Miehen "raskaus"kilot

[ei sytytä]

Mitenkäs tästä mennään eteenpäin, kun meidän suhteen seksielämä on likimain kuollut. Syytä on molemmissa. Kyllä meillä rakkautta on ja muutenkin asiat hyvin. Minua sieppaa se, että mies on molempien lapsien myötä kerännyt raskauskiloja ja liikunta on jäänyt tyystin. Eli entisen normaalivartaloisen miehen sijaan minulla on nyt lihakseton jenkkakahvainen löllykkä. Hän on todella hyvä isä ja huomaavainen kiltti kumppani ja rakastan häntä kyllä, mutta seksuaalisesti minua ei kiinnosta enää ollenkaan. Ei hänkään ole täysin tyytyväinen ulkonäköönsä, mutta ei toisaalta jaksa asialle tehdä mitään. Itse olen pitänyt itseni kunnossa ja olen saman painoinen kuin ennen lapsia, ja suhteellisen kiinteä myös. Rinnat nyt tietysti ovat kärsineet imetysten myötä, mutta niille ei voi mitään kuin kirurgin veitsellä avittaen. Onko suhteella tulevaisuutta, kun en saa itseäni kiinnostumaan sänkyhommiin mieheni kanssa? Mikään läski-rasisti en myönnä olevani mutta seksuaalisesti minua ei ylipaino sytytä lainkaan, ei koskaan ole. Hänen kiloillaan ei olisi mitään merkitystä jos olisimme "vain" ystävät, mutta parisuhteessa pitäisi olla jännitettäkin eikä vain ystävyyttä. Nyt olen niin turhautunut, että unimaailma on aika värikästä, mutta miehen kanssa ei tule juuri mitään tehtyä. Voiko sitä jotenkin "pakottaa" itsensä syttymään piirteistä jotka eivät muuten sytytä? Tälläisen syyn takia tuntuu tyhmältä erotakaan kun muuten asiat ovat hyvin, mutta ei näin voi jatkua koska kyllä tämä alkaa vaikuttaa meidän väleihin. Lapsetkin ovat vielä niin pieniä, että yhdessä pysyminen lasten aikuistumiseen asti tuntuu ikuisuudelta jos se jatkuu näin. Pettää en halua enkä aio, mutta jotain vipinää pitää elämään saada tuonne parisängyn puolelle.

 

["harmaa"]

Olisko sulla asenteessa korjaamisen paikka? Siitä kannattaa lähtee liikkeelle.

Voithan sä kannustaa miestä lenkille, vaikka yhdessä käytte. Tai hyötyliikuntaa tai vastaavaa. Mut mille sinusta tuntuis, jos miehesi latelis sinusta samallai? Kyllä se on siellä kilojen alla ihan se sama mies, joka on sut joskus saanu syttymään! Ja jos ei kyse ole mistään sairaalloisesta ylipainosta, niin asia kyllä korjaantuu sun asennemuutoksen myötä.

 

[No,]

kuulostaa ihan yhtä pahalle noin,kun että mies sanoisi lihonneesta vaimostaan noin... Rakastat siis pintaa enemmän ,kuin sisustaa? Paljonko se mies oikein on lihonnut?

 

["Auni"]

ap kyllä aivan selvästi mielestäni sanoo rakastavansa edelleen, kysymys oli seksuaalisesta syttymisestä ja minkäs sille kukaan voi jos ei löllykkä sytytä? monella miehellä myös varmasti samoja ongelmia....

 

["vieras"]

AP paljonko siis se mies on oikein lihonnut?

 

[ei sytytä]

Mies on ottanut painoa päälle ehkä n. 15kg (ei käy puntarilla) mutta kun ei ole mikään iso mies niin kyllä se näkyy. Ja kun kaikki liikunta on jäänyt niin näkyyhän se nyt kenen tahansa kropassa. Ja kai minä itsekin tiedän ettei niin saisi tuntea, mutta minkäs teet. Kyse kun ei ole rakkaudesta. Rakkaus voi olla sokea, mutta minulla ei ainakaan tuo seksuaalinen puoleni ole. Kyllä on koitettu yhteiset lenkit ja muutenkin koittanut, mutta miestä ei kiinnosta. Ja pitää osata perääntyäkin, en minä voi toista ahdistella lenkille jos se ei halua lähteä. Tai nalkuttaa syömisestä. Kyllä jokaisen pitää itse haluta kuntoilla jotta siitä jotain tulisi. Onhan se sama mies, parempikin ehkä nyt kun on isä mutta milläs niitä asenteita sitten muutetaan. Itse en ole koskaan ollut suhteessa ylipainoisen miehen kanssa kun en ole ollut "siinä" mielessä kiinnostunut. Eli tämä vamma minulla on aina ollut. Siinä vaiheessa kun kädet osuu jenkkikahvoille tai miehen maha "lorpahtaa" päälleni minun haluni häipyvät ikkunasta ulos. Eikä siinä auta sanoa ettei niin saisi olla. Asiaa ei tietysti auta että ukko kulta ajattelee joku aamu heräävänsä entisen painoisena eikä siksi ole satsannut isompiin vaatteisiin vaan kulkee pöksyt auki kotona. Kyllä se ulos mennessä ne kiinni laittaa ja itsensä kampaa, mutta minua ei sellainen uuno turhapuro kotioloissa oikein nappaa En minäkään kotona kulje vanhoissa harmaissa kalsareissa tukka kampaamatta ja ihmettele jos ei ukko tee aloitetta.

 

["vieras"]

Vinkkaa seksikkäät alusvaatteet kädessä, että olis villi naaras tarjolla nykyisen lahnan sijaan, jos laihdutat 15 kiloa. Luulis lenkkeily kiinnostavan.

 

["minä"]

Eikai siinä muuta auta kuin ehdotella yhteisiä lenkkejä tms muuta liikunnallista, joka voisi auttaa häntä itse innostumaan vahingossa liikunnasta tai saada edes ajattelemaan sitä enemmän.
Hänestä itsestään se pitää kuitenkin lähteä, niinkuin sanoit. Ja jos olet perheessänne ruuanlaittaja, kiinnitä enemmän huomiota mitä miehesi syö (tai jos hoidat myös kauppaostokset, jätä herkut sun muut ostamatta)..ei ne kilot varmaan ihan itsestäänkään tullut..

 

["vieras"]

Jos alkaa pizzojen tilalla tarjota kasvissosekeittoa ja salaattia ja pyytelee milloin lenkille ja milloin salille, luulisi toisen tajuavan mitä sillä haetaan, ja voi tuntua tosi pahalta tuollainen vihjailu. Mä puhuisin ihan suoraan asiasta. Sanoisin huomioineeni että meidän perheessä on vähän ruokailutottumukset muuttuneet huonompaan suuntaan ja liikunta vähentynyt, ja alkaa vaikutukset näkymään, ja ehdottaisin että alettais yhdessä tekemään jotain asian eteen. Jos itse olisin pysynyt entisissä mitoissa ja hyvässä kunnossa, saattaisin kyllä päästää valkoisen valheen ja sanoa vaikka että omat vatsalihakset vaatis vähän treeniä vielä et palautuis täysin synnytyksistä, niin olisi syy alkaa kuntoilla ja katsoa syömisiä yhdessä, eikä niin että toinen patistaa toista muuttumaan...

En todellakaan kuitenkaan sanoisi mitään negatiivista toisen ulkonäöstä tai puhuisi siitä että en halua puolisoani lihavana. Luulisi että mieskin olisi tyytyväisempi jos saisi kiloja pois.

 

[Millenia]

Joo-o, vaikea paikka. En oikein osaa itse kuvitella tilannetta, kun minua ei pikkumakkarat mitään haittaa, muutenkin seksi on loppujen lopuksi aika vähän riippuvainen toisen ulkonäöstä, mutta vaikeahan se on kenenkään pakottaa itseään syttymään jos ei syty.

Jos mies itse haluaisi laihduttaa ja treenata, muttei "kykene", niin ehkä kannattaisi lähteä sieltä päin. Miksi ei kykene? Onko arki liian rankkaa, onko hänellä ystäviä ja vapaa-aikaa? Meillä on molemmat täällä vähän huonossa kunnossa kun on pieniä lapsia. Ei vaan ole aikaa eikä energiaa lähteä kun vihdoin pystyisi. Toki urheiluhullut harrastaa siitä huolimatta, mutta tavallinen pulliainen ei pistä sitä treenausta niin korkealle tärkeysjärjestyksessä, että se sitten helposti sieltä putoaa pois. Olisiko nyt siis kyse ajanpuutteesta, ei varmasti ole mitään orastavaa masennusta? Ihmiset jokseenkin "palaavat uomiinsa" sitten kun lapset siitä vähän kasvaa, niin en heittäisi vielä kirvestä kaivoon.

Meillä tosiaan mies laihtuu ja lihoo siinä missä minäkin, koska minä yleensä teen ruokaostokset ja kokkailen. On sanonutkin monesti että ihan hyvä, kun en ostanut mitään herkkuja. Eli tosiaan terveellisemmälle linjalle koko perhe, niin kyllä se vähän auttaa. Ja ruokavalio vaikuttaa niin paljon siihen vireyteenkin, lenkille jaksaa paremmin lähteä kun ei ole täynnä turvottavaa moskaa. Missään nimessä läskeistä ei pidä mussuttaa, eikä teroittaa sitä kuinka "minä olen pitänyt itsestäni huolen". En toki väitäkään, että ap näin olisi tehnyt.

 

[tai näin päin]

Tämä saattaa olla aika herkkä aihe esille otettavaksi. Meillä vähän vastaava tilanne, että miehellä on urheiluharrastuksia 4/vko ja itse en tee mitään. En vaan välitä säännöllisestä urheilusta, niin oudolta kuin se kuulostaakin. En missään messä ole ylipainoinen (bmi 20-21), mutta kyllähän kroppa kieltämättä kiinteytystä kaipaisi. Joskus kun mies on ottanut liikkumattomuuteni esille, olen raivostunut JA loukkaantunut. Mielestäni hän ei olisi voinut sanoa tai tehdä mitään sellaista, mikä olisi saanut minut liikkumaan enemmän. Se kipinä pitäisi keksiä itse, eli umpikuja ainakin meillä.

 

["vieras"]

No painostamalla sä ainakin tod.näk. saat aikaan päinvastaisen reaktion. Mun mies on lihonut tapaamisesta tähän päivään (10 vuodessa) 25 kiloa. Oli alipainoinen kun tavattiin. Mä kun aloin käymään salilla, mieskin innostui, mutta jossain vaihessa innostus lopahti. Joskus käydään yhdessä lenkillä. Mä oon nyt raskaana ja raskauden alussa mies lihoi. Osteli mulle kaikkia herkkuja sillä verukkeella että mä olen raskaana, vaikka tiesi etten sorru edes raskaana ollessa (ja enemmän mun teki/tekee mieli hedelmiä ja vihanneksia, kun sokerimömmöjä) ja söi ne tietysti itse. Totesin miehelle että mun on helppo pudottaa raskauskilot ja että jos mun raskauden varjolla lihoo, on edessä laihdutuskuuri synnytyksen jälkeen. Nyt on miehen paino pudonnut ja totesikin viime viikolla ettei ole vuoteen paino ollut sillä kymmenellä. Lääkäri oli hälle sanonut että on normaalia että miehelle tulee raskauskiloja, mutta kai hän on huomannut ettei ole normaalia jos niitä tulee enemmän kuin naiselle.

Jos mies on oikeasti lihava, niin voit vihjailla, sanoa esim. että ole huolissasi hänen terveydestään tms, mutta jos on vaan vähän ylimääräistä, yritä hväksyä asia. Sen tiedän, että miehet tekee usein päinvastoin kun "käsketään", eli patistamalla tod.näk. saat päinvastaisen vaikutuksen.

 

[ei sytytä]

Ja Kiitos kaikille, pelkäsin ensin että saan vain armottoman haukkujen ryöpyn. On ollut kiva että olette jaksaneet vastailla.
Minä teen ruuat ja normaalia kasvispainoitteista ruokaa meillä syödään. Itse en ole herkkujen perään vaan enemmän suolaisen niin en ostakaan pippareita tms. Mutta miehellä on itselläänkin jalat ja pankkikortti niin tuo sujuvasti kantaa kotiin herkkunsa joilla se ylipaino on rakennettu ja lihoaa sitä kasviksillakin jos päälle raastaa kaapista juustovuoren. Asiaa ei auta että tekee istumatöitä ja napostelee varmaan koko työajan. Mutta en minä asiasta jankuta enkä huomauttele, kun tiedän ettei sillä saa aikaan kuin pahaa. En minäkään tykkäisi joa mies huomauttelisi jostain vastaavanlaisesta asiasta. Itse en ole kunnossa miehen takia enkä ulkonäön vaan oman hyvinvointini takia, olen aina harrastanut liikuntaa ja minulle tulee tukala olo jos en saa tehtyä jotain aktiivista.

Ajanpuutehan tässä vaivaa miestäkin kun sen pitäisi yhdistää työt ja perhe-aika. Itse saan kuntoiltua lasten kanssa kun on motivaatiota, mutta jos sitä ei olisi niin en minäkään viitsisi. Eli ymmärrän kyllä miehen tilanteen kun ei hän koskaan ole ollut mikään kuntoilun suurin ystävä. Haluaisi hänkin olla paremmassa kunnossa. Mies pitää aina t-paidan päällä rannallakin kun arastelee vyötärön seutuaan, mutta jos ei ole motivaatiota niin sitten sitä ei ole. Jos koittaisin saada vaikka vakkari lapsenvahti vuoron yhteen iltaan viikossa että päästäisiin yhdessä lenkille kun mies ei halua salille mennä. Jospa juoksisi itse karkuun pikkuruisissa vaatteissa niin kaipa tuo mieskin kiinteytyisi kun kiinni koittaisi ottaa. ;D Ja ehkä kun lapsen vähän kasvaa ja tulee enemmän aikaa, pitäisi vain jaksaa odottaa. Välillä vain turhauttaa niin kovasti kun on näin hölmö. Kuinka sitä saisi itsensä ohjelmoitua toisin?