rauhoittavia, jotka auttavat sinua elämään ahdistuksen kanssa eli lieventävät sitä. Tietysti on myös rauhoitettava oma elämä ja opittava tuntemaan itsensä niin ettei esim. katso itseä ahdistavia televisio-ohjelmia liikaa, etsi "turhaa" tietoa jne.

Ilman lääkitystä ahdistus voi kuitenkin kasvaa niin suureksi, että lopulta olet sairaalassa lepäämässä, kun et enään jaksa pelon kanssa. Jatkuva pelkääminen kuluttaa hirveästi enrgiaa! Olen itse sen kokenut (kaksi kertaa), joten tiedän mistä puhun. En nyt tarkoita yksittäisiä paniikkikohtauksia vaan sitä kalvavaa huolta, epävarmuutta ja pelkoa, joka kuristaa kurkkua ja painaa mahaa jatkuvasti. Eikä se lähde (tai lähtenyt ainakaan minulla) ilman lääkitystä! Rentoutumistekniikat ja myönteinen ajattelu, samoin kuin sairauden tunteminen, auttavat, mutta pulassa olisin ilman SSRI-lääkitystä (Zoloft).

Soita heti huomenna joko MTT:lle tai yksityiselle psykiatrille! Tk-lääkäri, joka vähättelee ahdistustasi ei auta sinua tippaakaan! Voimia!
 

Yhteistyössä